Osallistava ja osaava Suomi

4.10.2020

Otsikon mukaisella ”statementilla” lähtee liikkeelle Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelma. Monissakin yhteyksissä hallitusta on vaadittu kirjoittamaan ohjelmansa uusiksi, koska vanhan hallitusohjelman reunaehdot ovat yksi toisensa jälkeen murentuneet alta. Itse otan ohuen aasinsillan kohdasta 4.1 strategisen hallitusohjelman johtaminen. Tuolla kirjoitettaan mm.: ”Hallitusohjelman hankkeiden toimeenpanoa ja tavoitteiden toteutumista seurataan systemaattisesti. Hallituksen strategista päätöksentekoa tuetaan entistä vahvemmin ennakointi- ja tutkimustiedolla.”

Tästä pomppaamme lempiaiheeseeni, eli Suomen rahapelipolitiikkaan. Katselin Aki Pyysingin sekä Velipekka Nummikosken jutustelua Sijoitustiedon Teerenpeleissä (https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/sijoitustiedon-teerenpelit-17-velipekka-nummikoski), enkä voinut olla eksymättä Nummikosken tarinoista pohtimaan Suomen hallituksen rahapelipoliittisia toimia. Ja nimenomaan suhteessa tuohon aiemmin mainittuun tutkimustietoon perustuvaan päätöksentekoon.

Nummikoski aivan oikein totesi hallituksen linjanneen jo hallitusohjelmassa rahapelaamisen yksinoikeusmallin jatkumisen. Tähän tulokseen hallitusneuvotteluissa oli tultu täysin tutkimatta muita vaihtoehtoja. Hallitus ohjelmansa mukaisesti käynnisti rahapelilainsäädännön uudistamishankkeen, jossa erikseen mainittuna jätetään vaihtoehtoisten rahapelijärjestelmien toteuttaminen tutkimatta. Minkäänlaista virallista selvitystä eri rahapelijärjestelmistä ja niiden soveltuvuuteen 2020-luvun Suomessa ei ole tehty. Yhtiökumppanini kanssa tekemässämme rahapelijärjestelmäselvityksessä päädyimme siihen tulokseen, että niin pelihaittojen ehkäisemisen kuin rahapelaamisesta yhteiskunnalle syntyvien tuottojen näkökulmasta monilupajärjestelmät eivät olisi ainakaan huonompia kuin yksinoikeusjärjestelmä – luultavasti olisivat selvästi parempia. Tutkimatta asiaa yhtään Marinin hallitus jatkaa kuitenkin todennäköisesti enemmän rahapelihaittoja ja vähemmän yhteiskunnallisia tuottoja aikaansaavalla monopolijärjestelmällä.

Syksyn budjettineuvottelujen yhteydessä ulos lipsahti tieto, jonka mukaan rahapelaamiseen liittyviä rahansiirtoja tullaan jatkossa estämään. Päätös on jo ilmeisesti tehty. Pyysing Teerenpeleissä aivan oikein nosti pöydälle sen, että arpajaislain uudistamishankkeen työlistalla tämä kulki vielä vasta selvitettävänä asiana. Hankkeeseen kuuluvaa kuulemistilaisuutta ei ole vielä edes pidetty, mutta hallitus on jo linjannut kantansa päättäen ottaa rahaliikenteen estot käyttöön. Mihin tutkittuun tietoon tämä perustui? Mitä tällä tullaan saavuttamaan? Vastaus on, että ei mihinkään tutkittuun tietoon. Hallitusohjelman kirjauksilla tutkimustietoon perustuvasta päätöksenteosta pyyhitään tässä(kin) ahteria.

Mitä blokeerauksilla sitten tullaan saavuttamaan? Katsotaan hetki Sisäministeriön esiselvitystä toissa keväältä johon Pyysing viittasi keskustelussa (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161645 ). Ainoastaan puolet (8/16) Euroopan maista, joissa rahaliikenteen blokeeraus olisi lainsäädännöllisesti mahdollista, on sen ottanut käyttöön. En malta olla lainaamatta kappaletta, jossa on kuvattu rahaliikenteen blokeerauksen vaikutuksia sitä käyttävissä maissa: ”Selvityksessä tarkasteltiin myös jäsenvaltioiden viranomaisten näkemyksiä maksuliikenteen estojen tehokkuudesta. Esimerkiksi Tšekissä on katsottu, että estoilla voi olla pelotevaikutus, jota tosin voi heikentää rahapelioperaattoreiden mahdollisuus hyödyntää muitakin maksupalveluntarjoajia kuin pankkeja. Virossa kokemukset maksuliikenteen estoista ovat olleet selvityksen mukaan kahtalaisia, koska osa rahapelioperaattoreista on siirtynyt käyttämään toiminnassa muita kuin virolaisia pankkitilejä. Myös Unkarissa oli havaittu edellä mainittua pelotevaikutusta.”

Mutustellaan hetken ajatusta ”estoilla voi olla pelotevaikutus”… Entä sitten? Paljonko tuolla siis saadaan aikaan pelaamisen siirtymistä rahapelijärjestelmän ulkopuolelta sen piiriin? Kukaan ei voi kirjoitusasusta päätellä mitään muuta, kuin että ”käytännössä ei yhtään”.

Ilmeisesti Euroopan tasolla EU:n ulkopuolisen Norjan lainsäädäntö on rahansiirtojen eston näkökulmasta tiukin ja ”toimivin” (lainausmerkit kun kovin toimivana ei parastakaan voi pitää). Kun tarkastellaan offshore pelaamisen kehittymistä Norjasta maailmalle, ei voi olla välttymättä pääsemättä johtopäätökseen, että blokeeraus ei ole järjestelmän ulkopuolelle pelaamista estänyt. Norjan virallisten toimijoiden osuus maan koko rahapelimarkkinasta on enää hieman yli 70%. Suomessa, jossa blokeerausta ei ole ollut käytössä, kanavointiaste on pysynyt vielä lähes 85%:ssa. Niiden, jotka blokeerausta toimivana vaihtoehtona pitävät, pitäisi esittää joku uskottava perustelu Norjan blokeerauksesta huolimatta heikkoon kanavointiasteeseen. Tällaisia perusteluita ei kuitenkaan ole – blokeeraus ei vain yksinkertaisesti merkittävästi estä järjestelmän ulkopuolelle pelaamista.

Entä voisiko blokeerausta sitten perustella pelihaittojen ehkäisyllä? Norjan tulosten valossa ei. Blokeerauksesta huolimatta peliongelmat ovat maassa kasvussa eikä niiden taso ole ainakaan alhaisempi, kuin mikä tilanne on Suomessa ilman blokeerauksia. Sinällään sen suuntaisia väitteitä, että blokeeraus vähentäisi peliongelmia ei paljoa edes esitetä. Tuntuukin siltä, että edes pahimmat ammattilaisväärinpuhujat eivät kehtaa tuohon väitteeseen kovin voimallisesti mennä. Blokeilla mahdollisesti estyvä rahapelaaminen olisi täysin harmitonta pelaamista ja ongelmainen pelaaminen kiertäisi blokit nopeammin kuin vihreä kuntapolitiikko ehtii sanoa ”ilmastomuutos”.

Nyt on jaariteltu taas jo aika pitkään. Palataan loppuyhteenvedoksi tuohon johtamiseen tutkitun tiedon varassa. Veikkauksen syöksyvästä tuloksesta huolimatta blokeeraus ei Veikkauksen tulosta merkittävästi parantaisi (mahdollinen 20-30 miljoonan kasvu 300 miljoonan syöksyssä on aika vähän). Pelihaittoihin sillä ei olisi käytännössä mitään vaikutusta. Pankkien ja rahalaitosten, viranomaisten sekä mahdollisesti vielä jonkun muunkin (internetoperaattorit?) järjestelmiin pitäisi tehdä miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien kehitystyötä. Ja kehittyvä rahasiirto (esim. PSD2 tarjoamat mahdollisuudet) heikentävät blokkien tehoa jo ennen niiden käyttöönottoa. Miksi oi miksi hallitus on jumissa typerien ideologioidensa kanssa eikä halua aidosti edes tutkia eri vaihtoehtojen mahdollisuutta? Jos tutkisi niin blokkeja ei koskaan tulisi ja jos tutkimukset ulottaisi järjestelmätasolle niin muinaisjäänne eri rahapelimonopoli lähetettäisiin loppusijoitukseen maata kiertävälle radalle!