Rahapelipolitiikasta (muutama) sananen

12.8.2021

Päätinpä sitten alkaa kirjoittelemaan omia ajatuksia taas blogiinkin. Pari vuotta blogissa aloittamaani keskustelua Suomen rahapelipolitiikasta on tullut käytyä viime ajat lähinnä Twitterissä ja jossain määrin väsynyt alan siihen kanavaan olemaan. Twitterin keskusteluilmasto rahapelaamisesta sekä rahapelipolitiikasta on muuttunut parin vuoden aikana melkoisesti. Eikä välttämättä ainakaan rakentavampaan suuntaan.

Ajattelin siis, että kirjoittelen ajatuksiani taas mieluummin blogiin. Tämä kirjoitus voi olla melkoista tajunnan virtaa mutta en ajatellut mitään tieteellistä dokumenttia tästä tehdä kuten en ole blogissani aiemminkaan toiminut. Twitterin lyhyt merkkimäärä tappaa laajoista kokonaisuuksista järkevästi keskustelemisen ja juuri sitä rahapelipolitiikka mielestäni nyt vaatii.

Taustoitetaan tässä vielä sen verran, että olen jonkinlainen ”keskitien kulkija” ollut Twitterin keskusteluissa. ”Veikkauskratian” puolelle tunnun ainakin osin olevan vihollinen mutta kovasti tuntuu toinenkin laita minua sellaisena pitävän. Tämä on minulle ihan ok tilanne vaikka toki hieman ärsyttää keskustelussa se, että kun argumentit loppuvat vedotaan usein johonkin ”piiloagendaan” esimerkiksi nykyiseen rooliini riippumattomana rahapelialan konsulttina. Blogia reilu pari vuotta taaksepäin kelaamalla löytää kyllä ihan samoja ajatuksia ja ne kirjoitettiin Veikkauksen tuotekehityksestä vastanneen roolissa. Eli vaikka ”puolta” olen vaihtanut niin ajatuksen hyvin samansuuntaisia edelleen ovat.

Itseasiassa lueskelin tuossa lomalla ”laiturinnokassa” vanhoja kirjoituksiani ja hyvin pitkälti allekirjoitan useammankin blogin kirjoitukset vielä parin vuoden jälkeenkin. Ainoa missä olin selkeästi omasta mielestäni metsässä oli vastuullisuuden painoarvon kasvaminen. Kehitys tuossa niin Suomessa kuin myös laajemmin maailmalla on viimeisen parin vuoden aikana ollut käsittämättömän nopeaa ja ala itse on ainakin osin myöntänyt sen, että rahapelaamisen hyväksyttävyyden säilyttäminen vaatii aiempaa vastuullisempaa toimintaa. Toinen havainto on se, että pari vuotta sitten esiin nostamani havainnot Norjan peliongelmien kehityksestä vahvistuivat entisestään vuoden 2019 Bergenin yliopiston ongelmatutkimuksen myötä. Norjassa on mielestäni hyvin selkeästi osoitettu se, että modernissa digitaalisessa yhteiskunnassa rahapelien aiheuttamien ongelmien hillitseminen säätelemällä ainoastaan yhtä rajallisen markkinaosuuden omaavaa tahoa ei toimi. Ja sitä kautta on tullut osoitettua pitkälti se, että rahapelien järjestäminen monopolissa ei voi olla tehokkain tapa EU-jäsenmaassa peliongelmien ehkäisyyn. Mutta palaan tähän tarkemmin myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Tässä kirjoituksessa tavoitteenani on lähteä liikkeelle hyvin isosta kuvasta. Tämän hetken keskustelussa kaikki fokus kohdistuu peliongelmiin eikä siinä edes välttämättä ole mitään vikaa. Aihe on yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä ja siitä on vaiettu hyvin pitkään. Mutta rahapelipolitiikkaan liittyy muitakin tärkeitä ominaisuuksia. Fiskaalinen puoli on ohjannut Suomen rahapelipolitiikkaa tähän asti. Rahapelaamisessa rikollisuus ja väärinkäytökset ovat maailmalla yleisiä. Suomessa näistä ei keskustella eikä toisaalta niitä tunnuta nähtävän edes mahdollisina uhkina Suomen rahapeliympäristössä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että jos toisessa lauseessa kertoo monopolin toimivan yliaktiivisesti ja toisessa väittää, ettei rikollisuus ole Suomessa todellinen uhka, unohtaa aika ison syy-seuraus-yhteyden. Riittävä niin laadullinen kuin määrällinen laillinen rahapelitarjonta on tae sille, että rikolliselle toiminnalle ei jää tilaa. Mikäli laillisen tarjonnan määrä ja laatu eivät täytä kysyntää rikollinen tarjonta löytää paikalle nopeasti. Suomessa laittomana toimintana on ”totuttu pitämään” muiden kuin Veikkauksen tarjoamista mannersuomalaisille kuluttajille. EU-oikeudellisesti näin ei luonnollisestikaan ole vaan PAF, Kindred, Betsson ja kumppanit ovat ihan laillisia toimijoita ja luultavimmin esim. mainitut kolme hakisivat Suomesta virallista lisenssiä heti kun sellainen vain olisi saatavilla.

Pohjustus oli noin 15 twiitin edestä merkkejä. Blogi on tosiaan oikeampi paikka avata ajatuksia…

Nyt koitetaan siirtyä enemmän konkretiaan. Kulmia tulla sisään rahapelipolitiikkaan on useita ja ongelma tuntuu yhteiskunnallisessa keskustelussa olevan siinä, että sitä käydään ”aina” hyvin yksipuolisesti yhdestä näkökulmasta. Yksittäisestä kulmasta käytyjen keskustelujen kautta rahapelipolitiikka muuttuu hitaasti ja tulokset tuskin ollenkaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Veikkauksen vastuullisuus kohenee vauhdilla ja isoja dramaattisiakin muutoksia rahapelien järjestämisessä Suomessa tapahtuu lähivuosina. Raha-automaattien pakkotunnistautuminen tuli jo, Veikkauksen tuottojen siirto budjettiin ja edunsaajien napanuoran katkaisu Veikkaukseen on ”saletissa” ja eiköhän keskustelun myötä raha-automaatit poisteta kauppojen aulastakin lähivuosina. Lopputulos on se, että Veikkauksen markkinaosuus valuu alemmas ja alemmas. Sinällään tuo voisi olla hyväksyttävääkin, mutta ainoastaan jos samalla rahapeliongelmat Suomessa merkittävästi vähenisivät. Siihen en itse usko alkuunkaan. Joku yksittäisen, eli seuraavan, tutkimuksen tulosten osalta niiaus voi olla edessä, mutta väitän, että ongelmapelaajia on taas sitä seuraavassa tutkimuksessa se 3,X % väestöstä. Jos jonkun mielestä todennäköisemmin ongelmapelaajia on merkittävästi vähemmän niin voi olla yhteydessä meikäläiseen – vedonlyönti saadaan asiasta pystyyn helposti.

Miksi olen näin ”varma” asiasta? Keinot, joita Suomessa nyt ajetaan, on jo koeponnistettu Norjassa niin, että tavoitteissa on katkerasti epäonnistuttu. Ihan yksi yhteen verrattavia Norjan ja Suomen peliongelmatutkimukset eivät ole, mutta johdonmukaisesta tiukasta vastuullisuuspolitiikasta huolimatta peliongelmat Norjassa ovat tällä hetkellä vähintään samalla tasolla kuin mitä oli vuonna 2007 kun fyysiset raha-automaatit maasta poistettiin ja vastuullisuuspolitiikan voidaan faktisesti katsoa alkaneeksi. Ja tuo taso on about samaa kuin missä Suomessa kuljetaan. Olen monesti yrittänyt kysyä niiltä tahoilta, jotka Norjan keinoja Suomeen tarjoavat, perusteluita siihen, miksi ne Suomessa toimisivat, kun Norjassakaan ne eivät ole toimineet. Vastauksena on tullut ympäripyöreää mutinaa tai viittauksia tutkimuksiin Norjasta sekä Australiasta. Toki yleisin ”vastaus” on ollut keskustelun hiljeneminen ikävään kysymykseen…

Nuo Australian tutkimukset aukottomasti osoittavat, että siellä erittäin voimakkaasti fyysisiin raha-automaatteihin painottunut ongelmapelaamista on saatu vähennettyä automaattien fyysistä saatavuutta vähentämällä. Mutta ei tämä nyt tarkoita sitä, että 1:1 sama tulos saataisiin Suomessa? Kyseisten tutkimusten kohdemarkkinassa fyysisen rahapelaamisen osuus on ollut selvästi yli 90%. Suomessa rahapelaamisesta noin puolet tapahtuu netissä. Ongelmapelaamisesta suurin osa tapahtuu jo netissä. Sen suitsiminen pelien fyysistä saatavuutta rajoittamalla ei voi onnistua.

Norjassa raha-automaatit poistettiin tilanteessa, jossa digin osuus oli sielläkin alle 10%. Siitä huolimatta ongelmien väheneminen huomattiin lähinnä tutkimuksissa, joissa tutkittiin joko peliongelmaisten auttavaan puhelimeen tulleiden soittojen määrää tai vaihtoehtoisesti haastattelututkimuksissa, joissa haastateltiin entisiä peliongelmaisia, jotka olivat toki kokeneet automaattien poiston auttavan heitä. Mutta väestötason tutkimuksessa peliongelmaisten määrä putosi vain marginaalisesti ja käytännössä tutkimusten virhemarginaalien sisällä. Tuohon auttavaan puhelimeen tulleiden soittojen määrästä kertovaan tutkimukseen liittyen en malta olla kertomatta norjalaiselta kollegaltani kuulemasta syystä tutkimustuloksille. Tuo numero oli 2007 näkyvillä lähinnä ainoastaan automaattien kyljessä ja kun ne roudattiin pois pelipaikoista, oli selvää, että numeroakaan ei mistään ilman isompaa hakemista löytänyt. Toki pitää sanoa, että nykyään numeroa on laajemmin saatavilla eikä soittojen määrä edelleenkään ole tuolle 2007 tasolle noussut. Mutta en silti käyttäisi tuota edes löysänä indikaattina sille, että peliongelmat olisivat oikeasti väestötasolla vähentyneet.

Vastaavasti nuo tutkimukset, joissa tutkitaan suppeaa vastaajajoukkoa kertovat miten peliongelmat ovat kehittyneet ko. ryhmässä. Tuon joukon ongelmien kehityksestä myöskään ei valitettavasti voi päätellä väestötason ongelmien kehitystä yhtään. Peliongelmien syntyminen on vaikea ja monimutkainen prosessi, josta en ainakaan itse ymmärrä juurikaan muuta, kuin mitä vähän on tullut kirjallisuudesta luettua. Mutta ei minun ole vaikeaa ymmärtää sitä, että vaikka ongelmapelaajien määrä tuntuu pysyvän neljän vuoden välein tehdyissä tutkimuksissa samana, ei se tarkoita, että kyseessä olisivat aina samat ihmiset, jotka tuohon ryhmään vuodesta toiseen kuuluvat. Selvää on, että koko ajan uusia ongelmapelaajia tulee ja se tarkoittaa, että vanhoista osa pääsee ongelmastaan eroon kuten esim. onnistuu lopettamaan pelaamisen kokonaan. Kovin monimutkaista logiikkaa ei tarvitse siihen johtopäätökseen, että tutkittaessa vuonna x+2v ryhmää jotka vuonna x ovat olleet peliongelmaisia, heistä osa on päässyt ongelmasta eroon. Jos vuonna x on tehty täysin tehoton vastuullisuustoimenpide joku voi kuitenkin päätyä tulokseen, että toimenpide olisi muka ollut onnistunut.

Se, mitä automaatien poisto ja itseasiassa jo setelipelaamisen mahdollisuuden poistaminen 2005 aiheutti, oli lyhytaikainen pelikatteen lasku. 2005 Norjan rahapelimarkkinan koko oli noin 1,2 miljardia mutta 2009 enää noin miljardin. Mielenkiintoinen sivujuonne on se, että pienentymisen suhde on about sama kuin Suomessa Veikkauksen tiukentuneen säätelyn ja koronan aiheuttama markkinan lasku 2,0 miljardia -> 1,6 miljardia. Lisääntynyt digipelaaminen kuitenkin aiheutti sen, että Norjan kokonaispelaaminen ohitti 2005 tason jo 2014-2015 ja jatkoi siitä kasvuaan entistä isommaksi. Edelleen kun huomioidaan, että Norsk Tippingin sekä 2021 alusta Norsk Rikstoton pelaamisessa on olleet käytössä erittäin tiukat tappiorajat, voidaan tuota kasvua pitää jopa odottamattomana. Mutta syy löytyy aiemminkin mainitusta digistä ja offshore pelaamisesta. Vaikka Norjassa on ollut rahansiirtojeneston kielto offshore-toimijoille lainsäädännössä jo kohta vuosikymmenen ja sitä on tiukennettu matkan varrella, se ei ole estänyt pelaamisen siirtymistä offshore toimijoille, joilla on Norjassa noin 30% markkinaosuus.

Riittäisikö tämä jo Norjasta? Tässä ainakin olen yrittänyt avata ajatuksiani siitä, että riippumatta siitä, toteutetaanko vaikka kaikki nyt pöydällä olleet Veikkauksen säätelytoimet, en usko, että 2027 peliongelmat Suomessa ovat merkittävästi nykyistä pienempiä. Noilla toimilla toki Veikkauksen markkinaosuus saadaan ehkä tuohon Norjan tämän hetken 70%:n tason. ”Riskiä” valua paljon alemmas ei enää merkittävästi ole, koska ”kilpailluissa tuotteissa” digitaalisissa kasinopeleissä Veikkauksen markkinaosuus on enää 50% ja kiinteäkertoimisessa vedonlyönnissä 20-25%. Noiden markkinaosuuksien putoaminen vielä selvästikin alemmas ei näy enää kokonaismarkkinaosuudessa merkittävästi kun muiden tuoteryhmien käytännössä 100% markkinaosuus pitää kokonaisuutta pinnalla.

Tästä päästäänkin blogin seuraavaan vaiheeseen. Olen nyt reilu 2,5 vuotta julkisesti rummuttanut lisenssimarkkinan puolesta ja tuo tietysti tuomitaan ”Maltan agenttina” toimimisena riippumattomana rahapelikonsulttina toimivalle ”hyypiölle”. Muistutan tässä uudestaan kuitenkin, että tuo konsulttiura on vasta 1,5 vuotta jatkunut tila ja sitä ennen palkan maksoi Veikkaus. Ainahan toki agentteja on vastustajan leiriin solutettu mutta enempi on tällä kertaa kyse siitä, että aidosti minun mielestäni sekä yhteiskunnan että Veikkauksen näkökulmasta lisenssimarkkina olisi paljon parempi vaihtoehto kuin nykyinen monopoliin tukeutuva tappioon tuomittu nyrkkeily kädet selän taakse sidottuna. 

Kuten edellä mainittua, Veikkauksella on isoja tuoteryhmiä, joiden markkina on edelleen täysin sen itsensä hallussa. Lottopeleissä, raaputusarvoissa, fyysissä kasinopeleissä sekä muuttuvakertoimisessa vedonlyönnissä (sisältäen totopelit) Veikkauksen markkinaosuus on lähes 100%. Nyt kun seuraa yleistä rahapelikeskustelua niin lisenssijärjestelmän pelotellaan siirtävän Veikkauksen tuotot ulkomaisille yhtiöille. Yleisimmissä esitetyissä lisenssijärjestelmä-malleissa edellä mainituista tuoteryhmistä muut kuin muuttuvakertoiminen vedonlyönti jäisivät edelleen Veikkauksen monopolin alle. Muuttuvakertoimisessa vedonlyönnissä Ruotsin ja Tanskan opit ovat selkeät – lisenssimarkkinan aukeamisesta huolimatta entiset monopolitoimijat säilyttävät käytännössä lähes 100% markkinaosuuden niissä. Tuotteiden luonne on sellainen, että tyhjällä poolilla olemassa olevaa isoa poolia vastaan ei ole mahdollista kilpailla. Ruotsissa hevospeliyhtiö ATG on ollut koko järjestelmämuutoksen isoin voittaja, vaikka hevospelaaminen avattiin kilpailulle.

Jos Suomessa siirryttäisiin lisenssimarkkinaan, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Veikkaus pystyisi säilyttämään korkeaa markkinaosuutta edellä mainituissa tuoteryhmissä. Kaikissa muissa tuoteryhmissä paitsi muuttuvakertoimisessa vedonlyönnissä Veikkaus pysyisi liki 100% markkinaosuutta. Isoin markkinaosuuden riski olisi hevospelaamisessa. Lisenssimarkkinatilanteessa olisi mahdollista, että ATG hakisi lisenssiä Suomesta ja irtisanoisi yhteispoolisopimuksensa Veikkauksen kanssa. Suomalaisten hevospelaamisesta niin suuri osa kohdistuu Ruotsin isoihin totopeleihin, että tuon pelaamisen menettäminen merkitsisi jonkinasteista markkinaosuuden laskua Veikkaukselle. Mutta totopelien muutaman prosentin osuus koko rahapelimarkkinasta tekee sen, että kovin dramaattista muutosta se ei voisi aiheuttaa.

Varsinaisesti lisenssimarkkinaan siirtyminen vaikuttaisi ainoastaan noissa kilpailluissa tuoteryhmissä. Mutta Veikkauksen näkökulmasta muutos olisi mieluummin positiivinen kuin negatiivinen. Molemmat tuoteryhmät ovat jo kovasti kilpailtuja ja vaikka kilpailijat eivät tällä hetkellä saisi markkinoida Suomessa (tuota toki runsaastikin koko ajan tapahtuu) isompi muutos olisi muun säätelyn osalta samalle viivalle pääseminen. Tällä hetkellä Veikkaukselta on kielletty lähes kaikki tehokkaimmat ”pelaajien houkuttelemiseen käytettävät työkalut” mitä vastaavasti kilpailijat käyttävät sumeilematta. Lisenssimallissa Veikkaus pääsisi kilpailijoiden kanssa samalle viivalle. Tuon viivan vastuullisuustaso on sitten ihan toinen kysymys – käytännössä nykyiset offshore-toimijoiden keinot joutuisivat ainakin osin romukoppaan. Edelleen Ruotsin ja Tanskan kokemuksiin vedoten väitän, että Veikkauksen markkinaosuus mieluummin alkaisi kasvaa kuin laskea lisenssimallissa näissä tuoteryhmissä.

Isossa kuvassa fiskaalinen vaikutus lisenssimarkkinaan siirtymisessä olisi oletettavasti sellainen, että Veikkauksen tuottotaso pysyisi noin entisellään ja arviolta vähintään noin 300 miljoonaa lisäeuroa tulisi Suomen arpajaisveron piiriin. 20% ehdotetulla verokannalla on helppo laskea, että noin 60 lisämiljoonaa tuossa olisi saatavilla. Eihän sillä vihervasemmistohallituksen kulutusjuhlan laskusta makseta muruakaan mutta olisi kotiinpäin kuitenkin. Ja jossain määrin mahdollistaisi tehokkaammat peliongelmien ehkäisykeinot. Ongelmapelaamisen estämisen onnistumisen näkökulmasta järjestelmän kanavointikyky on avainroolissa. Mieluusti yli 90% kanavointiaste lisenssimarkkinassa on merkittävästi parempi kuin n. 70% kanavointiaste monopolissa.

Sanottavaa vielä olisi mutta kun tässä alkaa 70 twiitin verran olevan viserrystä niin lopetetaan tällä kertaa. Edelleen olen valmis vastaamaan kysymyksiin ja haastoihin niin faktoista kun omista päätelmistäni. Mieluiten kuuluisin edelleen perusteluja sille, miksi Suomessa peliongelmat merkittävästi vähenisivät niillä toimilla, mitkä Norjassa eivät ole toimineet. Toinen suosikki olisi kuulla, miten perusteluni vuotavat tuossa väitteessä, jonka mukaan lisenssimarkkina tuottaisi Suomelle enemmän kuin monopoli. Populistiset heitot siitä, että lisenssi olisi tulonsiirto ulkomaille on puuta heinää…

Oman terveyden nimissä en kuitenkaan pidätä hengitystä perusteltuja haastoja odotellessa… 

Yksi vastaus artikkeliiin “Rahapelipolitiikasta (muutama) sananen

  1. Kiitokset asiantuntevasta informatiivisesta kirjoituksesta, huomattavasti nautinnollisempaa lukea kuin aiheesta kaytava Twitter vaittely missa useilla on enemman mielipiteita kuin asiantuntemusta 🙂 En ole ennen kirjoituksiisi tormannyt, toivottavasti useampikin aiheesta kiinnostunut loytaa naiden aarelle, asioihin voi (kuten kirjoituksestasi huomaa) suhtautua hyvinkin objektiivisesti vaikka Twitterissa saakin Maltan katyrin leiman.

    Tuo Maltan katyri ilmaisu herattaa aina pienta hilpeytta, nykytilannehan kun on ulkomaisille firmoille mita mainioin, voi huoletta taysin laillisesti palvella suomalaisia pelaajia ilman etta tarvitsisi maksella Suomeen veroja ja lisenssimaksuja seka tehda yhdet policyt lisaa uudelle lisenssille sen mukaan mita sinne keksittaisiin tunkea. Aika tasaseen tahtiin tuntuu painvastoin kansainvaliset operaattorit hylkaavan reguloituja markkinoita, kuten Ruotsi ja nyt viimeisimpana Saksa joka teki siela operoimisen tuloksellisesti suht haastavaksi kuluillaan seka pelaamisen rajoittamisella (maksimi talletus 1000e/kk, maksimi panos 1e/spinni, spinnien pitka kesto jne).

    Erittain hyvin pointti myos tuo etta tiettyihin tuoteryhmiin ei juurikaan kilpailua rupeaisi syntymaan vaan se keskittyisi juuri niihin tuoteryhmiin jossa se jo olemassa on.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s