Vegasin nöyryytykset osa 2

13.10.2021

Eipä ollut paraatimarssia Grand Canyonille viime viikon Las Vegasin kisa. Viime ajoille tyypillisesti viimeistään kuuluisa ”moving day” siirsi petsit ongelmajäteluokkaan. Otetaan tähän väliin pitkästä aikaa talsimispäivitys. Edellisestä on jo kulunut aikaa ja kun ei raportoida syykin on helppo arvata. Ei ole napannut kävellä. Ehkä tuo on itselle vähän tylysti sanottu. Ennemminkin on ollut kaikkea muuta ei vähiten heinäkuun lopun perheenlisäyksen muodossa. Mutta viime päivityksen jälkeen keskimääräinen päivätaival on ollut vain reilua kuutta kilometriä, ja sillä Vegas ei lähene kovin ripeästi. Nyt on total mittarissa 7358 kilometriä eli sellaiset 30% matkasta on taitettu.

Sitten tämän viikon kisaan, joka on Koreasta koronan takia Vegasiin siirretty CJ Cup. Viime vuonna kisassa esiteltiin ehkä Vegasin hienoin kenttä Shadow Creek mutta nyt ei jäädä paljoa jälkeen, kun kenttänä on The Summit Club. Kentällä ei tämän tason kilpailuja ole pelattu aiemmin. Mallintamisen kannalta tuo vaikeuttaa tilannetta jonkun verran ja kun viikko toisen jälkeen olen hakannut päätä seinään miesten ”positiivisella track biasilla” niin nyt samaa vaaraa ei ole. Toki ei tuo merkittävästi näemmä vaikuta pelivalintoihin…

Yleislinja markkinalla tuntuu olevan se, että uudelle kentälle suosikit ovat normaalia vahvempia. Ero ei ole kovin merkittävä omiin arvioihini mutta sen verta kuitenkin, että viime viikon kaikkien petsattujen miesten 7,5% yhteenlaskettu voittotodennäköisyys vielä puolitetaan tällä viikolla. Mutta tutun oloisia nimiä omalla listalla löytyy…

Aloitetaan viime viikolla miehelle ennen oikein hyvin sopineella kentällä cuttiin jääneellä Webb Simpsonilla. Miehelle osui torstaille oikein sysimusta päivä mutta perjantai oli taas ihan hyvää tasoa eli tuollaisen lyönnin ”omaa keskiarvoaan parempi”. Yksi lyönti parempi tulos olisi riittänyt viikonlopulle ja siihen olisi käytännössä riittänyt jommallakummalla viimeisitä rei’istä kolme metrisen putin upottaminen. Molemmat menivät ohi, joten mies pääsi Venetianin Tao-yökerhoon nauttimaan perjantai-illan huumasta. Noiden huonojen rundien määrä on viime aikoina Simpsonilla ollut huolestuttava mutta kun hyviä ja erittäin hyviä rundeja tulee edelleen väliin merkittävästi enempi niin kyllä minun luottoni mieheen vielä säilyy. Ennakkospeksien mukaan ei tämänkään kentän huonosti pitäisi miehen pelille sopia, joten minä tarjoan miehelle uutta yritystä pelikohteenani.

Toisena listalla on Shane Lowry. Tämä jatkaa kunnossa mutta markkina odottaa tason laskua taas kerran. Itseasiassa Lowryn kohdalla on ollut mielenkiintoista seurata, miten mies on aina välillä pitkät ajat buukkilistalla ja sitten joskus jopa yhdessä kisassa vaihtaa petsipuolelle ja pysyy siinä pidempään ennen kuin kääntyy taas toisinpäin. Jossain määrin tunnistan tuossa oman ja markkinan mallien eroa. Kun olen tutkinut minkälaisilla parametroinneilla pääsen lähemmäs markkinan kertoimia, olen havainnut, että painottamalla enemmän ”ylipitkien” sarjojen keskiarvoja ollaan lähempänä markkinan arvioita. Samalla toki markkina painottaa ihan yhden tai kahden viimeisen kisan suorituksia minua enempi. Mutta Lowryn kohdalla ainakin tärkein toteutuu usein – eli miestä pääsee pelaamaan – joko puolesta tai vastaan. Sellaisen pienen noston miehen pelin tasosta haluan tässä vielä tehdä, että edellisen kerran cuttiin Lowry on onnistunut jäämään maaliskuun alussa Arnold Palmer invitationalissa. Viimeiseen kahdeksaan kisaan huonoin sijoitus on T26. Tekemisen taso on vähintäänkin riittävä voiton suhteen – jostain pitäisi kaivaa se pieni onnikin mukaan ratkaisuhetkille.

Lowrystä jatkan Keegan Bradleyn pariin. Miestä yritettiin viimeksi edellisessä kisassa pari viikkoa sitten mutta cut oli tuloksena. Minä en vielä hötkyile ja kun kenttä vaikuttaisi pallonlyöjän kentältä niin pidän Keeganin pelikohteena. Mieshän antaa muille keskimäärin sellaisen puoli lyöntiä per kierros tasoitusta puttaamisessa eikä griinin ympäristöstäkään tilastoissa etua keskiarvoon synny. Pallon lyöminen on sitten ihan tourin kärkitasoa. Voitot uralla on toki aika kaukaa mutta uskotaan, että BMW Championchipin voitto 2018 ei jää koko uran näkökulmasta iltatähdeksi. Nuorempana tämä kuitenkin voitti ihan majorissakin asti.

Otetaan tänne vielä erikseen Harry Higgs joka toki kuuluu ihan kovien yllättäjien osastoon. Minun makuuni markkina tekee miehen kohdalta virhearviota siitä, että se ei siivoa muutaman viikon jaksoa hyvin pienelle painolle voimalukuarvioinnissa. Mies pelasi kesällä Charles Schwabista 3M Openiin kuuden kisan jakson täysin luokattomasti. Tuo painaa kaikki vähänkään pitemmät voimalukujaksot miehen tasoa selvästi heikommiksi. Nyt esimerkiksi miehen viimeiset 50 kierrosta ovat vain karvan tourin keskiarvoa parempia, mutta viimeiset 25 kierrosta jo puoli lyöntiä parempia. Ja tuo vastaa melko tarkasti miehen hyvää tasoa aikaisemmin uralla, kun peli on ollut kuosissa. Oma alkuperäinen linja tähän kisaan tälle oli peräti 0,44 ”tourin keskiarvojyrää parempi”. Tuo tarkoitti enää 186 kerrointa ja kun reilulla 500:n kertoimella sai maantaina tätä ostella niin yritin olla agressiivinen. Vieläkin markkinan tarjous 360 tuntuu selvältä ylikertoimelta.  

Muita pelikohteita tällä kertaa ovat olleet taas kerran Grillo, ei myöskään ekaa kertaa Poulter, kestosuosikkini Kirk, hiukan yllättäen Jones sekä viime kerran perjantain konttauksesta (74) huolimatta Kizzirre.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s