RSM Classic

17.11.2021

Vuosi lähenee loppuaan ja vuorossa varmaan viimeinen petsiblogi-päivitys. Vielä jäljellä olevat Hero World Challenge ja QBE Shootout on enempi ”viihdekisoja” ja vaikka niihinkin varmaan jotain petsiä tulen heittämään niin ”täyden analyysin” kisoja ne ei missään nimessä ole. ET:llä vielä toki myös pelaillaan Etelä-Afrikassa uuden kauden alkua, kunhan nyt tällä viikolla saadaan vanha kausi finaaliin. En ole noita ET:n kisoja blogissani käsitellyt enkä meinannut nytkään aloittaa. Pidän mieluummin puolentoista kuukauden blogi-tauon (jos en rahapelipolitiikkaan tai johonkin muuhun Saharan-kuivaan aiheeseen halua välissä puuttua) ja palaan tauolta kun pelit vuodenvaihteen jatkuvat Havaijilla. ET:n ”ongelma” blogin näkökulmasta on markkinan isot kerroinheilahtelut. Esim. nyt Dubaihin maanantaina sai suoraan petsata Sergio Garciaa 25 kertoimella kun nyt pitäisi tyytyä 19,5:een.

Viime viikkokin oli tuttuun tapaan pelkkää hutia, kun Sam Burnsin kiri hyytyi tuplaan viimeisellä. Ei toki voitto kaatunut tuohon mutta top5 sija kuitenkin. Syksyn perinne jatkui eli lauantai kuivutti varsinaiset toiveet täysosumasta…

Nyt vuorossa oleva RSM Classic pelataan formaatilla, jossa saadaan enemmän miehiä kisaan mukaan, eli to ja pe pelataan kahdella eri kentällä ristiin. Viikonloppuna pelataan sitten Sea Islandin Seaside-kentällä. Ihan kovimpia karjuja kisa ei tälläkään kertaa houkuta mutta ihan mielenkiintoiselta kisa vedonlyönnillisesti vaikuttaa. Valitettavasti painopiste on turnaushedarien puolella mutta jotain petsattavaa löysin päämarkkinastakin.

Suosikkiosaston suhteen olen poikkeuksellisen yhtä mieltä markkinan kanssa miesten vahvuuksista (lähinnä kahdesti täällä toiseksi sijoittunut Webb Simpson kiinnostaa mutta pelottavasti kerroin vielä pomppii ylöspäin). Siksi varsinaiset nostot joutuu ottamaan Long Shot osastolta:

Ensimmäiseksi Tom Hoge joka kyllä on Simpsonin sukua. Itse löin jo matalammallakin kertoimella mutta rahat loppui ja markkina hinaa kerrointa ylöspäin. Tämä on sellaiset 0,4 lyöntiä tällä hetkellä edellä tourin keskiarvojyriä ja kun mies Sea Islandilla on hyvin viihtynyt, niin nyt maalailin tuosta vähän paremmaksikin. Sellainen järkevältä tuntuva 0,6 lyöntiä tourin keskiarvoa vahvempi tarkoittaisi selvästi alle 100:n kerrointa ja kun markkina melkein tuplaa tarjoaa niin käyn kiinni. Jotain palautteita olen muuten saanut siitä, että nämä mun ”maistuvien arviot” on ihan epärealistisia. Niin varmasti ovatkin. Omilla arvioillani en missään nimessä olisi valmis ottamaan petsiä vastaan. Oma ajatus on siinä, että oma malli tuo hieman erilaisen lopputuloksen kuin ”markkinan käyttämä malli” ja jos oma arvio poikkeaa riittävästi (yleensä käytän 0,2 lyöntiä per kierros rajana) niin markkina on ko. herran kanssa väärässä. Kuinka paljon väärässä on vaikeampi kysymys. Nyt jo aika messevällä otoskoolla olen saanut 0,078 lyöntiä etua suhteessa markkinan arvioon. Eli markkina on toki lähempänä kuin minä mutta kun olen poiminut itse rusinat pullasta (parhaat kohteet) niin mun pitäisi olla aika vahvoilla. Tuollainen 0,08 lyönnin ero muuttaa miesten kertoimia keskimäärin melkein 15%. Mutta älkää nyt herran tähden olettako, että tuolla jotenkin todistaisi minun petsien olevan väkisin voitollisia. Mallinnus ja petsien laadun arviointi tapahtuu sillä perusolettamalla, että pelaajan kierrostulosten odotusarvo olisi normaalijakautunut eikä muita ”liikkuvia osia” olisi (tai siis ne on mallinnettu odotusarvoon ja mallin osalta keskihajontaan – toteumasta keskihajontaa ei voi arvioida joten oletan mallissa käytetyn arvon olleen oikea). Varmasti niitä liikkuvia osia on ja on enemmän kuin todennäköistä, että minun ”karvalakkimalli” mallintaa todellisuutta liikaa väärin, että edes tuo ”laskennallinen” etu ei oikeasti riittäisikään. Se, että näillä meikäläisen arvioilla on 10 vuoden jaksossa pärjännyt voi olla osin sattumaa ja osin sitä, että aikaisemmin markkina on ollut pahemmin yössä. Toki tuon taipaleen alkuvaiheessa omatkin ”mallit” oli vielä ”ihan stetsonista revittyjä”.

Jatketaan seuraavaan mieheen eli Patton Kizziren. Miehen peli hajosi taas mutta kun tämä on herralle tyypillistä niin minä en hötkyile. Kizzire pelaa vuorojaksoissa hyviä ja huonoja jaksoja ja muutokset tapahtuvat hetkessä. Eikä tämä viimeksi nyt (niin) huono ollut. Kizzire on kellotellut hyviä kierrostuloksia Sea Islandissa joten pientä plussaa sieltäkin.

Kolmas kohde on Aaron Rai. Miestä on odoteltu kärjen tuntumaan jo pitempäänkin (kolmen voiton kausi Euroopan haastajakiertueella 2017) mutta hiukan pettymykseksi miehen urakehitys on jäänyt. Nyt on taas peli ollut oikein hyvän oloista kaksi viimeistä kisaa ja jos taso vaikka vähän alkaisi vakiintua niin voisi tällaisissa kisoissa hyvinkin pärjätä. Miehen voimaluvut ovat nyt nousseet uran parhaalle tasolle ja josko kokemus auttaisi miestä ulosmittaamaan sisällä olevan potentiaalin. Toki ET:llä tämä on jo kahdesti voittanut, että ihan liikaa ei kuulu pettymykseksi miestä mainostaa… Mutta ET voitto on ”vain” ET voitto. PGA on se missä kovimmat karjut pelaa ja täsmälleen oikea paikka Raille.

Muita pelikohteita itsellä on ”kausikorttilainen” Brian Stuard, tällä kertaa petsipuolella oleva Andrew Putnam sekä ”ikuinen lupaus” Peter Uihlein. Viimeisenä mainittuun ei välttämättä enää kannata koskea (alkaa olemaan samassa kun mun mallissa) mutta todetaan että aikaiselle linnulle tätä oli tarjolla useampia kymppejä yli 500 kertoimilla.

Tässä vaiheessa kiitetään lukijoita kuluneesta vuodesta. Kauden alku oli lupaava mutta kohtuullisen mollivoittoiseksi sinfonia syksyn mittaan on muuttunut. Me ei kuitenkaan laiteta miekkaa tuppeen ennen kuin koko Anus on meidän vai miten se meni…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s