5.4.2022
Viime viikolla Matt Jonesin loppukiri jäi pari lyöntiä vajaaksi. Mitenpä sattuikaan, kun missasi juuri kaksi metrin puttia viimeisellä ysillä… Toki voiton kannalta ainakin yhtä ratkaisevaa taisi kuitenkin olla surkea +3 perjantaina.
Ei kieriskellä vanhoissa kuitenkaan, kun edessä on golf-vuoden kohokohta The Masters. Kisa, kenttä ja vedonlyöntimarkkinan koko ovat kaikki tarunhohtoisia… Viime vuonna näpyttelin blogiin lyhyen kuvauksen kentän jokaisesta väylästä, joten ei niistä nyt enempää. Käyn vähän normaalista poiketen kiinni myös miehiin, joiden en usko kisassa pärjäävän ainakaan sillä todennäköisyydellä mitä markkina miehille on antanut.
Ensiksi ihmetellään omaa kestosuosikkiani Patrick Cantlaytä (26). Miehen peli on ollut hukassa nyt kolme kisaa putkeen ja minä rupean luovuttamaan. Tällä on usein kaikenlaista pientä vammaa (ja kertaalleen isompaakin kun oli kolme vuotta kokonaan poissa kentiltä) ja itse annan yhden tai maksimissaan kahden huonon suorituksen ”anteeksi”, mutta nyt kun on jo kolme takana niin malli pakottaa laskemaan voimalukuja selvemmin. Tämä erityisesti siksi, että miehen pallonlyöminen on hukassa. Pelin tärkein mittari on ollut alkukauden 0,6-0,8 normaalia heikommalla tasolla ja itseasiassa selvästi huonointa siitä lähtien, kun mies vuonna 2017 pitkältä tauolta kentille palasi. Miehen aikaisemmat Mastersit on ihan kohtuullisesti kulkeneet. 2019 Tiikerin voittaessa tämä nousi kisan johtoon tehtyään eaglen 15. väylälle mutta bogit kahdelle seuraavalle vesittivät toiveet vihreästä takista. Kokonaisuutena kuitenkin pidän kenttää miehelle neutraalina (itse asiassa 16 rundin otoksella on jopa mieluummin karvan vastaan mutta niin vähän että sillä ei ole merkitystä) ja neutraali Augustassa on vähän sama kuin ”vähän vastaan” muualla. Kenttä on poikkeuksellisen vahvan biasin kenttä eli aikaisemmat tulokset korreloivat mahdollisuuksia oikeastaan enemmän kuin missään muualla. Muutama oikein kovan track biasin mies ottaa vuodesta toiseen täältä isoa etua itselleen. Siinä rivissä Cantlayn ”vain neutraali” jää auttamatta vähän jälkeen.
Toinen mainittava on Jordan Spieth (28). Mies on toki ”mr Augusta” mutta ei nyt näihin kertoimiin sitten millään. Pebble Beachilla pari kuukautta sitten lauantaina huima veto, että nousi voittotaistoon ja samanlainen viime sunnuntaina ”ynnä muiden joukosta”. Muuten ihan pelkkää kuraa. Kauden kymmenen kisaa noin suurinpiirtein tourin keskiarvojyrän tasoa. Sellaisen kerroin Mastersissa olisi kokoluokassa tuhat… Toki Jordanin ongelmat ovat kulminoituneet toimimattomaan putteriin ja Augustassa miehen putteri on yleensä toiminut – eli nopeakin ”parantuminen” on mahdollinen. Miehen historia kentältä on huima ja nyt jo 32 kierroksen otoksella peräti 1,4 ”omaa tasoaan” paremmin. Itse en saanut miehen kuin noin 50 kertoimiseksi tänne mutta markkina on kovasti eri mieltä.
Sitten Collin Morikawa (24). Mies kulkee vähän Brooks Koepkan jalanjäljissä ja on kyennyt Majoreissa normaalia parempiin suorituksiin. Mutta jossain määrin tuon pitää olla sattumaa, vaikka Koepkan on osoittanut tuollaisenkin taipumuksen olevan mahdollinen. Morikawan pelille on tullut ominaiseksi todella iso keskihajonta kierrostulosten osalta. Tämä tietysti mahdollistaa kisojen voittamista vähän heikommillakin keskiarvoilla. Mutta hei, ei tämä ole keskimäärin kuin 1,5 lyöntiä keskiarvoa parempi tourilla jos edes sitäkään. Viime aikojen näytöt ovat selvästikin vielä tuota huonompia. Ja nimenomaan miehen tavaramerkki eli jäiset raudat ovat kadonneet johonkin. Sitten vielä vähän kenttään. Märkäkorvalla historiaa ei ole vielä kuin kahden kisan verran mutta siinä kun mies on jo voittanut PGA mestaruuden ja The Openin sekä ollut T4 US Openissa niin Augustassa T44-T18 lähtö ei ole kuin korkeintaan ”hyvää savolaista keskitasoa”. Minä en nyt saanut tätäkään kuin tuonne Jordanin 50 kertoimen tienoille.
Näistä kolmesta herrasta pitää vielä erikseen sanoa sen verran, että vaikka ”päämarkkinassa” nuo tuntuvat kovasti arvostetuilta niin ”herra Pinnacle” on miehistä kanssani riittävästi samaa mieltä, etteivät nämä maistu siellä turnaushedareissa ”vastapelikohteina”. Jordania en saanut siellä vedettäväksi ketään vastaan ja Morikawaa sekä Cantlaytäkin vain yhteen pariin. Seuraavaksi siirrytään sitten tuon listan (ei maistu pörssissä eikä Pinnaclella) puolelle.
Tyrrell Hatton (70) on viikon ”pääohipeli-idea” ja Pinnaclella joutui vetämään miestä vastaan vaatimattomasti viittä eri paria. Miehen peli on tuloksellisesti ollut sellaista tämän ”hyvää keskitasoa” eli noin 1,5 lyöntiä keskivertojyriä parempaa, mutta kun tuo taso on saavutettu ainoastaan jäisellä puttaamisella niin peli kokonaisuudessaan ei kuosissa ole ollut. Itseasiassa se on ollut vielä huonompaa kuin viime vuonna, kun muka ”tökki” pahasti. Tuloksissa toki tökki viime vuonna, kun silloin putitkaan eivät kulkeneet. Augusta ei ole Tyrrellille mikään perfect match vaan jotain aivan muuta. Herralla on viiteen Mastersiin T18 paras sija ja T44 toiseksi paras sekä jo kaksi kertaa mies on jäänyt cuttiin mikä tässä kapean fieldin kisassa missä mukana on ihan täysiä turistejakin, on jo kova saavutus. 16 kierrosta statseissa peräti melkeik kasi lyöntiä per kierros omaa tasoaan huonommin. Kuvaavaa on, että minun makuun päämarkkinassa kertoimen edestä puuttuu ykkönen…
Toinen moneen pariin selvinnyt sankari itselle on Joaquin Niemann (65). Mies oli viime vuonna vähän hukassa koko ajan. Tän vuoden alkuun peli näytti parantuneen mutta silti koko lailla puskista tuli miehen voitto Genesiksessä. Sen jälkeen peli ei ole taas mitenkään erityistä ollut. Tämä mun makuun sellainen hiukan yli lyönnin keskivertoa parempi mies kierroksella on (sanotaan 1,1) mutta niillä miehillä kertoimen pitäisi heilua jo sadan toisella puolella. Kahden Masterin valossa (cut-40) ei liikoja päätellä mutta tuskin kenttä tällekään mitenkään täydellinen on.
Seuraava listalla on Gary Woodland (130). Miehen peli on parantunut oikein syvästä laaksosta pikkuhiljaa mutta edes tuo ”lyöntiä averagea edellä”-taso on vielä saavuttamatta. Ja Masters… Miehellä on täältä yhdeksään yritykseen T24 sija paras! Peräti neljä cuttia ja keskeytys on kyllä tähän kisaan poikkeuksellisen surullista kerrottavaa. Ihan kohtuullinen otos eli 27 rundia on jo pelattuna ja ne reilusti yli lyönnin per kierros ”liian huonosti”. Jos miehen uskoisi aina pelaavan tuolla odotusarvoisesti tuon lyönnin huonommin niin pelitasoon suhteutettuna pääsisin tänne ”keskiarvojyrän” arvioon joka aiemmin mainittuna on siis noin tuhat kerta… Oma malli kairasi miehen kuitenkin +0,52 vahvuuteen (eli 0,52 per kierros keskiarvoveturia paremmin) mutta silläkin jo 300 kertoimissa liikutaan.
Lyhyesti muut tämän puolen suosikit vielä. Moukari DeChambeau (75) alkaa olemaan päämarkkinassa jo (noussut kovasti) liki sitä tasoa kuin pitääkin mutta jotain hedareita tähänkin löytyi. Miehen peli on ollut ihan sekaisin ainakin osin loukkaantumisten takia ja match playn valossa paremmasta ei vielä ole tietoa. 20 rundin otoksella Masterskaan ei olisi tälle ihan maistuvampia kisoja, vaikka erityisesti ennen ”marraskuun Mastersia” tästä isoa suosikkia pitkälyöntisiä suosivalle kentälle leivottiin. Toteuma on kuitenkin ollut mieluummin hiukan normaalia huonomman kentän suunnassa. Irlannin ihme Lowry (50) ei myöskään vielä ole Masterseissa vakuuttanut. Ei niitä toki ole kuin kuusi takana mutta kolme cuttia ei ole ainakaan mikään ”lupaava lähtö”. Ja T21 parhaana sijana viittaa samaan suuntaan. Miehen peli sinällään on toki kuosissa mutta kun tuo 50 kerroin vaatisi samalla kentältä suosiollista avustusta niin likikään tuota itse en päässyt. Viimeisenä poimitaan vielä Sergio Garcia (130) jossa kauppa kävi jo alempanakin mutta tuo on edelleen oikein sovelias buukkaamiselle. Mies omistaa toki vihreän takin (ja hyvä niin kuin pelasti 2017 allekirjoittaneen kimppakavereineen isolta montulta) mutta silti Augusta ei ole miehelle erityisen herkullinen ollut. On esimerkiksi jäänyt voiton jälkeen kaikki kolme kertaa cuttiin. Total miehellä on jo plakkarissa 54 rundia tuolta ja reilu puoli lyöntiä per kierros on tullut takkiin siitä mitä ”olisi pitänyt”.
Mutta eiköhän tämä riitä ”vastapelikohteista” ja siirrytään pelikohteisiin. Nämä tulee nyt vähän lyhyemmin perusteluin, kun näitä on niin monta…
Sam Burns (60) – huhujen mukaan Mastersia on vaikea voittaa ensikertalaisen. Niin varmasti onkin mutta nyt on kyseessä ”ihan pikkaisen parempi” debytantti. Perusluokka on kohdallaan, kilpailupäässä ei ainakaan vielä mitään vikaa ja lyönti sellainen, jolla Augustassa pitää pärjätä.
Matthew Fitzpatrick (65) peli kuosissa ja kenttä on sopinyt vaikka miestä ei pitkälyöntisenä pidetäkään. 26 rundia täällä reilu puoli lyöntiä per kierros ”liian hyvin”
Sungjae Im (90) meinasi voittaa debyyttinsä ja jäi viimeksi cuttiin. Minun mallissa yksi huippusuoritus on tärkeämpi kuin yksi floppi joten tulkinta on että kenttä mieluummin sopii. Peli on ollut ihan kohtuullisen hyvää vaikka toki ailahdellut.
Russell Henley (100) on pelannut taas pitkään kovalla tasolla ja vaikka ei nyt pitkälyöntisten kerhoon kuulukaan niin Masters on sujunut tasoon nähden hyvin. 18 rundia melkein 0,7 ”tasoaan paremmin”. Tällä meni tässä monta vuotta että ei päässyt mukaan. Nyt on pelaajana paljon valmiimpi kuin aikaisemmissa yrityksissään.
Justin Rose (130) ja pieni huomio aikaisempaan. Rose olisi ollut se mies johon 2017 olisi katkettu, ellei Garcia olisi venynyt voittoon. Rosella alkaa olemaan kohtuuton tilasto Augustasta. 58 rundia melkein lyönnin per kierros tasoaan paremmin. Ei tämä entisessä kunnossaan tietysti ole mutta tuollainen bias avittaa jo paljon.
Thomas Pieters (160) oli neljäs tuolloin 2017 ja peli sellainen, joka sopii kentälle. Hukkasi pelinsä tuon jälkeen vuosiksi mutta on nyt taistellut itsensä takaisin. En tiedä yliarvioinko suhteessa markkinaan tätä luokalla vai kentän sopivuudella vai peräti molemmissa mutta maistuu kyllä.
Seamus Power (180) on noussut sellaiselle tasolle pelinsä kanssa, että voi riittää Mastersissakin. Debytantti eli kentästä ei tietoa mutta ei sen nyt pitäisi mitenkään vastaankaan olla.
Cameron Young (190) on toinen debytantti mutta nyt alkaa kerroin olemaan jo rajoilla voiko vetää. Eilen sai vielä 300 kertaa… Peli on sellaista joka voi sopia täydellisestikin Mastersiin…
Webb Simpson (190) on hukassa pelinsä kanssa mutta kerroin houkuttaa. Viimeiset neljä vuotta aina top20:ssä…
Talor Gooch (200) ja taas debytantti. Ilmeisesti markkina oikeasti käyttää jotain downgreidia näille. Mies meinasi voittaa Arnold Palmerin kisan mutta sukellus sunnuntaina esti sen. Mies pelaa parhaimmillaan kuitenkin huimaa golfia.
Harold Varner III (270) ja debytantti – peli kuitenkin sellainen että pitää sopia Mastersiin. Miehen peli on muutenkin ihan ”ennätystasolla” ja vaikka match play päättyi alkulohkoon oli esitys oikein vahva parin huiman vahvan kierroksen muodossa.
Tom Hoge (290) edelleen debytantti. Ja ollut listoillani niin monta kertaa aiemminkin että en kehu enää lisää…
Kevin Na (340) ja vähän oho listoille. Otosta on mutta vain ihan neutraali kenttähistoria. Tämä oli vuoden vaihduttua ihan hukassa pelinsä kanssa mutta match play näytti paljon paremmalta. Syksyn vahva jakso on niin tuoreessa muistissa, että mulla se pukkaa vielä mukaan voimalukuihin. Mittahan miehellä on ongelma tänne mutta kun se ei paista kierroshistoriassa asti niin ei välitetä siitä…
Sepp Straka (420) ja seuraava debytantti. On nostanut pelinsä ihan uudelle tasolle ja kunhan taso pitää niin voimaluvut on ennennäkemättömiä ennen kesää. Nyt tuossa painaa liikaa vielä viime syksyn oikein huono jakso (jota mun malli ilmeisesti painottaa vähemmän kuin markkina).
Mackenzie Hughes (500) saa vielä mahdollisuuden näillä kertoimilla vaikka vähän näyttää vire olevan ohi ja toisaalta pari ekaa Mastersia ei jälkipolville jätä kerrottavaa.
Ryan Palmer (600) sukeltaa jo pahasti vaikka viimeksi kaksi ekaa kierrosta lupasi jotain muuta. Kerroin on kuitenkin posketon.
Stewart Cink (660) ja peli on kaukana siitä millä voitettiin kaksi kisaa puoleen vuoteen vuosi-puolitoista sitten. Mutta oli oikein lupaava viimeksi ja kun 44 kierrosta Augustassa on sujunut reilu puoli lyöntiä per kierros ”liian hyvin” niin joutuu pelikohteeksi ilman muuta…
Kyoung-Hoon Lee (960) ja debytantti. Kolme yönsynkkää kierrosta neljän viimeiseen mutta ne ovat tälle ominaisia. Parhaimmillaan kulkee oikein kovaa. Kerroin alkaa olemaan ”keskivertoveturin” tasolla mutta kun tämä on viime ajat kokonaisuutenaan selvästi paremmin pelannut niin kokeillaan.
Takumi Kanaya (1000) on paikalla toista kertaa ja viimeksi ihan ok ilman mitään ihmeellistä. Peli on noista ajoista kehittynyt paljon ja on mun papereissa jo vähän keskiarvoveturia parempi.
Jatkoa 6.4.2022
Yleisön pyynnöstä vielä listaus hedareista jotka on tuonne tullut lyötyä. Eli ekan kaverin puolesta merkittynä se kerroin jolla on ekaa kertaa lyöty jälkimmäistä kaveria vastaan. Nyt tarjolla luonnollisesti vähän erilaisia kertoimia – toisille isompia ja toisille matalampia.
Billy Horschel 1,943 vs Gary Woodland
Billy Horschel 2,100 vs Tyrrell Hatton
Bubba Watson 2,070 vs Gary Woodland
Talor Gooch 1,735 vs Christiaan Bezuidenhout
Corey Conners 2,03 vs Joaquin Niemann
Daniel Berger 1,775 vs Joaquin Niemann
Dustin Johnson 1,746 vs Collin Morikawa
Cameron Young 2,100 vs Gary Woodland
Sam Burns 1,884 vs Joaquin Niemann
Cameron Smith 2,25 vs Justin Thomas
Kyounghoon Lee 1,819 vs Min Woo Lee
Lee Westwood 2,22 vs Brian Harman
Lee Westwood 2,22 vs Robert Macintyre
Louis Oosthuizen 1,684 vs Bryson Dechambeau
Russell Henley 2,44 vs Patrick Cantlay
Russell Henley 1,952 vs Tyrrell Hatton
Sam Burns 1,751 vs Bryson Dechambeau
Justin Rose 1,84 vs Sergio Garcia
Patrick Reed 2,18 vs Sergio Garcia
Corey Conners 2,08 vs Shane Lowry
Russell Henley 2,05 vs Shane Lowry
Stewart Cink 1,735 vs Zach Johnson
Sungjae Im 1,952 vs Joaquin Nieman
Thomas Pieters 2,01 vs Max Homa
Tiger Woods 2,56 vs Patrick Reed
Tony Finau 2,02 vs Tyrrell Hatton
Corey Conners 1,900 vs Tyrrell Hatton
Matthew Fitzpatrick 1,869 vs Tyrrell Hatton
one more... no 13 more years 