US PGA Championchip

17.5.2022

Blogissa on ollut hiljaista RBC Heritagen jälkeen. Siellä pelikohteista Kuch jäi lyönnin päähän uusinnasta. Kuten alkukeväästä spekuloitua allekirjoittanut on ajautunut ajankäyttöongelmiin, ja blogin päivittäminen on ollut vähän niin ja näin. Tässä on viimeiseen pariin vuoteen saatu kolmas (kaikki vielä alle kouluikäisiä) lapsi, pistetty pystyyn muutama (4) firma, liitytty Liberaalipuolueeseen ”aktiiviksi” ja nyt on kaiken päälle ostettu tontti ja rakennuslupahakemus on sisässä… Aina välillä on alkanut tuntumaan siltä, että täyttä on kalenterin tienoilla…

Blogin teemanahan on ollut ”kävellen vegasiin” eikä tuokaan nyt taas oikein ole edennyt. Viimeisin päivitys oli helmikuulta ja vain reilu 500 kilsaa on sen jälkeen matka edennyt. Nyt mittarissa on total 8923 kilometriä eli kohtapuolin 40% matkasta takana. Puuttuvan ajan lisäksi matkan joutumista haittaa ”perinteinen” jalkavaiva. Urheilu-ura lopahti aikanaan akillesjänteen sekä kantaluun kiinnityskohdan ongelmiin (pieniä repeämiä (yksi vähän isompikin)) ja noista kärsitään ajoittain edelleenkin. Nyt on ollut taas huonompi jakso…

Mutta lopetetaan henkilökohtaiset valittamiset ja mennään golfin kauden toisen majorin pariin. PGA:n mestaruudesta pelataan tänä vuonna Tulsassa Southern Hillsin kentällä. SH on ollut majorien näyttämönä jo seitsemän kertaa aikaisemminkin, mutta kenttää on viimeisimmän (US PGA 2007) jälkeen uusittu melkoisesti vuonna 2019. Uusitusta kentästä saa esimakua vuoden 2021 seniorien US PGA mestaruudesta, jonka voitti Alex Cejka. Isossa kuvassa kenttä on pitkähkö, väylät ovat leveitä & muodokkaita ja niillä on paljon doglegejä sekä griinit pieniä ja niiden ympäristöt todella haastavia. Väylien muodot tekevät sen, että kallellaan olevista pinnoista lyödään jatkolyöntejä ja pieniä griinejä tullaan missaamaan paljon. Lähipelin toimivuus tuleekin olemaan lyöntimitan lisäksi ratkaisevassa roolissa tämän vuoden mestaruutta jaettaessa.

Oma mallinnukseni ei ole ihan omimmillaan majoreissa (pl Masters) kun kenttästatistiikkoja ei yleensä liikoja ole tarjolla. Ei tämäkään kerta tuosta tee poikkeusta. Malli kyllä löytää ”muka mielekästä” pelattavaa mutta monen kohdalla annoin markkinan arvioille enemmän respektiä kuin niillä kentillä, joista tarkempaa dataa olisi käytettävissä. Jotain pelattavaa kuitenkin onneksi löysin…

Ensimmäisessä pelikohteessa tehdään melkoinen poikkeus ja pelipaikka ei olekaan pörssi. Jostain ihmeen syystä Pinnacle tarjoaa pelikohteelle parempaa kerrointa kuin Betfairin pörssi. Eli Justin Thomasia saa jonottomalla pörssistä 19,5 kertoimella, joka on 2% feen jälkeen karvan alle Pinnaclen 19,21 kerrointa. Joka tapauksessa siis meikäläiselle Thomas maistuu mainiosti. Mies oli osin epäonnekas ja osin terävin kärki pelistä puuttui viime viikolla(kin), mutta oli silti lähellä kärkeä Byron Nelsonissa. Miehen pelin taso on siinä mielessä huimaa, että hiukan epävireisenäkin peli pyörii noin 2,2…2,3 lyöntiä per kierros tourin averagen yläpuolella. Tällainen kenttä, jossa avauksissa on tilaa enemmänkin, sopii miehelle mainiosti. Itselle Thomas on lähes Schefflerin tasoinen suosikki turnaukseen ja selvästi muita edellä.   

Toinen pelikohde itselle on Sam Burns (60). Miehen peli on ailahdellut ja viimeisissä ollut enemmin off. Mutta luokka on huima ja tuollainen pari lyöntiä per kierros averagea paremmin pitäisi pystyä pitempiäkin jaksoja ”helposti” pelaamaan. Off-vaihe teki sen, että ihan tuonne en nyt miestä linjannut, mutta hiukan 40 päälle olevaa kerrointa kuitenkin vain odottelin. Burns kuuluu siinä mielessä Thomasin kanssa samaan sarjaan, että jos pelissä jotain heikkoutta on, niin se on avauksien tarkkuudessa. Nyt latua on vähän leveämmältikin, joten hyvä on sinne isolla pyssyllä paahtaa…     

Kolmas pelikohde otetaan samasta muotista mutta vielä Burnsiakin vihreämmästä miehestä. Cameron Young (110) maistuu myös. Mies on kovaa vauhtia pelaamasta itsestään vuoden tulokasta PGA Tourilla, kun kolme kakkosta ja kolmonen on jo plakkarissa. Miehen pitkät avaukset sopivat tälle kentälle kuin nenänpäähän ja vire on viimeisten turnausten valossa ainakin kohdillaan. Minä en miehestä saanut kuin 65 kertoimisen, joten ero markkinan linjaan on huima. Young oli toki pettymys Mastersissa mutta ei kait siitä vielä aleta päättelemään mitään ”major-jännistystä” tms.?

Viimeisenä listalla on Harold Varner (180). Ja jotta loogisuus valinnoissa tulee maaliin asti, niin Varnerinkin pelin suurin heikkous on avausten tarkkuus. Ei tämä nyt mikään moukarikaan ole mutta keskiarvoa pitemmälle avaa kuitenkin. Ja sen jälkeen pelissä on kovin vähän heikkouksia. Mies on alkukauden pelannut uransa parasta peliä ja haki helmikuussa Saudien rahakkaan kisan voiton. Viimeisin startti (tai pelasi toki välissä parikisan Zurich Classicissa) oli RBC Heritagen kolmonen, joten ei tämänkään virettä voi kyseenalaistaa. Minä olin miestä sadan kertoineen ”mallailemassa” mutta markkina tarjosi tuossa aiemmin yli tupliakin tuohon verrattuna.

Näiden lisäksi en malttanut olla ottamatta pieniä kannustuspelejä Tiikerille sekä Bryson DeChambeaulle. Tiikeri aloitti Mastersin oikein hyvin ja peli ei ollut kaukana ”kuosissa olevasta”. Nyt mies kehui haastattelussa jalan voimatasojen olevan nousussa ja se ei voi näkyä kuin parempana pelinä. Toivottavasti pystyisi erityisesti draiveissa olemaan likempänä sitä ”vanhaa tiikeriä”. 120 kerroin ei tarkoita kuin sellaista 1,1 lyöntiä ”keskivertoveturia” parempaa ja käytettävissä olevan tiedon valossa Tiikerin pitäisi kyllä parempi olla. Bryson on sitten vieläkin isompi kysymysmerkki. Mies kävi ranneleikkauksessa kuukausi sitten ja pelikunto on nyt ihan avoin. 170 on kuitenkin sellainen tarjous, josta pienellä rahalla piti kiinni tarttua. Nämä ovat kyllä molemmatkin sellaisia miehiä, mitä herkästi avauspäivien jälkeen olen kotiuttelemassa, jos edes 1-2 kovaa rundia alkuun paukahtaisi… Neljän päivän pelikunto on molemmilla vähintäänkin arveluttava…