Honda Classic

23.2.2022

Vahva ohipeliruni jatkuu edelleen. Nyt on viimeisen osuman (Cantlay The Memorialissa) heitetty 193 viehettä veteen ilman saalista. Kertoimien mukaisilla todennäköisyyksillä pitäisi jo 1,79 voittoa olla otettuna.

Kalifornian kentiltä siirrytään nyt kauden seuraavaan vaiheeseen eli Floridan kentille. Ensimmäisenä vuorossa hienolla kentällä luvattoman heikolla fieldillä pelattava Honda Classic. Tässä vaiheessa kautta kovia kisoja alkaa olemaan sitä tahtia, että kovimmat miehet joutuvat valikoimaan mitä pelaavat. Valitettavan harva Hondan on tänä vuonna kalenteriinsa ottanut. No sillä mennään mitä listoilla löytyy…

Käytännössä tuo teki nyt sen, että itsellä oli pelikohteita betfair.com (pohalle muistutetaan osoitteesta) sivustolla poikkeuksellisen vähän ja kun kahden miehen kerroin (Vegas ja Cink) jo romahti niin ettei herroja enää voi pelikohteeksi suositella niin mennään vain kolmella kaverilla:

Daniel Berger (20) jatkaa omalla listallani kohteena. Ei tietysti ole kovin lupaavaa, kun jäi selkävaivaan vedoten toiseksi viimeisestä (pebble) pois ja viimeksi Phoenixissa pelit loppuivat kahteen kierrokseen. Nyt on viikko taukoa takana, joten ehkäpä selkää on saatu taas normaaliksi? Tämä on toki vaivoista kärsinyt ennenkin, joten mitään takuita mistään ei ole. Berger on Floridan kentillä kuin kotonaan. joka tietysti saattaa johtua siitäkin että on tuolla kotonaan. Mies on syntynyt ja asuu edelleen Floridassa. PGA National (viikon kenttä) ei ehkä nyt se kaikkein isoin suosikki Bergerille ole, mutta ihan hyvin on mies tuollakin ennen pelannut. Debyytti tuolla päättyi kakkossijaan ja viimeksi toissa vuonna oli neljäs. Tässä fieldissä mies on ”luokaltaan” kisan kovin ja pieni kenttäetu kyllä kompensoi riskin terveyden puolelta.

Charles Howell III (110) jatkaa myös kestokohteena. Ei ihan mutta sielläpäin on ollut miehen sävel viime kisoissa. Tai viimeksi Phoenixissa eka kiekka ei ollut edes sielläpäin mutta yhteen kierrokseen ei ole tapana ollut tuijottaa. Howell on mulla yleensä pelikohteena ainoastaan kentillä, joissa on ennenkin pärjännyt. Nyt tämä on jo vähän poikkeuksellisesti kohteena, vaikka täällä ei menestystä ole aikaisemmin oikein tullut. Orpo T10 on ollut parhaimmillaan. Toki ei tämä huono kenttä kolmoselle pitäisi olla ja statsitkin ihan ”omalla tasollaan” aiemmilta vuosilta ovat. Jostain syystä markkina nyt pitää tätä jo ilta-auringon ratsastajana ja itse antaa mahdollisuutta markkinaa enemmän vielä voittaa tälläkin tasolla…

Aaron Rai (130) on viimeinen kohde. Mies on hinannut pelinsä pikkuhiljaa paremmalle ja paremmalle tasolle ja vaikuttaa nyt kyllä ihan täysiveriseltä PGA Tour pelaajalta. Tämähän on pelannut jo pitkään, mutta ikää ei ole paljoa ja siirtyminen European Tourilta PGA Tourille on ollut jopa poikkeuksellisen kivuton. Miehen peliä on PGA Tourilla leimannut erityisesti lyöntipeli ja siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin, kun nyt kentät muuttuvat siihen suuntaan, että tuota ominaisuutta erityisesti tarvitaan.

Sitten vielä viikon hedari joka lupaavan alun jälkeen on hyytynyt jo tappiolle. 3-3 statsit ovat osumien suhteen mutta kun osuneiden kertoimien summa on enää 2,995 niin ei auta itku markkinoilla. Lisäksi vielä suunta on kovin huollestuttava. Pinnacle.bet on siis Pohan suosittelema pelialusta ja viikon valinta osuu Daniel Bergeriin 1,729 kertoimella Louis Oosthuizenia vastaan. Oosthuizen oli Pinnaclen arvioissa montaa miestä vastaan oikein hyvä ohipelikohde mutta onhan nuo kertoimet korjautuneet paljonkin. Bergeristä sai eilen aikaiseen markkinaan 1,826 kertaa miestä vastaan. Nyt kävi siinä mielessä hyvät, että kaikki Pinnaclen pelikohteet laskivat selvästi. Ikävää niissä on se, että tähän ei oikein kovin herkullista kohdetta ollut enää tarjolle laittaa…

Advertisement

Genesis Invitational

16.2.2022

Toiveikkaana viime viikkoon taas petsari lähti ja sunnuntaille pari miestä ihan iskuasemissa saatiin, mutta sunnuntai ei antoisaksi muodostunut. Myös ”viikon hedarin” osalta käännyttiin tappioputken puolelle, kun toinen huti osui jonoon.

Tälle viikolle tarjolla on Kalifornian kierroksen viimeinen osio eli Genesis Invitational. Kisan profiili on noussut melkoisesti kutsukilpailustatuksen myötä ja hieno fieldi on kasassa nytkin. Kenttä on omassa lajissaan oikein mielenkiintoinen ja tällä kentällä track biasin merkitys on aiemmin vaikuttanut olevan korostunut. Ei niin yllättäen ihan mielenkiintoisia iskun paikkoja löysin ”kaikista pelimuodoista”.

Aloitetaan taas betfair.com voittajamarkkinasta:

Adam Scott (60) on ensimmäinen nosto. Miehellä Saharasta 48 rundia peräti 0,8 per kierros omaa tasoaan paremmin. Oikein vahva bias siis ja markkina ei ole tuota mielestäni tarpeeksi huomioinut. Ihan ”puolihyvin” aussi on vuoden kolme ekaa kisaa muutenkin pelannut.

Talor Gooch (75) seuraavaksi. Nyt ei ole otosta kuin 12 rundia mutta ne 1,74 omaa tasoaan paremmin. Kyllä minä jo tuosta trach biasia olen tunnistavani. Gooch pelaa uransa parasta golfia tällä hetkellä ja oli viime viikollakin voittotaistossa ennen pientä floppia sunnuntaina. Huippukunto ja bias puolella on allekirjoittaneelle ns. selvä petsin paikka…

Cameron Tringale (150) ja pelikohde, joka floppasi oikein kunnolla viimeksi toissa viikon Pebblen kisassa. Tai lähinnä ”vain” sen ekana päivänä mutta oli tosi huono silloin. Sitä ennen mies on pelannnut oikein hyvin ja meidän perällä ei yksittäiseen kisaan liikoja tuijoteta. Kenttäbiasia sen sijaan tuijotetaan ja tällä 38 rundia täältä 1,1 lyöntiä per kierros tasoaan paremmin.

Tom Hoge (180) oli toinen viime viikolla sunnuntaille asti voitosta taistellut pelikohteista ja jatkaa linjalla. Pebblessähän tämä voitti ja voimaluvut ovat miehellä tällä hetkellä selvästi uran kovimmat. Luultavasti rekyyliä takaisinpäin on tulossa mutta toivottavasti ei vielä tässä. Nyt biasia ei ole havaittavissa mutta pienellä otoksella kuitenkin vähän tasoaan paremmin on täällä pelannut, joten mitään negatiivistakaan kentän ei pitäisi miehelle vaikuttaa.

Harold Varner III (180) on tullut vähän alemmas ja ei välttämättä ole kauaa enää pelattava. Mies on kuitenkin kunnossa ja bias täältä mieluummin positiivinen. Edellisiin verrattuna tämän value on kyllä pienempi.

Carlos Ortiz (220) maistuu taas kovasti. Viime viikolla kolme vahvaa kierrosta ja peli voisi olla löytymässä. Tämän voimaluvut ovat tällä hetkellä lähinnä PGA Tourin keskitasoa mutta ”luokka” sellaista lyöntiä per kierros kovempi. Jos matka omalle tasolleen on alkanut niin nämä nykyiset kertoimet ovat lahjoja. Ja entä bias sitten… Vasta 18 rundia täällä takana mutta ne 1,4 lyöntiä per kierros ”liian hyvin”. Oma arvio tälle oli jotain muuta kuin markkinan arvio…

Taylor Moore (280) alkaa olemaan ihan rajoilla. Itse sain tälle alkumarkkinasta 400 kertaa, joka oli ihan eri tilanne. Tämä on ollut vakuuttava rookie tourilla ja sellainen 0,6 per kierros keskiarvoa parempi. Tuo on ihan samaa tasoa tai itseasiassa jopa vähän heikommin kuin viime kauden keskiarvo haastajakiertueella, joten pakko se on uskoa miehen tuolla tasolla jo olevan.

James Hahn (680) on viimeinen listalla ja täällä bias taas kohdallaan. 30 rundia tällä kentällä 1,33 per kierros liian hyvin. Vuosi ei ole kauhean häävisti alkanut, mutta kierroksia on vasta vähän takana ja näillä kertoimilla lempikentälle pienen yrityksen paikka tämäkin.

Sitten pinnacle.net saitin viikon hedari. Pääosin Pinnaclella on kohteiden kertoimet laskeneet mutta Talor Gooch 1,854 Tony Finauta vastaan maistuu kovasti edelleen. Goochia kehuin jo aikaisemmin ja vastus Finau on vaeltanut nyt pitempäänkin varjojen mailla. Vuoden alku on ollut todella vaisu ja viime viikollakin mies jäi cuttiin. Tältä kentältä Finaulla on hyvin neutraali historia joten Goochin kuntoetu saa kylkeensä kenttäedun ja mies on mulle todella selvä suosikki tähän pariin.

Phoenix Open

9.2.2022

Viime viikko kuivui kasaan jo ennakkoon, kun pääidea Daniel Berger jäi pois selkävaivaan vedoten. Kovin vakavasta tuskin lienee olleen kyse, kun on viivalla (ja pelikohteena) taas tällä viikolla. Viime viikon saldo oli puhtaan tilin särkyminen hedareissa.

Tällä viikolla vuorossa on Phoenix Open. Kisa on yleisömääriltään golf-vuoden kärkitapahtuma ja 16. reiän par3 ”stadion” omassa lajissaan ainutlaatuinen. Kisan luonne on ollut sellainen, että nimimiehet on pakanneet pärjäämään ja monella hyvät statsit tältä kentältä on. Mm. Brooks Koepka sekä Hideki Matsuyama ovat kisan jo pariin kertaan voittaneet. Nyt on vähän kiireinen aikataulu joten mennään pelikohteet Betfairin pörssiin nopeasti:

Mainittu Matsuyama (22) kelpaa tänne. Mies on alkanut taas voittaa ja peli näyttää vahvalta. Pari voittoa täältä kertoo että kenttä ei ainakaan vastaan ole.

Daniel Berger (32) tosiaan listalla myös. Mainiosti on Bergerkin tällä kentällä viihtynyt ja viime viikon ”peruskehut” pelin tasosta on yhä validit.

Webb Simpson (50) tarjoaa herkkua. Mies on kentällä viihtynyt ja perustaso on kova. Syksy oli toki huono eikä kauden avauskaan säväyttänyt mutta kyllä meikä tätä likemmäs perustasoaan mallintaa nyt ja siihen pientä biasia kentästä.

Louis Oosthuizen (55) kelpaa myös. Mies aloittaa vasta tämän vuoden mutta viime vuosihan oli oikein vahva. Kaksi kertaa on pelannut tämän kisan sijoin 3 ja 11 eli kenttäkään tuskin ainakaan vastaan on.

Muut omat kohteet ovat Harris English (120), Tom Hoge (130), Gary Woodland (150), Matt Kuchar (260), Brendan Steele (350), James Hahn (410), Zach Johnson (430), Scott Piercy (750) ja Hank Lebioda (750).

Pinnaclen hedareihin valitaan kohteeksi Rickie Fowler 2,04 kertoimella Si Woo Kimiä vastaan. Kenttähistoria on vahvasti Fowlerin puolella ja kaipa tuon nyt pikkuhiljaa voisi olettaa muutenkin Si Woon voimaluvuissa ohittavan. Monttu on toki ollut pitkä ja syvä mutta hyvät tulee aina takaisin. Siitä en kyllä ole varma onko Fowler kuitenkaan niin hyvä…

Pebblen pro-amia

2.2.2022

Viime viikkokaan ei odotetusti helpotusta tuonut pitkään tappioputkeen. Pat Perez nousi jo T2-sijalle vikalle ysille sunnuntaina käännyttäessä mutta ei siitä sitten irronnut tarvittavaa loppukiriä millään. Pari lyöntiä jäi matkaa uusintaan. Tällä viikolla on vuorossa pro-am formaattia taas kolmelta kentältä to-la akselilla ja perinteisesti oma malli päätyy lähemmäs markkinaa kuin noissa normikisoissa. Eli tämäkin taas todistaa sitä, miten normikisojen osalta oman mallin erilaisuus (on se sitten etua tai takamatkaa) tulee kentän vaikutuksesta pelaajien todennäköisyyksiin mieluummin kuin perusluokan ja kunnon mallinnuksesta.

Tällä kertaa on lyhyellä (neljä ukkoa) listalla jopa kakkossuosikki, joten osumaa pitää aktiivisemmin odottaa… Ja Poliisihallitukselle muistutan että nämä pelit löytyvät https://www.betfair.com/exchange/ palvelusta…

Daniel Berger (14,5) alkaa olemaan kestopelikohteeni vähänkään sopivimmille kentille. Mies oli oikein hyvä pelaaja 2016-2017 ja vähän hukassa 2018-2019. 2020-2021 noustiin sitten jo ihan huippupelaajien tasolle vaikka ajoittaista lipsumista vireessä esiintyykin (voi johtua hieman herkän oloisesta svingistä (tai gripistä)). Joulutauon jälkeisissä kisoissa mies on ollut oikein mainio, vaikka ihan viimeinen silaus on puuttunut. Tuonne liki kaksi lyöntiä keskiarvopelaajaa paremmaksi per kierros miestä tällä hetkellä mallintelen ja tässä aika huonotasoisessa fieldissä se on paljon. Tämän kisan mies on pelannut kolmesti aiemmin. 2015 mies oli kymmenes, 2020 viides ja viime vuonna voitti. Noilla spekseillä sain hinattua tämän lähes Patrick Cantlayn kertoimeen, joka sekin on mieluummin hieman korkeanpuoleinen kuin liian matala.  

Chad Ramey (250) saa vielä (ainakin) yhden mahdollisuuden. Mies pelasi viime vuoden KFT:llä melkein puoli lyöntiä pääkiertueen keskiarvoa vahvemmin. PGA:n puolella tahti ei ole ihan samaa ollut mutta toki Shinersissä aloitti kaksi rundia kärkitahtia ja viimeksi oli ihan hyvä Farmersissa. On sinne väliin muitakin onnistuneita rundeja saatu mutta kokonaisuus on ollut vähän mollivoittoinen. Itse tulkitsen pääkiertueelle nousun tuoneen vähän puristusta mailaan mutta kun tämä taso ”normalisoituu” niin eiköhän peli taas kuosiin mene. Jotenkin näen tämän kaverin olevan nousussa kohti tourin kärkeä tulevina vuosina ja tämä ”plus puolikas taso” mihin miestä nyt mallintelen olevan vain välivaihe kohti parempaa.

Ryan Moore (500) ei ole enää menossa kohdti parempaa Rameyn seurassa, vaan kysymys on lähinnä siitä, missä tahdissa hiipuminen tapahtuu. Ei tälle vielä toki ikä ole tulossa vastaa mutta pahasti taso on jo pitempään alaspäin viettänyt. Viime kausi ja kuluvan kauden alku on ollut jo huonompaa kuin tourin keskiarvo mutta tuo on kulminoitunut huonoon puttaamiseen, joka korjaantuu kyllä taas jossain vaiheessa. Kaksi ekaa kisaa tämän vuoden puolella ovat olleet pettymyksiä miehelle ja markkina ilmeisesti odottaa tason jatkuvan tuolla. Minä odottelen tästä vuodesta kuitenkin viime vuotta selkeästikin parempaa ja miehen saa näillä kertoimilla itselle oikein maistuvaksi.

Cameron Percy (800) on toinen long shot joka luultavasti ei enää koskaan voita pääkiertueella. Tämähän pääsee veteraanitourille jo kolmen vuoden päästä. Mies oli kuitenkin surkealla puttaamisellakin viime kaudella vielä lähes keskiarvopelaaja ja erityisesti pallon lyöminen oli laadukasta. Nyt vuoden toinen kisa Sony Openin jälkeen ja minä tykkää tätä lähelle tourin keskiarvopelaajaa yhä mallintaa ja silloin kertoimen kuuluisi liikkua jossain 400 hujakoilla.

Viime viikolta unohtuikin kokonaan kirjoittaa Pinnacle.bet viikon hedari. Sinällään surkua kun yhä olisi osunut. Mutta kertomatta jääneitä ei lasketa eli 3/3 tilastolla vielä mennään. Nyt oli hiukan hankala tilanne kuin kaikkien pelattujen kohteiden kertoimet on laskeneet Pinnaclella. Tällä hetkellä tarjolla olevista parhaalta tuntuu Brian Harmanin 2,02 kerroin Christiaan Bezuidenhoutia (meniköhän lonkalta oikein) vastaan. Harman pelasi pitkään lähes kaksi lyöntiä tourin keskiarvoa parempaa peliä mutta hukkasi vireensä pahasti viime kesänä. Kauden avaus Sonyssä oli ”ihan ok” ja viimeksi näytti jo siltä että peli olisi ”vanhassa mallissaan”. Tykkään mallinnella näitä miehiä nopeastikin tauon jälkeen lähelle vanhaa huipputasoaan jos on uskottavia perusteita tason löytymiselle. Harmanin syksy oli tuskainen mutta se näyttäisi kahden kisan valossa painuneen historiaan. Jos näin niin onhan mies selvästi Bezua kovempi ja yli kahden kertoimet oikein kelvollisia.

Ikoninen Torrey Pines

26.1.2022

Viime viikolla kurmuutettiin sitten taas oikein kunnolla. Ainakin henkisellä puolella. Omista pelikohteista Lanto Griffin hyytyi loppukirissä kolmannelle sijalle, kun Hudson Swafford painoi kaasun pohjaan. Jotta nöyryytys oli täydellinen pitää muistaa, että Swaffordin poikaa yritettiin 200 kertoimella kyllä viikkoa aikaisemmin… Sinällään oli oikein, ettei osunut. Tällä kertaa itseään jumalasta seuraavana pitävä analysaattori oli syyllistynyt vähintäänkin törkeään huolimattomuuteen. Oli ollut tarkastavani kisan speksit ja lukeneeni että kisa pelataan kahdella kentällä. Vieläpä niin, että ”tarkastaessani” ihmettelin että miksi La Quinta kentällä ei enää pelata. No pelattiinhan siellä. Ei tuo montaa sadasosaa minkään miehen arvioihin olisi vaikuttanut mutta olihan tuo nyt ihan käsittämätön käpy sankarilta. Anyway tappioputki on nyt jo ”1,57 pituinen” (eli viimeisen voiton jälkeen edes omat pois pelaaminen olisi vaatinut laskennallisesti 1,57 osumaa).

Putkelle haetaan jatkoa Torrey Pinesistä joka on yksi legendaarisimmista näyttämöistä. Putken jatkoa arvelen tulevan siitä syystä, että nyt ei suosikkiosastosta löytynyt yhtään tarjokasta listalle. Kun kaikki listalla olevat maksaa vähintään toista sataa kertaa niin ei noiden ihan välttämättä heti voi olettaa voittavansakaan.

Tähän väliin pahoittelut, että blogi julkaistaan kovin lähellä itse kisan alkamista. Vika on jenkeissä – miksi aloittavat kisan jo keskiviikkona. Allekirjoittanut oli eilen vielä niin vaiheissa (jonottamassa) omia petsejään että ei ollut blogille oikein mahdollisuutta antaa huomiota. Todetaan vielä, että twitterissä käyty keskustelu siitä, että vedonlyöntivihjeissä pitäisi aina mainita pelattava kerroin otetaan meidän perällä vastaan. Jatkossa pyrin muistaa tehdä tuon. Mennään tämän viikon nostoihin jotka nyt aika nopeasti että tämän saa sentään joskus ulos.

Brandt Snedeker (120). Tätä sai alkuviikkoon vähän ylempääkin mutta maistuu yhä. Mies pelasi uransa huonoimman kauden viime vuonna ja vaikka voi olla jo laskukiidossa kohti veteraanitouria niin odotusarvon pitää olla sellainen että tämä vuosi viime vuotta parempi on. Miehellä on Torreyltä ihan huimat statsit ja markkina ei mielestäni tuota (tälläkään kertaa) ole tarpeeksi noteerannut. 15 viime vuoteen miehellä on täältä tuplana kaikki ”totosijat” ja jos Tiikeri ei jo olisi mr TP niin Snedelle tuota lisänimeä kauppaisin.

Mito Pereira (210). Oli suosikkipoikani viime syksynä ja pelasi hyvin. Nyt on lähinnä kysymys, että miltä tasolta starttaa uuteen vuoteen. Nuo kehitysputket tulee usein pyrähdyksinä ja markkinan ”tason lasku” syksystä on ihan perusteltu näkemys. Omaan silmään tämä vain näytti tulevalta tähdeltä ja syksyn tulokset eivät missään nimessä edes näyttäneet täysosumalta. Tällainen mies usein jatkaa kehitystään seuraaville kausille ja minä lähdin selvästi markkinaa kovemmalla linjalla heti liikkeelle.

Adam Hadwin (320) aika samaa tarinaa kuin Snedekerissä eli poikkeuksellisen huono viime vuosi mutta track bias puolella.

Michael Thompson (480) on mielenkiintoinen. Tämä pelaa välillä tosi hyvin mutta on sitten pitkään ihan hukassa. 2019 kesällä oli ”lyönnin keskiarvoa parempi” ja viime kaudessa oli paljon hyvää siinäkin. Mutta sitten kun huono on tosi huono. Sony Openissa tämä pelasi kolme oikein hyvää kierrosta mutta viime viikolla yhden hyvän ja kaksi oikein surkeaa. Mutta periaatteessa ne hyvän pelin elementit ovat käsillä. Ja Torrey on tälle ennekin ihan ok maistunut, joten nyt on paikka yrittää.

Muita pelikohteitani ovat Kevin Streelman (370), Hank Lebioda (640), Sepp Straka (700), Chez Reavie (700), Pat Perez (750) ja Rory Sabbatini (800).

The American Express

19.1.2022

Eipä oltu viime viikollakaan lunastamassa ja nyt tappioputki on venynyt jo yli puolen vuoden mittaiseksi ja kertoimien käänteisluvuista laskettuna laskennallisestikin olisi pitänyt jo tulla 1,5 osumaa. Tämän viikon kisa The American Express ei lukeudu omiin suosikkeihini ”useamman kentän formaatin” takia. Tätä pelattiin pitkään peräti viiden rundin kisana (90 reikää) ja muutettiin 2012 normaaliksi 72 reiän kisaksi. Tuossa vaiheessa kisaa pelattiin kolmella eri kentällä. Kentät millä kisaa on vuosien varrella pelattu (ja kisan nimi) on vaihdellut merkittävästi josta syystä nyt kolme kierrosta isännöivän PGA Westin Stadium Coursen sekä yhtä kierrosta isännöivän PGA Westin Tournament Coursen kierrosmäärät ovat pelaajilla melkoisen alhaisia. Eli ”track biasin nimeen vannova” on tällä setupilla vähän ihmeissään.

Ensin tarinoidaan perinteisesti betfair.com:in (terveisiä PoHa:an) päämarkkinasta:

Aloitetaankin heti miehestä, jolla ei ainakaan bias ole puolella. Russell Henleyllä on nyt kisasta neljä cuttiin jäämistä takanaan putkessa. Yleensä en tällaisiin koske pitkällä tikullakaan mutta kuin tuo ainakin jossain määrin on tuon Tournament Coursen aiheuttamaa niin annan armon käydä oikeudessa. Yhtä hyvää rundia sieltä huutaa. Mies aloitti kauden todella vakuuttavasti, vaikka viimeisen yhdeksän reiän aikana mies menetti viiden lyönnin johtonsa ja joutui uusintaan, jonka sitten hävisi Matsuyamalle. Mutta myös viimeisen kierroksen suoritus oli yli kaksi lyöntiä ”tourin averagea” parempi niin kovin isoa miinusta en tuostakaan ole miehelle lykkäämässä. Tämähän kahden surkean kauden jälkeen nosti tasoaan vuoden 2020 aikana ja jatkoi kovalla tasolla 2021 alkuun. Sitten tuli surkeampi jakso mutta syksy oli taas vahvempaa. Tämän hyvän tekemisen taso on noin 1,7 lyöntiä tourin keskiarvoa parempaa ja kun nyt tuntuu, että siihen mies viime vuoden lopetti ja ainakin samasta uuden vuoden nyt aloitti niin noilla voimaluvuilla ei todellakaan pitäisi olla missään Matthew Wolffin kertoimissa. Itselle oli aika reilun panostuksen paikka mutta tosiaan jos joku on peesaamassa, niin tuosta kenttähistoriasta vähän varoittelen.

Toiseksi petsikohteeksi valikoitui Gary Woodland jota viime kauden alussa tuli yritettyä muutamaankin otteeseen heikolla menestyksellä. Se taso, jolla tämä 2017-2020 palloa löi, riittäisi ihan tämän kisan top10-suosikkeihin kirkkaasti. Siihen iski sitten vammakierrettä päälle ja lyöminen meni huonommaksi. Viime kaudella oli ajoittain nähtävissä merkkejä paremmasta mutta vaisuksi kausi toki kokonaisuudessaan jäi. Oli itseasiassa miehen huonoin kausi sitten vuoden 2012. Nyt tauolta miestä on paha arvottaa mutta toisaalta mahdollisia pikkuvikoja on taas voitu saada korjattua sekä toisaalta nämä yleensä palailevat huonommalta tasolta ”entiselleen” aikaa myöden. Nyt tauolta on uusi alku ja kun mies ei mitenkään erityisen vanha golffariksi ole niin voisi kuvitella tämän kauden viime kautta paremman ”noin kerran kerrasta” olevan. Viime vuonna tämä pelasi kisan pitkästä aikaa ja oli keskellä lamakautta ainakin ”lupauksia herättävä” T16 sijallaan. Tätäkin tuli kairattua ihan kohtuullisesti itselle. Vähän samoilla psyykeillä otin myös Jason Daytä mutta ei siitä enempää.

Avataan vielä Adam Long. Mies on viimeiset vuodet tullut tunnetuksi erittäin ailahtelevana mutta samalla myös kyvykkäänä pelaajana. 2020 tämä kävi jo tuolla +1 tasolla eli ”lyönnin parempi kuin keskiarvo tour-veturi”. Sitten viime syksyyn osui ensin oikein heikko putki ja taas paremman kauden jälkeen 2021 alkuun oikein pitkä haparoiva kausi. Viime vuoden loppu oli kuitenkin taas parempaa tekemistä. Tuo pitkä heikko kausi tiputti kuitenkin viime kauden kokovuoden arvot vain keskiverto tour-jyrän tasolle ja tuonne markkina jostain syystä Longia nytkin odottaa. Viime viikon kauden avauksessa torstai oli huono mutta perjantai sitten jo ihan ok. Minä en omia arvioitani tuosta mihinkään korjaa ja pidän tätä sellaisena +0,5 pelurina tähän kisaan huomioiden sen, että voitti tämän kisan kolme vuotta sitten mutta oli toki heikohko kahtena minä seuraavana vuotena. Noilla vahvuuksilla kerroin pitäisi heilua 170 tietämissä, joten kovasti alemmas markkina tätä mallintaa.

Muut omat pelikohteet ovat Griffin, Ramey, Zach J, Lebioda sekä Dufner. Pakkomielle kirjoittaa aina Zach eikä Jonhnson johtuu siitä, että tiettyjä miehiä kutsutaan etunimellä. Johnsoneita on tietysti kaksi, joten Zach ja Dustin on parempi erottaa näin. Mutta ei se aina noin mene. Rory on Rory vaikka kaimojakin tourilla pyörii. Sitä olen miettinyt, että miksi on vielä kavereita, joita lähes aina kutsun koko nimellä. Esim. Justin Thomas. No Justineita on tietysti piireissä useampia ja niin on Thomaseitakin…

Ja loppuun pinnacle.bet:in (PoHaa!!!) viikon paras hedari. Tässä alkaakin jo olemaan painetta koska kaikki aikaisemmat (kaksi kappaletta) parhaat hedarit ovat kotiin laskeutuneet… Tämän viikon valinta on Seamus Power Matthew Wolffia vastaan kertoimella 1,735. Power oli aikansa ”lupaus” mutta pelasi kolme vuotta putkeen oikein huonosti. Viime keväänä peli sitten loksahti kohdalleen ja sen jälkeen tämä on ollut ihan kone. Uran aikaisemmat topit olivat vajaassa +0,5:ssa mutta syksyllä tämä kiipesi +1,3:een asti. Vähän arvelutti, miten miehen peli on talvehtinut, mutta ei epäilytä enää. On jatkanut ihan siitä mihin syksyllä jäi. Vastaavasi Wolff on kehuttu (syystäkin) ja jotain jo näyttänytkin stara. Mies lyö hyvin omitakeisella svingillä mutta kun se on toiminut niin onhan tuo jäätävän hyvä ollut. Mutta… Viime kausi kokonaisuudessaan vain ”parissa”. Sitä edellinen vain +0,7 tasolla. Viime syksyllähän tämä lepatti oikein kovaa. Eli esimerkiksi tähän kauteen kuuluvat neljä kisaa peräti +2,24. Mutta tuossa ”koko setti” perustui huimaan lähipeliin. Lyöminen ei ollut mitenkään aikaisemmasta poikkeavaa. Power maistuu siis hurjasti ja olihan tuolla jotain muitakin hedareita joissa Wolffia vastaan pääsi pelaamaan…

Hawajilla jatketaan

12.1.2022

Viime viikko jatkoi perinteistä latuaan. Pari ekaa päivää näytti ihan lupaavalta, kun Cantlay ja Berger kärkitaistoon itsensä hinasivat mutta lauantai käänsi kurssin Smithin ja Rahmin karattua muilta. Viikon paras hedari kuitenkin laskeutui ja tuo sarka alkoi onnekkaalla kyntäisyllä.

Tällä viikolla pelataan perinteinen Sony Open ja kisa estradia ei ole suunniteltu pommittajille. Täällä riittää vähän lyhyempikin avaus ja kisa ratkeaa lähestymisiin. Kyseessä siis oikein puhdas ”toisen lyönnin kenttä”. Minun jorinoitani lukeneet tuntevat tapani – track biasin nimeen vannon. Tällä kentällä sen merkitys tuntuisi olevan keskimääräistä suurempaa ja hyviä pelikohteita löysinkin useita… Todetaan vielä, että nämä kaikki ”bias-löydökset” on vielä pelaajatyyppeinä sellaisia, joille tämän kentän pitäisi sopia.

Eli arpajaislakia muistellen muistutan, että nämä petsit kannattaa pelata Betfair.com-palvelussa ja suora linkki päämarkkinaan on https://www.betfair.com/exchange/plus/golf/market/1.193232016

Aloitetaan Webb Simpsonista. Viime kausi oli miehelle huonoin moneen vuoteen. Kesään osui vielä yksi oikein synkkä jakso, jollaisia tällä ei ole vuosiin ollut. Nyt kauden alkuun tämän vahvuusluvun pitää olla viime vuoden keskitason yläpuolella. Tämän tyyliset kentät sopivat Simpsonille ja täältäkin 43 kierroksen otoksella mies on melkein 0,6 lyöntiä per kierros tasoaan paremmin pelannut. Erikseen oikein pitää mainita, että huonoin sijoitus 11 yritykseen täällä on T46. Viimeiseen kuuteen visiittiin huonoin on T13. Sain tämän hyvin liki tasabuukiksi kisan markkinasuosikin Cameron Smithin kanssa.

Toinen kohde on ”suosikkini” Charles Howell 3. Pääperustelu on vain ja ainoastaan track bias. Viime kausi oli kolmosellle uran toiseksi huonoin ja tämä voi jo olla hitaasti liukumassa uran ehtoota kohti. Oletettavasti kuitenkin pelaa tällä kaudella viime kautta paremmin. Mutta kenttä ja sen sopivuus. Isolla otoksella (68 rundia) peräti 1,23 lyöntiä per kierros omaa tasoaan paremmin. Tuo on ihan poikkeuksellinen statsi ja pitää huomioida vahvasti. Toki markkinakin miehelle biasia on antanut mutta härskinä poikana minä nokitan lisää…

Kolmas kohde ja taa ollaan biasia perusteeksi tarjoamassa. Chris Kirk on tällä kentällä pelannut 36 rundia melkein lyönnin per kierros ”liian hyvin”. Viime kausi oli muutenkin parin huonomman kauden (oli silloin katkaisuhoidoissa alkoholismin takia) jälkeen paluu miehen normitasolle. Tuonne miehen perusluokan kohdalla pitää nytkin laittaa ja siihen päälle reiluhko bias. Noilla eväillä 100 kerroin on kyllä aika messevä.

Jatketaan Stewart Cinkillä. Miehen viime kausi oli jo ”liian hyvä” ja sille tasolle ihan ei voi perusluokkaa enää laittaa. Toki 2017 ja 2018 olivat ihan samaa tasoa mutta tällä uran ehtoo alkaa ihan väkisin tulla vastaan. Cink oli viime viikolla kauden aloituksessa ”tulostaan” parempi kun se mitä petti oli puttaaminen. Cink on (luonnollisesti) pelannut Sony Openissa ennenkin hyvin. 52 rundin otoksella noin puoli lyöntiä per kierros peli on ollut täällä parempaa kuin olisi pitänyt.

Muita pelikohteita itselle on Palmer, Swafford (30 rundia täällä keskimäärin 1,30 per kierros liian hyvin), Stuard (34 rundia 1,32 per kierros liian hyvin), Zach Johnson, Norlander ja Gay. Viimeksi mainittuhan on pelikohteena ”aina” lyhytlyöntisille sopivilla kentillä, kun niillä pärjää ja muualla ei. Nytkin statseissa 60 rundia noin 0,7 per kierros liian hyvin. Viime kausi oli kaamea mutta se kulminoitui käsittämättömän huonoon peliin alkukaudesta. Loppukaudesta tämä palasi ”normaalille” (peli heiluu normaalia enempi muutenkin) tasolle.

Noiden lisäksi sitten viikon paras turnaushedari pinnacle.bet:ltä: Charles Howell III 2,07 kertaa Abraham Anceria vastaan. Tästä sai eilen toki peräti 2,2 kerrointa mutta tuo 2,07 kelpaa edelleen. Ancer hukkasi pelinsä syksyllä ja viime viikon perusteella jatkaa siitä mihin jäi. Ongelma miehellä on nimenomaan lähestymisissä ja kuten alussa tuli mainittua niin tällä kentällä niiden merkitys on erittäin suuri. Ancer ei ole tällä kentällä vielä onnistunut ja suht pienellä otoksella kierros on ollut selvästi (0,66) huonompi kuin ”olisi pitänyt”. Näillä spekseillä kolmonen on itselle vielä suhteellisen selvä suosikki tähän pariin.

Uutta vuotta pukkaa

 5.1.2022

Joulukuussa lomailivat niin PGA tourin golfarit kuin blogistikin. Tai blogistilla on ollut vauhti päällä monella saralla mutta kirjoittamaan en ole ehtinyt. Vetelen tähän muutamia hajahuomioita alkuun ennen kuin alan paneutua lempiaiheeseeni golf-vedonlyöntiin.

Edellisestä ”teemapäivityksestä” kävelyn suhteen alkaa olla taas aikaa. Reilu kolme vuotta on nyt blogia pidetty ja kävely on edennyt 8029 kilometrin verran. Kolmasosa matkasta alkaa kohta olemaan kasassa. Viime vuoden saldo ei ollut kuin vähän reilu 2500 kilometriä ja sitä ei voi pitää onnistumisena. Pienet omat terveyshuolet sekä kesällä tullut perheenlisäys kuitenkin selittävät itselle jonkinasteista löysäilyä. Liian ankara ei muutenkaan kannata olla, ei ainakaan niin mukavalle kaverille kuin itselleen.

Uutena vuotena tuli sekoiltua sitten oikein kunnolla. Onneksi ei kosahtanut nilkoille pahasti. Tässä on pitempään ollut jonkin asteista kiinnostusta palauttaa nettipokerin (ja erityisesti livepokerin) pelaaminen harrastuslistalle mutta tapa, jolla tuon päätin tehdä, oli kyllä niin oksat pois että. Kun kaikki muutkin lupailivat Twitterissä kaikenlaista hölmöä twiittien tykkäysmääriin perustuen, niin minäpä siinä suuremmin miettimättä lupasin pelata niin monta vähintään kympin turnausta, kun twiitti saa seuraavan päivän loppuun mennessä tykkäyksiä. Ajattelin, että joku 100-200 tykkäystä tulisi ja se ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Onneksi tuli vain 64. Kun samalla menin lupaamaan, että 10% lunastuksista annetaan Iceheartsille nuorisotyöhön niin tuossahan teki itselleen sellaisen kiikun joka olisi voinut nasahtaa niskaan pahastikin. Käytännössä tuo tarkoitti, että tuli luvattua maksaa noin euro per tykkäys hyväntekeväisyyteen. Onneksi se ei ilmeisesti twiitin lukijoillekaan täysin auennut. Tuohan olisi voinut generoida oikein melkoisenkin joukon tykkäyksiä.

Ei sillä, periaatteessa ”kapasiteettia” pelata turnauksia valtava määrä löytyy. Joskus ”nuoruudessa” tuli vuodessa useampi tuhat turnausta vedettyä. Mutta eihän tässä olla enää niin nuori leijona, on tullut perhettä ja mielenkiintoisia bisneshankkeita on liikkeellä toisin kuin aktiivipelaaja-aikoina oli. Ja mistä minä tiedän, vaikka pelaaminen alkaisi maistua puulta, kun sitä taas alkaisi enemmän tekemään. 64 turnausta on oikein sopiva tavoite ja kun määrä on noin maltillinen, niin voisi vaikka vähän isompia turnauksiakin koittaa pelata. Vaikka aikanaan on omasta mielestään aika kova turnaushanu ollut, niin nykyisestä pärjäämisen mahdollisuudesta ei ole oikein kuvaa. Kaipa tässä suht pienen sisäänoston turnauksissa vielä voitollinen pelaaja on? Matkalla (eli 10+ vuotta sitten) on kuitenkin tullut voitettua yksi WCOOP, yksi Sunday Brawl ja puolitoista (toisen voiton littasin kaverin kanssa dealilla) Partyn 300k Guaranteed Sundaytä. Pelikirja on kyllä varmasti vanhentunut, kun oikeastaan viimeiseen viiteen vuoteen on kunnolla pelannut vain tovin toissakevään ”koronahuumassa” PGA Tourin ollessa tauolla. 64 turnausta on niin pieni otos, että se mitä hyväntekeväisyyteen kertyy, riippuu kyllä enemmän tuurista kuin pelitaidoista.

Sitten vielä toinen häröily missä olen onnistunut itseäni pieneen löysään hirteen ripustamaan. Joskus aiemminkin blogissa on tullut mainittua poliittisesta heräämisestäni. Nyt tuo eteni astetta pitemmälle eli olen ehdolla aluevaaleissa Liberaalipuolueen listoilla. Kiinnostus puolueeseen heräsi lukiessani sen puolueohjelmaa joku pari vuotta sitten ja nyt innostuin tukemaan puoluetta lupautumalla ehdokkaaksi. Jäseniä, ehdokkaita ja oletettavasti äänestäjiäkään puolueella liiaksi ole. Itselle kaavailin lähinnä ”vaalikonekatiskan” roolia kun kuvittelisin monesta asiasta samalla tavalla ajattelevia ”boomereita” tästä maasta löytyvän ja sille porukalle eduskuntapuolueista ei kyllä löydy vastausta. Joitakin kommentteja olenkin jo saanut siitä, miten meikäläinen on tuolta löydetty ja kysytty vähän liberaalipuolueesta. Tuskin tuo vielä miksikään äänisaaliiksi realisoituu mutta jos nyt onnistuu tekemään puoluetta vähän tunnetummaksi niin hyvä niinkin. Kun minulta on kysytty montako ääntä on tavoitteena, niin olen itselle joskus tyypilliseen tapaani alkanut laulaa: ”Tähtiä kuin Otavassa poikia on Jukolassa…”

Nyt sitten hypätään jo lähemmäs golf-petsailuja mutta pitäydytään vielä vähän yleisissä asioissa. Jostain perverssistä syystä johtuen arpajaislaki sitten jyrättiin läpi kaikkine ongelmineen. Toki kotiutusten blokkaamisesta monopolirintama joutui luopumaan. Sinällään outoa, koska mielestäni uusi laki oli edelleen perustuslain vastainen. PeVL:n lausunnon mukaan 14 b kohdan täsmentäminen oli edellytys lain säätämiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ehdotukseen tehtiin kosmeettisia muutoksia, mutta kukaan itseään arvostava ihminen ei voi väittää, että tehdyt muutokset olisivat täsmentäneet lakikohtaa niin, että lausunnon esiin nostamat epäkohdat olisivat korjautuneet. Mutta näin Suomea johdetaan ja hallitus pyyhkii perustuslakivaliokunnan lausunnolla ahteriaan. Tästä suivaantuneena tulen omissa blogeissani jatkossa kertomaan tarkasti, missä mikin peli pelataan. Jos jotakuta kiinnostaa tietää lisää tilien avaamisesta sekä mahdollisesti jatkossa rahansiirtojen eston kiertämisestä niin autan mielelläni. Tähän asti olen koittanut olla mahdollisimman hiljaa käyttämistäni peliyhtiöistä mutta nyt muuttuu linja. Kiitokset voi lähettää Veikkauksen lobbausorganisaatiolla ja kaikkien aikojen huonoimmalle Suomen hallitukselle. 2018 tehdyt linjaukset rahapelipolitiikasta saatettiin voimaan vuonna 2022 vaikka maailma ympärillä on muuttunut täysin ja uusien linjausten tarve oli huutava. Juice sen sanoi: ” Maakravut ohjaavat valtiolaivaa, kummastelen, mikä lastia vaivaa – Mikä hätänä, mikä hätänä, mikä hätänä”

No niin, sitten Sentry Tournament of Champions 2022 turnaukseen. Vuosi alkaa jo perinteisesti Hawajilla edellisen vuoden mestarien turnauksella. Kenttä on käsittämättömän upea ja Tyynimeri henkii taustalla koko matkan. Tuosta voi päätellä, että kenttä on myös tuulelle altis. Tänä vuonna ennusteet lupaavat maltillisia tuulia. Tuo on siinä mielessä jopa sääli, että ”omasta mielestäni” meikäläisellä on nuo tuulet nyt hallussa. Tuolla nimittäin tuulen voimakkuuden lisäksi vaikuttaa sen suunta. Muutama ratkaisuväylä pelaa niin erilaisena silloin, kun tuuli on meren puolelta suhteessa siihen, että tuuli tulee saaren yli (kenttä on korkeampien kukkuloiden suojassa silloin). Mutta ei etua tuosta tänä vuonna. Ja voi kyllä olla, että kaikki vastustajatkin tuon jo tietävät.

Seuraavassa jotain pelikohdetta ns. päämarkkinan puolelta. Päämarkkina on betfair.com vedonlyöntipörssin voittajapelimarkkina. Eli siellä saa petsata tai buukata (ottaa peliä vastaan) miehiä voittamaan kisaa. Perinteisesti allekirjoittaneelle tärkeämpi puoli on tuo buukki-puoli, mutta tässä kisassa se puoli jätetään rauhaan johtuen mahdollisista myöhäisitä poisjäänneistä koronatartuntojen takia. Jossain määrin ikävä sääntö buukkaamisen kannalta on se, että poisjäänti ennen kisaa aiheuttaa ko. pelaajaan kohdistuvien vetojen mitätöinnin, mutta kaikki muut vedot pysyvät voimassa entisellä kertoimella. Kisan suosikeilla Justin Thomasilla ja Jon Rahmilla on kummallakin noin 10% mahdollisuus voittaa kisa. Jos toinen joutuisi jäämään pois muuttaisi se kaikkien muiden miesten mahdollisuuksia merkittävästi. Jännää on se, että Betfairilla esim. laukkakohteissa poisjäänti aiheuttaa kaikkien siihen mennessä pelattujen vetojen kertoimien uudelleenlaskemisen, mutta golfissa näin ei ole.

Eli mennään tämän viikon kisan petsikohteisiin. Yleensäkin blogissa toki olen petsikohteita lähinnä käsitellyt koska tuo buukkipuoli tuskin laajempaa yleisöä kiinnosta ja lisäksi siellä saattaa usein olla vielä merkittäviäkin tarjouksia sisässä silloin kun blogia kirjoittelen.

Viikon ensimmäinen pelikohde on Xander Schauffele. Viime kausi oli miehellä aika repaleinen eli pelasi välillä hyvin ja sitten välillä oikein huonosti. Keskimäärin mies kuitenkin voitti kierroksella tourin keskiarvopelaajaa noin parilla lyönnillä. Edellinen kausi oli vielä vahvempi ja kun nuori mies on kyseessä, niin laitetaan viime vuoden voimaluvut pienen epäonnistumisen piikkiin. Luokkaa on vaikka ihan lajin ykkösnimeksi. Tästä kisasta miehellä on neljään yritykseen voitto, kakkonen ja vitossija, joten kenttä tuntuisi miehelle vielä sopivan. Omat riidit miehestä ovat vielä sellaiset, että tälle kentän sopivuus on keskimääräistä tärkeämpää. En tulisi olemaan yllättynyt, jos uran jälkeen todetaan tämän pärjänneen merkittävän hyvin tietyillä kentillä ja sitten selvästi huonommin toisilla. Mutta ura on niin alussa vielä, että tuo viimeinen pohdiskelu on ihan fiilispohjaista.

Toinen pelikohde on ”peruskohteeni” Patrick Cantlay. Viime kaudella tämä oli keskimäärin jopa vähän vielä parempi, kuin aiemmin käsitelty Schauffele. Tämä siitä huolimatta, että kausi sisälsi yhden oikein synkän jakson. Edellinen kausi Cantlayllä oli selvästi huonompi, mutta 2019 tämä kellotti peräti 2,26 per kierros paremman tuloksen kuin tourin keskiarvo. Cantlay lopetti vielä viime kauden oikein vahvasti ja nyt on odotukset ainakin meidän perällä korkealla. Tälle soisi mieluusti vaikka major-voiton…

Kolmas kohde itselle on Daniel Berger. Tämä nosti tasoaan jo kaksi vuotta sitten ihan uusiin mittoihin mutta markkina tuntuu koko ajan odottavan että ”kuuma runi” loppuisi. Miehellä on erityisen mielenkiintoinen heikko grippi mutta nimenomaan lyöminen on ”tuosta huolimatta” käsittämättömän stediä.

Viimeisenä mainitaan Lucas Glover joka ei todellakaan ole kisan heikoin hevonen. Tämän peli toki heikkeni syksyllä mutta nyt kun tullaan 1,5 kuukauden tauolta uudelleen viivalle niin perustasolle tällaista miestä mielelläni mallinnan. Varsinkin kuin syksyn heikkojakso kulminoitui luokattomaan lähipeliin. Pallon lyöminen pysyi tuonkin aikaa vahvana. Glover ei näissä mestarien turnauksissa liian usein esiinny, mutta debyytti 2006 toi kuudennen sijan ja 2010 oli neljästoista. Noiden valossa kentänkään ei pitäisi ainakaan vastaan olla.

Sitten loppuun vielä uusi päänavaus eli ajattelin julistaa jatkossa lisäksi omasta mielestäni parhaan turnaushedarikohteen pinnacle.bet buukkerille. Tämä laajennus on otettu ohjelmaan vain ja ainoastaan arpajaislain innostamana.

Partick Reedin 2,19 Tony Finauta vastaan tuntuu lahjalta. Reedin viime kausi oli pettymys (tippui edelliskauden 1,8 tasolta 1,3 tasolle) mutta siinä oli isompaa ja pienempää murhetta niin kropan kuin terveyden kanssa muutoinkin. Tuo yritti vielä mun makuun ihan liian nopeaa paluuta keuhkokuumeen jälkeen ja tulos ei vastannut miehen normitasoa. Nyt uuden kauden kynnyksellä en oikein keksi miten mies voisi odotusarvoisesti alle noin 1,5 tason olla. Finau oli 2018 (eli kauan sitten) ihan samalla 1,8 tasolla kuin Reed 2020. Sen jälkeen peli on ollut huonompaa ja parhaimmillaankin vain tuossa 1,5 luokassa. Viime vuoden aikana taso valui jopa vai 1,0 tasolle asti. Kait koneessa värkkejä parempaan on – se lienee selvää. Mutta onhan Reed nyt sentään sen 0,2 tai 0,3 parempi pelaaja viimeiset pari kautta ollut. Nyt uuden vuoden kynnyksellä en ymmärrä miten Finau muka on selvä suosikki. Vielä pienenä lisämausteena nostaisin sen, että jo ihan kohtuuotoksella Reed on pelannut tällä kentällä melkein puoli lyöntiä per kierros paremmin kuin ”olisi pitänyt” (mm. voitto ja pari kakkossijaa). Finau vastaavasti ei ole kahdella yrittämällään vielä oikein lepattanut. Finaun otoskoko on jäänyt pieneksi, kun tuo voittosarake koko uralla on kovin vaisu ja turnaus tosiaan on tarkoitettu lähinnä voittajille – toki viime vuonna esim. Finau pääsi mukaan koronapoikkeusten takia, vaikka voittoa edeltävältä kaudelta ei ollutkaan.

RSM Classic

17.11.2021

Vuosi lähenee loppuaan ja vuorossa varmaan viimeinen petsiblogi-päivitys. Vielä jäljellä olevat Hero World Challenge ja QBE Shootout on enempi ”viihdekisoja” ja vaikka niihinkin varmaan jotain petsiä tulen heittämään niin ”täyden analyysin” kisoja ne ei missään nimessä ole. ET:llä vielä toki myös pelaillaan Etelä-Afrikassa uuden kauden alkua, kunhan nyt tällä viikolla saadaan vanha kausi finaaliin. En ole noita ET:n kisoja blogissani käsitellyt enkä meinannut nytkään aloittaa. Pidän mieluummin puolentoista kuukauden blogi-tauon (jos en rahapelipolitiikkaan tai johonkin muuhun Saharan-kuivaan aiheeseen halua välissä puuttua) ja palaan tauolta kun pelit vuodenvaihteen jatkuvat Havaijilla. ET:n ”ongelma” blogin näkökulmasta on markkinan isot kerroinheilahtelut. Esim. nyt Dubaihin maanantaina sai suoraan petsata Sergio Garciaa 25 kertoimella kun nyt pitäisi tyytyä 19,5:een.

Viime viikkokin oli tuttuun tapaan pelkkää hutia, kun Sam Burnsin kiri hyytyi tuplaan viimeisellä. Ei toki voitto kaatunut tuohon mutta top5 sija kuitenkin. Syksyn perinne jatkui eli lauantai kuivutti varsinaiset toiveet täysosumasta…

Nyt vuorossa oleva RSM Classic pelataan formaatilla, jossa saadaan enemmän miehiä kisaan mukaan, eli to ja pe pelataan kahdella eri kentällä ristiin. Viikonloppuna pelataan sitten Sea Islandin Seaside-kentällä. Ihan kovimpia karjuja kisa ei tälläkään kertaa houkuta mutta ihan mielenkiintoiselta kisa vedonlyönnillisesti vaikuttaa. Valitettavasti painopiste on turnaushedarien puolella mutta jotain petsattavaa löysin päämarkkinastakin.

Suosikkiosaston suhteen olen poikkeuksellisen yhtä mieltä markkinan kanssa miesten vahvuuksista (lähinnä kahdesti täällä toiseksi sijoittunut Webb Simpson kiinnostaa mutta pelottavasti kerroin vielä pomppii ylöspäin). Siksi varsinaiset nostot joutuu ottamaan Long Shot osastolta:

Ensimmäiseksi Tom Hoge joka kyllä on Simpsonin sukua. Itse löin jo matalammallakin kertoimella mutta rahat loppui ja markkina hinaa kerrointa ylöspäin. Tämä on sellaiset 0,4 lyöntiä tällä hetkellä edellä tourin keskiarvojyriä ja kun mies Sea Islandilla on hyvin viihtynyt, niin nyt maalailin tuosta vähän paremmaksikin. Sellainen järkevältä tuntuva 0,6 lyöntiä tourin keskiarvoa vahvempi tarkoittaisi selvästi alle 100:n kerrointa ja kun markkina melkein tuplaa tarjoaa niin käyn kiinni. Jotain palautteita olen muuten saanut siitä, että nämä mun ”maistuvien arviot” on ihan epärealistisia. Niin varmasti ovatkin. Omilla arvioillani en missään nimessä olisi valmis ottamaan petsiä vastaan. Oma ajatus on siinä, että oma malli tuo hieman erilaisen lopputuloksen kuin ”markkinan käyttämä malli” ja jos oma arvio poikkeaa riittävästi (yleensä käytän 0,2 lyöntiä per kierros rajana) niin markkina on ko. herran kanssa väärässä. Kuinka paljon väärässä on vaikeampi kysymys. Nyt jo aika messevällä otoskoolla olen saanut 0,078 lyöntiä etua suhteessa markkinan arvioon. Eli markkina on toki lähempänä kuin minä mutta kun olen poiminut itse rusinat pullasta (parhaat kohteet) niin mun pitäisi olla aika vahvoilla. Tuollainen 0,08 lyönnin ero muuttaa miesten kertoimia keskimäärin melkein 15%. Mutta älkää nyt herran tähden olettako, että tuolla jotenkin todistaisi minun petsien olevan väkisin voitollisia. Mallinnus ja petsien laadun arviointi tapahtuu sillä perusolettamalla, että pelaajan kierrostulosten odotusarvo olisi normaalijakautunut eikä muita ”liikkuvia osia” olisi (tai siis ne on mallinnettu odotusarvoon ja mallin osalta keskihajontaan – toteumasta keskihajontaa ei voi arvioida joten oletan mallissa käytetyn arvon olleen oikea). Varmasti niitä liikkuvia osia on ja on enemmän kuin todennäköistä, että minun ”karvalakkimalli” mallintaa todellisuutta liikaa väärin, että edes tuo ”laskennallinen” etu ei oikeasti riittäisikään. Se, että näillä meikäläisen arvioilla on 10 vuoden jaksossa pärjännyt voi olla osin sattumaa ja osin sitä, että aikaisemmin markkina on ollut pahemmin yössä. Toki tuon taipaleen alkuvaiheessa omatkin ”mallit” oli vielä ”ihan stetsonista revittyjä”.

Jatketaan seuraavaan mieheen eli Patton Kizziren. Miehen peli hajosi taas mutta kun tämä on herralle tyypillistä niin minä en hötkyile. Kizzire pelaa vuorojaksoissa hyviä ja huonoja jaksoja ja muutokset tapahtuvat hetkessä. Eikä tämä viimeksi nyt (niin) huono ollut. Kizzire on kellotellut hyviä kierrostuloksia Sea Islandissa joten pientä plussaa sieltäkin.

Kolmas kohde on Aaron Rai. Miestä on odoteltu kärjen tuntumaan jo pitempäänkin (kolmen voiton kausi Euroopan haastajakiertueella 2017) mutta hiukan pettymykseksi miehen urakehitys on jäänyt. Nyt on taas peli ollut oikein hyvän oloista kaksi viimeistä kisaa ja jos taso vaikka vähän alkaisi vakiintua niin voisi tällaisissa kisoissa hyvinkin pärjätä. Miehen voimaluvut ovat nyt nousseet uran parhaalle tasolle ja josko kokemus auttaisi miestä ulosmittaamaan sisällä olevan potentiaalin. Toki ET:llä tämä on jo kahdesti voittanut, että ihan liikaa ei kuulu pettymykseksi miestä mainostaa… Mutta ET voitto on ”vain” ET voitto. PGA on se missä kovimmat karjut pelaa ja täsmälleen oikea paikka Raille.

Muita pelikohteita itsellä on ”kausikorttilainen” Brian Stuard, tällä kertaa petsipuolella oleva Andrew Putnam sekä ”ikuinen lupaus” Peter Uihlein. Viimeisenä mainittuun ei välttämättä enää kannata koskea (alkaa olemaan samassa kun mun mallissa) mutta todetaan että aikaiselle linnulle tätä oli tarjolla useampia kymppejä yli 500 kertoimilla.

Tässä vaiheessa kiitetään lukijoita kuluneesta vuodesta. Kauden alku oli lupaava mutta kohtuullisen mollivoittoiseksi sinfonia syksyn mittaan on muuttunut. Me ei kuitenkaan laiteta miekkaa tuppeen ennen kuin koko Anus on meidän vai miten se meni…

Houston – we have a problem

10.11.2021

Ongelma on pieni mutta tuntuva. Petsit menevät ohi. Jopa rautaisella itseluottamuksella varustettu blogistin alkaa turhautua ja selittää itselleen ties mitä. Itseä rauhoittaakseen piti oikein kaivaa kertoimet blogin pelikohteille ja laskea montako voittoa tällä kuivalla kaudella olisi pitänyt tulla. Edellinen osumahan on kesältä Memorialissa jossa Patrick Cantlay voitti. Oma mieli oli jo niin synkkä, että jossain välissä muistelin Playersin olleen viimeinen kisa, jossa on osuttu… Anyway tuon memorialin jälkeen blogissa on vihjattu 118 miestä, joiden kertoimien käänteislukujen summa on 1,089 eli juuri ja juuri olisi pitänyt (= melkein olla pakko) yksi voitto sarjaan osua. Ei ole osunut. Mutta ei tällaisesta sarjasta sovi vielä huolestua. Kun longshotteja pääosin metsästetään niin elämä on…

Tämä viikon kisa on Houstonissa ja kentällä joka tyypitettiin viime vuonna. Ennakkoon kentästä puhuttiin Brooks Koepkan kenttänä kun mies oli ollut mukana sen uudistusprojektissa. Hyvin Koepka pelasikin mutta muuten tuo ei nyt kovin paljoa ”Koepkan tyylisiä moukareita” tuntunut suosivan. Hyvällä rautapelillä tuolla pärjää viime vuoden perusteella ja sen mukaan on mallit viritelty.

Ensimmäinen pelikohde itselle on Sam Burns. Ei tuo tämän hetken 17,5 enää mikään ihan herkkukerroin ole mutta kelvollinen toki. Tämän kohdalla markkinassa sattui ”hassu” tapaus. Olin alkuviikon pikkuhiljaa saanut tankattua tätä sisään 20 kertoimella muutaman satasen kun osui silmään miestä vihjaava twiitti (https://twitter.com/BenColeyGolf/status/1458021141809876993?s=20). Olin juuri katsellut tilannetta markkinassa että suoraan olisi 19,5:sta saanut ottaa enempikin. Tuon twiitin jälkeen ”ryntäsin” hakemaan sitä 19,5:sta pois mutta Ben Coleyn maine oli nopeampi kuin allekirjoittanut. Enää ei ollut kuin 17 suoraan tarjolla. Joku hamstrasi vaatimattomat viisi tasoa suoraan pois…

Toinen pelikohde itselle on Shane Lowry. Minä en oikein nyt ymmärrä miksi tämä ei markkinalle maistu, kun oli vuosikausia kausikorttipaikalla buukkilistalla mutta nyt tätä on saanut petsata lähes joka viikko. Okei – nyt on pari heikompaa kisaa alla mutta hyvin tasaista 1,2…1,4 lyöntiä keskiarvoveturia paremmin Lowry on jo keväästä asti pelannut. Tuolla haarukalla keroimen ei voi olettaa ainakaan vitosella alkavan.

Sitten jatketaan Seamus Poweriin. Joskus 2017-2018 tästä odotettiin maailman huipulle nousevaa pelaajaa mutta pitkä synkkä kausi tuli väliin. Keväällä tämän peli kuitenkin pamahti kohdilleen ja erityisesti aikaisemmin akilleen kantapäänä ollut rautapeli parani merkittävästi. Viime viikollakin tämä pelasi oikein vahvasti ja vireen laskemisesta ei ole mitään merkkejä. Toki alkiviikon 80 oli maistuvampi kerroin kun tän hetken 70 mutta kun oma arvio on 45 tienoilla niin maistuva tuo edelleen on.

Ian Poulter jatkaa listoillani. Viime viikolla mies konttasi perjantaina niin pahasti että cut kutsui mutta kun torstai oli ollut edelleen hyvää tekemistä niin ei tuollaisesta pidä reagoida pätkääkään. Edellinen kisa oli kuitenkin vahva. Viime vuodesta oma fiilis kentästä oli sen suuntainen, että tässä on niitä kenttiä, joissa juuri Poulterin tyyliset vahvat rautapelaajat pärjäävät. Mainitaan samassa kappaleessa kohtalontoveri (eli ei mahdollisuutta pärjätä kun minä olen petsannut) Kevin Streelman, eli sitäkin on vedetty, vaikka viime viikolla jäi cuttiin mutta on vahva rautapelaaja.

Taaempaa on vedetty läjä äijiä. Otetaan kommentoitavaksi vielä JJ Spaun. Oli noin 2017 oikein hyvä, sitten hetken huonompi, hetken lupaava ja lopulta pitkään ihan hukassa. Kesällä US Openin aikaan tämän voimaluvut alkoivat olemaan sellaista lyönti per kierros keskivertoveturia huonompia. 3M Openista kuitenkin kääntyi lehti ja pikkuhiljaa peli alkoi kulkea. Sanderson Farmsin lauantain 78 oli muistutus siitä mitä peli voi myös olla mutta muuten tekeminen on pysynyt vahvana. 370 kerroin vaatisi miehen linjaamista jopa karvan tourin keskiarvoveturia huonommaksi ja siihen ei meidän perällä kyllä pystytä. Tämä pelaili pitkään jopa lyönnin keskiarvoa parempia tuloksia ja en minä nyt keksi miksi sinne ei voisi edelleen palata – nuori kaverihan Spaun on.

Muut pelikohteet ovat Perez, Hoge, Norlander, Stuard, Johnson, Ryder ja pommien pommina Watney. Viimeksi mainittu taitaa kyllä olla aloittanut matkansa takaisin syviin vesiin. Hetken (lyhyen) peli näytti siltä mitä se oli silloin kuin voittoja tuli ”liukuhihnalta”.