6.4.2021

Kahdestoista reikä: Golden Bell 155 jaardia

Yksi maailman hienoimmista par kolmosista vuorossa. Vinottain edessä kulkevan puron yli lyötävä väylä, jossa kapea griini, iso bunkkeri edessä sekä kaksi vaikeaa bunkkeria takana. Takana kukkapuskat ainakin jossain määrin pelissä sekä griinin etuosasta rinne kohti vettä. Mihinkään ei ole hyvä paikka missata. Reiän pelaamista ei ainakaan helpota usein pyörivä tuuli, joka tuntuu ilmeisestikin (ei valitettavasti ole itse päässyt paikalle toteamaan) usein erilaiselta lyöntipaikalle kuin mitä se todellisuudessa lyönnissä on. Erikseen pitää vielä mainita tällä väylällä olevan Hogan Bridge – yksi golf-maailman tunnetuimmista silloista. Golden Bellin monista ikimuistoisista käänteistä saisi kirjan aikaiseksi. Yksi kun pitää valita niin se on silti helppoa. Jordan Spiethin totaalisulaminen vuonna 2016 joka mahdollisti Danny Willettin nousun yllätysmestariksi. Jordan sai kaksi palloa ensin veteen ja seuraavakin meni takabunkkeriin. Tästä löytyy paljonkin materiaalia Youtubesta (mm. https://www.youtube.com/watch?v=PPLsVVEWXhY).

Kahdestoista peli-idea on Lanto Griffin (490). Eli taas mennään long shottien joukkoon. Lanto on kehittyvä golfari joka on tähän mennessä parantanut peliään säännönmukaisesti. Mies ei ollut mikään nuorisotähti vaan on noussut maailman huipulle vasta kolmekymppisenä. Syksyn ensi kosketus Augustaan ei ollut menestys mutta nyt on uuden yrityksen paikka. Miehen pelissä ei ole mitään vikaa suhteessa kenttään ja kunhan tavaramerkiksi muodostuneet tarkat lähestymiset toimivat pitää tällekin joku mahdollisuus tänne antaa. Oma arvio miehen kyvyistä tänne tällä viikolla on sellaiset 0,9 lyöntiä ”keskimääräistä tourjyrää” parempi, ja sillä ”oikea” kerroin kuuluisi olla noin 260 kokoluokassa.  

6.4.2021

Yhdestoista reikä: White Dogwood 505 jaardia

Ei helpota kenttä juurikaan ja samalla siirrytään legendaariseen Amen Corneriin. Alkuperäinen Corner on koostunut 11. väylän toisesta lyönnistä 13. väylän avaukseen mutta vakiintuneen käytännön mukaan ainakin jossain määrin kaikki kolme väylää yhdessä muodostavat tuon. Niin tai näin niin ihan herkkua on koko kolmen väylän putki ainakin kisaa seuraavalle yleisölle. 11. väylä on alamäkeen pelattava pitkä väylä, jossa avauksen pitää onnistua riittävästi tarjotakseen toiseen lyöntiin mahdollisuuden hyökätä lammen takana odottavalle griinille. Vasemman puolen metsiköstä ei ole lyöntiä griinille ja oikealla puolella kaikki on sitten korkeamman kädessä. Tuolta metsiköstä on vuosien varrella nähty monia niin onnistuneita kuin epäonnistuneita sankarilyöntejä. Griini viettää ”mukavasti” kohden vettä, joten ylempää chippaamaan joutuvilla on tarkan markan paikkoja miettiessään riskin ja palkkion suhdetta – yrittääkö reiälle vai pitääkö pallo varmasti kuivilla. Tämä reiän klassikko on Larry Mizen chippi vuoden 1987 Mastersin uusinnassa, jolla mies ratkaisi voiton Greg Normanista (https://www.youtube.com/watch?v=XDHFylHl4sE).

Yhdestoista peli-idea on vuorostaan Louis Oosthuizen (110). Monen mielestä jo uransa ehtoopuolella oleva Etelä-Afrikkalainen on alkanut omissa papereissa olemaan majorien erikoismies. Ei tämä toki ole voittanut kuin The Openin 2010 mutta sen jälkeen on jokaisessa ei majorissa ollut kertaalleen toisena. Eikä ura vielä kuivumassa ole, jonkinlaisena todisteena siitä olkoon viime vuoden US Openin kolmonen. Oosthuizen pelasi koko talven tasaisen vahvasti. Toki rehellisyyden nimissä on sanottava, että viimeistely reikäpeliturnauksessa ei ollut häävi. Tuo oli tämän vuoden selkeästi huonoin suoritus. Ei toki mitään katastrofiluokkaa sekään. Oosthuizenin viisi ensimmäistä Mastersia sisälsi neljä cuttiin jäämistä ja tuon edellä mainitun kakkosen. Sen jälkeiset suoritukset on olleet melko tasaisia ”noin kahdenkympin pintaan”. Ei kenttä miehelle mitenkään erityisen suotuisa ole siis ollut mutta ei se vastaankaan nyt ainakaan ole. Allekirjoittaneen on vaikea ymmärtää, miten esim. pitkäaikainen vastustaja Sergio Garcia on saatu nyt enemmän pelatuksi. Itse olen hyödynnellyt tuota asemaa myös Pinnaclen turnaushedari-markkinassa, jossa niukasti yli kahden kerroin Oostille Sergiota vastaan tuntuu lahjalta.

6.4.2021

Kymmenes reikä: Camellia 495 jaardia

Sisääntulo käynnistyy raa’alla testillä. Avaus lyödään jyrkkään alamäkeen ja väylään olisi syytä osua. Jatkolyönti lyödään alamäestä notkon yli vastarinteessä syvän bunkkerin kyljessä odottavalle kallistetulle griinille. Lyhyeksi tai vasemmalle eksyneet lyönnit ovat alhaalla ja nosto griinille on haastava. Oikealle eksyminen päätyy bunkkeriin tai metsään. Kymppi pelaa perinteisesti kentän vaikeimpana reikänä. Tämän reiän tarinoita miettiessä Bubba Watsonin lyönti metsästä vuoden 2012 uusinnassa on pakko nostaa esiin. Tuosta löytyy dokumentaatiota jo Youtubestakin (https://www.youtube.com/watch?v=fENZ01E3ey8).

Tähän olisi tietysti tyylikästä nostaa Bubba pelikohteeksi mutta valitettavasti miehen tekemisen taso ei ole enää ollut riittävää, että uskoisin kolmannen vihreän takin miehen pukukaappiin löytävän. Kymmenes pelikohde on Brian Harman (180). Harman ei ihan klassisimpia Masters-suosikkeja ole mutta on hiipinyt kyllä ällistyttävän kovaan kuntoon täksi kaudeksi. Reikäpelikisassa mies tykitti neljä äärimmäisen kovaa suoritusta ennen kuin vauhti hyytyi puolivälierään. Playersissä ennen tuota tämä oli ihan jäinen T3. Seitsemään starttiin kauden avauksen Sony Openin T56 on huonoin. Mastersissa mies on päässyt koittamaan aiemmin vain kahdesti. Eka kerta 2015 päätyi cuttiin ja toinen yritys 2018 T44 sijaan. Tuolloin kolme kierrosta oli ihan ok vahvoja mutta lauantain konttaaminen vesitti kokonaisuutta. Suhteessa 2015 tilanteeseen miehen voimaluvut on nyt noin 1,5 lyöntiä per kierros parempia ja 2018 tilanteeseenkin puolikkaan lyönnin verran.  

6.4.2021

Yhdeksäs reikä: Carolina Cherry 460 jaardia

Augustan ulosmeno päättyy haastavaan ja hienoon par neloseen. Avaus lyödään alamäkeen ja se pitäisi saada mahdollisimman pitkälle oikealle, jotta lähestyminen todella kallistetulle griinille olisi mahdollisimman helppoa. Pitkällä avauksella pääsee lyömään kakkosta ylämäkeen tasaiselta, kun lyhytlyöntisemmät ovat pienessä alamäessä mahdollisesti osin griinibunkkerien yli lyömässä. Toki tasaiselta ylös hyökättäessä kannattaa spinnin kanssa olla varovainen. Tällä griinillä on lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka lähellä lippua käynyt pallo löytyy griinin etupuolelta sen rullattua takaisin alas spinnin ja voimakkaan rinteen ansiosta.   

Yhdeksäs pelikohde on Daniel Berger (48). Mies on kärsinyt jo pitempään kylkivammasta ja jäi sen vuoksi pois mm. Honda Classicista. Mutta silloin kun mies on pelannut ei vaiva ole tuntunut pelaamista haittaavaan. Mies sai pitkän alavireisyyden jälkeen viime vuonna pelinsä ennennäkemättömälle tasolle ja tuo taso on pitänyt edelleen. Paras osoitus siitä on tietysti neljänneksi viimeisen kisan voitto Pebble Beachilla. Playersissäkin kotiin tuomisena oli top10 sijoitus. Viimeksi reikäpeliturnauksessakin mies pelasi vahvat kolme matsia mutta tuossa pelimuodossa silti voi käydä kylmät ja turnaus saattaa päättyä alkulohkoon. Allekirjoittaneen ”voimalukurankingissa” Berger on jo vakiinnuttanut paikkansa top10:ssä. Kolmen Mastersin kokemuksen valossa kenttä ei ole ainakaan miestä vastaan. Sarja 10-27-32 vuosilta 2016-2018 kun mies oli selvästi (melkein lyönnin per kierros) tämän hetkistä tasoaan heikompi kertoo, että menestys tänä vuonna ei saa tulla yllätyksenä.  

6.4.2021

Kahdeksas reikä: Yellow Jasmine 570 jaardia

Augustan kahdeksas reikä on mielenkiintoinen par5. Hyvän avauksen jälkeen toisella pääsee helpostikin päälle mutta griini on pitkä, sitä lähestytään vinosti ja siinä on hurjasti muotoja. Jos olet griinin alapäässä silloin kun lippu on ylhäällä, niin kaksi puttia on hyvä saavutus. Ja jos avaus ei ole kohdillaan niin kaikenlaista haastavaa matkalle voi riittää. Väyläbunkkereista edessä on aina layup ja väylän vasemmasta reunasta tai raffista (joka ei Augustassa juurikaan näitä pelaajia pituudellaan haasta) griini jää metsän taakse piiloon. Sankarilyöntiyrityksiä tuolla on monia nähty mutta isojen kumpujen takana oleva griini ei ole anteeksiantava, jos satut kakkosella vasemman metsikön kulmia löytämään. Omaan makuun tämä on yksi maailman hienoimmista griineistä ilman ainuttakaan hiekkaestettä. Isot muodot griinin ympärillä sekä itse griinillä tekevät lähipelistä erittäin haasteellista. Tuorein muistutus reiän haasteellisuudesta annettiin syksyllä Jon Rahmille kolmannella kierroksella. Mies oli hienon avauksen jälkeen paikassa, josta kakkosta lyötiin lipulle, mutta ihan rehellinen toppi vei pallon metsään, josta alkoi seikkailu kohti lippua. Mies oli hetkeä aikaisemmin hyökkäämässä varman birdien tai jopa eaglen kimppuun mutta niin vain korttiin sai alkaa merkkaamaan tuplaa.

Kahdeksas pelikohde kaivetaan markkinan liudasta 1000 kertoimisia. Itseasiassa noista syvistä vesistä kairasin toisenkin pelikohteen itselle mutta siihen toiseen palataan myöhemmin. Nyt nostetaan framille Michael Thompson. Kenenkään ei luonnollisestikaan pidä luulla, että pitäisin näitä ”tonnikeijukaisia” kovinkaan todennäköisinä kisan voittajina, mutta omilla arvioilla kertoimessa ihan huimaa valueta pitäisi olla. Thompson on hyvä esimerkki termistä ”tour-jyrä”. Mies on pelannut pääkiertueella jo 244 kilpailua vuodesta 2008 lähtien. Toki varsinainen pelioikeus tourille tuli vasta 2011. Sen jälkeen joka vuosi mies on onnistunut vähintään matalamman kategorian pelioikeuden itselleen uusimaan. Nyt on käynnissä siis 11 ”täysi kausi” tourilla ja miehen vuosikeskiarvot liikkuvat joka vuodelta ihan tourin keskiarvon pinnassa. Huonoin vuosi oli 0,3 keskiarvopelaajaa heikompi ja paras 0,5 parempi. Uralle mahtuu kuitenkin jo kaksi voittoakin joista toinen (3M Open) on viime kesältä. Miehen peli on tämän vuoden ajalta ollut selvästi keskimääräistä parempaa ja samoja elementtejä sisältävää kuin oli parhaalla kaudella 2019. Silloin tämä pelasi pitkiä pätkiä jopa lyönnin per kierros ”keskiarvopelaajaa paremmin”. Viimeksi Honda Classicissa mies pelasi kaksi oikein vahvaa rundia ja pari vähän heikompaa. Masters on miehelle yleensä ollut tekemätön paikka. Ei siksi, että pelaisi Augustassa huonosti, vaan siksi, ettei pääse mukaan. Kaksi kertaa on ollut mukana ja eka visiitti amatöörinä 2008 päättyi cuttiin sekä toinen 2013 ihan mukiinmenevään 25. sijaan. Tuolloin surkea kolmas kierros (79) vesitti mahdollisuudet isoonkin yllätykseen. 73-71-79-67 oli kuitenkin oikein komea sarja ja jos nyt biasista ei voi yhden kerran perusteella puhua niin sanoisin kuitenkin, että hyviä muistikuvia kentästä löytyy varmasti eikä kenttä estä pärjäämistä tällä kertaa. Minä sain näillä spekseillä miehen noin 0,6 lyöntiä per kierros sitä kuuluisaa ”keskiarvopelaajaa” paremmaksi ja sillä laskettuna miehen kerroin pitäisi olla hieman vajaa 500.      

5.4.2021

seitsemäs reikä: Pampas 450 jaardia

Illan viimeiseksi entryksi seuloituu vierailu Pampaksella. Kyseessä on ei kovin pitkä mutta erittäin haastava par 4. Tähän nähdään ulos muutakin mailaa, kun draiveria sillä väylällä olisi hyvä olla ja mieluusti sen tasaisella osalla. Toki osa porukasta painaa niin lähelle griiniä kun mahdollista. Griini on taas kunnolla korotettu ja viisi komeaa bunkkeria vartioi sen joka sivua. Tästäkään reiästä mitään elämää suurempaa ei ole mielessä mutta valitaan nyt Rickie Fowlern pitchi sisään viime syksyn kisassa, kun sen nyt ainakin muistan miehen yrittäessä katkoa minua hedareissa.

Seitsemäs petsikohde on sitten Matt Kuchar (180) josta aikainen lintu sai aiemmin paljon parempiakin kertoimia. Olen koko alkuvuoden kehunut tämän olevan tulossa ja kovin nihkeää tekeminen on siihen verrattuna ollut (= olen ollut yössä). Reikäpeliturnaus kuitenkin sujui oikein mallikkaasti ja viime viikollakin tuli kolme mainiota rundia ennen pientä hiipumista sunnuntaina. Kuch on aina viihtynyt Masterissa ja vaikka ei tälle luultavasti uralla major-voittoa suoda, niin kyllä meikäläinen vielä yrittää miestä siihen kannustaa petsin voimalla. Kuch on erityisesti vanhemmiten alkanut olemaan sen oloinen hevonen, että sopivalla kentällä voi pärjätä mutta epäsopivalla ei ole sitten siellä päinkään. Augustassa Kuch on pelannut yli puoli lyöntiä per kierros ”tasoaan paremmin” ja ihan kohtuu kokoisella otoksella tuo on saatu aikaan. On ihan perusteltua antaa miehelle plussaa kentästä. Toki neljä top10 Kuchin tasoiselle miehelle samaa suosittaa.

5.4.2021

Kuudes reikä: Juniper 180 jaardia

Sitten päästääkin kentän mahdollisesti ainoalle reiälle, jossa näkisin itsellä olevan realistisen mahdollisuuksien rajoissa onnistua birdien teossa. 16. olisi vähän samaa mutta pelottava vesi vasemmalla aiheuttaisi siellä oletettavasti blokin ja pallo ei olisi likikään griiniä.

Kuudes reikä siis ”perus par3” jossa griini on Augustan mittakaavojen mukaan iso. Toki se on korotettu niin kuin kentällä pakkaa olemaan ja edessä oleva bunkkeri on riittävän syvä. Kaltevalla ja huippunopealla griinillä puttaaminen ei helpoimmasta päästä ole ja lipunpaikka voi tehdä reiästä todella haastavankin. Ei tälläkään reiällä koskaan mitään birdie-juhlia vietetä vaan reikä pelaa yleensä hieman yli kolmen keskiarvolla. Itselle reikä on jäänyt parhaiten mieleen Jamie Donaldsonin hole-in-onesta vuonna 2013. Yleensä Mastersissa ei holareilla juhlita muualla kuin 16. reiällä mutta Donaldson onnistui poikkeuksellisesti kutosella. Tuo oli lisäksi kisan ainut holari eli sen ansiosta holaria kisaan veikanneet pääsivät lunastukselle. Masters on rahapelipuolella tunnettu siitä, että erikoisvetoja on tarjolla vaikka kuinka. Yksi niistä on tuleeko kisassa holaria vai ei. 16. lipunpaikkoja on viime vuoden viritelty niin, että holarit on alkaneet siinä olla ”joka vuotisia”.

Hieman karkasi 16. reiän puolelle tarina mutta otetaan silti vasta kuudes petsisuositus tähän kisaan. Se on sitten kisan suosikki Dustin Johnson (10,5). Tuosta kirjoittelin valmiiksi jo viikko sitten kun miehen piti olla osallistumassa Valero Texas Openiin (https://walkingtovegas.home.blog/2021/03/29/forewords/). Tuota on hyvä jaella muutenkin uudestaan, kun sitä voi itselle pitää katumusharjoitteluna Jordan Spiethin purjehdittua vakuuttavaan voittoon kisassa. Dustinia siis pidän planeetan parhaana pelaajana ja odotan miehen olevan vireessä nytkin, kun vihreää takkia aletaan taas jakaa. Mieshän on hallitseva mestari syksyltä ja muutenkin peli on kentällä kuosissa ollut. Viimeiset viisi pelaamaansa Mastersia mies on aina ollut top10:ssä. Nuo siis kuuden vuoden aikana, kun suursuosikkina (pelasi vahvasti ennen Mastersia) vuonna 2017 mies joutui vetäytymään kisasta torstaina kaaduttuaan vuokratalonsa rappusissa ja loukattuaan selkänsä. Sangen mielenkiintoinen härdelli saatiin silloin aikaan markkinassa, kun mies vielä rangelle asti venyi lämmittelemään ja vetäytyi vasta juuri ennen starttiaikaa ykköstiillä.

Miehen epävireisyys talven kisoissa ja poisjäänti viimeksi on aiheuttanut jotain epäilyjä siitä, että miehellä olisi jotain vammoja. Näin ei pitäisi olla ja itselle tuo poisjäänti tuntuu enemmän siltä, että miestä vaan alkoi kaduttaa nopea jälki-ilmoittautuminen reikäpeliturnauksen karsiutumisen jälkeisessä ”tunnemyrskyssä”. Maailman paras pelaaja hänelle hyvin sopivalla kentällä on sellainen yhdistelmä, jolla kuuluukin suosikki olla. Mun makuun haastajat on kertoimien valossa arvioitu aivan liian lähellä oleviksi, joten kuumimmasta kärjestä pelikohteekseni valikoitui Dustin.

Tänne sitten erikoinen ”takavalotakuu” (joka luonnollisesti näissä muissakin tarinoissa on luonnonlaki)… Meikä on perinteisesti Dustinin kanssa aallon väärällä reunalla. Kun miestä petsaan ei ole tulossa ja kun buukkaan, tulee noin kerran kerrasta. Eli tällä psyykillä ei ole nyt kyllä tulossa…

5.4.2021

Viides reikä: Magnolia 495 jaardia

Haastavan ja pitkän nelosen jälkeen jatketaan haastavalle ja pitkälle vitoselle. Vuorossa on taas yksi kentän monesta vasemmalle kaartavasta doglegistä ja pitkän par nelosen mittaa kasvattaa ylämäkeen pelaaminen. Väylän vasemmassa laidassa on kaksi poikittaista bunkkeria joihin joutumista pitää välttää. Toki kaikkein pitkälyöntisemmät voi päästä noista ylikin. Väyläbunkkereista parin taikominen vaatii paljon. Griinin bunkkeri on sitten takabunkkeri, josta osalle lipunpaikoista on melkeinpä mahdotonta tulla liki, kun griini viettää voimakkaasti alaspäin kohti väylää. Tästäkään en ala muistelemaan yksittäisiä lyöntejä vaan tuon tämän reiän esimerkkinä esiin siitä, miten kenttä ”elää” vuodesta toiseen. Tämä on vasta pari kertaa pelattu näin pitkänä reikänä – aiemmin väylä oli lähes 30 metriä lyhyempi. Väylää pidennettiin kesällä 2018 jotta siitä saataisiin vaikeampi ja se pelaisi ”alkuperäisessä muodossaan” myös nykyisen entistä pitkälyöntisemmän pelaajajoukon kanssa. Tuloksena on sitten ollut aika brutaali väylä, joka testaa jokaista pelaajaa varmasti riittävästi.

Viiden peli-idea Mastersiin on Corey Conners (170) vaikka mies pieni pettymys Valero Texas Openissa olikin. Käytännössä kuitenkin ihan omalle voimalukunsa mukaiselle tasolle joka on parhaillaan uran huipputasolla. Syksyn Mastersissa tämä pelasi oikein hyvin ja uran eka top10 majoreista oli kotiin viemisenä. Tuon jälkeen peli on edelleen kehittynyt oikeaan suuntaan ja kun mitään viitettä vireen kääntymisestä laskuun ei ole näkyvissä niin meikä linjailee tätä rohkeasti voimalukujensa mukaiselle tasolle asti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pidän miestä selvästi todennäköisempänä voittajana tälle viikolle kuin esimerkiksi Tommy Fleetwoodia. Fleetwoodissa löytyy kuitenkin asiakasta vielä 65 kertoimellekin buukkihalukkaille. Ilmeisesti olen koko talven seurannut kisoja ihan väärin kun tällaisissa harhoissa elelen…   

5.4.2021

Neljäs reikä: Flowering Crab Apple 240 jaardia

Nelonen on itselle ehkä kentän kaikkein ”mitäänsanomattomin” reikä. Pitkä ja sinällään kyllä huikean vaikea par3. Tätä ei ole taidettu koskaan pelata alle parin menevällä keskiarvolla. Mutta tämä on jotenkin kuitenkin ”vain tavallinen” reikä. Kaksi komeaa bunkkeria kyllä vartio hienosti kallistuvaa griiniä mutta missä on ”se jokin”? Kuvaavaa on, että mikään erityinen suoritus tältä reiältä ei ole jäänyt mieleen aiemmilta vuosilta. Voisin kuvitella, että pelaajatkin tulee tiille ajatuksella, että nyt par korttiin ja eteenpäin…

Neljäs pelikohde haetaan välillä vähän kauempaa. Carlos Ortiz (520) maistuu meidän perälle näillä kertoimilla mainiosti. Mies on pelannut viime ajat elämänsä parasta golfia ja kaksi ekaa reikäpelimatsia olivat oikein vakuuttavia – valitettavasti vaan pelit loppuivat perjantain pieneen epäonnistumiseen. Tämän pääkiertueura on vielä lyhyt mutta siihen mahtuu jo voitto syksyn Houston Openista. Mastersia ei ole helppoa voittaa debyytissä mutta kerroin houkuttaa. Markkina voi toki painottaa enemmän kokemattomuutta Augustasta, mutta toisaalta vertaamalla kerrointa toiseen debytanttiin eli Will Zalatorikseen (180), niin tuostakaan ei oikein voi olla kysymys. Minulle Zalatoris ja Ortiz ovat melkein tasabuukkeja ja Zalatoristakaan ei tee erityisemmin mieli buukata…

4.4.2021

Kolmas reikä: Flowering Peach 350 jaardia

Kolmas on lyhyt par 4 mutta mikään automaattinen birdie-reikä ei ole tämäkään. Itseasiassa tämä on pakannut pelaamaan hyvin lähellä paria. Tätä voi koittaa selättää kahdella eri taktiikalla eli määrämittaisella avauksella väyläbunkkerien eteen mistä saa lyödä täyden lyönnin lähestymisessä tai sitten yrittää mahdollisimman lähelle griiniä pitkällä avauksella. Lähestymisessä ei saa ainakaan lyhyeksi jättää tai on ongelmissa pallon valuessa väkisin takaisin alas. Griini viettää koko matkalta oikealta vasemmalle ja oikealle missaaminen jättää tosi ikävän jatkon alamäkeen.

Kolmosen kaikkein ikimuistoisin tapahtuma on viime syksyltä, kun Bryson DeChambeau yritti avata mahdollisimman liki griiniä tai jopa päälle, osui vasemmalle raffiin ja pallo upposi märkään maahan niin, että sitä ei säädetyssä ajassa löytynyt. Lost ball ja tripla korttiin syöksi miehen alamäkeen, jossa kisan suurin ennakkosuosikki meinasi jopa jäädä cuttiin.  

Kolmas pelikohde ensi viikon kisaan otetaan Hideki Matsuyamasta (65). Mies työstää toki parhaillaan vielä Valero Texas Openin päätöspäivää mutta on osoittanut jo vireen jatkavan paranemistaan edelleen. Toki jotain pientä säätöä edelleen pukkaa vähän väliä. Playersin ja reikäpeliturnauksen ekat rundit mies ryssi ihan itse mutta vastaavasti muuten esiintyi vahvasti. Teksasissa eka rundi oli oikein vahva ja sitten on ollut vähän tahmeampaa. Tällä hetkellä kuitenkin T18 ja se riittää allekirjoittaneelle petsien virittämiseen. Viimeiseen kuuteen Mastersiin tällä on viisi top20 sijaa, joten Augustan kanssa mies tuntuu olevan hyvinkin sinut. Miehen viimeinen voitto alkaa kyllä olemaan kaukana ja ainakin hyvä ystäväni pitää tätä jo varsinaisena letkupäänä – voittoa ei kuulemma voi tulla. Aiheen tiimoilta on viritelty erillinen veto viiden Pernod-pullon panoksella. Itsellä on Matsu ja kaverilla Fowler ja kisa siitä kumpi voittaa ensin. Mukaan lasketaan vain kisat, joissa molemmat ovat viivalla. Eli jos Matsu nyt Mastersin sattuisi voittamaan joutuisi juhlapernod ostamaan voittorahoista…