The American Express

19.1.2022

Eipä oltu viime viikollakaan lunastamassa ja nyt tappioputki on venynyt jo yli puolen vuoden mittaiseksi ja kertoimien käänteisluvuista laskettuna laskennallisestikin olisi pitänyt jo tulla 1,5 osumaa. Tämän viikon kisa The American Express ei lukeudu omiin suosikkeihini ”useamman kentän formaatin” takia. Tätä pelattiin pitkään peräti viiden rundin kisana (90 reikää) ja muutettiin 2012 normaaliksi 72 reiän kisaksi. Tuossa vaiheessa kisaa pelattiin kolmella eri kentällä. Kentät millä kisaa on vuosien varrella pelattu (ja kisan nimi) on vaihdellut merkittävästi josta syystä nyt kolme kierrosta isännöivän PGA Westin Stadium Coursen sekä yhtä kierrosta isännöivän PGA Westin Tournament Coursen kierrosmäärät ovat pelaajilla melkoisen alhaisia. Eli ”track biasin nimeen vannova” on tällä setupilla vähän ihmeissään.

Ensin tarinoidaan perinteisesti betfair.com:in (terveisiä PoHa:an) päämarkkinasta:

Aloitetaankin heti miehestä, jolla ei ainakaan bias ole puolella. Russell Henleyllä on nyt kisasta neljä cuttiin jäämistä takanaan putkessa. Yleensä en tällaisiin koske pitkällä tikullakaan mutta kuin tuo ainakin jossain määrin on tuon Tournament Coursen aiheuttamaa niin annan armon käydä oikeudessa. Yhtä hyvää rundia sieltä huutaa. Mies aloitti kauden todella vakuuttavasti, vaikka viimeisen yhdeksän reiän aikana mies menetti viiden lyönnin johtonsa ja joutui uusintaan, jonka sitten hävisi Matsuyamalle. Mutta myös viimeisen kierroksen suoritus oli yli kaksi lyöntiä ”tourin averagea” parempi niin kovin isoa miinusta en tuostakaan ole miehelle lykkäämässä. Tämähän kahden surkean kauden jälkeen nosti tasoaan vuoden 2020 aikana ja jatkoi kovalla tasolla 2021 alkuun. Sitten tuli surkeampi jakso mutta syksy oli taas vahvempaa. Tämän hyvän tekemisen taso on noin 1,7 lyöntiä tourin keskiarvoa parempaa ja kun nyt tuntuu, että siihen mies viime vuoden lopetti ja ainakin samasta uuden vuoden nyt aloitti niin noilla voimaluvuilla ei todellakaan pitäisi olla missään Matthew Wolffin kertoimissa. Itselle oli aika reilun panostuksen paikka mutta tosiaan jos joku on peesaamassa, niin tuosta kenttähistoriasta vähän varoittelen.

Toiseksi petsikohteeksi valikoitui Gary Woodland jota viime kauden alussa tuli yritettyä muutamaankin otteeseen heikolla menestyksellä. Se taso, jolla tämä 2017-2020 palloa löi, riittäisi ihan tämän kisan top10-suosikkeihin kirkkaasti. Siihen iski sitten vammakierrettä päälle ja lyöminen meni huonommaksi. Viime kaudella oli ajoittain nähtävissä merkkejä paremmasta mutta vaisuksi kausi toki kokonaisuudessaan jäi. Oli itseasiassa miehen huonoin kausi sitten vuoden 2012. Nyt tauolta miestä on paha arvottaa mutta toisaalta mahdollisia pikkuvikoja on taas voitu saada korjattua sekä toisaalta nämä yleensä palailevat huonommalta tasolta ”entiselleen” aikaa myöden. Nyt tauolta on uusi alku ja kun mies ei mitenkään erityisen vanha golffariksi ole niin voisi kuvitella tämän kauden viime kautta paremman ”noin kerran kerrasta” olevan. Viime vuonna tämä pelasi kisan pitkästä aikaa ja oli keskellä lamakautta ainakin ”lupauksia herättävä” T16 sijallaan. Tätäkin tuli kairattua ihan kohtuullisesti itselle. Vähän samoilla psyykeillä otin myös Jason Daytä mutta ei siitä enempää.

Avataan vielä Adam Long. Mies on viimeiset vuodet tullut tunnetuksi erittäin ailahtelevana mutta samalla myös kyvykkäänä pelaajana. 2020 tämä kävi jo tuolla +1 tasolla eli ”lyönnin parempi kuin keskiarvo tour-veturi”. Sitten viime syksyyn osui ensin oikein heikko putki ja taas paremman kauden jälkeen 2021 alkuun oikein pitkä haparoiva kausi. Viime vuoden loppu oli kuitenkin taas parempaa tekemistä. Tuo pitkä heikko kausi tiputti kuitenkin viime kauden kokovuoden arvot vain keskiverto tour-jyrän tasolle ja tuonne markkina jostain syystä Longia nytkin odottaa. Viime viikon kauden avauksessa torstai oli huono mutta perjantai sitten jo ihan ok. Minä en omia arvioitani tuosta mihinkään korjaa ja pidän tätä sellaisena +0,5 pelurina tähän kisaan huomioiden sen, että voitti tämän kisan kolme vuotta sitten mutta oli toki heikohko kahtena minä seuraavana vuotena. Noilla vahvuuksilla kerroin pitäisi heilua 170 tietämissä, joten kovasti alemmas markkina tätä mallintaa.

Muut omat pelikohteet ovat Griffin, Ramey, Zach J, Lebioda sekä Dufner. Pakkomielle kirjoittaa aina Zach eikä Jonhnson johtuu siitä, että tiettyjä miehiä kutsutaan etunimellä. Johnsoneita on tietysti kaksi, joten Zach ja Dustin on parempi erottaa näin. Mutta ei se aina noin mene. Rory on Rory vaikka kaimojakin tourilla pyörii. Sitä olen miettinyt, että miksi on vielä kavereita, joita lähes aina kutsun koko nimellä. Esim. Justin Thomas. No Justineita on tietysti piireissä useampia ja niin on Thomaseitakin…

Ja loppuun pinnacle.bet:in (PoHaa!!!) viikon paras hedari. Tässä alkaakin jo olemaan painetta koska kaikki aikaisemmat (kaksi kappaletta) parhaat hedarit ovat kotiin laskeutuneet… Tämän viikon valinta on Seamus Power Matthew Wolffia vastaan kertoimella 1,735. Power oli aikansa ”lupaus” mutta pelasi kolme vuotta putkeen oikein huonosti. Viime keväänä peli sitten loksahti kohdalleen ja sen jälkeen tämä on ollut ihan kone. Uran aikaisemmat topit olivat vajaassa +0,5:ssa mutta syksyllä tämä kiipesi +1,3:een asti. Vähän arvelutti, miten miehen peli on talvehtinut, mutta ei epäilytä enää. On jatkanut ihan siitä mihin syksyllä jäi. Vastaavasi Wolff on kehuttu (syystäkin) ja jotain jo näyttänytkin stara. Mies lyö hyvin omitakeisella svingillä mutta kun se on toiminut niin onhan tuo jäätävän hyvä ollut. Mutta… Viime kausi kokonaisuudessaan vain ”parissa”. Sitä edellinen vain +0,7 tasolla. Viime syksyllähän tämä lepatti oikein kovaa. Eli esimerkiksi tähän kauteen kuuluvat neljä kisaa peräti +2,24. Mutta tuossa ”koko setti” perustui huimaan lähipeliin. Lyöminen ei ollut mitenkään aikaisemmasta poikkeavaa. Power maistuu siis hurjasti ja olihan tuolla jotain muitakin hedareita joissa Wolffia vastaan pääsi pelaamaan…

Hawajilla jatketaan

12.1.2022

Viime viikko jatkoi perinteistä latuaan. Pari ekaa päivää näytti ihan lupaavalta, kun Cantlay ja Berger kärkitaistoon itsensä hinasivat mutta lauantai käänsi kurssin Smithin ja Rahmin karattua muilta. Viikon paras hedari kuitenkin laskeutui ja tuo sarka alkoi onnekkaalla kyntäisyllä.

Tällä viikolla pelataan perinteinen Sony Open ja kisa estradia ei ole suunniteltu pommittajille. Täällä riittää vähän lyhyempikin avaus ja kisa ratkeaa lähestymisiin. Kyseessä siis oikein puhdas ”toisen lyönnin kenttä”. Minun jorinoitani lukeneet tuntevat tapani – track biasin nimeen vannon. Tällä kentällä sen merkitys tuntuisi olevan keskimääräistä suurempaa ja hyviä pelikohteita löysinkin useita… Todetaan vielä, että nämä kaikki ”bias-löydökset” on vielä pelaajatyyppeinä sellaisia, joille tämän kentän pitäisi sopia.

Eli arpajaislakia muistellen muistutan, että nämä petsit kannattaa pelata Betfair.com-palvelussa ja suora linkki päämarkkinaan on https://www.betfair.com/exchange/plus/golf/market/1.193232016

Aloitetaan Webb Simpsonista. Viime kausi oli miehelle huonoin moneen vuoteen. Kesään osui vielä yksi oikein synkkä jakso, jollaisia tällä ei ole vuosiin ollut. Nyt kauden alkuun tämän vahvuusluvun pitää olla viime vuoden keskitason yläpuolella. Tämän tyyliset kentät sopivat Simpsonille ja täältäkin 43 kierroksen otoksella mies on melkein 0,6 lyöntiä per kierros tasoaan paremmin pelannut. Erikseen oikein pitää mainita, että huonoin sijoitus 11 yritykseen täällä on T46. Viimeiseen kuuteen visiittiin huonoin on T13. Sain tämän hyvin liki tasabuukiksi kisan markkinasuosikin Cameron Smithin kanssa.

Toinen kohde on ”suosikkini” Charles Howell 3. Pääperustelu on vain ja ainoastaan track bias. Viime kausi oli kolmosellle uran toiseksi huonoin ja tämä voi jo olla hitaasti liukumassa uran ehtoota kohti. Oletettavasti kuitenkin pelaa tällä kaudella viime kautta paremmin. Mutta kenttä ja sen sopivuus. Isolla otoksella (68 rundia) peräti 1,23 lyöntiä per kierros omaa tasoaan paremmin. Tuo on ihan poikkeuksellinen statsi ja pitää huomioida vahvasti. Toki markkinakin miehelle biasia on antanut mutta härskinä poikana minä nokitan lisää…

Kolmas kohde ja taa ollaan biasia perusteeksi tarjoamassa. Chris Kirk on tällä kentällä pelannut 36 rundia melkein lyönnin per kierros ”liian hyvin”. Viime kausi oli muutenkin parin huonomman kauden (oli silloin katkaisuhoidoissa alkoholismin takia) jälkeen paluu miehen normitasolle. Tuonne miehen perusluokan kohdalla pitää nytkin laittaa ja siihen päälle reiluhko bias. Noilla eväillä 100 kerroin on kyllä aika messevä.

Jatketaan Stewart Cinkillä. Miehen viime kausi oli jo ”liian hyvä” ja sille tasolle ihan ei voi perusluokkaa enää laittaa. Toki 2017 ja 2018 olivat ihan samaa tasoa mutta tällä uran ehtoo alkaa ihan väkisin tulla vastaan. Cink oli viime viikolla kauden aloituksessa ”tulostaan” parempi kun se mitä petti oli puttaaminen. Cink on (luonnollisesti) pelannut Sony Openissa ennenkin hyvin. 52 rundin otoksella noin puoli lyöntiä per kierros peli on ollut täällä parempaa kuin olisi pitänyt.

Muita pelikohteita itselle on Palmer, Swafford (30 rundia täällä keskimäärin 1,30 per kierros liian hyvin), Stuard (34 rundia 1,32 per kierros liian hyvin), Zach Johnson, Norlander ja Gay. Viimeksi mainittuhan on pelikohteena ”aina” lyhytlyöntisille sopivilla kentillä, kun niillä pärjää ja muualla ei. Nytkin statseissa 60 rundia noin 0,7 per kierros liian hyvin. Viime kausi oli kaamea mutta se kulminoitui käsittämättömän huonoon peliin alkukaudesta. Loppukaudesta tämä palasi ”normaalille” (peli heiluu normaalia enempi muutenkin) tasolle.

Noiden lisäksi sitten viikon paras turnaushedari pinnacle.bet:ltä: Charles Howell III 2,07 kertaa Abraham Anceria vastaan. Tästä sai eilen toki peräti 2,2 kerrointa mutta tuo 2,07 kelpaa edelleen. Ancer hukkasi pelinsä syksyllä ja viime viikon perusteella jatkaa siitä mihin jäi. Ongelma miehellä on nimenomaan lähestymisissä ja kuten alussa tuli mainittua niin tällä kentällä niiden merkitys on erittäin suuri. Ancer ei ole tällä kentällä vielä onnistunut ja suht pienellä otoksella kierros on ollut selvästi (0,66) huonompi kuin ”olisi pitänyt”. Näillä spekseillä kolmonen on itselle vielä suhteellisen selvä suosikki tähän pariin.

Uutta vuotta pukkaa

 5.1.2022

Joulukuussa lomailivat niin PGA tourin golfarit kuin blogistikin. Tai blogistilla on ollut vauhti päällä monella saralla mutta kirjoittamaan en ole ehtinyt. Vetelen tähän muutamia hajahuomioita alkuun ennen kuin alan paneutua lempiaiheeseeni golf-vedonlyöntiin.

Edellisestä ”teemapäivityksestä” kävelyn suhteen alkaa olla taas aikaa. Reilu kolme vuotta on nyt blogia pidetty ja kävely on edennyt 8029 kilometrin verran. Kolmasosa matkasta alkaa kohta olemaan kasassa. Viime vuoden saldo ei ollut kuin vähän reilu 2500 kilometriä ja sitä ei voi pitää onnistumisena. Pienet omat terveyshuolet sekä kesällä tullut perheenlisäys kuitenkin selittävät itselle jonkinasteista löysäilyä. Liian ankara ei muutenkaan kannata olla, ei ainakaan niin mukavalle kaverille kuin itselleen.

Uutena vuotena tuli sekoiltua sitten oikein kunnolla. Onneksi ei kosahtanut nilkoille pahasti. Tässä on pitempään ollut jonkin asteista kiinnostusta palauttaa nettipokerin (ja erityisesti livepokerin) pelaaminen harrastuslistalle mutta tapa, jolla tuon päätin tehdä, oli kyllä niin oksat pois että. Kun kaikki muutkin lupailivat Twitterissä kaikenlaista hölmöä twiittien tykkäysmääriin perustuen, niin minäpä siinä suuremmin miettimättä lupasin pelata niin monta vähintään kympin turnausta, kun twiitti saa seuraavan päivän loppuun mennessä tykkäyksiä. Ajattelin, että joku 100-200 tykkäystä tulisi ja se ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Onneksi tuli vain 64. Kun samalla menin lupaamaan, että 10% lunastuksista annetaan Iceheartsille nuorisotyöhön niin tuossahan teki itselleen sellaisen kiikun joka olisi voinut nasahtaa niskaan pahastikin. Käytännössä tuo tarkoitti, että tuli luvattua maksaa noin euro per tykkäys hyväntekeväisyyteen. Onneksi se ei ilmeisesti twiitin lukijoillekaan täysin auennut. Tuohan olisi voinut generoida oikein melkoisenkin joukon tykkäyksiä.

Ei sillä, periaatteessa ”kapasiteettia” pelata turnauksia valtava määrä löytyy. Joskus ”nuoruudessa” tuli vuodessa useampi tuhat turnausta vedettyä. Mutta eihän tässä olla enää niin nuori leijona, on tullut perhettä ja mielenkiintoisia bisneshankkeita on liikkeellä toisin kuin aktiivipelaaja-aikoina oli. Ja mistä minä tiedän, vaikka pelaaminen alkaisi maistua puulta, kun sitä taas alkaisi enemmän tekemään. 64 turnausta on oikein sopiva tavoite ja kun määrä on noin maltillinen, niin voisi vaikka vähän isompia turnauksiakin koittaa pelata. Vaikka aikanaan on omasta mielestään aika kova turnaushanu ollut, niin nykyisestä pärjäämisen mahdollisuudesta ei ole oikein kuvaa. Kaipa tässä suht pienen sisäänoston turnauksissa vielä voitollinen pelaaja on? Matkalla (eli 10+ vuotta sitten) on kuitenkin tullut voitettua yksi WCOOP, yksi Sunday Brawl ja puolitoista (toisen voiton littasin kaverin kanssa dealilla) Partyn 300k Guaranteed Sundaytä. Pelikirja on kyllä varmasti vanhentunut, kun oikeastaan viimeiseen viiteen vuoteen on kunnolla pelannut vain tovin toissakevään ”koronahuumassa” PGA Tourin ollessa tauolla. 64 turnausta on niin pieni otos, että se mitä hyväntekeväisyyteen kertyy, riippuu kyllä enemmän tuurista kuin pelitaidoista.

Sitten vielä toinen häröily missä olen onnistunut itseäni pieneen löysään hirteen ripustamaan. Joskus aiemminkin blogissa on tullut mainittua poliittisesta heräämisestäni. Nyt tuo eteni astetta pitemmälle eli olen ehdolla aluevaaleissa Liberaalipuolueen listoilla. Kiinnostus puolueeseen heräsi lukiessani sen puolueohjelmaa joku pari vuotta sitten ja nyt innostuin tukemaan puoluetta lupautumalla ehdokkaaksi. Jäseniä, ehdokkaita ja oletettavasti äänestäjiäkään puolueella liiaksi ole. Itselle kaavailin lähinnä ”vaalikonekatiskan” roolia kun kuvittelisin monesta asiasta samalla tavalla ajattelevia ”boomereita” tästä maasta löytyvän ja sille porukalle eduskuntapuolueista ei kyllä löydy vastausta. Joitakin kommentteja olenkin jo saanut siitä, miten meikäläinen on tuolta löydetty ja kysytty vähän liberaalipuolueesta. Tuskin tuo vielä miksikään äänisaaliiksi realisoituu mutta jos nyt onnistuu tekemään puoluetta vähän tunnetummaksi niin hyvä niinkin. Kun minulta on kysytty montako ääntä on tavoitteena, niin olen itselle joskus tyypilliseen tapaani alkanut laulaa: ”Tähtiä kuin Otavassa poikia on Jukolassa…”

Nyt sitten hypätään jo lähemmäs golf-petsailuja mutta pitäydytään vielä vähän yleisissä asioissa. Jostain perverssistä syystä johtuen arpajaislaki sitten jyrättiin läpi kaikkine ongelmineen. Toki kotiutusten blokkaamisesta monopolirintama joutui luopumaan. Sinällään outoa, koska mielestäni uusi laki oli edelleen perustuslain vastainen. PeVL:n lausunnon mukaan 14 b kohdan täsmentäminen oli edellytys lain säätämiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Ehdotukseen tehtiin kosmeettisia muutoksia, mutta kukaan itseään arvostava ihminen ei voi väittää, että tehdyt muutokset olisivat täsmentäneet lakikohtaa niin, että lausunnon esiin nostamat epäkohdat olisivat korjautuneet. Mutta näin Suomea johdetaan ja hallitus pyyhkii perustuslakivaliokunnan lausunnolla ahteriaan. Tästä suivaantuneena tulen omissa blogeissani jatkossa kertomaan tarkasti, missä mikin peli pelataan. Jos jotakuta kiinnostaa tietää lisää tilien avaamisesta sekä mahdollisesti jatkossa rahansiirtojen eston kiertämisestä niin autan mielelläni. Tähän asti olen koittanut olla mahdollisimman hiljaa käyttämistäni peliyhtiöistä mutta nyt muuttuu linja. Kiitokset voi lähettää Veikkauksen lobbausorganisaatiolla ja kaikkien aikojen huonoimmalle Suomen hallitukselle. 2018 tehdyt linjaukset rahapelipolitiikasta saatettiin voimaan vuonna 2022 vaikka maailma ympärillä on muuttunut täysin ja uusien linjausten tarve oli huutava. Juice sen sanoi: ” Maakravut ohjaavat valtiolaivaa, kummastelen, mikä lastia vaivaa – Mikä hätänä, mikä hätänä, mikä hätänä”

No niin, sitten Sentry Tournament of Champions 2022 turnaukseen. Vuosi alkaa jo perinteisesti Hawajilla edellisen vuoden mestarien turnauksella. Kenttä on käsittämättömän upea ja Tyynimeri henkii taustalla koko matkan. Tuosta voi päätellä, että kenttä on myös tuulelle altis. Tänä vuonna ennusteet lupaavat maltillisia tuulia. Tuo on siinä mielessä jopa sääli, että ”omasta mielestäni” meikäläisellä on nuo tuulet nyt hallussa. Tuolla nimittäin tuulen voimakkuuden lisäksi vaikuttaa sen suunta. Muutama ratkaisuväylä pelaa niin erilaisena silloin, kun tuuli on meren puolelta suhteessa siihen, että tuuli tulee saaren yli (kenttä on korkeampien kukkuloiden suojassa silloin). Mutta ei etua tuosta tänä vuonna. Ja voi kyllä olla, että kaikki vastustajatkin tuon jo tietävät.

Seuraavassa jotain pelikohdetta ns. päämarkkinan puolelta. Päämarkkina on betfair.com vedonlyöntipörssin voittajapelimarkkina. Eli siellä saa petsata tai buukata (ottaa peliä vastaan) miehiä voittamaan kisaa. Perinteisesti allekirjoittaneelle tärkeämpi puoli on tuo buukki-puoli, mutta tässä kisassa se puoli jätetään rauhaan johtuen mahdollisista myöhäisitä poisjäänneistä koronatartuntojen takia. Jossain määrin ikävä sääntö buukkaamisen kannalta on se, että poisjäänti ennen kisaa aiheuttaa ko. pelaajaan kohdistuvien vetojen mitätöinnin, mutta kaikki muut vedot pysyvät voimassa entisellä kertoimella. Kisan suosikeilla Justin Thomasilla ja Jon Rahmilla on kummallakin noin 10% mahdollisuus voittaa kisa. Jos toinen joutuisi jäämään pois muuttaisi se kaikkien muiden miesten mahdollisuuksia merkittävästi. Jännää on se, että Betfairilla esim. laukkakohteissa poisjäänti aiheuttaa kaikkien siihen mennessä pelattujen vetojen kertoimien uudelleenlaskemisen, mutta golfissa näin ei ole.

Eli mennään tämän viikon kisan petsikohteisiin. Yleensäkin blogissa toki olen petsikohteita lähinnä käsitellyt koska tuo buukkipuoli tuskin laajempaa yleisöä kiinnosta ja lisäksi siellä saattaa usein olla vielä merkittäviäkin tarjouksia sisässä silloin kun blogia kirjoittelen.

Viikon ensimmäinen pelikohde on Xander Schauffele. Viime kausi oli miehellä aika repaleinen eli pelasi välillä hyvin ja sitten välillä oikein huonosti. Keskimäärin mies kuitenkin voitti kierroksella tourin keskiarvopelaajaa noin parilla lyönnillä. Edellinen kausi oli vielä vahvempi ja kun nuori mies on kyseessä, niin laitetaan viime vuoden voimaluvut pienen epäonnistumisen piikkiin. Luokkaa on vaikka ihan lajin ykkösnimeksi. Tästä kisasta miehellä on neljään yritykseen voitto, kakkonen ja vitossija, joten kenttä tuntuisi miehelle vielä sopivan. Omat riidit miehestä ovat vielä sellaiset, että tälle kentän sopivuus on keskimääräistä tärkeämpää. En tulisi olemaan yllättynyt, jos uran jälkeen todetaan tämän pärjänneen merkittävän hyvin tietyillä kentillä ja sitten selvästi huonommin toisilla. Mutta ura on niin alussa vielä, että tuo viimeinen pohdiskelu on ihan fiilispohjaista.

Toinen pelikohde on ”peruskohteeni” Patrick Cantlay. Viime kaudella tämä oli keskimäärin jopa vähän vielä parempi, kuin aiemmin käsitelty Schauffele. Tämä siitä huolimatta, että kausi sisälsi yhden oikein synkän jakson. Edellinen kausi Cantlayllä oli selvästi huonompi, mutta 2019 tämä kellotti peräti 2,26 per kierros paremman tuloksen kuin tourin keskiarvo. Cantlay lopetti vielä viime kauden oikein vahvasti ja nyt on odotukset ainakin meidän perällä korkealla. Tälle soisi mieluusti vaikka major-voiton…

Kolmas kohde itselle on Daniel Berger. Tämä nosti tasoaan jo kaksi vuotta sitten ihan uusiin mittoihin mutta markkina tuntuu koko ajan odottavan että ”kuuma runi” loppuisi. Miehellä on erityisen mielenkiintoinen heikko grippi mutta nimenomaan lyöminen on ”tuosta huolimatta” käsittämättömän stediä.

Viimeisenä mainitaan Lucas Glover joka ei todellakaan ole kisan heikoin hevonen. Tämän peli toki heikkeni syksyllä mutta nyt kun tullaan 1,5 kuukauden tauolta uudelleen viivalle niin perustasolle tällaista miestä mielelläni mallinnan. Varsinkin kuin syksyn heikkojakso kulminoitui luokattomaan lähipeliin. Pallon lyöminen pysyi tuonkin aikaa vahvana. Glover ei näissä mestarien turnauksissa liian usein esiinny, mutta debyytti 2006 toi kuudennen sijan ja 2010 oli neljästoista. Noiden valossa kentänkään ei pitäisi ainakaan vastaan olla.

Sitten loppuun vielä uusi päänavaus eli ajattelin julistaa jatkossa lisäksi omasta mielestäni parhaan turnaushedarikohteen pinnacle.bet buukkerille. Tämä laajennus on otettu ohjelmaan vain ja ainoastaan arpajaislain innostamana.

Partick Reedin 2,19 Tony Finauta vastaan tuntuu lahjalta. Reedin viime kausi oli pettymys (tippui edelliskauden 1,8 tasolta 1,3 tasolle) mutta siinä oli isompaa ja pienempää murhetta niin kropan kuin terveyden kanssa muutoinkin. Tuo yritti vielä mun makuun ihan liian nopeaa paluuta keuhkokuumeen jälkeen ja tulos ei vastannut miehen normitasoa. Nyt uuden kauden kynnyksellä en oikein keksi miten mies voisi odotusarvoisesti alle noin 1,5 tason olla. Finau oli 2018 (eli kauan sitten) ihan samalla 1,8 tasolla kuin Reed 2020. Sen jälkeen peli on ollut huonompaa ja parhaimmillaankin vain tuossa 1,5 luokassa. Viime vuoden aikana taso valui jopa vai 1,0 tasolle asti. Kait koneessa värkkejä parempaan on – se lienee selvää. Mutta onhan Reed nyt sentään sen 0,2 tai 0,3 parempi pelaaja viimeiset pari kautta ollut. Nyt uuden vuoden kynnyksellä en ymmärrä miten Finau muka on selvä suosikki. Vielä pienenä lisämausteena nostaisin sen, että jo ihan kohtuuotoksella Reed on pelannut tällä kentällä melkein puoli lyöntiä per kierros paremmin kuin ”olisi pitänyt” (mm. voitto ja pari kakkossijaa). Finau vastaavasti ei ole kahdella yrittämällään vielä oikein lepattanut. Finaun otoskoko on jäänyt pieneksi, kun tuo voittosarake koko uralla on kovin vaisu ja turnaus tosiaan on tarkoitettu lähinnä voittajille – toki viime vuonna esim. Finau pääsi mukaan koronapoikkeusten takia, vaikka voittoa edeltävältä kaudelta ei ollutkaan.

RSM Classic

17.11.2021

Vuosi lähenee loppuaan ja vuorossa varmaan viimeinen petsiblogi-päivitys. Vielä jäljellä olevat Hero World Challenge ja QBE Shootout on enempi ”viihdekisoja” ja vaikka niihinkin varmaan jotain petsiä tulen heittämään niin ”täyden analyysin” kisoja ne ei missään nimessä ole. ET:llä vielä toki myös pelaillaan Etelä-Afrikassa uuden kauden alkua, kunhan nyt tällä viikolla saadaan vanha kausi finaaliin. En ole noita ET:n kisoja blogissani käsitellyt enkä meinannut nytkään aloittaa. Pidän mieluummin puolentoista kuukauden blogi-tauon (jos en rahapelipolitiikkaan tai johonkin muuhun Saharan-kuivaan aiheeseen halua välissä puuttua) ja palaan tauolta kun pelit vuodenvaihteen jatkuvat Havaijilla. ET:n ”ongelma” blogin näkökulmasta on markkinan isot kerroinheilahtelut. Esim. nyt Dubaihin maanantaina sai suoraan petsata Sergio Garciaa 25 kertoimella kun nyt pitäisi tyytyä 19,5:een.

Viime viikkokin oli tuttuun tapaan pelkkää hutia, kun Sam Burnsin kiri hyytyi tuplaan viimeisellä. Ei toki voitto kaatunut tuohon mutta top5 sija kuitenkin. Syksyn perinne jatkui eli lauantai kuivutti varsinaiset toiveet täysosumasta…

Nyt vuorossa oleva RSM Classic pelataan formaatilla, jossa saadaan enemmän miehiä kisaan mukaan, eli to ja pe pelataan kahdella eri kentällä ristiin. Viikonloppuna pelataan sitten Sea Islandin Seaside-kentällä. Ihan kovimpia karjuja kisa ei tälläkään kertaa houkuta mutta ihan mielenkiintoiselta kisa vedonlyönnillisesti vaikuttaa. Valitettavasti painopiste on turnaushedarien puolella mutta jotain petsattavaa löysin päämarkkinastakin.

Suosikkiosaston suhteen olen poikkeuksellisen yhtä mieltä markkinan kanssa miesten vahvuuksista (lähinnä kahdesti täällä toiseksi sijoittunut Webb Simpson kiinnostaa mutta pelottavasti kerroin vielä pomppii ylöspäin). Siksi varsinaiset nostot joutuu ottamaan Long Shot osastolta:

Ensimmäiseksi Tom Hoge joka kyllä on Simpsonin sukua. Itse löin jo matalammallakin kertoimella mutta rahat loppui ja markkina hinaa kerrointa ylöspäin. Tämä on sellaiset 0,4 lyöntiä tällä hetkellä edellä tourin keskiarvojyriä ja kun mies Sea Islandilla on hyvin viihtynyt, niin nyt maalailin tuosta vähän paremmaksikin. Sellainen järkevältä tuntuva 0,6 lyöntiä tourin keskiarvoa vahvempi tarkoittaisi selvästi alle 100:n kerrointa ja kun markkina melkein tuplaa tarjoaa niin käyn kiinni. Jotain palautteita olen muuten saanut siitä, että nämä mun ”maistuvien arviot” on ihan epärealistisia. Niin varmasti ovatkin. Omilla arvioillani en missään nimessä olisi valmis ottamaan petsiä vastaan. Oma ajatus on siinä, että oma malli tuo hieman erilaisen lopputuloksen kuin ”markkinan käyttämä malli” ja jos oma arvio poikkeaa riittävästi (yleensä käytän 0,2 lyöntiä per kierros rajana) niin markkina on ko. herran kanssa väärässä. Kuinka paljon väärässä on vaikeampi kysymys. Nyt jo aika messevällä otoskoolla olen saanut 0,078 lyöntiä etua suhteessa markkinan arvioon. Eli markkina on toki lähempänä kuin minä mutta kun olen poiminut itse rusinat pullasta (parhaat kohteet) niin mun pitäisi olla aika vahvoilla. Tuollainen 0,08 lyönnin ero muuttaa miesten kertoimia keskimäärin melkein 15%. Mutta älkää nyt herran tähden olettako, että tuolla jotenkin todistaisi minun petsien olevan väkisin voitollisia. Mallinnus ja petsien laadun arviointi tapahtuu sillä perusolettamalla, että pelaajan kierrostulosten odotusarvo olisi normaalijakautunut eikä muita ”liikkuvia osia” olisi (tai siis ne on mallinnettu odotusarvoon ja mallin osalta keskihajontaan – toteumasta keskihajontaa ei voi arvioida joten oletan mallissa käytetyn arvon olleen oikea). Varmasti niitä liikkuvia osia on ja on enemmän kuin todennäköistä, että minun ”karvalakkimalli” mallintaa todellisuutta liikaa väärin, että edes tuo ”laskennallinen” etu ei oikeasti riittäisikään. Se, että näillä meikäläisen arvioilla on 10 vuoden jaksossa pärjännyt voi olla osin sattumaa ja osin sitä, että aikaisemmin markkina on ollut pahemmin yössä. Toki tuon taipaleen alkuvaiheessa omatkin ”mallit” oli vielä ”ihan stetsonista revittyjä”.

Jatketaan seuraavaan mieheen eli Patton Kizziren. Miehen peli hajosi taas mutta kun tämä on herralle tyypillistä niin minä en hötkyile. Kizzire pelaa vuorojaksoissa hyviä ja huonoja jaksoja ja muutokset tapahtuvat hetkessä. Eikä tämä viimeksi nyt (niin) huono ollut. Kizzire on kellotellut hyviä kierrostuloksia Sea Islandissa joten pientä plussaa sieltäkin.

Kolmas kohde on Aaron Rai. Miestä on odoteltu kärjen tuntumaan jo pitempäänkin (kolmen voiton kausi Euroopan haastajakiertueella 2017) mutta hiukan pettymykseksi miehen urakehitys on jäänyt. Nyt on taas peli ollut oikein hyvän oloista kaksi viimeistä kisaa ja jos taso vaikka vähän alkaisi vakiintua niin voisi tällaisissa kisoissa hyvinkin pärjätä. Miehen voimaluvut ovat nyt nousseet uran parhaalle tasolle ja josko kokemus auttaisi miestä ulosmittaamaan sisällä olevan potentiaalin. Toki ET:llä tämä on jo kahdesti voittanut, että ihan liikaa ei kuulu pettymykseksi miestä mainostaa… Mutta ET voitto on ”vain” ET voitto. PGA on se missä kovimmat karjut pelaa ja täsmälleen oikea paikka Raille.

Muita pelikohteita itsellä on ”kausikorttilainen” Brian Stuard, tällä kertaa petsipuolella oleva Andrew Putnam sekä ”ikuinen lupaus” Peter Uihlein. Viimeisenä mainittuun ei välttämättä enää kannata koskea (alkaa olemaan samassa kun mun mallissa) mutta todetaan että aikaiselle linnulle tätä oli tarjolla useampia kymppejä yli 500 kertoimilla.

Tässä vaiheessa kiitetään lukijoita kuluneesta vuodesta. Kauden alku oli lupaava mutta kohtuullisen mollivoittoiseksi sinfonia syksyn mittaan on muuttunut. Me ei kuitenkaan laiteta miekkaa tuppeen ennen kuin koko Anus on meidän vai miten se meni…

Houston – we have a problem

10.11.2021

Ongelma on pieni mutta tuntuva. Petsit menevät ohi. Jopa rautaisella itseluottamuksella varustettu blogistin alkaa turhautua ja selittää itselleen ties mitä. Itseä rauhoittaakseen piti oikein kaivaa kertoimet blogin pelikohteille ja laskea montako voittoa tällä kuivalla kaudella olisi pitänyt tulla. Edellinen osumahan on kesältä Memorialissa jossa Patrick Cantlay voitti. Oma mieli oli jo niin synkkä, että jossain välissä muistelin Playersin olleen viimeinen kisa, jossa on osuttu… Anyway tuon memorialin jälkeen blogissa on vihjattu 118 miestä, joiden kertoimien käänteislukujen summa on 1,089 eli juuri ja juuri olisi pitänyt (= melkein olla pakko) yksi voitto sarjaan osua. Ei ole osunut. Mutta ei tällaisesta sarjasta sovi vielä huolestua. Kun longshotteja pääosin metsästetään niin elämä on…

Tämä viikon kisa on Houstonissa ja kentällä joka tyypitettiin viime vuonna. Ennakkoon kentästä puhuttiin Brooks Koepkan kenttänä kun mies oli ollut mukana sen uudistusprojektissa. Hyvin Koepka pelasikin mutta muuten tuo ei nyt kovin paljoa ”Koepkan tyylisiä moukareita” tuntunut suosivan. Hyvällä rautapelillä tuolla pärjää viime vuoden perusteella ja sen mukaan on mallit viritelty.

Ensimmäinen pelikohde itselle on Sam Burns. Ei tuo tämän hetken 17,5 enää mikään ihan herkkukerroin ole mutta kelvollinen toki. Tämän kohdalla markkinassa sattui ”hassu” tapaus. Olin alkuviikon pikkuhiljaa saanut tankattua tätä sisään 20 kertoimella muutaman satasen kun osui silmään miestä vihjaava twiitti (https://twitter.com/BenColeyGolf/status/1458021141809876993?s=20). Olin juuri katsellut tilannetta markkinassa että suoraan olisi 19,5:sta saanut ottaa enempikin. Tuon twiitin jälkeen ”ryntäsin” hakemaan sitä 19,5:sta pois mutta Ben Coleyn maine oli nopeampi kuin allekirjoittanut. Enää ei ollut kuin 17 suoraan tarjolla. Joku hamstrasi vaatimattomat viisi tasoa suoraan pois…

Toinen pelikohde itselle on Shane Lowry. Minä en oikein nyt ymmärrä miksi tämä ei markkinalle maistu, kun oli vuosikausia kausikorttipaikalla buukkilistalla mutta nyt tätä on saanut petsata lähes joka viikko. Okei – nyt on pari heikompaa kisaa alla mutta hyvin tasaista 1,2…1,4 lyöntiä keskiarvoveturia paremmin Lowry on jo keväästä asti pelannut. Tuolla haarukalla keroimen ei voi olettaa ainakaan vitosella alkavan.

Sitten jatketaan Seamus Poweriin. Joskus 2017-2018 tästä odotettiin maailman huipulle nousevaa pelaajaa mutta pitkä synkkä kausi tuli väliin. Keväällä tämän peli kuitenkin pamahti kohdilleen ja erityisesti aikaisemmin akilleen kantapäänä ollut rautapeli parani merkittävästi. Viime viikollakin tämä pelasi oikein vahvasti ja vireen laskemisesta ei ole mitään merkkejä. Toki alkiviikon 80 oli maistuvampi kerroin kun tän hetken 70 mutta kun oma arvio on 45 tienoilla niin maistuva tuo edelleen on.

Ian Poulter jatkaa listoillani. Viime viikolla mies konttasi perjantaina niin pahasti että cut kutsui mutta kun torstai oli ollut edelleen hyvää tekemistä niin ei tuollaisesta pidä reagoida pätkääkään. Edellinen kisa oli kuitenkin vahva. Viime vuodesta oma fiilis kentästä oli sen suuntainen, että tässä on niitä kenttiä, joissa juuri Poulterin tyyliset vahvat rautapelaajat pärjäävät. Mainitaan samassa kappaleessa kohtalontoveri (eli ei mahdollisuutta pärjätä kun minä olen petsannut) Kevin Streelman, eli sitäkin on vedetty, vaikka viime viikolla jäi cuttiin mutta on vahva rautapelaaja.

Taaempaa on vedetty läjä äijiä. Otetaan kommentoitavaksi vielä JJ Spaun. Oli noin 2017 oikein hyvä, sitten hetken huonompi, hetken lupaava ja lopulta pitkään ihan hukassa. Kesällä US Openin aikaan tämän voimaluvut alkoivat olemaan sellaista lyönti per kierros keskivertoveturia huonompia. 3M Openista kuitenkin kääntyi lehti ja pikkuhiljaa peli alkoi kulkea. Sanderson Farmsin lauantain 78 oli muistutus siitä mitä peli voi myös olla mutta muuten tekeminen on pysynyt vahvana. 370 kerroin vaatisi miehen linjaamista jopa karvan tourin keskiarvoveturia huonommaksi ja siihen ei meidän perällä kyllä pystytä. Tämä pelaili pitkään jopa lyönnin keskiarvoa parempia tuloksia ja en minä nyt keksi miksi sinne ei voisi edelleen palata – nuori kaverihan Spaun on.

Muut pelikohteet ovat Perez, Hoge, Norlander, Stuard, Johnson, Ryder ja pommien pommina Watney. Viimeksi mainittu taitaa kyllä olla aloittanut matkansa takaisin syviin vesiin. Hetken (lyhyen) peli näytti siltä mitä se oli silloin kuin voittoja tuli ”liukuhihnalta”.

Meksikon puolella

3.11.2021

Eipä kantanut siivet petsikohteilla viime viikollakaan enää viikonloppuna. Kahden päivän jälkeen useampikin mies oli lupaavasti asemissa mutta siinä se sitten olikin. Viimeiseen puoleen vuoteen jos olisi perjantain jälkeen cashannyt kaikki petsit olisi varmasti voitolla, mutta sunnuntain jälkeiset palautukset ovat ns. kojo.

Tällä viikolla karavaani vaihtaa Meksikon puolelle itseasiassa oikein mielenkiintoiselle kentälle. Kenttä on lyhyt mutta sitä reunustaa rehellinen viidakko. Huonoista avauksista penaltit paukkuvat todella helposti. Kentällä menestyminen korreloikin erittäin voimakkaasti avausten tarkkuuden kanssa ja poikkeuksellisen vähän avausten mitan kanssa. Allekirjoittaneen tyyliselle ”track biasin” nimeen vannovalle friikille tällainen kenttä tarjoaa maukasta pelattavaa…

Nyt on välillä taas saatu pelikohteeksi poimittua yksi suosikeista. Abraham Ancer on itseasiassa itselle kisan ykkössuosikki. Mies on puolen tusinaa vuotta kehittynyt vuosi vuodelta hiukan paremmaksi pelaajaksi ja viime kausi meni jo 1,5 lyöntiä per kierros tourin keskiarvojyrää paremmin. Ihan ehdottomaksi listojen kärkipelaajaksi kehittymisessä miehen ongelmana tulee olemaan lyöntimitta. Mutta juuri tällä kentällä se ei haittaa ja kun vastapainoksi avaukset on merkittävästi keskimääräistä tarkempia niin kentänhän pitäisi sopia miehelle kuin nenän päähän. Tilastoissa on miehellä 22 rundia täältä ja ne on sujuneet 0,9 lyöntiä per kierros paremmin kun ”olisi pitänyt”. Eli kenttä tosiaan parantaa miehen mahdollisuutta normaalista.

Toinen vähän matalamman kertoimen mies omilla listoilla on 40 kertoimella Billy Horschel. Miehen peli on taas uinut uomiinsa, joka tarkoittaa tällä sellaista vähän yli lyöntiä per kierros parempi kuin keskiarvoveturi. Billylläkään mitta ei ole pelin vahvuus ja avaukset ovat keskimääräistä tarkempia, joten kentän pitäisi puoltaa. 22 rundin otoksella näin onkin, kun tulos on ollut reilun lyönnin per kierros normitasoa kovempaa.

Seuraava maininnan arvoinen kaveri on Joel Dahmen. Sama kaava tälläkin eli peli kuosissa ja ainakin paperilla sopiva kenttä. Keskimääräistä lyhyemmälle mutta tarkemmin lyövä kaveri siis. 16 rundin otoskin puoltaa, kun toteuma on 1,2 lyöntiä per kierros ”liian hyvä”.

Sitten otetaan tapetille Charles Howell III. Miestä kutsutaan ”kolmoseksi” vaikka statsit uralta ovat sellaiset, että kakkoseksi kutsuminen olisi oikeammin. Uralla on vain kolme voittoa mutta 17 kakkossijaa. En sitten tiedä johtuuko tuolta vai ei mutta miehestä saa 160 kerrointa kun esim. Adam Longia on tarjolla vain 140 kertoimella. Tällainen ”stetson vertailu” voi tuntua oudolta mutta sitä selventää se, että Pinnacle on päättänyt tarjota tournament matchup kerrointa kyseiselle parille. Kun tuosta parista itse uskon kolmoseen paljon enemmän niin olisihan se kiva lunastaa hedarissa sopivalla kertoimella. Sitä vaan ei ole tarjolla. Taulussa seisoo 1,574 kertaa tätä kirjoitettaessa. No, muutenkin Pinnaclen linjojen vetäjä tuntuu seuraavan enemmän omaa logiikkaani poikkeuksellisen track biasin kentästä ja nämä ”päämarkkinan” petsikohteet aika huonolla prosentilla pelikohteiksi hedareissa pääsivät. Kolmosesta siis vielä jotain muutakin faktaa kuin tuo onneton voittoprosentti uralla… Miehen peli on ehkä zeitinohuesti valumassa ehtoopuolelle mutta edelleen se on selvästi tourin keskiarvoa parempaa. Se on muuten poikkeuksellisesti aina ollut tuota. Hiukankaan pitemmillä otoksilla (yli 50 rundin keskiarvo) tämä ei ole koko SG historian ajanjaksolla pelannut keskiarvoa huonommin. Ei tämän hetken taso ole kuin sellaiset puolilyöntiä hyvää averageen mutta hyvää kuitenkin. Tällä kentällä mies on takonut jo kunnioitettavan otoksen eli 44 rundia. Ne on sujuneet noin lyönnin paremmin kuin ”olisi pitänyt”. Noilla spekseillä minun malli kaivaa miehestä tänne noin lyönnin per kierros average jamppaa kovempaa ja kertoimissa sen pitäisi tarkoittaa 54 kerrointa. Kyllä tuossa on varaa antaa vähän siimaakin huonosta ”kilpailupäästä” – jos nuo vain kolme voittoa siitä johtuu.

Otetaan vielä yksi mies samasta kaavasta ”lyhyelle mutta tarkasti”. Brice Garnett kuuluu tähän karegoriaan myös. 26 kierroksen otannalla mies on täällä pelannut peräti 1,6 lyöntiä per kierros ”liian hyvin”. Kun markkina ei tuollaista mielestäni riittävällä määrällä huomioi niin minä kiitän valitsemalla miehen pelikohteeksi. Todetaan toki, että pääosin itse sain ”aikaisena lintuna” miehestä nyt tarjolla olevaa osin selvästikin parempaa kerrointa.

Muita petsikohteita itsellä ovat Streelman, Vegas, Perez, ja Norlander.

Pikkukisaa Bermudalla

27.10.2021

Eipä tarvinnut olla lunastamassa viime viikollakaan. Toki Matsuyaman voitosta pientä lohtua ja anista oli tarjolla. Kaverin kanssa lyöty ”pitkäaikaisveto” laskeutui allekirjoittaneelle tuon ansiosta. Vedon aiheena oli kumpi voittaa aikaisemmin PGA-tourilla seuraavan kerran, Matsu vaiko Rickie Fowler. Matsu välissä toki hoiti himaan Mastersin mutta kun vedossa oli lisävaateena, että molempien pitää pelata ko. kisassa, niin tuota ei laskettu. Sinällään hauska sivujuonne on, että viikko sitten Fowler lähti kahden lyönnin johdossa päätöskierrokselle. Olisihan se ollut vääryys, että olisin vedon hävinnyt. Major-voiton olisi pitänyt riittää jo sinällään – kummallekaan vetoveikalle ei varmasti tullut mieleen, että jompikumpi ei mahtuisi noihin edes mukaan… Aniksen maku tuli suuhun panoksesta. Ikuisen suunsoitto-oikeuden lisäksi voittajalle oli luvassa viisi pulloa jumalten juomaa eli ranskalaista anismarjan johdannaista, jota kutsutaan nimellä Pernod. Vanhan rakkauden kanssa tässä onkin suhde rakoillut. Olen toista vuotta nyt taukoillut tiukkojen viinojen kanssa yöunieni laatua parannellen. On muuten toiminut merkittävän hyvin. Voittopullojen vaikutusta yöuniin voi vain arvella…

Tähän väliin pieni kulttuuripläjäys, jossa tuo jumalten juoma mainitaan:

Aika nuojuuden se oli juusuinen

Silloin jokki vei mielen mujheellisen

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Se oli elämää

Se vaikka joskus yököttää

Se ei unhoon koskaan jää

Vielä muistan kun pejnoota jyypättiin

Ja kun kyjpiinnyttiin koko systeemiin

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Kun mentiin jokkaamaan

Kun joskus tultiin kjaapulaan

Se ei painu unholaan

Se oli jautaa kun sinua jakastin

Kun me suukosta melkein saimme ojkasmin

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Ja sitä muistelen

No sitä pjyisin vejta en

Voi piju takaisin kun saisin sen

Se oli jautaa kun jollajeiden jokkanjoll soi

Nyt on hujjiganes hector ja jyjki boy

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Nuo päivät aujingon

Ja kijkaan kuutamon

Ne pilveen menneet oooon

Nyt kun nostalgiapläjäys nuoruudesta on ohi, voitaneen jo siirtyä viikon golf-tapahtuman äärelle. Pelipaikka kelluu nyt keskellä Atlanttia eli pieni Bermudan saari on kiertueen kohteena. Pari kertaa tällä kentällä on jo vierailtu ja ihan mahtavan oloinen kenttä saarelle on viritetty. Tuuli osuu luonnollisesti kentälle hyvin ja paikoin oikein vaativiakin reikiä on kentälle viritetty. Tämä ei ole mikään moukarien paratiisi vaan lyhyemmällekin lyövät kaverit saavat täällä reilun mahdollisuuden.

Otetaan pieni filosofiapläjäys tähän väliin. Rahapelaamisessa olisi oikein suotavaa ymmärtää mahdollisimman paljon ”vastustajien” ajatuksista. Pokerissa tuo on ilmeistä mutta kyllä vedonlyönnissäkin isoa apua on jos ”markkinan” linjojen muodostumisen periaatteista pääsee jyvälle. Viime aikojen tulosten valossa on vaikeaa uskoa sitä, mutta allekirjoittanut on tämän syksyn aikana kokenut valaistuksen tuon asian suhteen. Ja tämä piskuisella saarella pelattava piskuinen kisa loksautti palaset lopullisesti kohdalleen. Sinällään on ollut selvää, että paljon samaa markkinan metodeissa on ollut kuin omissani mutta tietynlaisten tilanteiden aiheuttamat poikkeamat omissa linjoissa suhteessa markkinaan on ollut tunnistettavissa. Olen omien arvioiden jälkeen ”leikilläni” pyrkinyt parametroimaan malliani hieman eri tavoin päästäkseni lähemmäs markkinaa. Tällä viikolla ”leikkimalli” pamahti käytännössä identtiseksi markkinan kertoimien kanssa. Toki aiemminkin olen päässyt lähimmäs, kun on a) vähän pelattu kenttä ja b) heikkotasoinen field. Nyt molemmat ehdot täyttyvät mutta otan kyllä ilolla vastaan sen ymmärryksen, miten ”markkina bulkin mallintaa”. Tuon pitäisi olla ihan rahanarvoista tietoa, jos sitä vain osaa hyödyntää.

Sitten muutaman miehen kimppuun…

Stephen Jaeger on ensimmäinen ”löytöni”. Mies on tämän vuoden pelannut selvästi uransa parasta golfia ja tähän fieldiin ”perustaso” on vähintäänkin riittävä. Mies ei ole Bermudalla aiemmin esiintynyt, mutta peli on juuri sitä mikä tänne sopii mainiosti. Monella kentällä tällä on ongelmia mitan kanssa, mutta nyt siitä ei ole haittaa. Lisäksi miehen voitonmahdollisuuksia parantaa ihan kohtuullisen iso keskihajonta kierrostulosten joukossa. Kisassa mukana olevista ”keskiarvo PGA-jyrää” paremmista pelaajista tällä on selvästi isoin kierrostulosten keskihajonta. Kuten monesti aiemminkin mainittua se parantaa nimenomaan voitonmahdollisuutta kisassa merkittävästi.

Brian Stuardin vain mainitsen tässä välissä. Väkisin miestä nyt yritän, vaikka nyt on jo neljä cuttia putkeen alla. Lyhytlyöntisenä myös Stuardille kentän pitäisi sopia oikein hyvin. Mies on toki molemmat aikaisemmat kisat täällä pelannut ilman menestystä.

Seuraava kohde on Adam Svensson. Tälläkin on jo kaksi cuttia alla mutta toisaalta viidenneksi viimeisestä kisasta voitto haastajakiertueella. Tässä kisassa ”kärkipäähän” kuuluvilla kavereilla pitää kovemmissa koitoksissa pelin osua vähän keskimääräistä paremmin lankulle, että edes cutin tekevät – nyt menestyminen on paljon helpompaa. Svenssonkaan ei mikään moukari ole eli antaa yleensä vähän tasoitusta lyöntimitassa. Nyt tuolla on minimaalinen merkitys suhteessa ”normaali kisaan”. Svenssonin kohdalla paljon on toki kiinni puttaamisessa. Tämä yhden kauden aikaisemmin on ehtinyt PGA:lla pelata eli otoskoko ei SG-tilastoissa vielä kovin iso ole, mutta sen valossa herra on oikein heikko kulmaraudan kanssa. Otetaan tuo kuitenkin positiivisesti – jos sattuisi kulkemaan (kulkee se ”huonoilla” tour ammattilaisillakin aina välillä) niin lyömisen puolesta tämä on kisan kovinta ryhmää.

Noiden lisäksi olen petsannut Dylan Wuta, Erik Barnesia (tätä yli 400 kertoimella – enää en suosittelisi pelaamaan), Justin Loweria, Callum Tarrenia (samat sanat täsmälleen kuin Barmesista) sekä David Skinnsiä. Kaikki ovat kunnon long shotteja ”toivotaan, toivotaan, toivotaan” – osastolta mutta tällaisessa kisassa yllättäjilläkin on saumansa. Jos Matt Fitzpatrick on PGA Tourin kisan selvä suosikki niin se kertoo paljon. Miehellä on jo 91 kisaa PGA Tourilla takana ja voittotili yhä avaamatta. Itseasiassa ”totosijoja” ei ole kuin kaksi eli kerran on ollut toinen ja kerran kolmas. Todetaan kuitenkin vielä, että mies on markkinassa juuri siinä kertoimessa mihin itsekin herran sain – eli kisa on todella heikko tasoltaan…

Nousevan auringon maa

20.10.2021

Varsin pitkälle “vanhaan malliin” jatkettiin Vegasissa viimekin viikolla. Perjantain jälkeen näytti vielä asialliselta mutta moving day piti huolen, että yöunia ei tarvinnut sunnuntaina menettää.

Tällä viikolla kisataan Japanissa. Kaksi vuotta sitten kun kisa pelattiin ekaa kertaa kyseessä oli upea spektaakkeli joka päättyi arvolleen sopivasti Tiikerin voittoon. Tänä vuonna vastaavaa ei odoteta. Nimimiehet loistavat pääosin poissaolollaan ja kenttä on avoin yllätyksille. Markkinakin on ihan poikkeuksellisen vaatimaton ja kun ET:lläkin läpytellään pikkukisaa Mallorcalla niin itseään kunnioittavat petsimiehet pitävät jopa vapaata viikkoa tässä kohtaa. Itse en tuohon ryhmään toki kuulu…

Neljä ukkelia kaivoin listoille tällä kertaa;

Jhonattan Vegas on saanut pelinsä taas ”omalle parhaalle tasolleen” ja palasi oikein hyvässä vireessä pikku tauolta viime viikolla. Tykkään miehen keskimääräistä isommasta kierrostulosten keskihajonnasta ja nyt pelattavalle kisakentälle miehen pelin pitäisi sopia. Oma malli kauppaili tälle vain 24 kerrointa joten ihan maistuvan oloisilla kertoimilla tähän kiinni nyt on päässyt.

Carlos Ortiz on toinen kohteeni. Tämä pelasi pitkään jo tosi hyvällä tasolla mutta hukkasi pelinsä kesällä. Uuden kauden avaus Sanderson Farmsissa oli oikein vaisu, Shiners toisena jo vähän parempi ja viimeksi pelissä oli jo paljon vanhaa hyvää Ortizia. Miehen pelin ongelmat huonolla jaksolla oli hyvin pitkälti lähipelissä ja niiden korjaantuminen voi tapahtua silmänräpäyksessä. Minä olen mallintanut miestä nyt paljon lähemmäs ”normaalia” tasoaan mitä markkina.

Luke List on tällä kertaa arvottu petsipuolelle. Tämä tuntuu aina olevan joko liian korkeassa tai liian matalassa kertoimessa – ”koskaan” en saa samalle tasolle kuin markkina. Pelissä on taas kuitenkin samoja elementtejä kuin oli erityisesti kesällä 2018. Tämä liikkui silloin pelinsä kanssa noin 1,5 lyöntiä per kierros ”keskiarvopelaajaa” parempana. Itselle tämä on kahta edellistä selvästi pienemmän panoksen kohde – vaikka malli antaa ihan hyvän odotusarvon petsille niin jotenkin ”fiilis” on sitä vastaan, että tämä pääkiertueella onnistuisi voittamaan. Paikkoja aikoinaan on ollut mutta viimeistely on vähän ontunut. Pitää kuitenkin muistaa, että noissa paikoissa sattuma näyttelee aina melkoista roolia…

Viimeisenä roikotan Matt Jonesia pelikohteena. Eihän tuo viimeksi ollut ”siellä päinkään” mutta kun pelasi selvästi yli omien arvioiden, jotka taas oikeuttivat petsaamiseen silloin, niin ei kait nyt ainakaan heikompia vahvuuksia aleta käyttämään? Uuden kauden alku on nyt kaksi ”ihan hyvää kisaa” ja mieli tekee hinata miehen vahvuutta lähemmäs viime kauden alkupuoliskoa aikaan ennen pelin osittaista sekoamista. Maistuva kohde tämä nyt kun oma arvio tälle on hyvin liki 2%.

Sanon nyt suoraan – arpajaislakiesitys pitää kaataa!

14.10.2021

Hallitus sekoilee – taas. Kulttuurin tukien leikkaaminen, jotka nyt ilmeisesti perutaan, on uusi naula hallituksen arkkuun. Näin ei Suomea vain voi johtaa. Eilen innostuin twiittaamaan yhden vastauksen verran sekoilusta arpajaislain uudistamisen osalta (https://twitter.com/ReijoAnttila/status/1448347714647957506?s=20). Yön yli nukuttuani päätin kirjoitella tuosta laajemmin blogiini.

Arpajaislakiuudistus on fiasko. Se on toki hallitusohjelman mukainen, mutta Veikkauksen asema on muuttunut niin radikaalisti muutamassa vuodessa, että hallituksen tulisi kyetä tarkastelemaan tilannetta muuttuneessa tilanteessa. Uusi laki on kirjoitettu tilaustyönä Veikkaukselle siihen maailmaan, jossa Veikkauksessa yhtiön kuviteltiin olevan vuonna 2018. Näillä toimilla kuviteltiin pystyttävän varmistamaan ”kilpailukykyinen yksinoikeus” ja varmistamaan edunsaajien tuottojen tasainen kasvu myös 2020-luvulla. Mutta se juna meni jo – kuten luulisi hallituksenkin tajuavan soutaessaan ja huovatessaan kulttuurin Veikkausrahojen kanssa.

Palataan hetkeksi vuoteen 2018. Erilaisia pohjustuksia hallitusohjelmia varten tehdään jo edellisenä vuonna ennen eduskuntavaaleja. 2018 ei tehnyt poikkeusta ja valmistelut 2019 vaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan oli käynnissä. Tuossa vaiheessa Veikkauksella ja sen yksinoikeudella oli eduskuntapuolueiden keskuudessa tasan 100%:n kannatus. Riippumatta vaalien tuloksesta seuraavan hallitusohjelman kirjaus tulisi olemaan Veikkauksen yksinoikeuden jatkuminen sekä sen vahvistaminen. Oikeastaan ainoa vaihtoehto tuolle tuossa vaiheessa olisi ollut se, että rahapelipolitiikasta ei olisi hallitusohjelmaan kirjattu mitään. Toisenlaista kirjausta ei ohjelmaan olisi voinut tulla.

Missä maailmassa 2018 Veikkaus eli? Käynnissä oli toinen vuosi uuden Veikkauksen historiassa. Ensimmäinen vuosi ei ollut mennyt kuin Strömsössä. Peliyhtiöitä yhdistettäessä tavoitteena oli pelikatteen tasainen kasvu myös uuden Veikkauksen aikana. Jossain kommenteissa on annettu ymmärtää, että todellisuudessa tapahtuneen pelikatteen kääntymisen laskuun oli odotettukin tapahtuvan. Sanon nyt (taas) suoraan – ei ollut. Istuin itse Fintoton edustajana peliyhtiöiden integrointityöryhmässä, joka suunnitteli uuden Veikkauksen liiketoimintasuunnitelman. Siinä tähtäin asetettiin vuosi vuodelta ylemmäs ja Veikkauksesta oli tarkoitus saada kahden miljardin pelikatteen yhtiö uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä.

2020 toteuma oli kuitenkin vain reilu 1,2 miljardia. Eli noin 60% siitä, mitä oli kuviteltu vuonna 2016. Toki 2020 toteumassa Koronan vaikutus oli reilu 300 miljoonaa, mutta ”koronavapaa skenaario” 1,5-1,6 miljardia on kaukana siitä tasosta, mihin uuden Veikkauksen uskottiin 2016 tulevaisuudessa pystyvän. Joku meni siis kovasti eri tavoin, kuin mitä oli suunniteltu. Niiden syiden analysointi on kokonaan toisen kirjoituksen paikka, mutta tämän blogin aiheeseen liittyy se, että vielä syksyllä 2018 vasta muutama asiantuntija Veikkauksessa alkoi ymmärtää, mihin suuntaan yhtiön kehitys on kääntymässä. Yhtiön johto ainakin pääosin uskoi siihen, että 2017 vähän niiannut pelikatteen kehitys saadaan käännettyä kasvuun ja että yhtiöiden integraation aiheuttama markkinahäiriö olisi ohimenevä ilmiö.

Ei siis liene ihme, että hallitusohjelmasuunnitelmissa oli puolueiden helppo sitoutua Veikkauksen aseman pönkittämiseen. Poliitikot uskoivat, että väliaikaisesta markkinahäiriöstä kasvun tielle pääsemisen tukeminen on poliittisesti järkevä toimenpide.

Vaalitulos oli mielenkiintoinen eduskuntaan syntyneen ”porvarienemmistön” myötä mutta maakuntien saamisen kiimassa keskustapuolue lähti vasemmiston hallituksen takuumieheksi. Hallitusohjelmaan otettiin kirjaus Veikkauksen monopolin säilyttämisestä ja vahvistamisesta. Lakihankkeen käynnistäminen otti aikansa ja sen käynnistyttyä hanketta jumpattiin kiireisellä aikataulla eteenpäin. Tuloksena syntynyt lakiesitys annettiin lokakuun alussa eduskunnalle ja siihen liittyy monia ongelmia. Mutta se on hallitusohjelman mukainen. Se ilmeisesti hallituspuolueille riittää?

Esityksessä on niin monia ongelmia, että yksi blogi niiden kattavaan käsittelyyn ei riitä. Oikaisen mahdollisimman paljon. Isoin ongelma esityksessä on se, että sillä ei onnistuta vahvistamaan Veikkauksen yksinoikeutta eikä vähentämään pelihaittoja. Vaikka fiskaaliset syyt eivät ole kuin monopolijärjestelmän ”suotuisia sivuvaikutuksia” niin kyllä minulle riittäisi niidenkin syntyminen perusteeksi esityksen kannattamiseen. Mutta kun edes niitä ei ole tulossa.

Rahaliikenteen estämisen offshore-toimijoille on säälittävä yritys ja täysin käsittämätön toimenpide. Lieneekö koskaan ennen yritetty lainsäädännöllä jotain näin epätoivoista. Paljon tiukemmat blokeeraussäädökset laatinut Norja on yrityksissään epäonnistunut ja offshore-pelaaminen on maassa Suomeakin yleisempää. Lakiesityksen yhteydessä Veikkauskaan ei ole arvioinut toimenpiteellä saatavan kuin mahdollisesti kymmenkunta miljoonaa lisätuottoja (liikaa on arvioinut silti). Samaan aikaan finassipuoli on arvioinut blokeerauksen rakentamisen järjestelmiin ja sen pyörittämisen kustannukset merkittävästi isommiksi. Mikään taho, ei edes kaikkein Veikkausmyönteisimmät tahot, ole sentään kehdanneet väittää sitä, että blokeerauksella onnistuttaisiin vähentämään peliongelmia.

Olen miettinyt pääni puhki, miksi tällaista idiotismia ajetaan lainsäädäntöön. Mitään selvää syytä en ole keksinyt. Tämän pitää olla osa jotain vanhaa tarinaa, jolla Veikkauksen toimiva johto tai hallitus on antanut hallituspuolueille lupauksen, jonka mukaan juuri tämä toimenpide on välttämätöntä kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Luultavasti vielä niin, että lupauksen antanut taho itsekin on jo tajunnut, että tästä ei ole mitään hyötyä, mutta pelkää menettävänsä kasvonsa, jos aikaisemmin aamenen-tärkeänä pitämästään ”viimeisestä oljenkorresta” pitäisi tunnustaa ilmojen olevan pihalla.

Toinen selkeä ongelmakohta on Veikkauksen B2B liiketoiminta. Gustafsson tuon tulevia tuottoja lain lähetekeskustelussa painottamalla painotti, mutta itse olen kovasti skeptinen jopa tuottojen etumerkin suhteen. B2B liiketoiminnan edistämiseen perustettiin organisaatiota vielä ollessani itse Veikkauksen palveluksessa ja muistan kysyneeni omalta esimieheltäni ”ketkä onnettomat piruparat joutuvat tyhjien salkkujen kanssa myyntimatkalle kylmään maailmaan lähtemään?”. Onhan Veikkauksella toki jotain myytävääkin mutta myymisen onnistumisen esteitä on helppo nähdä röykkiö sen kuuluisan sokean Reetankin. Olemme konsulttiyhtiömme kanssa olleet auttamassa juuri samassa markkinassa toimivia kansainvälisiä yrityksiä ja näen Veikkauksen perustettavan tytäryhtiön tilanteen lähes toivottomaksi. Uuden organisaation erityisiä ongelmia ovat tolkuton alkuinvestointi ja sen jälkeinen kustannusrakenne. Todetaan tässä vaiheessa selkeästi, että tuon Veikkauksen tytäryhtiön lainottajille suosittelen alaskirjauksiin valmistautumista nopeastikin. Positiivisen kassavirran saaminen aikaan tulisi ainakin allekirjoittaneen yllättämään täysin.

Kolmas selkeä ongelmakohta on siinä, että esityksessä ei ole miltään osin otettu huomioon muita viimeaikaisia keskusteluja Veikkauksen ongelmista. Miten Veikkauksen toimintaa voitaisiin saada vastuullisemmaksi ja pelihaittoja ehkäistyä tai miten läpikorruptoitunut edunsaajajärjestelmä puretaan? Melko laajaa poliittistakin kannatusta nauttii jo ajatus siitä, että rahapeliautomaattien paikka ei ole kauppojen auloissa. Samoin on jo selvää, että edunsaajien kytkös Veikkaukseen tullaan lähitulevaisuudessa katkaisemaan ja Veikkauksen tuotot siirretään suoraan Valtion budjettiin. Koska arpajaislaki avataan seuraavaa uudistusta varten hyvinkin nopeasti, minusta on täysin käsittämätöntä, miten hallitus nyt ajaa vääriin taustaoletuksiin perustuvaa täysin epäonnistunutta lakiesitystä maaliin kuin käärmettä pyssyyn.

Miksi hallitus ei pysty parempaan esitykseen? Miksi hallitus ei päivitä pelikirjaansa muuttuneen tilanteen mukaiseksi? Koska se ei ole toimintakykyinen. Keskusta venyy vasemmalle juuri sen verran kuin sen pitää, että pysyy hallituksessa. Mitään 2018-2019 sovittua ei voi muuttaa ilman yksimielisyyttä. Demarit eivät Veikkaus-asiassa anna periksi ennen kuin on aivan pakko – läänitykset edunsaajakentässä ovat niin vahvat. Liian moni demari nauttii ”veikkausvoittovaroista” järjestöissä ja muissa suojatyöpaikoissa, että puolue pystyisi edes ajattelemaan mikä olisi Suomelle parhaaksi.

Mitä Suomen kansa on tehnyt väärin, että sitä näin toimimattomalla hallituksella rangaistaan? Koska arpajaislakiesitys ei paranna rahapelijärjestelmän tavoitteen (peliongelmien vähentäminen) täyttymistä eikä lisää sen suotuisia sivuvaikutuksia (tuotot) niin minä sanon nyt suoraan – arpajaislakiesitys pitää kaataa! Olivat demarit asiasta mitä mieltä tahansa…

Muut hallituspuolueet – saa suorittaa

Vegasin nöyryytykset osa 2

13.10.2021

Eipä ollut paraatimarssia Grand Canyonille viime viikon Las Vegasin kisa. Viime ajoille tyypillisesti viimeistään kuuluisa ”moving day” siirsi petsit ongelmajäteluokkaan. Otetaan tähän väliin pitkästä aikaa talsimispäivitys. Edellisestä on jo kulunut aikaa ja kun ei raportoida syykin on helppo arvata. Ei ole napannut kävellä. Ehkä tuo on itselle vähän tylysti sanottu. Ennemminkin on ollut kaikkea muuta ei vähiten heinäkuun lopun perheenlisäyksen muodossa. Mutta viime päivityksen jälkeen keskimääräinen päivätaival on ollut vain reilua kuutta kilometriä, ja sillä Vegas ei lähene kovin ripeästi. Nyt on total mittarissa 7358 kilometriä eli sellaiset 30% matkasta on taitettu.

Sitten tämän viikon kisaan, joka on Koreasta koronan takia Vegasiin siirretty CJ Cup. Viime vuonna kisassa esiteltiin ehkä Vegasin hienoin kenttä Shadow Creek mutta nyt ei jäädä paljoa jälkeen, kun kenttänä on The Summit Club. Kentällä ei tämän tason kilpailuja ole pelattu aiemmin. Mallintamisen kannalta tuo vaikeuttaa tilannetta jonkun verran ja kun viikko toisen jälkeen olen hakannut päätä seinään miesten ”positiivisella track biasilla” niin nyt samaa vaaraa ei ole. Toki ei tuo merkittävästi näemmä vaikuta pelivalintoihin…

Yleislinja markkinalla tuntuu olevan se, että uudelle kentälle suosikit ovat normaalia vahvempia. Ero ei ole kovin merkittävä omiin arvioihini mutta sen verta kuitenkin, että viime viikon kaikkien petsattujen miesten 7,5% yhteenlaskettu voittotodennäköisyys vielä puolitetaan tällä viikolla. Mutta tutun oloisia nimiä omalla listalla löytyy…

Aloitetaan viime viikolla miehelle ennen oikein hyvin sopineella kentällä cuttiin jääneellä Webb Simpsonilla. Miehelle osui torstaille oikein sysimusta päivä mutta perjantai oli taas ihan hyvää tasoa eli tuollaisen lyönnin ”omaa keskiarvoaan parempi”. Yksi lyönti parempi tulos olisi riittänyt viikonlopulle ja siihen olisi käytännössä riittänyt jommallakummalla viimeisitä rei’istä kolme metrisen putin upottaminen. Molemmat menivät ohi, joten mies pääsi Venetianin Tao-yökerhoon nauttimaan perjantai-illan huumasta. Noiden huonojen rundien määrä on viime aikoina Simpsonilla ollut huolestuttava mutta kun hyviä ja erittäin hyviä rundeja tulee edelleen väliin merkittävästi enempi niin kyllä minun luottoni mieheen vielä säilyy. Ennakkospeksien mukaan ei tämänkään kentän huonosti pitäisi miehen pelille sopia, joten minä tarjoan miehelle uutta yritystä pelikohteenani.

Toisena listalla on Shane Lowry. Tämä jatkaa kunnossa mutta markkina odottaa tason laskua taas kerran. Itseasiassa Lowryn kohdalla on ollut mielenkiintoista seurata, miten mies on aina välillä pitkät ajat buukkilistalla ja sitten joskus jopa yhdessä kisassa vaihtaa petsipuolelle ja pysyy siinä pidempään ennen kuin kääntyy taas toisinpäin. Jossain määrin tunnistan tuossa oman ja markkinan mallien eroa. Kun olen tutkinut minkälaisilla parametroinneilla pääsen lähemmäs markkinan kertoimia, olen havainnut, että painottamalla enemmän ”ylipitkien” sarjojen keskiarvoja ollaan lähempänä markkinan arvioita. Samalla toki markkina painottaa ihan yhden tai kahden viimeisen kisan suorituksia minua enempi. Mutta Lowryn kohdalla ainakin tärkein toteutuu usein – eli miestä pääsee pelaamaan – joko puolesta tai vastaan. Sellaisen pienen noston miehen pelin tasosta haluan tässä vielä tehdä, että edellisen kerran cuttiin Lowry on onnistunut jäämään maaliskuun alussa Arnold Palmer invitationalissa. Viimeiseen kahdeksaan kisaan huonoin sijoitus on T26. Tekemisen taso on vähintäänkin riittävä voiton suhteen – jostain pitäisi kaivaa se pieni onnikin mukaan ratkaisuhetkille.

Lowrystä jatkan Keegan Bradleyn pariin. Miestä yritettiin viimeksi edellisessä kisassa pari viikkoa sitten mutta cut oli tuloksena. Minä en vielä hötkyile ja kun kenttä vaikuttaisi pallonlyöjän kentältä niin pidän Keeganin pelikohteena. Mieshän antaa muille keskimäärin sellaisen puoli lyöntiä per kierros tasoitusta puttaamisessa eikä griinin ympäristöstäkään tilastoissa etua keskiarvoon synny. Pallon lyöminen on sitten ihan tourin kärkitasoa. Voitot uralla on toki aika kaukaa mutta uskotaan, että BMW Championchipin voitto 2018 ei jää koko uran näkökulmasta iltatähdeksi. Nuorempana tämä kuitenkin voitti ihan majorissakin asti.

Otetaan tänne vielä erikseen Harry Higgs joka toki kuuluu ihan kovien yllättäjien osastoon. Minun makuuni markkina tekee miehen kohdalta virhearviota siitä, että se ei siivoa muutaman viikon jaksoa hyvin pienelle painolle voimalukuarvioinnissa. Mies pelasi kesällä Charles Schwabista 3M Openiin kuuden kisan jakson täysin luokattomasti. Tuo painaa kaikki vähänkään pitemmät voimalukujaksot miehen tasoa selvästi heikommiksi. Nyt esimerkiksi miehen viimeiset 50 kierrosta ovat vain karvan tourin keskiarvoa parempia, mutta viimeiset 25 kierrosta jo puoli lyöntiä parempia. Ja tuo vastaa melko tarkasti miehen hyvää tasoa aikaisemmin uralla, kun peli on ollut kuosissa. Oma alkuperäinen linja tähän kisaan tälle oli peräti 0,44 ”tourin keskiarvojyrää parempi”. Tuo tarkoitti enää 186 kerrointa ja kun reilulla 500:n kertoimella sai maantaina tätä ostella niin yritin olla agressiivinen. Vieläkin markkinan tarjous 360 tuntuu selvältä ylikertoimelta.  

Muita pelikohteita tällä kertaa ovat olleet taas kerran Grillo, ei myöskään ekaa kertaa Poulter, kestosuosikkini Kirk, hiukan yllättäen Jones sekä viime kerran perjantain konttauksesta (74) huolimatta Kizzirre.