Kohu ei laannu

30.10.2019

Pientä päivitystä taas vaikka eteneminen Venäjän sydänmailla on hidasta. Takana on nyt 2137 kilometriä ja kohta yllättää Siperian talvi (on tuo talvi jännä otus – se yllättää ainakin pääkaupunkiseudun autoilijat joka vuosi).

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa ”en gång till” vielä vähän rahapelipolitiikasta. Keskustelu Veikkauksen ympärillä jatkuu ja jatkuu aina vaan, joten ei hiljennytä vielä itsekään. Tällä kertaa lähestyn aihetta tuon yhdyssanan viimeisen osan näkökulmasta. Alun perin sana politiikka juontanee juurensa kreikan kielen sanasta politikos. Tuo tarkoittaa käännettynä kansalaisia koskevaa, joten soveltuu hyvin termiksi myös rahapelaamisen yhteiskunnallisista ulottuvuuksista.

Rahapelaamisesta ja sen järjestämisestä maassamme on keskusteltu Suomessa viimeisen vuoden aikana enemmän, kun koskaan aikaisemmin. Ja se on hyvä, että keskustellaan. Se, mistä olen yllättynyt, on kun keskustelujen jatkuessa ja jatkuessa asiasta päättävä taho eli poliitikot ovat olleet pääosin kovin hiljaa. Koko myrskyn keskiössä on tuntunut olevan ainoastaan Veikkaus ja sen toimiva johto. En nyt väitä, että tämä täysin kohtuutontakaan olisi ollut, mutta isommassa kuvassa Veikkaus on kuitenkin toteuttanut valtioneuvoston ja eduskunnan tahtoa toimeenpannessaan rahapelejä. Jos eduskunta tai hallitus olisi muutosta Veikkauksen kurssiin halunnut, olisi kurssi muuttunut jo aiemmin. Jokainen voi tarkastaa Lintilän keltaisesta kirjasta paljonko vähemmän Veikkauksen odotetaan ensi vuonna tulouttavan ministeriöiden kautta hyviin tarkoituksiin.

Rinteen ykkönen (tässä vaiheessa toistan keväisen toiveeni siitä, että kakkosta ei tule) on ensin hallitusohjelmassaan sekä nyt ensi vuoden budjetissa linjannut aika pitkälti sen, ettei sillä ole tarvetta muuttaa Veikkauksen kurssia. Samaa toki voi päätellä myös siitä, että muihin miehistövaihdoksiin kuin politiikkojen siivoamiseen pois Veikkauksen hallituksesta ei ole Veikkaus-laivan osalta ryhdytty. En minä tiedä mitä muuta tuosta voisi päätellä kuin että Rinteen hallituksen mielestä Veikkauksen toiminnassa tarvitaan korkeintaan vain kosmeettisia muutoksia.

Sinällään tuo sopii kotikutoisen hallituksen linjaukseksi. Kaikki uusi ja erilainen on pelottavaa. Ennustelin jo keväällä, että Rinteen hallitus ei tule profiloitumaan isojen muutosten hallitukseksi. Sisäiset ristiriidat vasemman äärilaidan (sisältää vihreät) sekä keskustan välillä ovat liian isoja selätettäväksi. Kuvaavaa on ollut kyvyttömyys leikata ympäristölle haitallisia tukia teollisuudelle. Jos olisin vihreiden äänestäjä (joka en luojan kiitos ole), niin saattaisi jopa tuntua siltä, että se kuuluisa ”joku muu” tekee hallituksessa päätöksiä.

Rahapelipolitiikan muuttamisen ei toki kuulukaan olla hallitukselle helppo asia. Vaikka taloudelliset vaikutukset ovat vain ”suotuisa sivuseuraus” voidaan silti sanoa, että kyseessä on miljardin euron kysymys. Mahdollisuus on reivata rahapelipolitiikkaa kahteen eri suuntaan. Julkinen keskustelu on pääosin ollut vaatimassa voimakkaampaa panostamista peliongelmien ehkäisyyn. Toinen äärilaita on ollut murtamassa koko rahapelijärjestelmää ja hakemassa Suomeen lisenssimarkkinaa. Molemmissa vaihtoehdoissa on varmasti hyviä puolia mutta niin myös huonoja. Eivätkä nuo toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja luonnollisestikaan ole. Lisenssimarkkinaa voidaan toimeenpanna ainakin osin vastuullisuusnäkökulmastakin. Toki joidenkin puheenvuorojen väitteet siitä, että tiukat pelaamisen ja pelien markkinoinnin rajat voidaan helposti implementoida lisenssimarkkinassakin, ovat mielestäni haihattelua (lisenssiä maksetaan, jotta voidaan markkinoida ja tarjota pelejä kilpailukykyisillä ehdoilla). ”Liian vastuullisilla” (tai kalliilla – esim. veron muodossa) ratkaisuilla merkittäviäkin toimijoita tulisi jättämään lisenssin hankkimatta ja järjestelmän ulkopuolisen pelaamisen määrä pysyisi isompana. Sellainen lisenssijärjestelmä, jonka kyky kanavoida pelaamista on huono, on varmasti se kaikkein huonoin vaihtoehto niin pelihaittojen estämisen kuin järjestelmän tuloutuskyvyn näkökulmasta.

Jos järjestelmää reivataan siihen suuntaan, että ongelmainen pelaaminen Veikkauksen palveluissa estetään, on tuloksena tuottojen merkittävä laskeminen sekä jonkin asteinen (pieni?) peliongelmien väheneminen ainakin pitkällä aikavälillä. Lyhyellä tähtäimellä muutoksen peliongelmien määrään on vaikea uskoa olevan merkittävä. Ehdotetuista toimenpiteistä suurin osa on ollut sen suuntaisia, että niillä pystytään toki tehokkaasti vähentämään pelaamista. Mutta onko pelaamisen kokonaismäärän vähentäminen se varsinainen tavoite vai kuitenkin peliongelmien väheneminen? Ne ovat aika pitkälle eri asioita. Maailmalta löytyy esimerkkejä joissa peliongelmien rajoittamiseen tähtäävillä toimenpiteillä on saatu aikaan ainoastaan pelaamisen entistä suurempaa keskittymistä pienelle asiakasjoukolle. Eli pelaaminen on vähentynyt sieltä harmittomasta päästä. Lähimmät esimerkit löytyy niinkin kaukaa kun Ruotsista.

Esimerkiksi raha-automaattien siirtäminen erillisiin pelisaleihin on ideologisesti oikea ratkaisu molemmille tavoitteille (se voi onnistua vähentämään erityisesti uusien peliongelmien määrää tulevaisuudessa). Ja se joka tapauksessa vähentäisi kokonaispelaamista merkittävästi. Tosin uskallan tietona väittää, että suurin osa vähenevästä pelaamisesta olisi harmitonta pelaamista. Ongelmallinen pelaaminen siirtyisi hyvin suurelta osin pelisaleihin, nettiin ja muihin rahapelituotteisiin (joltain osin varmaankin laittomiinkin peleihin – epävirallisten tietojen mukaan luvattomat pöytäpelit ovat jo pienessä mitassa ilmestyneet Suomeen sen jälkeen kun Veikkaus ravintoloissa olleista pöytäpeleistä päätti luopua. Pitää muistaa, että kysynnän näkökulmasta riittvävän laaja ja laadukas laillinen tarjoama on tehokas laittoman toiminnan estäjä). Siltä osin, kun ongelmallinen pelaaminen siirtyy nettiin, se siirtyy korkeamman riskin pelaamiseen. Peluurin julkaisemien tilastojen valossa on helppoa nähdä peliongelmien kärjistyminen digitaalisissa peleissä. Tuo kehitys ei voi olla jatkumatta tulevaisuudessa.

Digitaalisessa rahapelaamisessa tuntuu keskustelun kärki olevan Veikkaus vs ulkomaiset toimijat asetelmassa. Ja siinä ei niin yllättäen järjestelmän kanavointikyvyssä sekä tuottojen määrässä. Kovin montaa tutkimusta ei asiasta liene tehdyn, mutta jonkinlainen käsitys on olemassa siitä, että ainakin osa pelaajista siirtää pelaamistaan kv-toimijoille silloin kun he esimerkiksi saavuttavat itse asettamansa pelaamisen rajat Veikkauksen palvelussa. Tämä ei tietystikään voi olla pelihaittojen näkökulmasta kannatettava ratkaisu. Eri haittatahot ovatkin laajasti olleet vaatimassa ulkomaisille yhtiöille tapahtuvan pelaamisen estämistä ns. blokeerauslainsäädännön kautta. Itse olen kovasti skeptinen tuon toimivuudesta peliongelmaisten siirtymisen estämiseksi. Kansainväliset kokemukset blokkauksista ovat tulosten valossa vähintäänkin vaihtelevia. Tuorein kliininen koe on käynnissä Norjassa. Norja tiukensi blokeerauslakejaan selvästi ja nyt on mielenkiintoista nähdä miten se vaikuttaa markkinaan. H2GC:n tuoreimman arvion mukaan blokeerauksen tiukentamisen odotetaan pienentävän off shore toimijoiden pelikatteita vuonomaasta noin neljänneksellä. Jos näin, niin pahasti tuntuu siltä, ettei ongelmaista pelaamista vähene juuri lainkaan (tässäkin vähenee ongelmaton pelaaminen ensin).

Kokonaisuutena olen pitkälti sitä mieltä, että ongelmapelaamisen estäminen on äärimmäisen vaikea haaste. Muistan edelleen ajan kun totopelit oli yksi haitallisimmista pelimuodoista. Sen jälkeen Vantaanjoessa on vettä virrannut ja nykyään totopelit ovat yksi turvallisimmista pelimuodoista. Esimerkki kertoo kuitenkin sen, että vaikka kaikki muu pelaaminen paitsi totopelit kiellettäisiin, niin peliongelmia olisi yhä jäljellä. Vanha mantra siitä, että peliongelmien ehkäiseminen monopolijärjestelmässä on helpompaa kuin lisenssimarkkinassa, ei ole mikään kiveen kirjoitettu fakta. Joltain osin varmaan noinkin. Esimerkiksi markkinoinnin voi olettaa lisääntyvän merkittävästi mahdollisen lisenssimarkkinan synnyn myötä (edelleen olen sitä mieltä, että lisenssimaksuja maksetaan jotta päästään markkinoimaan ja tästä syystä markkinointia ei voi liikaa rajoittaa – lisäksi kilpailuoikeudellisesti olisi vähintäänkin kohtuullista, että aiemmin monopolina toimineessa markkinassa uudet tulokkaat saavat markkinoida tuotteita ja palveluitaan).

Peliongelmien voisi olettaa tulevaisuudessa keskittyvän digitaaliseen kanavaan ja paras ratkaisu siellä esiintyvän ongelmapelaamisen estämisessä on mahdollisimman kanavointikykyinen järjestelmä (= oman regulaation piirissä eli omissa käsissä oleva toiminta). Sinällään se voisi olla yhtä hyvin monopoli- kuin lisenssijärjestelmäkin. Kuten jo useasti olen todennut, en usko blokeerauksen toimivuuteen monopolin turvana, joten selvästi parempi kanavointiaste saataisiin mielestäni varmasti lisenssimarkkinalla.

Tarina on taas ollut aika polveileva ja varmaan monessa mielessä epäjohdonmukainenkin. Nyt pienenä loppuunyhteenvetona esittäisin toivomuksen, että arvon politiikot ottaisivat rahapelipolitiikan poliittisen keskustelun ytimeen ja se keskustelu käytäisiin avoimesti julkisuudessa niin, että äänestäjät tietäisivät mitä heidän edustajansa asiasta ajattelevat. Ymmärrän sen, että moni pelkää aihetta josta oikeasti ei ymmärrä mitään.

Lisäksi uudistan tässä keväisen toiveeni siitä, että peliautomaattien poistamista vaativa kansalaisaloite saisi tällä kertaa vaadittavat 50000 nimeä kasaan. Tällöin ainakin yksi käsittely eduskunnassa olisi pakko pitää. Edelleenkään en itse ole aloitetta allekirjoittamassa, koska aloitteessa vaaditaan automaattien kaupoista poistoa erillisenä toimenpidettä, joka mielestäni voidaan toteuttaa ainoastaan osana kokonaisratkaisua (= lisenssimarkkinaan siirtyminen). Kun aloitteen takana olevat tahot ovat toistuvasti vielä erikseen korostaneet, ettei kyseessä ole järjestelmämuutokseen tähtäävä toimenpide, en voi tuota kannattaa. Jos peliautomaatit poistetaan hajasijoituksesta, murtuu Suomen rahapelijärjestelmä hallitsemattomasti muutamassa vuodessa poiston jälkeen. Vaikka kannatan järjestelmän muutosta, tulee se mielestäni tehdä hallitusti.

Uudestaan ilmastomuutoksesta

20.10.2019

Melkoista hiljaiseloa ollut kirjoittelun suhteen. Ensimmäisiä merkkejä turnausväsymyksestä on siis ilmassa. Tuosta rahapelipolitiikasta olisi voinut kirjoittaa matkalla jo monestikin, mutta ei vaan ole jaksanut. Ihan fiksuina pitämille ihmisillekin kun on koittanut valottaa asioiden perusteita perustellen mielipiteensä, niin lähinnä Veikkaus-kätyrin mainetta olen siitä niittänyt. Kiitoksia kannustuksesta ja tavoite on (lähes) saavutettu – meikäläinen on hiljentynyt. Huomisen MOT:n alla odotukset eivät ole korkealla. Ensi puraisu https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/20/mot-paljastaa-veikkaus-jakaa-miljoonia-ulkomaisille-peliyhtioille-poliisi-ei?utm_source=twitter-share&utm_medium=social ei lupaa liikoja. Jos on haluttu tehdä vain yksipuolinen juttu niin pitäkööt tunkkinsa. Veikkauksen toiminnassa on paljonkin epäkohtia joita saa ja pitää kritisoida sekä edunsaajien puolella kaapit jopa tuntuvat pursuavan luurankoja. Rahapelipolitiikka on Arkadianmäellä ihan hukassa ja on oikein, että vilkastakin keskustelua käydään. Mutta ei tuo nyt niinkään vaan ole, että kaikki Veikkaukseen liittyvä on suoraan saatanasta ja kaikkea mahdollista pitäisi kritisoida.

En ala laajemmin tuota linkittämääni uutista perkaamaan kun en koe sitä hyödylliseksi. Mutta tuosta viimeisestä kohdasta tuli sen verran kitkerä jälkimaku, että sitä joudun kommentoimaan. Kun Veikkaus haki nettiautomaattipelien suurimman voiton korotusta, niin kanavointiperustelu on mitä oikein peruste sille. EU-oikeuskin lähtee siitä, että vastuullinen monopolitoimija saa kehittää pelejä ja palveluita tarjotakseen riittävän kilpailukykyisen vaihtoehdon ja onnistuakseen kanavoimaan peliä luvalliselle toimijalle. Siinä ettei lupaa saatu, ei vain ole mitään järke. Rajoittaessaan isoimman digivoiton miljoonaan euroon valtio jättää Veikkauksen liian pitkälle takamatkalle suhteessa suomalaisia asiakkaita houkutteleviin kv-yhtiöihin. Nyt on aivan normaalia tilanne, jossa Veikkauksella ja kv-toimijoilla pelataan pitkälti samoja peliä (uutisen valossa toki Veikkauksen ei kuuluisi noita tarjota ollenkaan eli syntiä tehdään jo siinä). Erona peleissä on mm. se, että Veikkauksen kierroskohtainen panosmaksimi on pienempi, autoplay ominaisuutta ei ole käytössä ja pelaajalle on tarjolla Veikkauksen palvelussa pienempi jackpot kun kv-toimijan pelissä. Onko se ihme jos pelaaja valitsee kv-toimijan jos pelissä on muuten identtiset voitot mutta jackpotin kolahtaessa kohdalle kv-toimijalta voittaa moninkertaisesti enemmän? Ainakaan meidän perälle ei ole selvinyt miten tuo miljoonan päävoittoraja suojelee peliongelmaisia siinä vaiheessa kun hänet on melkein kädestä pitäen ohjattu kv-saitille (jossa pääsee painamaan autoplayllä isommilla panoksilla ja ilman pakollisia henkilökohtaisia rahansiirto- ja tappiorajoja) pelaamaan.

No joo, meni vähän pitkäksi väärästä aiheesta avautuminen. Kävelypäivitys ei ole mennyt pitkäksi. On ollut niin flunssaa (kiitos siitä että lapset aloittivat päiväkodin) kun jalkavaivaa (kiitos siitä että ikämittari raksuttaa ja kilsat täyttyy). 2084 kilsaan asti on nyt edetty ja tahtia pitäisi taas tiivistää.

Mutta sitten varsinaiseen aiheeseen eli nyt jo jatkuvasti tapetilla olevaan ilmastomuutokseen. Lähestyin asiaa kertaalleen jo tammikuussa (https://walkingtovegas.home.blog/2019/01/27/insinoorit-saavat-siivota-sotkunsa/) ja mitä silloin on tullut kirjoitettua, on pitkälti samassa kuosissa omassa päässä edelleen. Keskustelu aiheen ympärillä ei ole ainakaan järkevämmäksi ollut muuttumassa ja politikkojen kykyyn ratkaista ongelma järkevästi luotan edelleen yhtä paljon kun vanhaan Neuvostoliittoon. Ajattelin lähestyä aihetta seuraavaksi Sitran elämäntapatestin (https://elamantapatesti.sitra.fi/) kautta itseäni analysoiden. Eli tein testin jonka tulokset retostelen auki maailmalle…

Sitran testin ensimmäinen osa koskee asumista. Siinä tulos oli 2600 kiloa ja tuosta olisi toki puristamisen varaa vaikka kuinka. Omakotiasuminen on yleellisyyttä jne. plus talon lämmitystapa (suora sähkö) sekä sisälämpötila voisivat olla ympäristön kannalta parempia. Sisälämpöä olen yrittänytkin laskea, mutta kun vaimo sekä lapset ilmoittavat palelevansa niin äänin 3-1 pohjoista rotua oleva isäntäkin joutui termostaatteja 20 asteen yläpuolelle vääntämään.

Liikenteen puolelta testi antaa 1800 kiloa lisää syntejä. Tuo ei kyllä varmasti ole todellinen kulutus koska vaihtoehtona ei päässyt antamaan kulkupelini voimanlähteeksi Nesteen biodiseliä. Käsitykseni mukaan sen aiheuttama hiilidioksidikuorma on noin 10% tavallisen dieselin kuormasta. Kun junalla, bussilla (kuninkuusravien pysäköinnistä radalle kuljetusta ei lasketa) tai lentokoneella ei ole tullut tehtyä tänä vuonna vielä yhtään matkaa ja laivamatkoistakin luku jää yhteen (osuu toki Sitran testin 1-4 haarukkaan) niin kokonaiskuorman pitäisi olla lähempänä 200 kiloa. Tuosta liikkumisen aiheuttamasta hiilidioksidikuormasta pitää vielä sanoa, että ihan ei ole minulle auennut miten autojen sähköistymien olisi must hiilineutraalin yhteiskunnan näkökulmasta. Kuten tammikuussa jo kirjoittelin voi puhtaammat polttomoottorit ratkoa ongelmat tulevaisuudessa. Tulevaisuuden co2-kuormia ei voi laskea nykyteknologian päästöjen mukaisesti. Jos nykyisen kokoinen autokanta käyttäisi kokonaisuudessaan 90% pienempipäästöistä teknologiaa ja polttoainetta, putoisi liikenteen aiheuttaman hiilidioksidikuorma juuri tuon verran (olettaen että ajamisen määrä ei kasvaisi). Nollaan päästöjä ei tarvitse saada vaan riittävän alahiselle tasolle.

Ruokapuolelta Sitran testi on kovin epämääräisen oloinen. Tuon mukaan oma kuorma on 1600 kilon luokkaa mutta olisin itse taipuvainen uskomaan jopa isompaan lukuun. Lihaa, maitoa ja kahvia kuluu kuitenkin jonkin verran. Ja tuskin ne etelän mailta roudatut hedelmätkään tänne asti päästöttömästi lentävät. Mutta joka tapauksessa tuntuu kovin ihmeelliseltä se, että ruuan päästöt on jotenkin nousseet viimeaikaisen keskustelun kärkisynniksi. Ihmisenhän on pakko syödä jotain joka tapauksessa. Jotenkin kornilta tuntuu vihreiden kärkipolitiikkojen marmatus lihansyönnin päästöistä kun itse samaan aikaan lentelevät loma- ja seminaarimatkoilla ympäriinsä. Tuo lentämisen päästöjen kompensointiin vetoaminen on ihan kun menneiden aikojen anekauppa. Ja jos se tehoaa lentämiseen niin miksi ei lihansyöntiin? Laskin perjantaina twitteriin sen, että kaksi kertaa viikossa reilu 200 grammaa nautaa syömällä saa vuodessa aikaan saman hiilikuorman kun lentämällä kertaalleen Pariisiin ja takaisin. Ja tuon reissun ”kompensaatio” maksaa 3,70 euroa. Minun lihansyöntini on siis kompensoitavissa muutamalla kolikolla vuodessa. Onneksi selvisi tämäkin niin voi jatkossa syöpötellä lihansa paremmalla omallatunnolla.

Viimeisimpänä Sitran testi mittaa tuota kulutuspuolta ja kuten kaikki miehen vähänkään paremmin tuntevat tietävät, shoppailu ei ole lajini. Vielä kun tuo törpöttely ja ravireissailu harrastukset on perheen perustamisen myötä jäänyt käytännössä täysin, olen tällä saralla melkoinen pyhäkoulupoika. Sitran testi sai tähää syntejä vain 700 kilon verran ja oikeasti voisi olla jopa vähemmän.

Näin saatiin aikaan Sitran testin perusteella 6700 kilon hiilijanjälki vuodessa. Tosiasiassa se on tuon liikenne-kohdan perusteella lähellä 5000 kiloa. Siitä asuminen haukkaa leijonanosan. Nykyiselle tontille maalämmön rakentaminen ei ole mahdollista joten aurinkopaneelit ovat ainoa selvästi hiilikuormaa pienentävä mahdollisuus kun tuo 3-1 hävitty huushollin kylmempänä pitämisen tiekin on loppuun kuljettu. Jos vihreät eivät olisi yli 40 vuotta jääräpäisesti vastustaneet ydinvoimaa niin tämä asumisenkin ongelma olisi poissa. Nyt onneksi tuolta vasemmaltakin laidalta on alkanut löytyä järjen ääntä ja uusien ydinvoimaratkaisujen toteuttaminen Suomessa voi mahdollistua lähivuosina. Hiilivapaan sähkön saavuttua koen, että oma hiilijalanjälki olisi helposti puristettavissa jonnekin 3500 kilon tienoille vuodessa. Tuota voinee jo pitää ihan siedettävänä tuloksena miehelle joka asuu kylmässä ja pimeässä pohjolassa.

Mutta globaalia ongelmaa ei tietystikään ratkaista kiinteistöni alueella eikä myöskään juurikaan Suomessa vihreiden politiikkojen väitteistä ja toiveista huolimatta. Globaalisti ongelma ratkaistaan vähäpäästöisempiä (ja päästövapaita) tekniikoita ja polttoaineita kehittämällä sekä kasvattamalla globaalia hiilinielua joko metsillä tai sitä tukien tekniikoilla, joissa hiilidioksidia poistetaan ilmasta koneilla. Tällaiset tekniset ratkaisut ovat joka tapauksessa ihan oven takana.

Vastuullisilta politiikoilta toivoisin (turhaan) nyt malttia. Ratkaisut ovat täällä ihan kohta ja tyhmintä mitä nyt tehdään, on lasten ja nuorten pelottelu asumiskelvottomaksi muuttuvasta maapallosta. Näinhän ei tule käymään. Ihminen ja ihmiskunta ovat tyhmiä, mutta eivät onneksi niin tyhmiä että antaisivat tuon tapahtua. Lapsien ja nuorten tulisi voida elää ja nauttia elämästään ja kasvustaan ilman pelkoa ja pelottelua. Riittävän vanhaksi (en tunne ihmisen henkisen kehityksen nopeutta niin, että voisin sanoa mikä on riittävän vanha) kasvaneille nuorille asian ja oman kulutuskäyttäytymisen tiedostamisen opettaminen on toki perusteltua. Minulta ei vaan tällä hetkellä heru sympatioita vanhemmille, jotka ovat saaneet 8-10 vuotiaat lapsensa huutamaan pelkoa maapallon tuhoutumisesta. Ja tuo tuntuu tietyissä piireissä olevan jopa meriitti…

Pyörimistä varsinaisen asian ympärillä

23.9.2019

Palataan ainakin sivuosuman merkeissä vielä rahapelikysymyksiin, mutta ennen sitä pieni päivitys kävelyn etenemisestä. 1931 kilometriä on takana, joka tarkoittaa sitä, että Volga on ylitetty. ”Sijainti” on tällä hetkellä vielä Kazanin kaupungissa mutta ihan kohta alkaa matka kohti tyhjyyttä. Seuraava tutumman oloinen paikannimi on Ufa, jonne on matkaa tästä reilu 500 kilometriä.

Mutta tuohon sivuosumaan… Twitterissä on viimeisinä kuukausina kuohuneet melkoiset rahapelikeskustelut, josta fiksut ovat osanneet pysyä erossa mutta minä en. Sen verta itsesuojeluvaistoa olen koittanut säilyttää, että ihan fiilispohjalta en ole alkanut asioita kommentoimaan. Yleensä olen yrittänyt lähinnä korjata niitä kaikkein selkeimpiä virheinformaatiolta vaikuttaneita asioita. Saatu palaute isolta osin vaikuttaa sellaiselta, että ei nuokaan ihan selkeimpiä mahdollisia ole sitten kuitenkaan olleet.

Ennen kuin menen lähemmin viimeisimpään caseen niin otetaan hiukan yleiskuvaa siitä, mikä noiden keskusteluiden henki pakkaa (omasta näkökulmastani) olemaan. Matkan varrella on tullut niin seisottua oman työnantajani Veikkauksen takana kuin osin vedettyä lievää enemmän virallisesta linjasta poikkeavaa kantaa. Selvää lienee se, että vielä seitinohuesti järjissäni olevana en julkisesti ota työnantajaani kohtaan kuitenkaan mitään ylikriittistä linjaa. Eikä se puoli keskusteluissa kyllä tukea olekaan kaivannut – voimaa tuohon on löytynyt ilman minun panostanikin ihan mainiosti.

Se mikä tuntuu väärältä on, että kun olen ottanut virallisen doktriinin vastaisesti kantaa esimerkiksi lisenssijärjestelmään siirtymisen puolesta, on sitä tervehditty ilolla ja omaa ajattelua sekä uskallusta on vuolaasti kehuttu. Kun sitten ihan samalla ajattelulla on ollut pakko korjata isoimpiin myllytyksiin eksyneitä asiavirheistä, vedetään kovin helposti esiin ”Veikkaus-kortti” tyyliin ”tuo nyt on sitä tavallista Veikkaus-vääristelyä”. Minun pitää tässä kohtaa sanoa se, että niin somessa, kun blogissa esittämäni ”Anttilan faktat ja mielipiteet” ovat 100%:sti sellaisia, joihin itse uskon. Syöttöpisteitä ei niistä tarvitse muille jaella. Muistetaan silti, että moni asia rahapelaamisen ympärillä on toki sävyltään harmaata. Musta tai valkoinen lopputuloksena jostain asiasta on lähes aina kärjistetty sellainen.

Toinen itseä vaivaamaan jäänyt asia keskusteluissa on lyhyiden viestin heikkous sekä pitkäksi muuttuvien ketjujen dynamiikka. Lyhyeen viestiin on ainakin tällaisen pitkäsanaisen kaverin vaikea saada ajatustaan kirkkaana ilmaistua. Kädettömyyttä se toki on ja nuorempana tein jopa töitä oman viestintäni terävöittämiseksi. Nyt kun somessa pääasiassa heiluu puhelimella kaiken maailman pienissä väleissä, tulee kommentointi enempi ”lonkalta” ja kovin epäselviäkin laukauksia välillä tuntuu pyssystä irtoavan. Huonoimmat ovat sellaisia, joita joutuu useamman kerran itsekin tavaamaan ennen kuin ajatus aukeaa, jos muutamaa päivää myöhemmin joutuu asiaan palaamaan.

Tuollaisia ajatuksia kun ketjuuntuu ja tarinat haarautuvat välillä oikeinkin monipolkuisiksi, syntyy kuitenkin niitä ehkä kaikkein turhauttavimpia tilanteita. Eli kun pitkän ketjun lopulla mukaan liittyy uusia keskustelijoita, palataan keskustelussa usein joko matkan varrelle tai ihan alkupisteeseen. Tajusin yhdessä ketjussa perustelevani samaa asiaa jo kolmatta kertaa ja ymmärsin, että minun aikani siitä aiheesta oli lopussa. Viimeiselle keskustelijalle syntyy siitä helposti kuva, että toinen on ylimielinen moukka kun ei vastaa (kuva ei tietysti ihan täysin väärä välttämättä kuitenkaan ole).

Sitten siihen konkreettisempaan asiaan, josta meinasin hiukan kirjoittaa (tiedän jo tässä vaiheessa, että tästä tulee pitkä tarina). Viime viikonloppuna käytiin taas vilkasta keskustelua Twitterissä. Tällä kertaa aiheena oli ulkomaille suuntautuvan pelaamisen määrä Suomessa. Veikkaus on käyttänyt sen suuruudesta julkisesti arviota noin 300 miljoonaa euroa vuodessa (pelaajien tappiot). Tämä arvio on perustunut kansainvälisen konsulttiyhtiön H2 Gambling Capitalin lukuihin.

H2:n arvioiden käyttämiseen ”virallisena totuutena” on toki saatu jo vääntää aiemminkin. Kysymys on luonnollisesti siitä, että miten luotettavia nuo arviot oikeasti ovat. Vuosien varrella olen kuullut perusteltuja esityksiä sekä siitä, että H2 yliarvioi ulkomaisten peliyhtiöiden katteet kuin myös siitä, että se aliarvioisi ne. ”Virallinen totuus” oli aiemmin se, että todellisuus olisi vähän H2:n arvioita pienempi, mutta muut ulkoiset perusteet ovat siirtäneet ”virallisen totuuden” nykyisin ihan H2:n linjoille. Asiaa on mahdotonta kovinkaan tarkasti tietää ja itse arvioisin, että H2:n luvut ovat suht luotettavia mutta edelleen vain suuntaa antavia ja kuitenkin parhaita mitä vaan rahalla saa. Ja omilla tutkimuksilla tuskin enää millään pääsee luotettavampiin tuloksiin (toki jos olisi viranomainen ja käytössä olisi esimerkiksi tietopyynnöt rahalaitoksille niin homma helpottuisi merkittävästi – julkisista lähteistä sellaista tietoa jolla oikeaan tulokseen pääsisi ei ole tarjolla). Joissakin yhteyksissä esitetyt arviot siitä, että H2 tekisi arvioita Veikkauksen toiveiden mukaisesti, ovat täysin naurettavia. Yhtiön myymä ”peruspaketti” maksaa 5500 puntaa vuodessa ja sitä käytetään yhtiön omien sivujen (https://h2gc.com/about) mukaan tuhannessa eri organisaatiossa maailmanlaajuisesti. Suomessakin Veikkauksen lisäksi noita selaillaan viranomaisten piirissä.

Tuossa viikonlopun keskustelussa epäiltiin siis sitä, että olisiko mahdollista se, että ulkomaille pelatun pelikatteen koko olisikin vain murto-osa esitetystä 300 miljoonasta. Epäily oli, että oikea luku voisi olla vain noin kymmenesosa tuosta ”virallisesta totuudesta”. Lähteenä epäilylle on käytetty Tilastokeskuksen palveluiden ulkomaankaupan tilastoja. Toki kaikki osapuolet ovat ilmeisesti jääneet epävarmoiksi siitä, mitä noista tilastoista oikeasti voi päätellä. Väitteen esittäjä on luvannut konsultoida asiaa tilastokeskukselta tulevalla viikolla, mutta toivon, että jos/kun selvyys epäilyn virheellisyydestä tulee, ei alkuperäistä kuitenkaan löydettäisi tulevina viikkoina faktana jonkun uuden ketjun alkuna. Näin on valitettavasti käynyt matkan varrella useinkin ja ihan luonnollisista syistä.

Lupasin Twitter-ketjuun, että perustelen blogiini, miksi pidän tuota 300 miljoonaa uskottavana ja 30 miljoonan skenaariota mahdottomana. Tässä vaiheessa toki sellainen täsmennys kaikille, että PAF:n osuus ei tuon ketjussa olleen 30 miljoonan laskennassa olisi ulkomaille suuntautuvaa pelaamista, kun taas virallisen mantran mukaan näin on (PAF:n noin 70 miljoonan kate Suomesta sisältyy siis tuohon 300 miljoonaan). Mutta edelleen jos PAF:n osuus siivotaan pois, niin jäljelle jäävä noin 230 vs 30 miljoonaa pitäisi minun siis nyt jotenkin perustella. Ja koska pelkästään H2:n lukuihin ei saa viitata (vaikka edellä perustelinkin osin miksi itse noihin olen halukas uskomaan), pitää keksiä jotain sen lisäksi. Perusteleminen ilman varmaa tietoa on hullun hommaa – sopii siis hyvin minulle.

Jos faktaa olisi arviointiin runsain mitoin tarjolla, ei H2:lle tarvitsisi maksaa parhaan estimaatin antamisesta. Mutta faktaa on vain vähän ja sekin epätarkkaa. Rahapelaamiseen keskittyneet pörssiyhtiöt julkaisevat vuosiraporteissaan jotain suuntaa antavia lukuja pelivolyymeistä, mutta niiden ongelma on raportointitapa. Noiden yhtiöiden vuosiraporteissa pääsääntöisesti pohjoismaat lasketaan yhteen yhdeksi ”Nordics”-alueeksi. 2018 Betsson raportoi tuon katteeksi 250 miljoonaa euroa sekä Kindred 125 miljoonaa euroa. Suomen osuutta tuosta voi vain arvailla, mutta mitään syytä olettaa, etteikö noilla olisi hallussa ”fare share” myös Suomen markkinasta, ei ole. Tanskan lisenssimarkkinan luvut ei noilla kovin hyvät ole olleet ja Ruotsin luvuista saa osviittaa tämän vuoden verottajan ennakkotiedoista (Ruotsissahan siirryttiin täksi vuodeksi lisenssimarkkinaan ja tarkat luvut selviävät ensimmäistä kertaa). Ihan maltilliset on luvut sielläkin. Norjassa pelaamista on rajoitettu blokerauksin vaikkakin niiden toiminta ennen tämän vuoden kiristyksiä on ollut heikohkoa. Kun kaikki tämä huomioidaan pitäisin oletusarvona sitä, että noille kahdelle pelataan Suomesta käsin väkisin yhteensä vähintään 50 miljoonaa euroa katetta vuodessa. Muussa tapauksessa noiden panokset Suomeen suhteessa tuloksiin olisi melkolailla heikot (sekä käsitys ko. yhtiöiden brändien suosiosta Suomessa ihan metsässä).

Toistakautta suuntaa voi hakea esimerkisi siitä, kun Suomalaisten omistajien Maltalle sijoittunut iGame Holding plc myytiin vuonna 2015 59 miljoonalla eurolla (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/unibet-ostaa-suomalaistahtien-pelifirman/6cb94103-57a6-340f-b2e2-4f876e371c25). Kyseessä oli suhteellisen pieni toimija, joka oli menestynyt erityisen hyvin nimenomaan Suomen markkinassa (esimerkiksi kolikkopelit.com, casinohuone.com jne.). Jos uutisen mukaisesti kuuden kuukauden aikana noiden bruttotulo oli ollut 13,7 miljoonaa, niin voi olettaa vuoden summan 26 miljoonaa euroon. Suomen osuutta tuosta on mahdoton tarkkaan sanoa, mutta muotoilen asian niin, että kovasti yllätyn jos tuo alle 15 miljoonan euron alle olisi jäänyt. Koska kyseessä on pitkälti uskon asia, ei tuohon kannata liikaa jumiin jäädä. Mutta se kertoo kokoluokan. Kyseessä ei ollut kv-toimijoiden isoimmasta yrittäjästä Suomen markkinassa eikä se tarjonnut kilpailukykyistä urheiluvedonlyöntituotetta vaan lähinnä kasinopelejä. (tässä vaiheessa huomiona se, että ostaja oli tuolloin Unibet, joka on nykyään osa Kindred groupia ja tuo edellisen kappaleen 50+M pitää siis nykyään sisällään tämän osuuden).

Kun kuitenkin huomioidaan runsas (= satoja ihan suomen kielelläkin) kasinopelien tarjoajien määrä netissä sekä isoimpien toimijoiden (isoin PAF) tuota 15 miljoonaa isommat suorat katteet, ei liene mitään epäilystä siitä, että pelkkien kasinopelien offshore-kate pitää olla vähintään 100 miljoonaa euroa vuodessa, luultavasti selvästi enemmän. Tähän kun lisätään mukaan urheiluvedonlyönti ja muut rahapelituotteet, niin tuo luku jopa kaksinkertaistuu.

Viimeisin ”todiste” johon vetoan, on henkilökohtaiset kontaktini. Työn puolesta on ollut käytössä muutakin ei julkista tietoa kun H2:n arviot. Toisaalta tunnen muutamia pitkäänkin kv-rahapeliyhtiöissä työskennelleitä ihmisiä ja heidän kanssa käymien epävirallisten keskusteluiden henki on mieluummin ollut se, että nämä ihmiset pääsääntöisesti pitävät H2:n arvioita alimitoitettuina. Luonnollisesti ymmärrän, että tämä jos mikä on mutu-tarkastelua, mutta kun nuo ihmiset tietävät oman yhtiönsä katteen määrää Suomesta ja ymmärtävät helposti koko offshore rahapelaamisen dynamiikan, ei noita arvioita voi täysin huomioimattakaan jättää.

Johtopäätöksenä tästä aiheen ympärillä pyörimisestä sanoisin, että vaikka missään nimessä siis en väitä, että 300 miljoonaa on juuri oikea luku, niin aito Suomesta ulkomaille (sisältäen siis PAF) pelattu kate ei voi missään olosuhteissa olla alle 200 (tekisi mieli sanoa 250) miljoonaa euroa vuodessa. Ja jos minun mielipidettä kysytään, niin arvioisin mieluummin yli kuin alle 300 miljoonaa.

Talonpojan tappolinja

11.9.2019

Otsikko oli SMP:n teemana eduskuntavaaleissa allerkirjoittaneen syntymävuotta edeltävänä vuotena. Eli sangen tuore teema siis. Puhaltelen siihen nyt hiukan henkeä kurkistaessani pohjoismaisen hevosurheilijan rooliin nykyaikaisena talonpoikana. Päivän itselle merkityksellisin uutinen on tullut Norjasta (https://www.travronden.se/nyheter/sport/norsk-rikstoto-kan-tappa-900-miljoner-katastrof-152192) ja lyhyesti referoituna menee niin, että jos luoja (=lainsäätäjä) suo, niin Norsk Rikstoton tulee ottaa käyttöön 20000 kruunun (2000 euron) tappioraja kuukaudessa per asiakas ensi vuoden alusta alkaen. Uutisessa maalataan jopa 900 miljoonan kruunun tappioita Norjan raviurheilulle. Jo näin niin kenelläkään ei ole kivaa Bjerken tallinmäellä…

Tuota tappiorajaa perustellaan vastuullisuudella. Täältä heitetään syvä vastalause tuon teeman ympärille. En tokikaan tiedä Norjan tilannnetta, mutta kun sekä Suomessa että Ruotsissa tilastot osoittavat totopelit enää tuskin ollenkaan rahapelihaittoja aiheuttaviksi peleiksi, niin vaikealta tuntuisi uskoa Norjan tilanteen kovasti tuosta poikkeavan. Jotain muuta tuossa on pakko olla takana. Joko joku haluaa ajaa Norjan raviurheilun tarkoituksella merkittävästi nykyistä pienemmäksi tai sitten vaan tavoitteena on tehdä ”Suomet” eli yhdistää peliyhtiöt ”vahvemmaksi voimaksi monopolijärjestelmän tueksi”. Koska ensimmäinen kuullostaa salaliittoteorialta ja toinen normaalilta politiikkojen hönöajattelulta niin olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen.

Vastuullisuus rahapelaamisessa on kovin monisäikeinen juttu kuten Suomessa olemme saaneet eri kulmita viime aikoina runsaasti lukea. Toimenpide, joka tehdään vastuullisuuden nimissä mutta ei paranna peliongelmaisten asemaa, ei ole vastuullinen. Esimerkki tällaisesta on Veikkauksella käytössä oleva rahansiirtojen yöesto. Rahaa ei pysty siirtämään pelitilille klo 24 jälkeen. Jos peliongelmaiselta loppuu rahat pelitililtä puolenyön jälkeen, ei pelaaminen yleensä koskaan kuitenkaan lopu tuohon (jos vain pankkitilillä tai luottokortilla on ammuksia jäljellä). Unille mennään vähän myöhemmin kun ensin on pelattu jonkun kv-toimijan nettikasinolla. Käytännössä tuolla yösiirtojen estolla on joudutettu peliongelmaisten polkua kv-toimijoiden asiakkaiksi. Onko ollut kannattavaa?

Palataan kuitenkin Norjaan ja Rikstoton ongelmaan. Totopeleille ominaista on pelin pariin eksyneet puoli- tai jopa täysammattipelaajat. Hevosten ja ohjastajien tunteminen, edellisten kisojen tarkka analysointi ja tulevan lähdön juoksunkulkujen arviointi mahdollistavat ”pitkässä juoksussa” voitollisen rahapelaamisen. Mutta jos tuohon mennä mätkästään päälle 2000 euron kuukausittainen tappioraja, niin kaiken ammattimaisen rahapelaamisen raveihin voi unohtaa.

Avaan tilannetta ammattipelaajan näkökulmasta pikkaisen. Tuo 2000 euroa on ihan järkevä panos sopivaan paikkaan yksittäiselle vedolle. Jossain monimutkaisemmassa kombinaatiopelissä missä vielä sattuu olemaan lisärahaa jaossa (esim. 75-Jackpot) panostettavat summat voivat olla kymmeniä tuhansia euroja. No jos kuun eka peli olisi tuo 2000 euroa ja se sattuisi menemään ohi niinkuin luonnollisesti usein käy, niin rajan kanssa kuukauden pelit olisivat sitten siinä. Käytettävä panoskoko pitäisi tuossa tiputtaa niin olemattomalle tasolle, ettei järkevä pelaaminen enää olisi mahdollista. Ammattipelaajan tuotto-odotus peruspelimuodoissa on muutaman prosentin luokkaa panoksesta. Vuositulos on tuo muutama prosentti läpipyöräytetystä liikevaihdosta. Palautuprosentin hinaaminen yhtään ylöspäin on äärimmäisen vaikeaa. Jos liikevaihto rajataan ”vastuullisuussyistä” olemattomaksi menee koko ansaintalogiikka rikki.

Eli pelaajat ja raviurheilu häviää mutta voittaako joku? Ei voi vielä tietää kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta toki noista rahoista on kiinnostunut monikin taho. Norjan omien ravien pooleihin niiden saaminen tulisi olemaan äärimmäisen vaikeaa. Käytännössä se vaatisi bulvaaneita jotka jakavat omia 2000 euron limittejään muiden käyttöön. Jos haluaisin 50K limitin tarvitsisin 25 ihmisen limitit… Ei helppoa eikä ainakaan läpinäkyvää. Kuullostaa ihan lainsäädännöltä joka pakottaa ihmiset joko koonaan laittomiin tai ainakin kyseenalaisiin ratkaisuihin. Onkos sellainen hyvä laki ollenkaan?

Norjasta muiden maihin pooleihin pelaaminen sen sijaan voisi jatkua ainakin osin normaalimmin, mutta jotain muuta kuin Rikstoton kautta. Suomessa toimi aikanaa Suomen Ravipalvelu niminen pulju, joka välitti pelejä Ruotsin raveihin. Kun 2004 Fintoto aloitti Ruotsin kohteiden tarjoamisen ei tuollaiselle ollut enää tarvetta ja bisnes katosi. Vastaava konsepti voi syntyä Norjaan. Joka tapauksessa rahaa ainakin Ruotsin ravien poolehin Norjasta virtaa jatkossakin. Kyllä raha reittinsä löytää. Villeimmät skenaariot voisivat olla joku ATG:n omistama peliyhtiö Maltalla, joka ottaisi vastaan Norjasta asiakkaita. Ja ilman pelirajoja tietysti. Perverssiksi tämä muuttuisi jos norski pelaisi ATG:n omistaman Maltalaisen peliyhtiön kautta yhteispooliin Norjan raveja…

Norjan kannalta pahimmillaan tuossa voi käydä niin, että hevospelaamisen määrä pysyy lähellä aikaisempaa, mutta Rikstoton tuotto ja Norjan omien ravien poolikoot romahtavat. Tätä on varmasti Norjassakin mietitty. Voisin epäillä, että Oslon kattojen alla uskotaan lupaavia tuloksia antaneen blokeerausten tiukennusten autuaaksi tekevään voimaan. Mutta mihin asti se riittää? Kommenttien valossa toimivuutta on tuonut nimenomaan rahaliikenteen hidastuminen. Asiakaskokemus on huono jos kotiutuksen saaminen on kestänyt jopa kaksi viikkoa. Puoli- tai täysammattilaisille tuo ei ole kovinkaan merkittävä ongelma. Pelitilillä makuutetaan rahaa ”työkalupakkina” joka tapauksessa ja kotiutuksen nopeus ei ole ratkaisevaa. Paljon tärkeämpää on päästä pelaamaan niihin pooleihin missä on etua saavutettavissa.

Jos asiaa katsoo vielä tovin Norjan valtion puolelta on täysin mahdollista, että tehtävällä ratkaisulla onnistutaan vahingossa katkaisemaan monopolijärjestelmän kanavointikyvyn paraneminen, joka on juuri saatu aikaan blokeerauksilla. Voi siis hyvinkin käydä niin, että ns. menee lapsi pesuveden mukana. Virallisen päätavoitteen mukaista tulosta ei ainakaan ole tulossa. Peliongelmaisia ei tällaisella ratkaisulla ainakaan auteta käytännössä yhtään.

Raviurheilun näkökulmasta tilanne ei näytä pohjoismaissa ollenkaan lupaavalta. Tai siis vielä näyttää kun Ruotsissa ATG tekee tulosta verohelpotuksen ansiosta ja Suomessa palkinnot ovat kohdillaan peliyhtiöiden yhdistämisen tuoman lisärahan voimalla. Mutta tulevaisuus näyttää joltain muulta. Suomen tilannetta olen käsitellyt monasti aikaisemminkin ja vaikea on uskoa palkintotasojen säilymiseen huipussaan vuotta tai kahta pitemmälle. Norja sukeltaa ensi vuonna jos nyt uhkaava uudistus toteutetaan. Tanskassa ei valoa näy tunnelinpäässä. Ruotsi voi vielä muutaman vuoden kestää, mutta sielläkin uhkana on totopoolien merkittävä pieneneminen. Jos ATG pääsee iskemään kiinni Norjan ”uudistuksen” takia esim. visioimani Maltalaisen yhtiön kautta vuonomaan isoimpiin hevospelaajiin, voi se pärjätä hyvin selvästi pitempäänkin. Mutta worst case skenaariona on Norjasta Ruotsin pooleihin tulevan rahamäärään merkittävä pienentyinen. Jo muutenkin pienemmiksi käyvissä pooleissa tuo voi olla laskua merkittävästi nopeuttava prosessi ja siinä on vaarana koko lajin mielenkiinnon katoaminen vedonlyönnin kohteena. Vain riittävät poolikoot takaavat pelikiinnostuksen säilymisen tulevinakin vuosina.

Iltarukouksessa toivotaan järjen vielä voittavan Norjassa. Ennusmerkit eivät ole hyvät, mutta uskoisin koko raviurheilun lobbauskoneiston olevan valjastettu ehdotuksen torpedointiin. Ja loppukaneettina todettakoon, että Norsk Tippingillä tällainen raja on jo olemassa – ei siinäkään ole mitään järkeä. Kasino- ja automaattipelien kohdalla maksimitappiorajan on helppo hyväksyä, mutta taitopelien ollessa kyseessä noilla rajoitetaan järkevän pelaamisen mahdollisuutta. Ja pakotetaan asiakkaat etsimään pelipaikkoja kv-toimijoiden palveluiden kautta. Ei mitään järkeä….

Me hävitään tää matsi

5.9.2019

Kilsaa vaille 1800 kilsaa kasassa eli 128 kilometriä vielä ja ”ollaan Kazanissa”. Ei tämän pitänyt mitään paraatimarssia Uralille ollakaan, mutta odotettua hitaammin matka etenee. Ihan kymmenen vuoden urakalta alkaa näyttää…

Mutta jätetään virtuaalikävelyt nyt rauhaan ja mennään päivän epistolaan. Ei ehkä niin yllättävästi ministeri Paateron sekä Veikkauksen puheenjohtajan tiedotustilaisuus antaa aiheen kirjoitukselle. Siitä, miten tilanne kotimaan näkökulmasta elää omasta mielestäni huonoon suuntaan (en usko että peliongelmien määrä merkittävästi vähenee mutta Veikkauksen kyky kanavoida pelaamista heikkenee pahasti), en ajatellut kuitenkaan kirjoittaa. Kesäkuinen kirjoitukseni (https://walkingtovegas.home.blog/2019/06/27/le-domaine-des-dieux/) vastaa ajatuksiani edelleen mainiosti. Loppukaneettia muotoilisin tällä hetkellä jo merkittävästi tuolloista voimakkaammaksi. Tälläkin kertaa ajattelin ottaa oman kirjoitukseni kulmaksi (taas kerran) rakkaan raviurheilun – ei vähiten Ravinetin uutisen innoittamana (https://www.ravinetti.fi/uutisarkisto/pelikoneiden-vahentaminen-uhkaa-suoraan-ravien-palkintoja/)

JP on jutussa ihan kohtuu selkeästi kuvannut huolestuttavaa tilannetta. Meidän perällä Hippoksen toimitusjohtajan kommentti asiasta saa kuitenkin karvat pystyyn: ”Palkinnot ja kasvattajapalkkiot ovat käytännössä raviurheilun ainoita joustavia elementtejä, muut kulut ovat jokseenkin kiinteitä.” Jos tämä on todellakin Hippoksen linja, niin ensi kesänä syntymässä oleva kimppavarsamme lienee yli 20 vuotisen hevosenomistajaurani viimeinen kilpahevonen (ainakin Suomessa). Jos sillä nyt viivalle ylipäätään päästään.Neljä viimeisintä kimppavarsaa kaikki ovat starttaamattomina hajonneita.

Tilanne on mielestäni melko varmasti nyt se, että Veikkauksen tuotoista saatavat valtionavustukset tulevat pienenemään nopeasti. Kuinka paljon ja kuinka nopeasti – sitä ei osaa kukaan varmasti sanoa. Itse olen yllättyneempi jos 2022 Veikkauksen tuotot olisivat vielä 900 miljoona kuin jos ne ovat 700 miljoonaa. 800 voisi olla ehkä se sivistynein arvaus. Jokainen puuttuva 100 miljoonaa tuloksesta tarkoittaa 4 miljoonaa euroa vähemmän raviurheilulle. Viittaamani uutisen lopussa kerrottu työ, jolla pyritään saada tukien pienentymistä kompensoitua valtion muista rahoista, lienee vielä epätoivoisempaa kun Veikkauksen yritys roikkua kiinni miljardin tuloutuksesta edunsaajille. Valtion rahaa löytyy varmasti osalle edunsaajia (esim. kirjastot), mutta jotenkin kaukaa haetulta tuntuu ajatus, että raviurheilu katsottaisiin yhteiskunnalle niin tärkeäksi, että sille sovitun 4% osuuden Veikkaustuotoista ulkopuolelta yhteistä rahaa alalle löytyisi.

Eli raviurheilun saama valtionavustus tullee lähes kerran kerrasta laskemaan ja merkittävästi. Kuten olen kirjoituksissani aikaisemminkin esiin tuonut, ei tilanne silti ole ihan toivoton. Mikään eikä kukaan kiellä raviurheilun tekemästä omaa työtä sen eteen, että muutakin kun pelituotoista maksettavaa rahaa allalle kerättäisiin. Tuo työ olisi pitänyt jo aloittaa melkoisesti isommalla rytinällä kun on nähty, mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan (= vielä saattaa ehtiä).

Ja sitten niihin Vesan viittaamiin joustoihin – on niitä mahdollista saada muualtakin kuin palkinnoista ja kasvattajarahoista. En tajua miten keskustelu raviratojen ja ravipäivien määrästä vaiennetaan kerta toisensa jälkeen. Noiden kahden lukumäärää kun lasketaan merkittävästi, säästyy yhteistä rahaa palkinnoille melkoisesti. Ja jos ravipäivien sekä ajettavien lähtöjen määrä laskee merkittävästi, niin pienemmästäkin kokonaiskakusta yhteen lähtöön riittäisi jopa nykyistä paremmat palkinnot. Vielä kun edellisen kappaleen viittaus ”kokonaan uuden rahan” hommaamisesta alalle johtaisi onnistuneeseen lopputulokseen, niin ei se tulevaisuus enää kovin ankealta vaikuttaisikaan.

Nyt kovaa vauhtia konkretisoitumassa oleva hätätilanne ei voi yllättää ketään. Miten silti voi olla sellainen olo, että ala olisi yllätetty housut kintuissa? On toki niin, että tilanne on kärjistynyt nopeammin kun luultavasti kukaan on osannut odottaa, mutta kun kuitenkin näyttää olevan tulossa juuri sitä, mitä tulossa on tiedetty olevan, olisi voinut odottaa valmistautumisen tulevaan olevan jo käynnissä. Jos tämä tuli yllätyksenä, niin ainakin allekirjoittaneen aikaisemmat tarinat (toukokuu: https://walkingtovegas.home.blog/2019/05/07/rahaa-on-helmpompi-kuluttaa-kuin-hankkia-lisaa/, helmikuu: https://walkingtovegas.home.blog/2019/02/03/kerta-kiellon-paalle-raviurheilun-tulevaisuudesta/ ja tammikuu: https://walkingtovegas.home.blog/2019/01/21/mihin-menet-raviurheilu/) ovat jääneet ajatuksella lukematta. Sinällään mun sekavienkin turinoiden lukematta jättämisessä ei toki mitään paheksuttavaa ole, mutta muistakin lähteistä saman asian ymmärtäminen olisi pitänyt onnistua helposti. Jäljet maassa eivät vaadi kokenutta intiaanitiedustelijaa kohteen suunnan määrittämiseen.

Loppuun vielä pieni vinkki Hippoksen päättäjille. Muiden edunsaajien kanssa yhteisrintamassa paremman tulevaisuuden puolesta vaikuttaminen on periaatteiltaan oikein hyvä idea. Kannattaa kuitenkin muistaa, että viimeisellä portilla jokainen ajattelee vain omaa parastaan. Erityisesti kun muistetaan miten yksi klikki edunsaajia onnistui jo saamaan hallitusohjelmaan kirjauksen omasta asemastaan, en laskisi liikaa ainakaan kaikenkattavan keskinäisen solidaarisuuden varaan sillä hetkellä, kun jakopotti oikeasti hupenee. Yhteiskunnallisessa keskustelussa raviurheilun nyt saama 40 miljoonan euron valtionavun kyseenalaistaminen on yhtä helppoa, kun vihreälle feministille keski-ikäisen lihaa syövän valkoisen heteromiehen leimaaminen. Nimimerkillä kokemusta molemmista omaava….

Ruotsista oppia

23.8.2019

Pitäydytään vielä rahapelipoliittisissa aiheissa, kun jutut edelleen ajankohtaisina tuntuvat pysyvän. Veikkauksen markkinoinnista liikkeelle lähtenyt kohu on kulkeutunut raha-automaattitoimintaan sekä koko rahapelijärjestelmään. Kuten itsekin olen jo monesti teksteissäni maininnut, Ruotsissa siirryttiin täksi vuodeksi monopolijärjestelmästä lisenssimarkkinaan. Mitä tuo on tarkoittanut rahapeliliiketoiminnalle, on jo kirvoittanut monia johtopäätöksiä, vaikka ainakaan minun mielestä vielä ei ole minkäänlaisten johtopäätösten aika.

Erityisesti näin, koska Ruotsista ei ole vielä saatavissa kovinkaan tarkkoja tietoja siitä, missä markkinaosuudet menevät. Olen koittanut aktiivisesti seurata Ruotsin tapahtumia ja kaivaa tietoa siitä, miten eri toimijoiden markkinaosuudet kehittyvät. Svenska Spelin tuloksesta saa hyvän käsityksen yhtiön julkaisemista osavuosikatsauksista (https://om.svenskaspel.se/bolagsstyrning/finansiell-information/) ja ATG (https://omatg.se/finansiella-rapporter/) on periaatteessa samalla tasolla, kunhan nyt saisivat Q2:n osarinsa ulos (hålla där! det är nästan september). Noidenkin osareissa on amatöörille paljon pureksittavaa, koska verokäytänteet ovat muuttuneet täysin, Svenska Spel koostuu sekä lisenssimarkkinassa että monopolissa toimivista osista sekä ATG on muuttanut kirjanpitonsa perusteita esim. raviurheilun suorien tuottojen oslta merkittävästi viime vuodesta. Erityisesti ATG:n ”muut kulut” osioon upotettu suora kohdekorvaus raviurheilulle jää vaikeasti huomioitavaksi.

Ruotsissahan on kahden päätoimijan lisäksi muitakin virallisia ”pelyhtiöitä” postkodlotterietin (https://www.postkodlotteriet.se/ ) johdolla. Olen ne jättänyt kokonaan huomioimatta marginaalitoimijoina joiden olen olettanut ”pärjäävän kuten ennen”. Tässä tarkastelussa muiden yhtiöiden pelikatteita tarkastellaan julkaistujen verotietojen pohjalta (https://www.skatteverket.se/). Tulojen kirjautumiset noissa ovat osin epätarkkoja mutta antavat ainakin oikeansuuntaisia tuloksia (= markkinan verokertymä vastaa ulosviestittyä tasoa).

Seuraava tarkastelu ei kuitenkaan sisällä mitään takuuta oikeellisuudesta. Kirjoitan asioista niin, kun olen antanut itselleni ymmärtää asioiden olevan. Melko pitkälti uskallan väittää lukuja paikkansapitäviksi koska ristiin tarkastelun valossa luvut vaikuttavat järkeviltä. Tarkastelussa olen pitäytynyt pääosin Q1 luvuissa syystä, että ATG ei ole muita vielä julkaissut. Oletettavasti yhtiöiden tulokset olivat Q1:llä normaalia pienempiä koska markkinointi ja bonustarjoukset olivat markkinan avautuessa poikkeuksellisen isoja. Lähinnä tuo tarkoittanee sitä, että vanhojen monopolitoimijoiden ”tuotto valtiolle” (mitä tuohon kuuluu laskea mukaan?) on Q2 ja eteenpäin vahvempaa mikäli pelikate pysyisi samana. Ainakin Svenska Spelin osalta näin onkin.

Isoin hämmentäjä Ruotsin markkinan tuloksellisesta menestykkyydestä on luonut uutinen, jonka mukaan uusi spelskatt on kerryttänyt Ruotsin valtion kassaa 1,8 miljardin kruunun voimalla. Monella taholla tuo on ymmärretty kokonaan uudeksi rahaksi valtiolle, mutta näin asianlaita ei ole. Tuo summa sisältää merkittävässä määrissä Svenska Spelin ja ATG:n tilittämiä veroja. Valtion perimä verokertymä on hieman enemmän kuin tuplaantunut viime vuodesta, mutta suurinta osaa siitä ei voi mitenkään uutena rahana pitää.

Svenska Spelin Q1 osarista voi päätellä yhtiön maksaneen veroja 510 miljoonaa kruunua (spelskatt 401M) ja tehneen tulosta 408M. Jos nämä summataan yhteen ja verrataan viime vuoden Q1 tulokseen 1144M (Svenska Spel ei maksanut veroa pelikatteesta ollenkaan aiemmin) voidaan todeta yhtiön tuottaneen yhteiskunnalle 226M SEK vähemmän, kun vuosi sitten samaan aikaan.

ATG:n osalta tarkastelu menee aiemmin mainituin perustein siis osin hankalaksi. Paras yritykseni tulee tässä. Q1/2019 on osarin valossa tulosta 277M ja veroja 208M (spelskatt 196M) jonka lisäksi hevospeleistä on maksettu 5% bruttovaihdosta suoraan hevosurheilulle. Tuon pitäisi olla laskujeni mukaan 167M SEK. Viime vuoden Q1 oli tulos 11M, hevosurheilulle 400M ja valtiolle 359M. Jos valtion osuuden koko ihmetyttää niin pitää muistaa, että ATG:n vero (lotteriskatt) oli viime vuonna 35% pelikatteesta, kun nykyinen (spelskatt) on vain 18%. Noiden lukujen valossa ATG tuloutti Q1 valtiolle (sisältäen hevosurheilun rahat) tänä vuonna 652M, kun luku oli viime vuonna 770M. Eli yhteensä 118M vähemmän.

Muiden lisessitoimijoiden pelikate Q1 oli 1701M ja siitä peritty 18% vero 306M. Monopolitoimijoiden miinus oli yhteensä 344M, joten kokonaisuus valtiolle Q1 jäisi tuon valossa 38M tappiolliseksi. Mutta toiston uhallakin painotan sitä, että Q1 oli tuloksellisesti vanhoille monopoliyhtiöille vaikea isojen kulujen takia. Jos markkinaosuudet pysyvät jatkossa jotakuinkin Q1:n kaltaisina, tulee kokonaistuloutus Ruotsin yhteiskunnalle jatkossa olevaan lievästi positiivinen suhteessa vanhaan monopolijärjestelmään.

Vanhana toto- ja raviurheilumiehenä tervehdin kuitenkin ilolla raviurheilun kasvaneita tuloja. Q1 tuo kasvu ei ollut kuin 33 miljoonaa, mutta ATG:n korkeammat kustannukset olivat kaikki pois juuri tuloksesta ja jatkossa (markkinointiosuuksien säilyessä) hevosurheilun potti kasvanee entisestään. Erikseen pitää vielä mainita, että pelkkien verotietojen varassa näyttäisi siltä, että ATG on Q2:lla sekä heinäkuussa pystynyt edelleen vahvistamaan markkinajohtajuuttaan lisenssimarkkinassa.

Sitten vielä muutama irtohuomio tästä kaikesta. H1 tai peräti Q1 on aivan liian lyhyt ajanjakso arvioida muutoksen taloudellisia vaikutuksia. Muutoksen vaikutukset peliongelmiin ovat vielä paljon hitaampia kuin suorat taloudelliset vaikutukset. Toivoisinkin, että ihan kaikki tahot omista agendoistaan riippumatta pyrkisivät olemaan vielä vetämättä johtopäätöksiä muutoksen vaikutuksista Ruotsin peliongelmiin. Erityisesti näin koska yhteisymmärrystä (eri agendoilla ajavien välillä) ei ole onnistuttu saavuttamaan Norjan 2007 peliautomaattien poiston vaikutuksistakaan. Tuohon en malta kuitenkaan olla ihmettelemättä sitä, miten viime kirjoituksessani viittaamaan Bergenin yliopiston tutkimuksiin suhtaudutaan yliolkaisesti, jos niiden tulos ei vastaa omia toiveita. Ko. tutkimus on kuitenkin käytettävissä olevista tutkimuksista ainut väestötasoinen tutkimus ja kovasti oudolta tuntuu, että väestötason rahapeliongelmien tasoa voisi määrittää muutoin kuin väestötasoisilla tutkimuksilla.

Sitten vielä niille, joita kiinnostaa Ruotsin tuloksesta johtaa päätelmiä Suomeen pyydän huomioimaan kaksi tärkeää pointtia. Ruotsissa monopoli oli hävinnyt markkinaosuutta paljon ennenkuin lisenssimarkkinaan siirryttiin. Ulkomaisten toimijoiden osuus pelikatteesta oli viime vuonna jo tasoa 30% kun Suomessa vastaava on noin puolet tuosta. Toiseksi molemmille Ruotsin monopoliyhtiöille lisenssijärjestelmä antoi lisää liiketoimintaa. Kumpikin lanseerasi mm. nettikasinon. Uskomatonta mutta totta on se, että Ruotsissa ei ollut monopolitoimijoilla ollenkaan nettikasinoa vielä armon vuonna 2018. Tämä mahdollisti entisille monopolitoimijoille aidosti uuden liiketoiminnan kehittämistä sekä markkinaosuuden voittamista kv-toimijoilta. Suomessa tilanne ei ole sama.

ATG:n osaria Q2 tässä odotellaan (huhujen mukaan olisi tulossa ensi viikolla) ja sitten aletaankin valmistautumaan Q3 tietojen tuloon. Ensimmäinen vuosi kun saadaan kasaan niin eiköhän varmempia laskelmia aleta saamaan uudesta tilanteesta. Toki pitkä juoksu tässäkin ratkaisee ja mielenkiintoista on nähdä esim. vahvasti keulaan avanneen ATG:n kehitys tulevina vuosina. Hevospoolit ovat pienentyneet viime vuodesta mutta uutena mukaan tulleet kasinopelit ja urheiluvedonlyönti auttavat tuloksen tekemisessä. Jos hevospoolien kehitys jatkuu mollivoittoisena on mielenkiintoista nähdä pystyykö ATG kompensoimaan sen muiden tuotteiden kasvulla.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Itse itseäni lainaten

13.8.2019

Matka on alkanut joutua. Vajaaseen kahteen viikkoon 120 kilometriä on kuljettu ja itseasiassa tyyli on osin muuttumassa sellaiseksi, jossa kävelykilpailussa jaettaisiin varoituksia. Ei vielä välttämättä maakosketuksen puutteesta vaan vasta polvikulmasta mutta kuitenkin. Samalla tuo oma ihana 15K haasteeni on puhallettu henkiin, kun kahden viikon punnitusväli tarkoitti yllättävää lähes kolmen kilon liikahdusta oikeaan suuntaan. Sanktioille varattu budjetti voi osoittautua yllättäen ylimitoitetuksi…

Olen koittanut pitää näppejäni irti kirjoittaa blogia nyt vellovasta rahapelipoliittisesta keskustelusta. Mutta tuo keskustelu on jatkunut liian pitkään jotta yrityksessäni onnistuisin. Joten mennään aiheeseen ja tuohon itseni siteeraamiseen. Helmikuussa olin hyvin ajan hermolla, kun ennakoin tulevaa ja kirjoitin täällä peliongelmista. Nyt tekee mieli nostaa yksi kappale vanhasta uudelleen esiin:

”Toinen ajatus täältä tulee näitä viime aikoina oikein aktiivisesti esiintyneitä eri vastuullisuustahoja ajatellen. Koska Arpajaislaki tällä hetkellä lähtee siitä, että peliongelmia vähennetään, on nämä tahot nähneet etsikkoaikansa koittaneen. Ja hyvä niin – se on heidän tehtävänsäkin. Mutta tuossa on iso vaara käydä kuten vihervasemmiston ilmastotoimissa (tästä voisi kehitellä hyvän teorian siitä, että äänestääköhän vastuullisuusihmiset keskimääräistä enemmän vihervasemmistoa vai ei – mutta niin syvälle nenääni en ole sormenani tunkemassa), eli rajut toimet saadaan ajettua Suomessa läpi mutta ilmasto ei pelastukaan ja peliongelmat eivät vähene. Pelipuolella mahdollisesti ylimitoitetuilla toimilla vain ja ainoastaan joudutetaan vääjäämätöntä prosessia Suomen monopolijärjestelmän muuttamisesta lisenssijärjestelmäksi. Ja silloin kun tuo muutos tapahtuu, on hyvin vaikea, ellei jopa täysin mahdotonta nähdä, että peliongelmien ehkäisy kirjataan lain tavoitelistan kärkeen.”

Voin taputella itseäni olkapäille. Viimeaikainen kuohunta Veikkauksen ympärillä on johtamassa juuri tuonne. Sinällään fiksulta kuulostava ajatus peliautomaattien siirtämisestä erillisiin pelisaleihin niiden aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi kerää kannatusta kansalaisaloitteelle. Eikä siinä mitään, tärkeällä asialla tuo on ja olisi hyvä, että aloite etenisi eduskunnan käsittelyyn. Olisi ihan suotavaa, että asiasta päättävät kävisivät siitä riittävän perusteelliset keskustelut päätyen yksiselitteiseen ratkaisuun (joka voi toki poliitikot tuntien olla mitä vain).

Itse näen tasan yhden ison ongelman ajatuksessa siirtää peliautomaatit pois kaupoista. En usko sen vähentävän pelihaittoja. Harmitonta pelaamista se kyllä vähentää. Ainoa yhtään relevantti markkina, jossa tuon tyylinen muutos on tehty, on Norjan 2007 päätös poistaa peliautomaatit maasta kokonaan. Tuo toimenpide ajoi peliautomaattien 450 miljoonan euron tuoton 2006 nollaan vuodeksi 2008 (2007 oli välivuosi, jonka aikana automaatit poistettiin). Samaan aikaan pelimarkkina pieneni vain 150 miljoonaa. Eli 300 miljoonaa automaattien kautta pelatusta rahasta löysi uuden kodin. Sen jakautumisesta suhteessa ongelmapelaaminen ja terve pelaaminen en ole nähnyt tutkimusta. Vahva intuitio kuitenkin on, että ongelmapelaaminen siirtyy toisiin peleihin paljon helpommin, kun ongelmaton. Kun lisäksi tiedetään, että väestötasolla Norjan peliongelmat ovat mieluummin nousseet kuin laskeneet (lähde Bergenin yliopiston tutkimus: https://lottstift.no/wp-content/uploads/2016/06/WEB-Rapport_befolkningsundersokelsen.pdf), on aika vaikea tulla siihen johtopäätökseen, että peliautomaattien poistaminen vähentäisi merkittävästi ongelmapelaamista.

Itsekään en toki ole sitä mieltä, että peliautomaatit sinällään nykylaajuudessaan yhteiskuntaan kuuluisivat. Ehdotettu muutos pitää varmasti toteuttaa joskus. Mutta mielestäni ehdotettu toimenpide muuttaa dynamiikkaa rahapelimarkkinassa niin voimakkaasti, ettei sitä voi toeuttaa erillisenä, vaan se kuuluu yhdistää koko rahapelijärjestelmän muutokseen monopolista ainakin osittaiseen lisenssimarkkinaan. Suomen hajasijoitettujen automaattien pelikate on reilu 20% isompi kuin Norjan automaattipelikate oli 2007. Jos Norjassa 300 miljoonaa euroa automaateissa kiertänyttä rahaa löysi uuden kodin, voisi Suomessa olettaa luvun olevan lähempänä 400 miljoonaa (ellei ylikin). Tuo jakaantuisi Veikkauksen omien pelipaikkojen, Veikkauksen asiamiesverkostoon jäävien kuponkipelien, Veikkauksen digin sekä kv-toimijoiden kesken. Sivistyneitä arvauksia paljonko mihinkin virtaisi voi kuka vaan heitellä – tietoa ei ole kenelläkään (Norjan muutos tehtiin ympäristössä jossa digin osuus oli muutenkin merkittävästi pienempi). Omien laskelmieni mukaan ei ole mitään syytä epäillä, etteikö saavuteta tilannetta, jossa lisenssimarkkinaan olisi käytännön pakko siirtyä kv-toimijoiden digin vallatessa muutoksen yhteydessä liikaa markkinaosuutta.

Monopolin lähtölaskenta on toki muutenkin käynnissä. Peli siirtyy kokoajan enemmän ja enemmän digitaaliseen kanavaan. Siellä Veikkaus kohtaa kovaa kansainvälistä kilpailua ja on viime vuodet selvästi hävinnyt markkinaosuutta. Tuossa kilpailussa on lähes täysin mahdotonta pärjätä ilman tasavertaisia toimintaehtoja. Tämän hetken tilanteessa, jossa Veikkausta säädellään monopoliperusteiden mukaisesti eikä kaikkia kv-toimijoiden pelejä, palveluita, käytänteitä jne. sallita, ei tasapuolista mahdollisuutta kilpailla ole. Tiettyyn rajaan asti historia, aikaisempi markkinaosuus, kotimaisuus, luotettavuus jne. tuovat riittävän kilpailukyvyn, mutta niidenkin kantokyky on rajallinen. Kilpaillussa markkinassa muita toimijoita tiukemmin säädeltynä markkinaosuuksista tappeleminen on kuin nyrkkeilyä kädet selän taakse sidottuna. Selvää on, että isompikin nyrkkeilijä tuossa tilanteessa lähinnä ottaa iskuja vastaan.

Jonkinlaisena loppuyhteenvetona toteaisin, että nyt haetaan nimiä hyvään tarkoitukseen joka läpi mennessään luultavasti tuottaisi täysin päinvastaisen tuloksen. Peliongelmien määrä ei toimenpiteellä vähenisi ja kun järjestelmä muuttuisi lisenssiin tilanne luultavimmin kääntyy päinvastaiseksi. Lisenssimarkkinassa rahapelien markkinointi tulee moninkertaistumaan nykyisestä. Ruotsissa käytetään tänä vuonna rahapelien markkinointiin arviolta 15 kertaa enemmän rahaa kun mitä Veikkaus käyttää. Veikkauksen digipalveluiden vastuullisuustyökalut eivät sellaisenaan kuulu lisenssimarkkinaan (nuo ovat tällä hetkellä yksi iso Veikkauksen kilpailukykyä heikentävä palanen palapelissä). Ruotsissa ainoa merkittävä kaikkia toimijoita koskeva vastuullisuustoimi on keskitetty pelikieltorekisteri (= pelaajalla mahdollisuus estää pelaaminen kaikilla lisenssitoimijoilla kerralla). Tämä lienee taso Suomessakin kun joskus lisenssimarkkinaan siirrymme. Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että lisenssiehtoihin voitaisiin kirjata markkinointi- ja vastuullisuusrajoituksia mielin määrin. Näin asia ei valitettavasti ole. Peliyhtiöt maksavat lisenssimaksua päästäkseen markkinoimaan ja myymään pelejä markkinoille. Jos näitä oikeuksia rajoitetaan kovasti, jäävät yhtiöt off-shore toimijoiksi ilman lisenssiä. Ja lisenssimarkkina, jonka kanavointikyky jää huonoksi, on jokaisesta näkökulmasta yhteiskunnalle se kaikkein huonoin vaihtoehtio.