12.7.2022

Vaikka virallisesti olenkin tauolla niin Skotlannin nummilla pelattava The Open antoi syyn pieneen blogi-entryyn ah niin rakkaan golf-petsailun tiimoilta. Eihän tämä tauko nyt muutenkaan ole pitänyt. Joka viikko jotain pientä peliä on johonkin pakko ollut lykätä. Mutta ehkä silti ”taukoa” on voinut pitää onnistuneena, kun ajankäyttö petsailuun on ollut merkittävästi vähäisempää kuin viime vuosina ihan koko ajan… Muut hankkeet on edistyneet sinä aikana mukavasti lukuun ottamatta Vegasiin kävelyä ja laajemminkin omaa urheilua. Jalka on osin pois pelistä ja tuo torpedoi liikkumista tehokkaasti. Kampanja etenee tällä hetkellä 9332 kilometrin kohdalla ja ihmeparantumista odotellaan…

Mutta mennään asiaan ja golfin ”kotiin” St Andrewsiin. The Open on tapana pelata tuolla joka viides vuosi (säännöllisesti 1990-2015) mutta nyt edellisestä Openista the Old Ladyllä on kulunut jo seitsemän vuotta. Tuntuuhan tuo melkein ikuisuudelta. Kentästä ei nyt tarvi sen enempää tarinoida kun ”kaikkihan sen tuntee”. Todetaan kuitenkin, että kenttä tarvitsee tuulta, jotta se pystyy haastamaan nykyajan parhaat pelaajat. Nyt harjoituspäivinä tuolla on tuullut oikein kunnollakin mutta hiukan heikoksi tuulet hyytyvät kisan ajaksi. Muuten sellaista perussäätä on luvattu eli maksimilämpötilat huitelee 20 asteen tienoilla ja silloin tällöin voi vettäkin vähän rapsasta. Mutta Skotlantilaiseksi kesäsääksi pelaamisen oikein sopivaa…

Petsauksen näkökulmasta The Open on itselle aina mielenkiintoinen. En tiedä miksi mutta joka vuosi markkina katsoo kisaa eri asennosta kuin mitä itse teen. Sen tunnustan, että itse käytän links-kentillä vähän normaalia isompaa keskihajontaa kentän luonteen takia. Muita erityisempiä poikkeuksia en tee. Periaatteessa nämä kentät sopivat hyvin myös lyhytlyöntisemmille kuten viime kerran (2015) voittajasta Zach Johnsonista voi päätellä. Nytkin kenttä tulee pelaamaan sangen kuivana ja se tekee sen, että rulleja, pomppuja ja ”valumisia” tulee väylillä riittämään. Tuo tekee sen, että kentällä lyöntimitta ei ole ”kenellekään” ongelma mutta pitkien lyöntien pysyminen väylillä on haastavaa. Erityisesti väyläbunkkereita tuolla kuitenkin olisi syytä välttää sillä niistä välilyönti on usein välttämättömyys.

Nyt siihen omaan ”vuosittaiseen ongelmaani”. Minun on mahdoton ymmärtää, miten markkina dissaa jenkkitourin ”kakkosketjua” The Openissa. Tuo lähtee ilmeisesti ajatuksesta, jossa pelaajien kokemus links-kentillä on rajallinen. Mutta miksi ”ykkösketjua” sitten kohdellaan toisin? Minä en ole tilastoistani löytänyt viitteitä siitä, että ”PGA Tourin average jenkkijyrä” pelaisi The Openissa keskimäärin huonommin kuin muut. 2000-luvulla jenkeistä on Openin voittanut jo Tiilkeri kolmasti, Duval, Curtis, Cink, Mickelson, Zach, Spieth sekä viime vuonna Morikawa. Nyt kun muistetaan vielä, että jenkkien suhteellinen osuus pelaajista on The Openissa pienempi kuin muissa majoreissa, niin ihan kohtuulliselta menestykseltä tuo näyttää.

Tällä pohjustuksella mun petsilista oli puolipitkä. Garcia ja Casey on ainoat Eurooppalaiset listoilla ja suosikkeja ei päässyt vetämään yhtään:

Sungjae Im 95; Pieni varoituksen sana siitä, että nyt on kaksi huonoa kisaa alla  

Corey Conners 140; Ei erityisemmin lepattanut viime viikolla Skotlannissa mutta on muuten ollut elämänsä kunnossa

Keegan Bradley 170; About samat sanat kun Connersille. Toki oli viime viikolla vielä huonompi ja elämänsä kunto voi olla liioittelua, kun tämä oli 10v sitten pitempään aika kova karju. Mutta on viime ajat ollut ainakin parempi kuin vuosiin…

Aaron Wise 180; Romahti viikonloppuna US Openissa ja oli huono Travelerissa vielä sen jälkeenkin. Nyt siis neljä huonoa rundia alla. Sitä ennen oikein mainio pitempään eikä ”elämänsä kunnossa” ole tuosta yhtään liioittelua.

Keith Mitchell 220; Noussut tänä vuonna uudelle tasolle ja se tuntuu pitävän yhtä. Skotlannissakin kaksi oikein mainiota kierrosta, vaikka toki pari vaisumpaakin.

Abraham Ancer 250; Pelannut pidempään vähän alle tasonsa mutta ei nyt mitään katastrofia. Markkina tuntuu kairaavan joko penaltyä tai sitten vain olettaa että linksit ei sovi.

Cameron Tringale 280; Hyvässä perusvireessä vaikka pakittikin Skotlannissa keulilta unelma-avauskierroksen jälkeen. Ei kuitenkaan missään nimessä pelannut huonosti kuin lauantaina.

Talor Gooch 290; Oikein oikein hyvä koko ajan ja nämä kaivaa saman kertoimen kuin Padraig Harringtonille? Toivon jostain löytävän turnaushedarin miesten välille tasabuukkina…

Harold Varner 280; Ihan uransa parhaalla tasolla viime ajat tälläkin ja kerroin jossain ihan muualla.

Mito Pereira 280; Kaveri on matkalla maailman huipulle. Tulevina vuosina ei ole näitä kertoimia tarjolla. Ollut oikein hyvä koko kauden ajan. Skotlannissa oikein mainio avauskierros ja sitten vuoden huonoin rundi ja kisa oli siinä. Mutta ei kai nyt yksi huono rundi mitään tarkoita…

Sergio Garcia 290; ura alkaa olemaan ehtoossa ja on ollut viime ajat aika huono – pienellä silti yritin näillä kertoimilla

Webb Simpson 270; hukassa on tämäkin ollut mutta viime aikoina satunnaisia oikein kunnonkin rundeja. Ei kait tätä minään tulevana voi pitää mutta ei siitä ole kuin reilu vuosi kun tämä oli pitkään ollut top10-pelaaja maailmassa.

Jason Kokrak 320; tasaista tekemistä ja ei kuitenkaan mikään nolo perustaso. Alkaa keroimet olla Adri Arnauksen kanssa tasoissa ja miesten pelitasossa eroa vaikka kuinka (minun papereissa 0,4 lyöntiä per kierros)

Paul Casey 320; rikkihän mies on mutta en voi näillä kertoimilla olla koskematta

Russell Henley 370; Vähän vaisumpi kausi menossa mutta oli esim koko kevään todella mainio. En nyt ihan keksi miksi tällaisia kertoimia on tarjolla. Voi olla että rikki on tämäkin kun nyt on taukoa alla.

Sebastian Munoz 370; Noussut elämänsä kuntoon ja kertoimet ei vastaa yhtään sitä. Minä olin mallailemassa tätä lyöntiä tourin keskiarvoa paremmaksi ja sillä kerroin pitäisi olla vain vähän reilut sata…

Brian Harman 390; Umpisurkea skotlannin torstaina mutta sitä ennen oikein hyvä koko ajan. Sinne Munozin tienoille tätäkin olin lykkimässä…

K.H. Lee 410; Pelannut koko vuoden elämänsä parasta golfia ja vire tuntuu pitävän. Markkinan mielestä ei kuitenkaan juuri nyt…

Si Woo Kim 410; Tasaista tekemistä, ei toki ihan edellisten kaverien tasolla joten tämän maistuvuus on vähän rajallisempi

Chris Kirk 490; Romahti Skotlannissa viikonloppuna mutta hyvä ennen sitä to-pe ja erityisesti koko kauden. Ei tämäkään kaukana ole siitä ”lyönti averagea parempi” pelaajasta kun markkina tunkee miestä ”0,2 lyöntiä parempi” tasoon

Mackenzie Hughes 560; Hyvää pelaamista viime ajat paitsi romahti skotlannissa avausrundilla. Taasko se yksi kierros muka vaikuttaisi?

Kevin Na 600; Tämä on pelannut kohta 10 vuotta putkeen paremmin kuin mihin kerroin viittaisi. Ihan ei aukea tämäkään. Portlandin LIV-turnauksessa viimeksi oli ihan kohtuullisen hyväkin. Ei ymmärrä…

Tom Hoge 700; On kyllä hukannut peliään, mutta oli vielä PGA Championchipin aikaan voimaluvuissa lyönnin averagea parempi (se vähän reilu 100 kertaa tässä kisassa taso). Onhan noita huonoja kisoja jonossa jo monta mutta pienen yrityksen varasin tällekin nyt…

Sitten ei muuta kuin odottelemaan torstaita ja katsomaan miten Eurooppalaiset nöyryyttää PGA-tourin miehiä…

1.6.2022

Tässä viimeinen entry blogiin golf-petseistä ainakin joksikin aikaa. Olen päättänyt vetää ainakin kesän henkeä ja voipi olla mahdollista, että tuo venyy enempikin. Sanotaanko näin, että aika aikaa kutakin. Golf-petsit piti lopettaa jo viime syksynä 50v lahjana itselle, mutta edellinen kausi oli sen verta menestyksekäs että ei malttanut. Talvi uitiin sitten oikein kunnon tappioputkessa ja vaikka viimeiset puolentusinaa viikkoa oikein menestyksekkäitä onkin olleet (ml. viime entryn Justin Thomas PGA Championchipissä) niin päädyin tauolle itseni laittamaan kuitenkin. Nautitaan nyt kesästä mieluummin lasten kanssa, kun ne isän seurassa vielä viihtyvät…

Päätös kypsyi lopullisesti maanantaina lasten suunnistuskoulussa. Olin ollut onnekas golf-petseissä viime viikollakin, kun olin Scottie Scheffleriä lyönyt ja kuvittelin lunastuksen olevan ”saletissa” ennen sunnuntaita. No miehen peli sunnuntaina oli kaameaa ja viimeisellä neljällä reiällä mies oli noin suurinpiirtein häviämässä joka reiällä. Niin vain mies silti taiteili itsensä uusintaan ja pääsin ”kotiuttamaan” ennen jatkoreikiä käsittämättömällä 1,83 kertoimella Sam Burnsia vastaan. Ja niin mies hävisikin uusinnan toki Burnsin kaamealla ”munkkiputilla”. Mutta eniwei ”voitonhuuma” oli päällä peleistä. Mutta huumaa oli tarjolla vähän enempikin muualla. Reilu 20 vuotta itse aikanaan kilpasuunnistusta harrastaneen vein luonnollisesti lapsiani rasteille heti kun mahdollista. Espoon Suunnalla on erittäin hienosti toteutettu suunnistuskoulu lapsille ja siellä olemme kahden vanhemman lapsen voimin kevään mittaan viihdytty. Maanantaina oli sitten viimeinen kerta ennen kesätaukoa ja lapsille oli tarjolla pistesuunnistus niin, että sai mennä ihan itse haluamansa radan kartalla olleista 16 rastista. Oma 4-vuotias täräytti siihen heti, että hän kyllä haluaa kiertää kaikki rastit. Yritin selittää, että siitä tulee ihan väkisin vähintään neljän kilometrin lenkki ja se on aika paljon tuon ikäiselle. Ei auttanut. Poika halusi. Ja niin sitä sitten mentiin. Alkoihan tuo ”hieman” tyhjä jo lopussa olemaan mutta oma fiilis oli kyllä ihan tapissa, kun aina rastin nähdessään poika sai sähköiskun ja sinkosi rastille. Kun rata oli kierretty niin tytärkin löytyi (meni 6v ryhmässä erillään) ja ilmoitti isoon ääneen että oli ”kivointa ikinä”. Minä totesin, että nämä on nyt mun juttuja ja antaa petsailun olla (memorialin jälkeen kun on ihan omia lempikisojani)…

Sinällään on toki vähän sellainen olo, että voiko petsailun muka vain antaa olla. Rahapelaaminen alkoi itsellä 80-luvun alussa Vakiolla ja on jatkunut keskeytyksettä aina tänne asti. 90-luvulla pääpeliksi tuli Toto-pelit. Sillä saralla sai ekoja kertoja nauttia menestyksestäkin. Yhteen väliin tuli jopa kuuden peräkkäisen voittovuoden putki. Mitään tolkuttoman isoja voittoja en raveista kyllä ole saanut. Isoin lunastus on vain reilut 18.000 euroa. 2000-luvun pokeribuumissa löysin sen ravien ”oheispeliksi” ja siinä varmaan pelaajana olen ollut ”parhaimmillani” siinä mielessä, että ainakin buumin kovimpina vuosina itsensä elättäminen olisi onnistunut helposti. Pelasin jostain pölhöstä päähänpiintymästä johtuen vuosina 2006-2010 noin sillä taktiikalla, millä moni muu veti sitten 10v myöhemmin. Turnauspeleissä tuolla pärjäsikin mainiosti mutta käteisessä kyllä kuoppakin opin kaivamaan. Uraan mahtui tuolloin muutamakin oikein mojova voitto WCOOP, Sunday Brawl ja Partyn 300K quaranteed kärkenään. Joskus 2009-2010 vaihteessa tuli sitten golf kuvioihin ja noin 2013-2017 oli sellaista revittelyä ylöspäin, että ei mitään järkeä. Silloin varmaankin kuvitteli, että omat mallit olivat ihan ylivertaisia ja että ”kukaan ei mua biittaa”, mutta jälkikäteen on helpompi olla analyyttinen ja todeta että melkoinen osa tuostakin oli vain tuuria. Toki minun mallit siihen aikaan oli varmasti edellä markkinaa, ehkä paljonkin. Mutta kyllä rouva fortunan buusterit lopullisen tuloksen aikaan saivat. Tuon jälkeen markkina on hinannut itseään koko ajan likemmäs minun linjojani ja etu on kaventunut merkittävästi jos ei jopa kokonaan. Nyt kun katselin Memorialin kertoimia, niin joutui surukseen toteamaan, että markkina huomioi ”lempitekijääni” track biasia ilmeisesti jo suurin piirtein yhtä paljon kuin itsekin. Kyllä se taitaa olla hyvä aika tauolle ja hengenvedolle.

Mutta Memorial… On tosiaan lempikisojani ei vähiten hienon kisakentän Muirfield Villagen takia. Täältä on tullut petseillä kairattua ennenkin menestystä ja ”luotto kentän sopivuuteen” on kova. Toki siis tänä vuonna muuta ”aikaisemmin varmasti ylikertoiminen Muirfield spesialisti” oli markkinan toimesta vedetty jo turhan alas. Ja kun vielä todetaan, että viime vuodeksi kenttä oli rempattu ja pidennetty niin ”vanhojen meriittien” painoarvoa ei voi nyt ainakaan ihan 100% painottaa. Jos raffi pelaa tänä vuonna yhtä vaikeana kuin viime vuonna niin tarkkuuden merkitystä pitäisi painottaa arvioissa entistäkin enemmän.

Ensimmäinen oma pelikohteeni on Jon Rahm. Miehestä sai alkuun vähän jopa 13,0 kerrointa mutta pääosin olen joutunut tyytymään 12,5:een. Miehen pelin taso toki heiluu oudosti ja viimeksikin PGA Championchipissä pelasi kaksi hyvää ja kaksi huonoa kierrosta. En kuitenkin anna tuon häiritä, kun vastapainoksi Muirfieldistä on miehellä voitto toissakerralta. Scottie Scheffler on toki nykyään maailmanlistan ykkönen ja ollut hämmästyttävän kova koko alkuvuoden, mutta minun vahvuusluvuissani Rahm on edelleen planeetan kovin pelimies. Nyt Scheffler ei ole edes vastassa ja ”kakkosketju” on tasossa jo 0,3 lyöntiä tms. Rahmia perässä. Toki niissä voimaluvuissa markkinan kakkossuosikki Rory McIlroy on vielä enempi perässä. Roryn kakkossuosikin asemaa en taas(kaan) ymmärrä yhtään, varsinkin kun mies ei erityisemmin ole osoittanut Muirfieldissä viihtyvän.

Toinen pelikohteeni on vanha tuttu Patrick Cantlay (20). Huiman talven jälkeen miehen peli ei ole ollut ihan samassa kuosissa, vaikka toki Zurich Classicissa ykkösviulua soittikin. PGA Championchip oli sitten vastapainoksi miehen huonoin kisa vuosiin. Mutta perusluokka on kohdallaan, hyvistä esityksistä ei ole liikaa aikaa ja kenttä on sopinut mainiosti – siinä on hyvä perusta pelikohteelle. Muirfield tuntuu miehelle melko ”perfect match”:lta. Kuusi kertaa on täällä pelannut ja debyyttin T35 on huonoin. Sen jälkeen on kaksi voittoa, nelonen ja seiska. 24 rundia täällä mies on pelannut yli kolme lyöntiä PGA-tourin keskiarvoa paremmin ja suhteessa omaankin tasoon sellaiset 1,6 lyöntiä per kierros ”liian hyvin”. Minun arvioissani mies on kisan selkeä kakkossuosikki ja yrityksen arvoinen näillä kertoimilla.

Pienen yrityksen paikka on Matt Kuchar (85). Alkuun näytti, että tämä olisi oikein maistuva kohde kun 120 kauppa vähän kävi mutta nopeasti tuo alas tuli. Tulkinta on, että ihan alkumarkkinan tarjoajilla tuo track biasin huomioiminen on vielä hakusessa. Kuchilla sitä meinaan riittää. Miehen peli on muutenkin parantunut paljon ja voisi jossain taas olla tulossa. Playersiin asti tämä kynti todella syvällä mutta sen jälkeen tekeminen on ollut paljon normaalimpaa. Perusluokka tällä oli aikanaan jopa yli 1,5 lyöntiä keskiarvoa parempi ja vielä 2019 mies pelasi tuolla tasolla. 2020 oli sitten huono ja 2021 ihan katastrofi. Ikää alkaa miehellä toki olla, mutta kyllä sellainen 1,2-1,4 lyöntiä per kierros keskiarvoa parempi taso vielä ihan realistinen tällä on. Ei peli ihan tuollaista vielä ole vaikka parempi jakso numerollisesti jopa tuotakin vahvempi on. Vahvuus on tullut onnistuneesta lähipelistä ja pallon lyöminen on yhä vähän hakusessa. Mutta eniway en anna sen häiritä kuin kenttä sopii täydellisesti. Tilastoista löytyy 54 rundia täältä ja ne mies on pelannut 1,3 lyöntiä per kierros omaa tasoaan paremmin. Tuolla otoskoolla tulos on huima. Kerroin markkinassa on about sama kuin jollakin Jason Dayllä (joka on aina ollut Muirfieldissä liikaa pelattu kun asuu kentän lähellä), joka ei ole pelillisesti ollut yhtään edellä ja 44 rundin otoksella kenttä on korkeintaan neutraali. Ihan markkina ei vielä lajia tunnu läpi pelanneen…

Ja sitten long shot osastolle. Stewart Cink (410) on ihan pakko pelata. Miehen peli on osoittanut taas paranemisen merkkejä tai oikeastaan on ollut oikein hyvääkin esim. Wells Fargossa ja PGA Championchipissä. Vuoden tämä ehtikin olla aika hukassa edellisen kuumemman runinsa jälkeen. Siihen toki osuikin sitten mm. kaksi voittoa eli vaikka ikää alkaa olemaan niin mies osaa yhä voittaa. Ja sitten pääasiaan eli biasiin. 66 rundin otoksella (alkaa olemaan painoarvoa) 0,9 lyöntiä per kierros omaa tasoaan paremmin. Samaa tarinaa siis kun Cantlayllä, luokkaa on tarpeeksi, vire näyttää riittävältä ja oikein sopiva kenttä. 400-kerroin menee näillä spekseillä lahjaosastolle.

Ja loppuun maininta yhdestä miehestä ilman petsisuositusta. Collin Morikawa on kentällä pelannut kolmasti ja voittanut sekä ollut kakkonen noissa jo. 27 kerroin tuntuu houkuttavalta mutta päädyin lopulta jättämään väliin. Miehen peli on taas ollut sen verta off että ei uskalla. Tämä on kyllä vaikea herra. Nyt on menossa kolmas kausi sellaisena ”vain” 1,4 lyöntiä keskivertoveturia parempana mutta silti voittoja on jo kuusi kappaletta, joista kaksi majoreissa (sekä yksi WGC- ja ET-finaalin voitto). Kun miehen raudat lävähtävät kohdilleen ei planeetalta löydy parempaa lähestyjää. Ja kun ollaan voittotaistossa, tämä mies on pelkkää rautaa. Ja nyt vielä sopiva kenttä. Kaikki puoltaisi ja kun tästä oppirahoja tuli maksettua buukkilaidalta, niin nyt olisi paikka kairata takaisin. Mutta antaa olla ainakin vielä. Onhan tässä vuorokausi aikaa pyörtää tämä päätös…

Kaikille tänne asti lukeneille ja miehen golf-petsikirjoituksia muutenkin lukeneille kiitoksia yhteisestä taipaleesta. Meidän perällä keski-ikäistytään ja tämä homma jää nyt siis tauolle. Blogi voi toki tehdä comebackiä yhteiskunnallisten asioiden osalta – sillä saralla on ollut viimeiset vuodet hiljaisempaa…

Kiitoksia ja näkemiin    

17.5.2022

Blogissa on ollut hiljaista RBC Heritagen jälkeen. Siellä pelikohteista Kuch jäi lyönnin päähän uusinnasta. Kuten alkukeväästä spekuloitua allekirjoittanut on ajautunut ajankäyttöongelmiin, ja blogin päivittäminen on ollut vähän niin ja näin. Tässä on viimeiseen pariin vuoteen saatu kolmas (kaikki vielä alle kouluikäisiä) lapsi, pistetty pystyyn muutama (4) firma, liitytty Liberaalipuolueeseen ”aktiiviksi” ja nyt on kaiken päälle ostettu tontti ja rakennuslupahakemus on sisässä… Aina välillä on alkanut tuntumaan siltä, että täyttä on kalenterin tienoilla…

Blogin teemanahan on ollut ”kävellen vegasiin” eikä tuokaan nyt taas oikein ole edennyt. Viimeisin päivitys oli helmikuulta ja vain reilu 500 kilsaa on sen jälkeen matka edennyt. Nyt mittarissa on total 8923 kilometriä eli kohtapuolin 40% matkasta takana. Puuttuvan ajan lisäksi matkan joutumista haittaa ”perinteinen” jalkavaiva. Urheilu-ura lopahti aikanaan akillesjänteen sekä kantaluun kiinnityskohdan ongelmiin (pieniä repeämiä (yksi vähän isompikin)) ja noista kärsitään ajoittain edelleenkin. Nyt on ollut taas huonompi jakso…

Mutta lopetetaan henkilökohtaiset valittamiset ja mennään golfin kauden toisen majorin pariin. PGA:n mestaruudesta pelataan tänä vuonna Tulsassa Southern Hillsin kentällä. SH on ollut majorien näyttämönä jo seitsemän kertaa aikaisemminkin, mutta kenttää on viimeisimmän (US PGA 2007) jälkeen uusittu melkoisesti vuonna 2019. Uusitusta kentästä saa esimakua vuoden 2021 seniorien US PGA mestaruudesta, jonka voitti Alex Cejka. Isossa kuvassa kenttä on pitkähkö, väylät ovat leveitä & muodokkaita ja niillä on paljon doglegejä sekä griinit pieniä ja niiden ympäristöt todella haastavia. Väylien muodot tekevät sen, että kallellaan olevista pinnoista lyödään jatkolyöntejä ja pieniä griinejä tullaan missaamaan paljon. Lähipelin toimivuus tuleekin olemaan lyöntimitan lisäksi ratkaisevassa roolissa tämän vuoden mestaruutta jaettaessa.

Oma mallinnukseni ei ole ihan omimmillaan majoreissa (pl Masters) kun kenttästatistiikkoja ei yleensä liikoja ole tarjolla. Ei tämäkään kerta tuosta tee poikkeusta. Malli kyllä löytää ”muka mielekästä” pelattavaa mutta monen kohdalla annoin markkinan arvioille enemmän respektiä kuin niillä kentillä, joista tarkempaa dataa olisi käytettävissä. Jotain pelattavaa kuitenkin onneksi löysin…

Ensimmäisessä pelikohteessa tehdään melkoinen poikkeus ja pelipaikka ei olekaan pörssi. Jostain ihmeen syystä Pinnacle tarjoaa pelikohteelle parempaa kerrointa kuin Betfairin pörssi. Eli Justin Thomasia saa jonottomalla pörssistä 19,5 kertoimella, joka on 2% feen jälkeen karvan alle Pinnaclen 19,21 kerrointa. Joka tapauksessa siis meikäläiselle Thomas maistuu mainiosti. Mies oli osin epäonnekas ja osin terävin kärki pelistä puuttui viime viikolla(kin), mutta oli silti lähellä kärkeä Byron Nelsonissa. Miehen pelin taso on siinä mielessä huimaa, että hiukan epävireisenäkin peli pyörii noin 2,2…2,3 lyöntiä per kierros tourin averagen yläpuolella. Tällainen kenttä, jossa avauksissa on tilaa enemmänkin, sopii miehelle mainiosti. Itselle Thomas on lähes Schefflerin tasoinen suosikki turnaukseen ja selvästi muita edellä.   

Toinen pelikohde itselle on Sam Burns (60). Miehen peli on ailahdellut ja viimeisissä ollut enemmin off. Mutta luokka on huima ja tuollainen pari lyöntiä per kierros averagea paremmin pitäisi pystyä pitempiäkin jaksoja ”helposti” pelaamaan. Off-vaihe teki sen, että ihan tuonne en nyt miestä linjannut, mutta hiukan 40 päälle olevaa kerrointa kuitenkin vain odottelin. Burns kuuluu siinä mielessä Thomasin kanssa samaan sarjaan, että jos pelissä jotain heikkoutta on, niin se on avauksien tarkkuudessa. Nyt latua on vähän leveämmältikin, joten hyvä on sinne isolla pyssyllä paahtaa…     

Kolmas pelikohde otetaan samasta muotista mutta vielä Burnsiakin vihreämmästä miehestä. Cameron Young (110) maistuu myös. Mies on kovaa vauhtia pelaamasta itsestään vuoden tulokasta PGA Tourilla, kun kolme kakkosta ja kolmonen on jo plakkarissa. Miehen pitkät avaukset sopivat tälle kentälle kuin nenänpäähän ja vire on viimeisten turnausten valossa ainakin kohdillaan. Minä en miehestä saanut kuin 65 kertoimisen, joten ero markkinan linjaan on huima. Young oli toki pettymys Mastersissa mutta ei kait siitä vielä aleta päättelemään mitään ”major-jännistystä” tms.?

Viimeisenä listalla on Harold Varner (180). Ja jotta loogisuus valinnoissa tulee maaliin asti, niin Varnerinkin pelin suurin heikkous on avausten tarkkuus. Ei tämä nyt mikään moukarikaan ole mutta keskiarvoa pitemmälle avaa kuitenkin. Ja sen jälkeen pelissä on kovin vähän heikkouksia. Mies on alkukauden pelannut uransa parasta peliä ja haki helmikuussa Saudien rahakkaan kisan voiton. Viimeisin startti (tai pelasi toki välissä parikisan Zurich Classicissa) oli RBC Heritagen kolmonen, joten ei tämänkään virettä voi kyseenalaistaa. Minä olin miestä sadan kertoineen ”mallailemassa” mutta markkina tarjosi tuossa aiemmin yli tupliakin tuohon verrattuna.

Näiden lisäksi en malttanut olla ottamatta pieniä kannustuspelejä Tiikerille sekä Bryson DeChambeaulle. Tiikeri aloitti Mastersin oikein hyvin ja peli ei ollut kaukana ”kuosissa olevasta”. Nyt mies kehui haastattelussa jalan voimatasojen olevan nousussa ja se ei voi näkyä kuin parempana pelinä. Toivottavasti pystyisi erityisesti draiveissa olemaan likempänä sitä ”vanhaa tiikeriä”. 120 kerroin ei tarkoita kuin sellaista 1,1 lyöntiä ”keskivertoveturia” parempaa ja käytettävissä olevan tiedon valossa Tiikerin pitäisi kyllä parempi olla. Bryson on sitten vieläkin isompi kysymysmerkki. Mies kävi ranneleikkauksessa kuukausi sitten ja pelikunto on nyt ihan avoin. 170 on kuitenkin sellainen tarjous, josta pienellä rahalla piti kiinni tarttua. Nämä ovat kyllä molemmatkin sellaisia miehiä, mitä herkästi avauspäivien jälkeen olen kotiuttelemassa, jos edes 1-2 kovaa rundia alkuun paukahtaisi… Neljän päivän pelikunto on molemmilla vähintäänkin arveluttava…

13.4.2022

Masters tuli ja meni. Oli jotenkin tavanomaista latteampi kisa lähinnä Schefflerin ylivoimaisuuden ansiosta. Hiukan näytti siltä, että Smith nousisi vielä taistoon sunnuntaina mutta Schefflerin chippi sisään kolmosella ”mahdottomasta” paikasta katkaisi nousun kuin seinään. Omat petsit olivat Schefflerin orastavasta karkumatkasta huolimatta vielä ok asemissa perjantain jälkeen. Lauantai karsi kaikki Imin varaan ja sunnuntaina ei korealaisesta ollut urotekoihin.

Tästä käynnistyy nyt pieni ”välikausi” ennen puolentoista kuukauden päästä olevaa PGA Championchippiä. Onhan siinä ihan kunnon kisoja kyllä mutta ei mitään spesiaalia. Itselle harmaita hiuksia aiheuttaa se, että pelataan paljon kentillä, josta ei ole aikaisempaa dataa. Tämä ei toki ole case tällä viikolla, kun RBC Heritage pelataan Harbour Town Golf Linksillä. Kenttä on jossain määrinkin normaalista poikkeava ja täällä lyhytlyöntisetkin ovat pärjänneet. Olennaista olisi saada avaukset väylälle ja sitten onnistua griinin ympäristössä, kun kaikki tulevat runsaasti griinejä missaamaan.

Itselle löytyi viisi pelikohdetta tälle viikolle:

Fitzpatrick 25: Oli lauantaita lukuunottamatta oikein vahva Mastersissakin ja selvästi jatkaa kunnossa. Miehen pelaaminen on nyt pitempään ollut kuosissaan, ja vahvuusluvut lähestyvät uran parhaita lukemia. Harbour Town on kenttä, jonka pitäisi sopia Fitzille kuin nenän päähän, ja mies onkin pelannut täällä nyt 24 rundia keskimäärin sellaiset 0,75 lyöntiä omaa tasoaan paremmin per kierros.

Na 55: Samat sanat kuin Fitzille. Masters hyvin identtinen eli surkea jakso 15.-17. rei’illä lauantaina vesitti mahdollisuudet parempaan. Miehellä oli tuossa muutenkin huonompi jakso alkuvuonna mutta match play lupasi jo parempaa ja Masters vahvisti tuota käsitystä. Nyt spekseiltä oikein sopiva kenttä ja 49 rundia tuolla yli puoli lyöntiä per kierros omaa tasoaan paremmin. Meikäläisen mallilta tulee tällaiselle heti vahva petsisuositus.

Noren 65: Ei päässyt mukaan Mastersiin mutta on pelannut hyvin helmikuun alusta asti ja erityisesti pallonlyöminen on ollut vahvaa. Norenilta ei ole tällä kentällä kuin kolme kisaa takana mutta speksien valossa kentän olettaisi sopivan ja nuo kolme kisaa eli 12 kierrosta on mennyt peräti 1,3 lyöntiä per kierros ”liian hyvin”. Näillä spekseillä minulla ihan kunnon track bias miehelle käytössä ja petsi lähtee käytännön automaattisesti.

Kuchar 85: Olisiko pitkä synkkä kausi vihdoin päättymässä? Jotain heräämistä oli Valsparissa ja sitten oli oikein hyvä Valerossa. Synkkä kausi teki sen, että Masters jäi tällä kaudella väliin. Kaksi hyvää kisaa ei ole vielä kovin paljoa mutta on tuossa indikaattia siihen, että peli olisi löytymässä. Onhan Kuchar kuitenkin luokkapelaaja ihan kaikilla mittareilla. Tältä kentältä mieheltä on voitto vuodelta 2014 ja kokonaisuutena peräti 68 rundin otoksella kenttä on melkein 0,8 lyöntiä per kierros ollut miehelle suotuisa. Nämä on mun mallille otollisia paikkoja kun hukassa ollut nimimies näyttäisi olevan tulossa kuntoon ja tulee itselle oikein poikkeuksellisen hyvin sopivalle kentälle…

Streelman 110: Mies on taas listoilla, vaikka olen jo lupaillut, että tähän ei enää koskettaisi. Mutta kun peli sopii juuri tällaisille kentille ja ei nuo viimeaikaiset suoritukset ole huonoja olleet. Päinvastoin – viimeiset kolme (Players, Valspar ja Valero) on kaikki olleet hyvää tekemistä. Parasta pitkään aikaan. 38 rundin otoksella Harbour Town on ollut puoli lyöntiä ”maistuva” miehelle. Noilla spekseillä joutuu taas venymään ja miehen petsilistalle ottamaan…

5.4.2022

Viime viikolla Matt Jonesin loppukiri jäi pari lyöntiä vajaaksi. Mitenpä sattuikaan, kun missasi juuri kaksi metrin puttia viimeisellä ysillä… Toki voiton kannalta ainakin yhtä ratkaisevaa taisi kuitenkin olla surkea +3 perjantaina.

Ei kieriskellä vanhoissa kuitenkaan, kun edessä on golf-vuoden kohokohta The Masters. Kisa, kenttä ja vedonlyöntimarkkinan koko ovat kaikki tarunhohtoisia… Viime vuonna näpyttelin blogiin lyhyen kuvauksen kentän jokaisesta väylästä, joten ei niistä nyt enempää. Käyn vähän normaalista poiketen kiinni myös miehiin, joiden en usko kisassa pärjäävän ainakaan sillä todennäköisyydellä mitä markkina miehille on antanut.

Ensiksi ihmetellään omaa kestosuosikkiani Patrick Cantlaytä (26). Miehen peli on ollut hukassa nyt kolme kisaa putkeen ja minä rupean luovuttamaan. Tällä on usein kaikenlaista pientä vammaa (ja kertaalleen isompaakin kun oli kolme vuotta kokonaan poissa kentiltä) ja itse annan yhden tai maksimissaan kahden huonon suorituksen ”anteeksi”, mutta nyt kun on jo kolme takana niin malli pakottaa laskemaan voimalukuja selvemmin. Tämä erityisesti siksi, että miehen pallonlyöminen on hukassa. Pelin tärkein mittari on ollut alkukauden 0,6-0,8 normaalia heikommalla tasolla ja itseasiassa selvästi huonointa siitä lähtien, kun mies vuonna 2017 pitkältä tauolta kentille palasi. Miehen aikaisemmat Mastersit on ihan kohtuullisesti kulkeneet. 2019 Tiikerin voittaessa tämä nousi kisan johtoon tehtyään eaglen 15. väylälle mutta bogit kahdelle seuraavalle vesittivät toiveet vihreästä takista. Kokonaisuutena kuitenkin pidän kenttää miehelle neutraalina (itse asiassa 16 rundin otoksella on jopa mieluummin karvan vastaan mutta niin vähän että sillä ei ole merkitystä) ja neutraali Augustassa on vähän sama kuin ”vähän vastaan” muualla. Kenttä on poikkeuksellisen vahvan biasin kenttä eli aikaisemmat tulokset korreloivat mahdollisuuksia oikeastaan enemmän kuin missään muualla. Muutama oikein kovan track biasin mies ottaa vuodesta toiseen täältä isoa etua itselleen. Siinä rivissä Cantlayn ”vain neutraali” jää auttamatta vähän jälkeen.

Toinen mainittava on Jordan Spieth (28). Mies on toki ”mr Augusta” mutta ei nyt näihin kertoimiin sitten millään. Pebble Beachilla pari kuukautta sitten lauantaina huima veto, että nousi voittotaistoon ja samanlainen viime sunnuntaina ”ynnä muiden joukosta”. Muuten ihan pelkkää kuraa. Kauden kymmenen kisaa noin suurinpiirtein tourin keskiarvojyrän tasoa. Sellaisen kerroin Mastersissa olisi kokoluokassa tuhat… Toki Jordanin ongelmat ovat kulminoituneet toimimattomaan putteriin ja Augustassa miehen putteri on yleensä toiminut – eli nopeakin ”parantuminen” on mahdollinen. Miehen historia kentältä on huima ja nyt jo 32 kierroksen otoksella peräti 1,4 ”omaa tasoaan” paremmin. Itse en saanut miehen kuin noin 50 kertoimiseksi tänne mutta markkina on kovasti eri mieltä.

Sitten Collin Morikawa (24). Mies kulkee vähän Brooks Koepkan jalanjäljissä ja on kyennyt Majoreissa normaalia parempiin suorituksiin. Mutta jossain määrin tuon pitää olla sattumaa, vaikka Koepkan on osoittanut tuollaisenkin taipumuksen olevan mahdollinen. Morikawan pelille on tullut ominaiseksi todella iso keskihajonta kierrostulosten osalta. Tämä tietysti mahdollistaa kisojen voittamista vähän heikommillakin keskiarvoilla. Mutta hei, ei tämä ole keskimäärin kuin 1,5 lyöntiä keskiarvoa parempi tourilla jos edes sitäkään. Viime aikojen näytöt ovat selvästikin vielä tuota huonompia. Ja nimenomaan miehen tavaramerkki eli jäiset raudat ovat kadonneet johonkin. Sitten vielä vähän kenttään. Märkäkorvalla historiaa ei ole vielä kuin kahden kisan verran mutta siinä kun mies on jo voittanut PGA mestaruuden ja The Openin sekä ollut T4 US Openissa niin Augustassa T44-T18 lähtö ei ole kuin korkeintaan ”hyvää savolaista keskitasoa”. Minä en nyt saanut tätäkään kuin tuonne Jordanin 50 kertoimen tienoille.

Näistä kolmesta herrasta pitää vielä erikseen sanoa sen verran, että vaikka ”päämarkkinassa” nuo tuntuvat kovasti arvostetuilta niin ”herra Pinnacle” on miehistä kanssani riittävästi samaa mieltä, etteivät nämä maistu siellä turnaushedareissa ”vastapelikohteina”. Jordania en saanut siellä vedettäväksi ketään vastaan ja Morikawaa sekä Cantlaytäkin vain yhteen pariin. Seuraavaksi siirrytään sitten tuon listan (ei maistu pörssissä eikä Pinnaclella) puolelle.

Tyrrell Hatton (70) on viikon ”pääohipeli-idea” ja Pinnaclella joutui vetämään miestä vastaan vaatimattomasti viittä eri paria. Miehen peli on tuloksellisesti ollut sellaista tämän ”hyvää keskitasoa” eli noin 1,5 lyöntiä keskivertojyriä parempaa, mutta kun tuo taso on saavutettu ainoastaan jäisellä puttaamisella niin peli kokonaisuudessaan ei kuosissa ole ollut. Itseasiassa se on ollut vielä huonompaa kuin viime vuonna, kun muka ”tökki” pahasti. Tuloksissa toki tökki viime vuonna, kun silloin putitkaan eivät kulkeneet. Augusta ei ole Tyrrellille mikään perfect match vaan jotain aivan muuta. Herralla on viiteen Mastersiin T18 paras sija ja T44 toiseksi paras sekä jo kaksi kertaa mies on jäänyt cuttiin mikä tässä kapean fieldin kisassa missä mukana on ihan täysiä turistejakin, on jo kova saavutus. 16 kierrosta statseissa peräti melkeik kasi lyöntiä per kierros omaa tasoaan huonommin. Kuvaavaa on, että minun makuun päämarkkinassa kertoimen edestä puuttuu ykkönen…

Toinen moneen pariin selvinnyt sankari itselle on Joaquin Niemann (65). Mies oli viime vuonna vähän hukassa koko ajan. Tän vuoden alkuun peli näytti parantuneen mutta silti koko lailla puskista tuli miehen voitto Genesiksessä. Sen jälkeen peli ei ole taas mitenkään erityistä ollut. Tämä mun makuun sellainen hiukan yli lyönnin keskivertoa parempi mies kierroksella on (sanotaan 1,1) mutta niillä miehillä kertoimen pitäisi heilua jo sadan toisella puolella. Kahden Masterin valossa (cut-40) ei liikoja päätellä mutta tuskin kenttä tällekään mitenkään täydellinen on.

Seuraava listalla on Gary Woodland (130). Miehen peli on parantunut oikein syvästä laaksosta pikkuhiljaa mutta edes tuo ”lyöntiä averagea edellä”-taso on vielä saavuttamatta. Ja Masters… Miehellä on täältä yhdeksään yritykseen T24 sija paras! Peräti neljä cuttia ja keskeytys on kyllä tähän kisaan poikkeuksellisen surullista kerrottavaa. Ihan kohtuullinen otos eli 27 rundia on jo pelattuna ja ne reilusti yli lyönnin per kierros ”liian huonosti”. Jos miehen uskoisi aina pelaavan tuolla odotusarvoisesti tuon lyönnin huonommin niin pelitasoon suhteutettuna pääsisin tänne ”keskiarvojyrän” arvioon joka aiemmin mainittuna on siis noin tuhat kerta… Oma malli kairasi miehen kuitenkin +0,52 vahvuuteen (eli 0,52 per kierros keskiarvoveturia paremmin) mutta silläkin jo 300 kertoimissa liikutaan.

Lyhyesti muut tämän puolen suosikit vielä. Moukari DeChambeau (75) alkaa olemaan päämarkkinassa jo (noussut kovasti) liki sitä tasoa kuin pitääkin mutta jotain hedareita tähänkin löytyi. Miehen peli on ollut ihan sekaisin ainakin osin loukkaantumisten takia ja match playn valossa paremmasta ei vielä ole tietoa. 20 rundin otoksella Masterskaan ei olisi tälle ihan maistuvampia kisoja, vaikka erityisesti ennen ”marraskuun Mastersia” tästä isoa suosikkia pitkälyöntisiä suosivalle kentälle leivottiin. Toteuma on kuitenkin ollut mieluummin hiukan normaalia huonomman kentän suunnassa. Irlannin ihme Lowry (50) ei myöskään vielä ole Masterseissa vakuuttanut. Ei niitä toki ole kuin kuusi takana mutta kolme cuttia ei ole ainakaan mikään ”lupaava lähtö”. Ja T21 parhaana sijana viittaa samaan suuntaan. Miehen peli sinällään on toki kuosissa mutta kun tuo 50 kerroin vaatisi samalla kentältä suosiollista avustusta niin likikään tuota itse en päässyt. Viimeisenä poimitaan vielä Sergio Garcia (130) jossa kauppa kävi jo alempanakin mutta tuo on edelleen oikein sovelias buukkaamiselle. Mies omistaa toki vihreän takin (ja hyvä niin kuin pelasti 2017 allekirjoittaneen kimppakavereineen isolta montulta) mutta silti Augusta ei ole miehelle erityisen herkullinen ollut. On esimerkiksi jäänyt voiton jälkeen kaikki kolme kertaa cuttiin. Total miehellä on jo plakkarissa 54 rundia tuolta ja reilu puoli lyöntiä per kierros on tullut takkiin siitä mitä ”olisi pitänyt”.

Mutta eiköhän tämä riitä ”vastapelikohteista” ja siirrytään pelikohteisiin. Nämä tulee nyt vähän lyhyemmin perusteluin, kun näitä on niin monta…

Sam Burns (60) – huhujen mukaan Mastersia on vaikea voittaa ensikertalaisen. Niin varmasti onkin mutta nyt on kyseessä ”ihan pikkaisen parempi” debytantti. Perusluokka on kohdallaan, kilpailupäässä ei ainakaan vielä mitään vikaa ja lyönti sellainen, jolla Augustassa pitää pärjätä.

Matthew Fitzpatrick (65) peli kuosissa ja kenttä on sopinyt vaikka miestä ei pitkälyöntisenä pidetäkään. 26 rundia täällä reilu puoli lyöntiä per kierros ”liian hyvin”

Sungjae Im (90) meinasi voittaa debyyttinsä ja jäi viimeksi cuttiin. Minun mallissa yksi huippusuoritus on tärkeämpi kuin yksi floppi joten tulkinta on että kenttä mieluummin sopii. Peli on ollut ihan kohtuullisen hyvää vaikka toki ailahdellut.

Russell Henley (100) on pelannut taas pitkään kovalla tasolla ja vaikka ei nyt pitkälyöntisten kerhoon kuulukaan niin Masters on sujunut tasoon nähden hyvin. 18 rundia melkein 0,7 ”tasoaan paremmin”. Tällä meni tässä monta vuotta että ei päässyt mukaan. Nyt on pelaajana paljon valmiimpi kuin aikaisemmissa yrityksissään.

Justin Rose (130) ja pieni huomio aikaisempaan. Rose olisi ollut se mies johon 2017 olisi katkettu, ellei Garcia olisi venynyt voittoon. Rosella alkaa olemaan kohtuuton tilasto Augustasta. 58 rundia melkein lyönnin per kierros tasoaan paremmin. Ei tämä entisessä kunnossaan tietysti ole mutta tuollainen bias avittaa jo paljon.

Thomas Pieters (160) oli neljäs tuolloin 2017 ja peli sellainen, joka sopii kentälle. Hukkasi pelinsä tuon jälkeen vuosiksi mutta on nyt taistellut itsensä takaisin. En tiedä yliarvioinko suhteessa markkinaan tätä luokalla vai kentän sopivuudella vai peräti molemmissa mutta maistuu kyllä.

Seamus Power (180) on noussut sellaiselle tasolle pelinsä kanssa, että voi riittää Mastersissakin. Debytantti eli kentästä ei tietoa mutta ei sen nyt pitäisi mitenkään vastaankaan olla.

Cameron Young (190) on toinen debytantti mutta nyt alkaa kerroin olemaan jo rajoilla voiko vetää. Eilen sai vielä 300 kertaa… Peli on sellaista joka voi sopia täydellisestikin Mastersiin…

Webb Simpson (190) on hukassa pelinsä kanssa mutta kerroin houkuttaa. Viimeiset neljä vuotta aina top20:ssä…

Talor Gooch (200) ja taas debytantti. Ilmeisesti markkina oikeasti käyttää jotain downgreidia näille. Mies meinasi voittaa Arnold Palmerin kisan mutta sukellus sunnuntaina esti sen. Mies pelaa parhaimmillaan kuitenkin huimaa golfia.

Harold Varner III (270) ja debytantti – peli kuitenkin sellainen että pitää sopia Mastersiin. Miehen peli on muutenkin ihan ”ennätystasolla” ja vaikka match play päättyi alkulohkoon oli esitys oikein vahva parin huiman vahvan kierroksen muodossa.

Tom Hoge (290) edelleen debytantti. Ja ollut listoillani niin monta kertaa aiemminkin että en kehu enää lisää…

Kevin Na (340) ja vähän oho listoille. Otosta on mutta vain ihan neutraali kenttähistoria. Tämä oli vuoden vaihduttua ihan hukassa pelinsä kanssa mutta match play näytti paljon paremmalta. Syksyn vahva jakso on niin tuoreessa muistissa, että mulla se pukkaa vielä mukaan voimalukuihin. Mittahan miehellä on ongelma tänne mutta kun se ei paista kierroshistoriassa asti niin ei välitetä siitä…

Sepp Straka (420) ja seuraava debytantti. On nostanut pelinsä ihan uudelle tasolle ja kunhan taso pitää niin voimaluvut on ennennäkemättömiä ennen kesää. Nyt tuossa painaa liikaa vielä viime syksyn oikein huono jakso (jota mun malli ilmeisesti painottaa vähemmän kuin markkina).

Mackenzie Hughes (500) saa vielä mahdollisuuden näillä kertoimilla vaikka vähän näyttää vire olevan ohi ja toisaalta pari ekaa Mastersia ei jälkipolville jätä kerrottavaa.

Ryan Palmer (600) sukeltaa jo pahasti vaikka viimeksi kaksi ekaa kierrosta lupasi jotain muuta. Kerroin on kuitenkin posketon.

Stewart Cink (660) ja peli on kaukana siitä millä voitettiin kaksi kisaa puoleen vuoteen vuosi-puolitoista sitten. Mutta oli oikein lupaava viimeksi ja kun 44 kierrosta Augustassa on sujunut reilu puoli lyöntiä per kierros ”liian hyvin” niin joutuu pelikohteeksi ilman muuta…

Kyoung-Hoon Lee (960) ja debytantti. Kolme yönsynkkää kierrosta neljän viimeiseen mutta ne ovat tälle ominaisia. Parhaimmillaan kulkee oikein kovaa. Kerroin alkaa olemaan ”keskivertoveturin” tasolla mutta kun tämä on viime ajat kokonaisuutenaan selvästi paremmin pelannut niin kokeillaan.

Takumi Kanaya (1000) on paikalla toista kertaa ja viimeksi ihan ok ilman mitään ihmeellistä. Peli on noista ajoista kehittynyt paljon ja on mun papereissa jo vähän keskiarvoveturia parempi.

Jatkoa 6.4.2022

Yleisön pyynnöstä vielä listaus hedareista jotka on tuonne tullut lyötyä. Eli ekan kaverin puolesta merkittynä se kerroin jolla on ekaa kertaa lyöty jälkimmäistä kaveria vastaan. Nyt tarjolla luonnollisesti vähän erilaisia kertoimia – toisille isompia ja toisille matalampia.

Billy Horschel 1,943 vs Gary Woodland
Billy Horschel 2,100 vs Tyrrell Hatton
Bubba Watson 2,070 vs Gary Woodland
Talor Gooch 1,735 vs Christiaan Bezuidenhout
Corey Conners 2,03 vs Joaquin Niemann
Daniel Berger 1,775 vs Joaquin Niemann
Dustin Johnson 1,746 vs Collin Morikawa
Cameron Young 2,100 vs Gary Woodland
Sam Burns 1,884 vs Joaquin Niemann
Cameron Smith 2,25 vs Justin Thomas
Kyounghoon Lee 1,819 vs Min Woo Lee
Lee Westwood 2,22 vs Brian Harman
Lee Westwood 2,22 vs Robert Macintyre
Louis Oosthuizen 1,684 vs Bryson Dechambeau
Russell Henley 2,44 vs Patrick Cantlay
Russell Henley 1,952 vs Tyrrell Hatton
Sam Burns 1,751 vs Bryson Dechambeau
Justin Rose 1,84 vs Sergio Garcia
Patrick Reed 2,18 vs Sergio Garcia
Corey Conners 2,08 vs Shane Lowry
Russell Henley 2,05 vs Shane Lowry
Stewart Cink 1,735 vs Zach Johnson
Sungjae Im 1,952 vs Joaquin Nieman
Thomas Pieters 2,01 vs Max Homa
Tiger Woods 2,56 vs Patrick Reed
Tony Finau 2,02 vs Tyrrell Hatton
Corey Conners 1,900 vs Tyrrell Hatton
Matthew Fitzpatrick 1,869 vs Tyrrell Hatton

31.3.2022

Viime viikon petsikohteet piiputtivat viimeistään perjantain viimeisissä alkusarjan peleissä ja päämarkkinassa viikko jäikin itselle pettymykseksi. Luonnollisesti alkulohkojen jälkeen löin vielä Kisneriä voittamaan koko roskan mutta finaalissa peli ei enää kulkenut. Ei tuo match play kuitenkaan tänäkään vuonna pettänyt. Ottelukohtaisista petseistä sai sen verran osumaa aikaan, että viikko ei kuopalle mennyt. Ennakkoon mainostettu suosikkien päämarkkina toimi taas kuten piti. Scheffleristä olisi saanut melkein 1,5 paremman kertoimen vetämällä miestä ensin voittamaan alkulohkon ja sitten jokaisen matsin sen jälkeen. Toki lauantaina ekan ja tokan matsin välinen aika oli niin lyhyt, että tuossa pelin sisäänsaaminen olisi ollut haaste. Toki tuon olisi voinut toteuttaa niin, että lyö alkulohkon jälkeen 4 joukkoon selviämisen kerrointa niin tulos olisi ollut sama. Tämä kaikki olkoon ainakin lohdutusta eräälle ystävälleni joka ”avautui” katkettuaan buukattuaan Scheffleriä ennen kisaa. Jälkikäteen on helppo sanoa ettei tuo ollut lähelläkään hävitä (viikonloppu) mutta pitää muistaa että joutui jatkorei’ille selviytyäkseen jatkoon alkulohkosta.

Sitten tähän viikkoon. Pahoittelut että tulee vähän myöhään tämä blogi-entry mutta ei voi mitään. Kun aloin yrittäjäksi kaksi vuotta sitten ei ollut mitään tietoa miten miesten tulee käymään sillä saralla. Ajatus oli että jos ei töitä saa tarpeeksi niin ansiotaso laskee mutta vastapainoksi on sitten vapaa-aikaa enemmän eikä sekään huonolta tuntunut. Näin kävi vielä viime vuonna mutta tänä vuonna vapaa-aika on vähentynyt merkittävästi. Ehkä sen sitten huomaa palkkanauhalla… No se haittaa harrastuksia ja tämä blogin kirjoittaminen on valitettavasti niitä ensimmäisiä väliin jääviä hommia kun jostain pitää karsia. Jo nyt pitää sanoa, että keväällä väliin jättöjä tulee olemaan varmasti. Pojalle tuli joukkueen toinen futistreeni keskiviikolle joka tarkoittaa että allekirjoittanut menettää pari tuntia joka keskiviikkoilta tästä eteenpäin. Jos oikein tiukaksi menee niin pitää näiden kirjoittelu lopetella. Sinällään menetys ei ole iso kun blogin suosio ei ole enää entisensä. Pitkään lukijamäärä kulki 100+ tasolla per entry mutta nyt on jo reilu puolet kadonnut ja 30-50 lukijaa on per kirjoitus. Ehkä se kertoo että ”kysynytä” on laskenut muutenkin ja lopettaminen sinällään perusteltavissa muutenkin…

Tämän viikon kohteet on kaikki longshot osatoa ja koitan lyhyesti kommentoida miksi kenetkin kuvittelen listalle valikoituneen:

Matt Jones (150): Mulla tämän perusluokka on noussut pykälällä viime kauden vahvempien vetojen ansiosta mutta markkina ilmeisesti tulkitsee tuon hetkelliseksi tasonnostoksi ja käyttää enempi pitempää aikasarjaa perustason määrittelyyn

Pat Perez (180): Klassinen track bias plus tällä miehellä mulla vielä perusluokka yleensäkin ohuesti markkinaa vahvempi. Täältä 22 rundia lyönnin per kierros tasoaan paremmin.

Branden Grace (220): Markkinalta on jo usko mieheen mennyt. Ohan siitä major-voittoa tavoittelevasta kaverista joka tämä muutama vuosi sitten oli aikaa jo valunut ilman loistetta mutta kyllä tällä peruspeli vielä laadukasta on. Itse roikotan tätä yleensäkin markkinan yläpuolella mutta nyt eroa oli jo petsaamisen verran.

Wyndham Clark (230): Mun perusluokka tällä perinteisesti markkinaa edellä. En tiedä miksi. Tältä kentältä ihan lupaava debyytti takana.

Vince Whaley (260): Markkina väsyy odottamaan että tämä tulisi – minä en. Keskihajonta tällä on iso mutta jos kerrankin jäisi ne katastrofikierrokset väliin niin voisi heti pärjätä.

Andrew Putnam (280): Alkaa olemaan taas kestomies mun listoilla. Kentän pitäisi sopia ja pienellä otoksella vähän on sopinutkin mutta ei ehkä ihan niin kuin ”toivoisi”. Mutta otos on niin pieni että ei siihen liikaa tuijoteta. Tämä oli Floridassa aika huono mutta ”ei ollut eka kerta”.

Andrew Novak (380): Tästä sai toki 480 itse mutta en tiedä buukkaako joku millä nyt. Petsilaita on alhaalla ja buukkilaita ylhäällä. Ei ole ihan pystynyt pääkierroksella samaan kun viime vuonna haastajakiertueella mutta ihan hyviä merkkejä on ollut ilmassa että taso löytyisi.  

Peter Malnati (370): Tästäkin sai kyllä selvästi parempaa aikaisemmin mutta on yhä pelattava. Tämä on nyt tovin pyörinyt keskiarvoa huonompana tourilla mutta kyllä ”oikea taso” vielä keskiarvoa parempi on.

Kevin Tway (410): Pienellä otoksella lupaava kenttä ja kun on mulla yleensäkin markkinaa kovempi niin tähän tästä sai helposti pelattavan. Tuo ”pieni otos” on toki vaarallinen peruste kun neljään kisaan on kerran ollut T3 niin sattuman merkitystä tuossa on vaikea yliarvioida.

Stephan Jaeger (460): Aika rajatapaus itselle. Ei mitään erikoista syytä miksi päädyn markkinaa ylemmäs. On tämä mulla ylempänä usein muutoinkin ollut.

Brandon Hagy (440): Vahvuusluvut alkaa olemaan aika huonot ja kait tästä kohta pitää luovuttaa. Olen siis pelannut ennenkin mutta on ollut huono. Tämän perustaso on kuitenkin paljon kovempi ja kenttä on ihan ok sopiva sekä spekseiltä että aikaisemmilta visiiteiltä katsottuna. Jos kyntö jatkuu niin tämä pitää siirtää ”menetetyt lupaukset” luokkaan.

Ryan Brehm (450): alkaa olemaan rajoilla kannattaako pelata. Sain itse karvan yli 600 kertaa. Tämäkin ui välillä syvällä mutta parempaa on näkynyt ja suht lyhyellä uralla kuitenkin pääosin pelannut liki keskiarvoa tai jopa karvan sitä paremmin pariinkin suhteellisen pitkään jaksoon.

Ben Kohles (480: Tällä on taas lupauskia ilmassa ja tämä ”kunnossa ollessaan” on average jyrän tasoinen. Tässä helpommassa fieldissä tuon pitäsi oikeuttaa vähän parempaan ranking-sijaan…

Jimmy Walker (520): Vanha sotaratsu jolla borrelioosi pilasi uran. Pelaa edelleen ajoittan tosi hyvin ja nyt yhdellä lempikentällään kokeilun arvoinen. Ihan kohtuu 38 kierroksen historia ja ne sellaiset kolme neljäsosa lyöntiä omaa tasoaan vahvemmin.

Seung-Yul Noh (550): Vuoden kyntänyt ja en edes tiedä miksi pitäsi roikottaa ”perusluokkaa” niin painoissa että pääsee pelikohteeksi. Näin kuitenkin tein ja nyt kun aiemmilta kerroilta ihan lupaava kenttä niin nousee pelikohteeksi asti. Tämä on parhaimmillaan kuitenkin selvästi keskiarvojyrää parempi – noista esityksistä alkaa vain olemaan aikaa.

Dylan Wu (570): mennyt kanssa ohueksi. Sain itse yli 800 kertaa. Tämä on parhaimmillaan pelannut tosi hyvin mutta pääosin toki jotain aivan muuta. Mitään erityistä syytä miksi pelaisi hyvin juuri nyt en keksi. Olen tätä aina joskus muutoinkin kokeillut kun kerroin on kelvannut.

Curtis Thompson (1000): Pitää listoilla yksi täystonnikin olla. Ei vaan. Jotain pientä on debyyttikaudella pääkiertueella puuttunut mutta kyllä tämän taso itselle riittää siihen, että ei nämä 1000 kertoimeen kuulu painua. Nyt on tosiaan aika heikkotasoinen kisa ja se vetää nimenomaan 1000-rajaa selvästi ylöspäin.

Viikon hedari on Chris Kirk 1,819 kertaa Vegasia vastaan. Kirk on pelannut muutenkin viime ajat vahvasti ja Vegasia vahvemmin mutta nyt tullaan vielä yhdelle lempikentistä. 24 rundin otos on lyönnin per kierros liian hyvin. Vegasilla on täsmälleen samankokoinen otos ja melkein yhtä paljon liian huonosti. Noilla spekseillä Kirk maistuu nyt ihan reilusti.

22.3.2022

Viime viikolla pitkän tauon jälkeen osuma tilille ja onnistumisen elämystä… Meinasi jo alkaa valmiiksi vituttamaan, kun kahdella lyönnillä kaksi reikää jäljellä johtanut ja 1,1 kertoimessa ollut Burns hyytyi uusintaan. Tuoreessa muistissa oli kuitenkin alle 1,2 käynyt Berger ja sunnuntaina sulaminen… No, nyt tuli blogisarjan toiseen osaan neljäs osuma ja toivottavasti viidettä ei metsästetä yhtä kauaa kuin neljättä… Todetaan vielä, että hedarikin osui ja siellä puolella on jo yhdelle hudille tilaa, että voi väittää pelikohteiden olleen ”voitollisia”.

Tällä viikolla on vuorossa yksi golf-vuoden kohokohdista. Reikäpeli on pelimuotona äärimmäisen mielenkiintoinen niin urheilullisessa kun petsillisessä mielessä. Golf-markkinan tiukkeneminen valitettavasti näkyy täälläkin. Aikaisempina vuosina markkinan suosikkeja on voinut buukata ”sokeasti” sen verran kuin kassa on kestänyt. Kympin pintaan olevat kertoimet suosikeilla ovat valitettavasti nyt näemmä virallisesti historiaa. Ei Rahmin 16,5 vielä mikään ”no no”-buukkikohde ole erityisesti kuin peli ei ole ihan kuosissa ollut mutta ilmaa on paljon vähemmän kuin vielä 2-3 vuotta sitten olisi ollut. Formaattihan on sellainen, jossa ensin pitää selvittää alkulohko ja sitten neljä peräkkäistä matsia. Alkulohkosta kenelläkään ei ole likikään 50% mahdollisuutta mennä jatkoon ja sen jälkeen isoimmat tasoerot ovat ihan maksimissaan 70-30 luokkaa. No alkulohkosta jatkoon 2,2* ja sen jälkeen 60% kaikkiin neljään matsiin niin kerroin pitäisi olla jo 17. Aikaisempina vuosina lempiharrastukseni onkin ollut ottaa suosikkien kertoimet talteen ja alkaa seuraamaan mitä olisi saanut kertoimeksi ”raketilla” lohkovoitto ja sitten voitto joka matsista sen jälkeen putkeen. Jälkimmäisellä tulos olisi kerran kerrasta ollut ainakin tähän asti selvästi parempi. Ja on varmaan nytkin…

Menin Twitterissä huutelemaan eilen heti lohkoarvonnan jälkeen Taylor Goochia pelikohteena. Joku muukin miehen hokasi ja miestä ei nyt pelilistoillani näy. Ehdin itse toki saamaan reilun satkun miestä 80 kertoimella mutta nyt jonottamalla tarjolla oleva 60 ei enää kiinnosta. Tällä kertaa blogin pelikohteiksi valikoituivat:

Cantlay (28). On vahvuuslukuvertailussa ihan kilpailun kärkeä ja vire on ollut huima. Vaikka ei ole kolmeen reikäpeliturnaukseen alkulohkosta jatkoon selvinnyt ei ole pelannut huonosti. Kenttä suosii vahvaa pallonlyömistä ja nyt jo kausikorttimiehenä miehen vagonissa olevana jatkan kyydissä…

Berger (36). Eli toinen kausikorttimies itselle. Loistava Hondassa kolme päivää ja oikein hyvä Playersissä toisen päivän myrskyolosuhteita lukuunottamatta. Vahvuusluvut ihan kisan kärkipäätä eikä kentässä mitään vikaa pitäisi olla vaikka toki hiukan on ollut antavana osapuolena tähän asti. Viime vuonna pelasi kyllä oikein mainiosti mutta sekään ei riittänyt jatkoon. Minun mielestäni Berger oli yksi lohkoarvonnan suurimmista voittajista ja mahdollisuus edetä jatkokierroksille on nyt ”parempi kuin koskaan”.

Garcia (75). Tämäkin alkaa olemaan toistuvasti mun listoilla. Mies pelaa nyt jatkuvasti hyvällä tasolla ja voimaluvut ovat tasaisen vahvat. On vielä ollut perinteisesti poikkeuksellisen vahva reikäpelaaja ja itselle ihan must kohde tällä kertaa. Garciaakin täytyy pitää lohkoarvonnan voittajana kun on selvääkin selvempi suosikki sekä Kokrakia että MacIntyreä vastaan eikä missään nimessä ainakaan selvä altavastaaja Collin Morikawaa vastaan (joka on oikein maistuva buukkikode kisaan).

Poulter (120). Ja toinen vahva reikäpelaaja. Peli ei ehkä ole ihan kuosissa ollut mutta ei kaukana parhaasta kuitenkaan. Ja tämä mies on tosi surkeallakin pelillä tullut näihin reikäpeliturnauksiin ja silti voittanut paljon matseja. Sivulta https://adamsarson.com/match-play-records/ voi tarkistella pelaajien reikäpelistatseja ja Poulteria parempaa saa etsiä.

16.3.2022

Kovin tuskaisena jatkui pelit edelleen. Finaalirundilla kun Hovland nousi lyönnin ja Berger kahden päähän keulasta oli kotikatsomossa jo odotukset korkealla. Ei vähiten siksi kuin Smith näytti hukanneen lyöntinsä. No se hukkuminen kesti kolme reikää ja lopulta mies purjehti voittoon asti samaan aikaan kuin sekä Hovland että Berger konttasivat loppusuoralla.

Nyt on taas sen verta pitkä synkkä kausi takana, että sitä palaa koko ajan pohtimaan kysymystä siitä, onko markkina ohittanut miehen vai onko tämä vain synkkää runia. Vaikea on palautella itseä viime kesään ja tilanteeseen, jossa piti olla uran ”last season” menossa, mutta kulku oli koko ajan niin kovaa, ettei malttanut lopettaa. ”One more year” oli selänteelle aina lisätuloa, itsellä tämä voi kääntyä kalliimmaksi uran jatkoksi…

No, valittelemalla asiat harvemmin parantuvat. Tällä viikolla taas pelataan, vaikka toki aika kuolleelta markkina vaikuttaa. Omat löydökset:

Hovland (14). Vaikka mies viime viikolla lopussa pettikin niin T9 oli kuitenkin taas uusi top10 kovaan sarjaan. Mies pelaa tällä hetkellä äärettömän kovalla tasolla ja markkina ei omien arvioideni tasolle tunnu venyvän. Yhdellä kisalla en oikein vielä track biasia tohdi miehelle antaa mutta ei debyytin kolmossijaa viime vuodelta nyt riippakivenäkään osaa herralle pitää.

Burns (27) oli markkinan suosikki voittamaan Playersin vielä viimeisen kierroksen alkaessa. Vika rundi oli pettymys mutta ehkä vähän hukassa ollut vire tuntuu löytyneen. Toki ”löytyminen” osuu kilpailujen siirtymiseen länsirannikolta Floridaan ja kuten aiemminkin on ollut puhetta niin joillakin tuo muutos on vaan iso juttu oman pelin kannalta. Burns vaikuttaa sellaiselta. Eli kaksi parempaa kisaa ”upgreidaa” mulla miehen liki omaa huipputasoaan ja kun tulee taas sopiva kenttä (voitti täällä viime vuonna) niin malli pakottaa pelaamaan…

Hughes (170) näyttäisi kääntyvän laskuun. Hondan viimeinen rundi oli surkea ja Players jäi kahteen kierrokseen. Players kulminoitui kammotuulessa pelattuun 76:een. Ei tuo ollut mulle mikään katastrofi kuitenkaan ja itse en ole nyt miestä vielä voimaluvuissa juurikaan heikentämässä – markkina tuntuu olevan. Cut-13-cut aloitus täältä on bisnes as usual ja siitä ei päätellä oikein mitään.

McCarthy (170) on aika sama kuin Hughes. Vire on pikkaisen alamaihin päin mutta toki tekeminen oli tälle miehelle ihan poikkeuksellisen kovaa aiemmin. Nyt on kuitenkin kahden kisan otoksella oikein sopiva kenttä ja kun peli ei nyt mitään erityisen huonoa ole ollut (ainoastaan yksi cut koko vuonna Phoenixissa) niin itse päätin vielä luottaa.

Laird (170) samaa sarjaa. Oikein kova kausi näyttää kääntyneen laskuun. Arnold Palmerissa vikalla rundilla oikein paha konttaus ja Players plörinäksi. Tällä kenttä ei puolla (ei toki vastustakaan) eli ilmeisesti meikäläinen tuon paremman jakson voimalukuja markkinaa pitempään roikottaa.

Taylor (230) saa vielä mahdollisuuden. Tämä oli oikein hyvä sekä Hondassa että Arnold Palmerissa ja ainoastaan Phoenixin katastrofi pilaa mainiota vuoden alkua. Paremmalla puttimenestyksellä tämä voisi jossain vaikka yllättääkin.

Viikon hedaria ei tekisi oikein mieli antaakaan. Aika kuollut on sekin markkina. Viisi petsiä sai vedettyä ja se on aika vähän. Paras vielä tarjolla olevista on 1,632 Hovlandin puolesta Dustin Johnsonia vastaan. Dustin väläytteli taas vähän Playersissä mutta kokonaisuutena peli on ollut aika hukassa. Valspar Championchip on miehelle ollut tuskaisa kisa. Pitkästä urasta huolimatta otos on silti kovin pieni. Mies on pelannut kisan vain neljästi. Tuo, että kisa ei yleensä kuulu ohjelmaan kertoo yleensä siitä, että kenttä ei ainakaan omaan silmään merkittävän hyvin istu. Ja Dustinilla täältä vielä kaksi cuttiin jäämistä toki uran alkupuolelta (ei ollut mikään maailmantähti missään nimessä). 12 rundin otos on kuitenkin lyönnin per kierros huonommin kuin kulloisellakin tasolla olisi pitänyt pelata. Näillä spekseillä Hovland mulle selvääkin selvempi suosikki, joka tietysti kertoimenkin valossa pitääkin olla. Mun malli pitää Hovlandia lähes 2/3 miehenä tähän…

8.3.2022

Se olisi viidennen majorin aika. Tuollakin nimellä Players Championchipiä on kutsuttu mutta termeistä viis – TPC Sawgrassissa tarjotaa loppuviikosta golf-herkkua vaativampaankin makuun. Kisassa on perinteisesti mukana kaikki (terveet – nyt poissa mm. dechambeau vamman takia) parhaat ja kun mitään ”turistisisäänottoa” ei ole niin longshot-osastokin koostuu pelkistä kivikovista tour-jyristä.

Allekirjoittanut joutui kirjoittelemaan blogia normaalia aikaisemmin, kun huominen päivä on onnistuttu maalaamaan umpeen kaikkea ”muka tärkeämpää”.  Todellisuudessa tietysti golfia tärkeämpää ei olekaan mutta annetaan yhtiökumppanin ja vaimon tahoillaan elää tuossa harhassa… Varsinkin kun tässä kisassa markkina oli auki pidempään ja ihan riittävät petsiviritelmät on jo kasassa.

Players on perinteisesti ollut itselle enempi ”buukkikisa” kuin ”petsikisa”. Syy tulee kentästä. Se erottelee jyvät akanoista tehokkaasti ja joillakin pelaajilla on ylivoimaisen vaikeaa pärjätä tuolla. Toki kalliitakin virhearvioita tuolla pystyy tekemään. Rory McIlroy (tälläkin kertaa buukkilistalla) ei ole tuolla koskaan oikein lepattanut mutta niin vain voitti kisan 2019. Tuosta voitosta huolimatta miehen uran kaikki 35 kierrosta TPC Sawgrassissa on sujuneet keskimäärin noin puoli lyöntiä per kierros huonommin kuin oma taso olisi edellyttänyt. Noilla spekseillä buukkilista kutsuu kerran kerrasta ja 2019 tuosta joutui sitten maksamaan ”med dyra pengar”. Toinen kentällä itsensä ulkopuoliseksi täällä tunteva on Jordan Spieth. Debyytti 2014 oli toki lupaava (neljäs) mutta sitten onkin ollut pelkkää kuraa tarjolla. Neljä kertaa pelit on loppuneet cuttiin ja pari loppuun asti pelattua on päätyneet 40+ sijoille. Herra Pinnacle oli kiitettävästi huomioinut kertoimissaan Jordadin kenttähistorian mutta ei vielä alkuunkaan riittävästi, etteikö allekirjoittanut olisi tarttunut kiinni…

Mutta sitten omiin valintoihin betfair.com pörssissä. Nimilista on pitkä kuin nälkävuosi mutta ei näilläkään saada vasta kuin reilun 18% osumatodennäköisyys markkinakertoimilla. On toki ”normaalia” selvästi enemmän… Tässä kisassa periteisesti markkina painaa suosikkeja hurjasti joten taaemmas jää tilaa yrittää…

Viktor Hovland (25) pääsee yllättäen listoille. Miehellä on nyt kahdeksaan viimeiseen kisaan kolme voittoa, viime viikonlopun T2 ja edellisen viikonlopun T4. Eli selvästi planeetan kuumin mies tällä hetkellä. Ihan minulle ei aukea miten Rory McIlroy samaan kertoimeen pelataan. Hovland toki konttasi vähän Playersissä viime vuonna mutta entä sitten? Silloinkin itseasiassa toinen kierros oli oikein mainio ja kun huomioi että tuo oli juuri se kolo jossa miehen lyöminen oli sekaisin (surkea edellisessä ja surkea seuraavassakin kisassa) niin en nyt ainakaan mitään huonoa kentästä keksi. Varsinkin vielä kun huomioi että 2020 yhteen kierrokseen Koronan iskettyä jääneessä Playersissä mies pelasi tuon rundin erinomaisesti. Eli nyt on 2/3 hyviä kierroksia Sawgrassista ja mies kuuma kuin hellankoukku.

Patrick Cantlay (25) on taas listoillani. Genesis viimeksi oli pieni pettymys mutta T33 oli huonoin sijoitus viime kesän The Openin cuttiin jäämisen jälkeen! T33 – huonoin! Toki mies paranteli itseään pitempään tuossa välissä ja kisoja ei ole kuin 9 tuossa listassa mutta silti. Ennen Genesistä mies oli kuudessa kisassa putkeen Top10:ssä ja viidesti top4:ssä! Sawgrass ei välttämättä ole miehen lempikenttiä mutta 13 rundin otoksella kuitenkin ihan keskitasoa.

Hideki Matsuyama (34) kuuluu ikuisesti listoille The Playersissä 2020 tapahtumien takia. Mieheen oli ihan poikkeuksellisen isot petsit tuolloin ja mies painoi 63 tauluun avauskierroksella. No kisassa kävi niin kuin kävi eli perjantaina ei enää pelattu. Vieläkin risoo (#hymiö)… Hideki on nyt pelannut täällä 25 rundia ja ne keskimäärin yli kaksi lyöntiä paremmin kun tourin keskiarvo edellyttäisi. Ja ¾ lyöntiä paremmin kuin oma taso edellyttäisi. Kenttä sopii ja kun miehen kuntokin on ollut parempi kuin viime vuonna Masters-juhlien jälkimainingeissa niin maistuuhan tämä tänne taas. Viime sunnuntain 70 oli niissä olosuhteissa kova tulos ja siitä on hyvä jatkaa Playersiin…

Daniel Berger (34) saa taas mahdollisuuden, vaikka Hondan ryssiminen viiden lyönnin johdosta sunnuntaina kaihertaakin yhä. Kuten aiemminkin todettua Floridan kentät on tälle etua ja kunto on rautaa. Viime kisan perusteella toivotaan kuitenkin ”mieluummin” pientä takaa-ajoasemaa sunnuntaille – ihan keulilta voisi olla henkisesti vaikea liikkeelle lähteä…

Russell Henley (95) on taas löytänyt huippuvireensä ja loistaa lyöntipelinsä kanssa. Kauden 10 kisassa mies on ollut keskimäärin 1,6 lyöntiä tourin keskiarvoa parempi. Ja jos yhden katastrofikierroksen saa unohtaa niin 1,8 lyöntiä…  Kenttä on historian valossa miehelle neutraali mutta ei mitään sellaista siinä ole, etteikö tämä voisi huippuvireessä täällä riittää.

Chris Kirk (110) on löytänyt taas huippuvireen (14-7-5 kolme vikaa) ja nyt tullaan kentälle, jossa on peli kulkenut ennekin. 10 visiittiin ei toki yhtään top10:ä (mutta kolme top13-sijaa) mutta kun tämä nyt ei mikään maailmantähti koskaan ole ollut niin tuokin sarja on 35 rundin otoksella 0,6 per kierros paremmin kuin olisi pitänyt.

Brian Harman (160) on saanut valoa tunneliinsa pelin kanssa ja vahvuusluvut alkavat palautua kohti normaalimpaa tasoa. Viime syksy oli tälle todella kaamea ja tuo näkyy vielä luvuissa. Mun malli palauttaa näitä ”normaalitasolle” vähän nopeammin kuin markkina ja nyt kun kenttäkin ainakin vähän sopii (pari viimeistä Playersiä peräti T8-T3) niin kyllä tuolla kertoimella peleihin jo pääsee.

Tom Hoge (180) voi olla jo laskussa tai ainakin kääntymässä siihen mutta markkina vetää tuota alaspäin nopeammin kuin minä. Pelasihan tämä kuitekin viime viikollakin kaksi oikein kovaa rundia eli ei tilanne toivoton ole. Hoge on vasta tulossa kovimmalle tasolle, joten historiaa ei ole Sawgrassistä kuin kolmen kisan verran. Cut on tehty joka kerta ja vaikka ”vain” T22 on paras niin 12 rundia on mennyt laskennallisesti peräti 1,2 paremmin kuin olisi pitänyt. Kyllä mun malli tuossa jo biasin poikasta tunnistaa.

Brendon Todd (440) ei ole löytänyt ihan huippukuntoaan mutta ei tämä nyt näin huono ole? Kenttähistoria täältä ihan ok ja long shotiksi vajonneena kelpaa minulle mainiosti.

Pat Perez (560) vire ”normaali” ja kenttä vähintäänkin keskitasoa. Kyllä näiden 0,6-0,7 keskiarvoveturia parempien pitäisi yli kahden promillen mahdollisuus tässäkin kisassa omata.

Matt Kuchar (670) taas listoilla vaikka jo lupailin että unohdan koko äijän. Kenttä on vaan niin miehen makuun, että ei voi näillä kertoimilla jättää välistä. Voitti kisan 2012 ja 50 rundin otos puoli lyöntiä per kierros ”liian hyvin”. Vaikka peli kyntää enää vain vähän keskiarvoveturia paremmalla tasolla niin pikku biasilla mä sain tavoitekertoimen tuonne 300 kokoluokkaan.

Andrew Putnam (850) oli vähän vaisu viimeksi mutta kauden alun 13 starttia kuitenkin puoli lyöntiä per rundi paremmin kun tourin keskiarvo. Huonosti on matka alkanut Sawgrassissa mutta toisaalta kun rundeja ei ole kuin viisi takana niin liikaa en päättelisi. Noilla kertoimilla pieni yritys on perusteltu…

Adam Long (860) alkaa olemaan kestoyritykseni. Viime viikolla kolme oikein kovaa kierrosta mieheltä mutta perjantain sukellus vesitti kilpailua merkittävästi. Pienellä otoksella kenttäkin voisi vaikka vähän sopia mutta on toki niin ohutta dataa (8 rundia) että en siihen perusta vaan pelikohteeksi valikoituu ihan luokan ja vireen perusteella.

Brian Stuard (1000) on niin lyhytlyöntinen, että ei voi täällä pärjätä mutta toisaalta 20 rundin historia kertoo, että ei tämä sen huonommin sovi tälle kuin muillekaan. Itseasiassa kenttähän on sellainen, jossa oikeassa paikassa oleminen on lyöntimittaa tärkeämpi ja voi olla että ainakin osa markkinan ”nimimiesten painotuksesta” perustuu lyöntimitan painottamiseen. Stuard oli oikein mainio Hondassa ja ok+ myös Puerto Ricossa. Ihan tourin keskiarvojyrän tasoa tämä edustaa ja ei sillä nyt vielä 1000 kertoimeen pitäisi päästä.  

Brendan Steele (1000) väläytteli synkän jakson päättämistä viime viikonloppuna. Lauantain vaisuus esti isomman menestyksen mutta ensimmäinen kunnon kisa tälle vuodelle saattaa helpottaa henkisesti. Tämä on kuitenkin luokaltaan selvästi tourin keskiarvoa kovempi veturi. Toki tässä on jo vähän pitempi ”alamaa” takana mutta tähän nyt kelpaa ”täydellä kertoimella” hyvin.

Zach Johnson (1000) peli on ok- ollut viime ajat mutta tourin keskiarvoa parempaa silti. Kenttä on miehelle ollut ok+ eli pientä etua keskimääräiseen verrattuna. Lyhytlyöntiseltä Zach Playersiin vaikuttaa mutta kuten Stuardin kohdalla filosofoin ei tämä mulle ole niin selvä moukarien kenttä ollenkaan.

James Hahn (1000) tuntuu olevan minun listoillani kovin usein. Virhearvio minun päässäni vaiko markkinalla? Tämä on itse asiassa pelannut kauden alun oikein hyvin mutta se ei näy tuloksissa syystä että puttaaminen on ollut tuloksien valossa luokatonta. Miljoona kertaa ennenkin on tullut sanottua että puttaus on kuitenkin se osa peliä jossa sattuma näyttelee isointa roolia ja minä jatkan mahdollisuuden antamista hahnille. Ei vähiten siksi, että kohtuullisella 22 kierroksen otoksella kenttä vaikuttaisi vielä sopivan miehen pelille ihan sopivasti.

Sitten vielä Pinnacle.bet tarjoaman viikon hedari: Otamme Adam Scott 1,671 vs Jordan Spieth. Tämä ei enää se kaikkein maistuvin kerroin ole (on pudonnut siitä millä sitä itse löin) ja kelpaa tässä kohteeksi siitä syystä, että tuossa kiteytyy oma hedarimenestys tällä viikolla. Olen vetänyt Adam Scottia useampaan hedariin voittajaksi ja vastaavasti Jordania vastaan samoin useampaan pariin. Scott on oikein mainiossa kunnossa (kauden 9 kisaa 1,4 lyöntiä keskiarvoa vahvemmin) ja TPC Sawgrass sopii kenttänä oikein hyvin (65 rundin kattava otos keskimäärin 0,8 lyöntiä ”tasoaan paremmin). Jordan taasen on ongelmissa pelinsä kanssa (toki jotain valoa lempikisassaan Pebblessä sekä Genesiksen kaksi ekaa rundia) ja kuten alussa kerroin on ollut hukassa tällä kentällä silloinkin, kun peli on ollut kuosissa.

2.3.2022

Nyt alkaa harrastukset haitata harrastamista. Allekirjoittanut jäi jumiin Venäjän hyökkäyksen seuraamiseen ja normaalia addiktioherkempänä kaverina (aika monesta asiasta on vuosien varrella ollut vaikea päästä eroon) tilanne on juuri nyt paha. Maanantai-keskiviikko on oman viikkokalenterin ”early to bed”-päiviä että viikonloput jaksaisi paremmin katsella golfia. No nyt on ma ja ti mennyt jo pitkään kaiken maailman Ukraina-tietoja etsiessä ja äsken meinasi unohtua, että nythän on jo keskiviikko ja blogi-päivityksen aika. Sinällään jos tämän joskus unohtaa niin mitään ei menetetä… Viime viikolla luulin jo lunastavani mutta fieldin kovinmman jätkän viiden lyönnin johto sunnuntaille lähdettäessä ei riittänyt alkuunkaan…

Tällä viikolla on vuorossa Arnold Palmer Invitational joka on ”tavallisista” PGA-tourin kisoista perinteisesti ihan kovatasoisimpia. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Pääasiassa tuonne yllättäjä-osastolle painottuu pelit taas joten kovin todennäköistä osuminen tälläkään kertaa ole.

Poliisihallitukselle tiedoksi että nämä petsit on siis vedetty betfair.com palvelussa:

Sungjae Im (32) muni viime viikolla mahdollisuudet jo surkealla avauskierroksella mutta perjantai oli taas ihan ok joten en ala cuttiin jäämisestä mitään hyperventiloimaan. T3 – 3 – T21 on kolme ekaa visiittiä tähän kisaan ja pieni 12 rundin otos ”vaatimattomasti” 1,52 per kierros omaa tasoaan paremmin. Näillä spekseillä mun malli ei oikein pysty välttämään miehen poimimista pelikohteeksi.

Sergio Garcia (75) on aloittanut vuoden omalla hyvällä tasollaan ja nyt tullaan kentälle, jossa mies on aikanaan viihtynyt hyvinkin. Jostain syystä mies ei ole täällä vuoden 2013 jälkeen pelannut. Yleensä tuo kertoisi, että kenttä ei istuisi mitenkään hyvin silmään (sopivilla kentillä kovia kisoja nämä tykkäävät pelata) mutta en tiedä tässä tapauksessa – 31 rundin otoksessa 0,56 lyöntiä per kierros Sergio on täällä pelannut omaa tasoaan paremmin.

Kevin Na (120) on klassinen meikäläisen petsi. Vuosi on alkanut heikosti (tai oikeastaan Sony Openin avauskierros oli erinomainen mutta sitten on ollut hiljaisempaa) mutta tämä ei yleensäkään ole mikään Kalifornian menestyjä ollut. Lajissa on perinteisesti muuttunut ”pärjääjät” vaihdettaessa Kalifornian kentiltä Floridaan. Ei Na nyt mikään Floridankaan erikoismies ole mutta on siellä pärjännyt selvästi paremmin kuin Kaliforniassa. Tästä kisasta miehellä ihan hyvä sarja (mm. kolme top10-sijaa) ja kohtuu otoksella (44 rundia) per kierros 0,7 ”liian hyvin”. Tuolla meikä korjaa miehen vahvuuslukuja ”track biasilla” sen verran että nämä noin ”kerran kerrasta” tulee pelikohteiksi.

Troy Merritt (280) petti viimeksi selvästi ja jäi rumasti cuttiin. Sitä ennen kuitenkin vahvoja kierroksia ja yhden heikomman kisan jälkeen minä en tunnetusti hötkyile. Omalle huipputasolleen Merrittiä rankaan ja kun pienellä (12 kierrosta) otoksella kenttäkin sopii erinomaisesti (2 lyöntiä per kierros ”liian hyvin”) niin on oikein maistuva isommankin petsin kohde nyt.

Danny Lee (310) menee jo ohuelle mutta otetaan vielä listoille. Itse tätä sain selvästi paremmalla kertoimella maanantaina. Vanhan toistoa tämä mutta tältä kentältä 28 rundia keskimäärin 0,75 ”liian hyvin”.

Pat Perez (400) pelaa taas omalla tasollaan ja erityisesti lyöminen on ollut vahvaa. Noilla spekseillä meikä hinailee miestä varmaankin markkinaa enemmän kohti omaa perusluokkaansa ja kun kenttäkin vielä mieluummin lievästi sopiva on niin pieni yritys tällekin.

Zach Johnson (450) nimettiin jo Ryder Cup kapteeniksi mikä on yleensä merkki uran ehtoopuolesta. Osaa Zach vielä palloakin lyödä vaikka viime viikonloppuna olikin huono. Pieni varoituksen sana siitä, että ihan ok tuloksista vuoden alussa huolimatta miehellä nimenomaan pallolyöminen on ollut aiempaa heikommalla tasolla. Tuo on ilman muuta huolestuttava merkki mutta kun peräti 70 kierrosta tällä kentällä on sujunut 0,54 per kierros ”liian hyvin” niin tuo kyllä kompensoi lyömisen pientä alavirettä. Ei nyt mikään erityisen maistuva kohde tässä mutta kelpaa silti.

Sean OHair (680) on ilmeisesti joku symppispelaaja meikäläiselle, kun ei ole aikoihin pärjännyt (oli toki pahojakin vaivoja) ja silti pitää yrittää. Viime vuosihan miehellä oli hirveä ja meni pelioikeuskin pääkiertueella. Viimeiset pari kisaa kuitenkin lupaa parempaa (ensin T16 Pebblessä ja sen jälkeen T6 haastajakiertueella) ja ammoisina aikoina tämä oli ihan kertaallinen pelimies. Tällä kentällä mies on aina viihtynyt ja 45 rundin otos kertoo peräti lyönnin per kierros ”normaalia paremmasta” pelistä täällä.  

Henrik Stenson (780) ja annetaan vanhalle kunnon Henkalle taas kerran mahdollisuus. Kolmas vuosi huonoa pelaamista toki jo lähtee mutta kai se perusluokka siellä jossain vielä on. Mun petseissä se mahdollisuus annetaan nimenomaan kentillä jossa peli on ennekin kulkenut ja täältä 46 kierroksen otos melkein saman lyönnin tasoaan paremmin kuin OHairilla tuossa edellä.

Paras hedarikohde Pinnacle.net osoitteessa valikoituu Marc Leishmaniksi 1,925 kertoimella Tyrrell Hattonia vastaan. Viime viikon osuman jälkeen tilanne on 4-3 meikäläisen eduksi. Toki keskimäärin vähän alle kahden kertoimella osumat on tulleet joten johtoa pitäisikin olla. Leishmanista sai alkuun peräti 1,98 kerrointa mutta kyllä tuo edelleen ihan pelattava on (ja kaikkien muiden pelaamieni kohteiden kertoimet on pudonneet enempi). Leishmanilta on täältä jo yksi kutakin totosijaa plus neljäs top10-sija. Kohtuullisella 42 kierroksen otoksella tuo tarkoittaa 0,85 per kierros tasoaan paremmin. Hattonkin on voittanut täällä vieläpä vain pari vuotta sitten ja ei kenttä välttämättä ole yhtään sen huonommin sopiva (toki 20 rundia ”vain” 0,5 tasoaan paremmin ja kun tuossa on jo voitto ”tasapainottamassa” niin ei tuo ihan yhtä herkulliselta näytä kuin Leishmanilla). Leishman on viime vuoden heikon jakson nyt jo virallisestikin ohittanut ja vahvuusluvut on omalla hyvällä tasollaan. Hatton on sitten vastaavasti palannut uransa parhaalta tasolta lähemmäs pitkäaikaisia keskiarvojaan ja on itseasiassa keskipitkissä ja lyhyissä voimaluvuissa jo selvästikin Leishmania huonommin pelannut. Näillä spekseillä mä saan Leishmanin nyt selväksi suosikiksi pariin.