Hawajilta Kaliforniaan

20.1.2021

PGA-tourin kiertue siirtyy tällä viikolla ”luodolta” mantereelle ja alkuvuoden Kalifornian-kierros alkaa. Tämä kisahan on normaalisti pelattu pro-am muodossa kolmella kentällä, mutta nyt koronan takia pro-am on peruttu ja ainoastaan kaksi kenttää on käytössä. Komea PGA Westin Stadium-kenttä pelataan nyt kolmasti.

Pienessä kiireessä en ajatellut nyt kovin laveasti tätä kisaa pohjustaa mutta jotain nostoja kuitenkin. Itselle kisan ehkä maistuvin mies on Adam Hadwin. Miehestä on tarjolla 95 kerrointa suoraan ottamalla ja 100 meni tuossa pikkuisen jo jonottamalla. Olen kovasti tietoinen, että mies hukkasi pelinsä viime kesänä ja erilaiset voimaluvut sukelsivat miehellä syvyyksiin. Ihan vastaavaan sukelluksen mies on tehnyt ennenkin. Noustuaan uransa kovimmalle tasolle keväällä 2017 syksy oli samanlaista pääosin rämpimistä kuin viime syksy. Tuolloin mies aloitti vuoden Hawajilta ollen surkea mutta heti perään tässä kisassa (silloin nimellä CareerBuilder Challenge) komeasti T3. Muutenkin Hadwin on menestynyt tässä kisassa komeasti (neljä viimeistä kisaa T6, 2, T3, T2). Miehen kierrosten vuosikeskiarvot ovat olleet hyvin tasaisia viimeisen 4-5 vuoden aikana. Nyt 1,5 kuukauden tauolta minun kokemukseni mukaan ”peli sekaisin” tauolle jääneen miehen peli on keskimäärin merkittävästikin lähempänä ”omaa tasoaan” kuin mitä se oli tauolle jäädessä (vastaavasti kuuma runi kauden lopussa on useammin hiipunut tauon aikana kuin että lento jatkuisi). Markkina mallintaa Hadwinin juuri tuohon viimeisen 4-5 vuoden ”perussuoritustasoon”, mutta tuon kentän sopivuuden takia minä menen kyllä vielä pitemmälle. Oikein maistuva kohde itselle…

Toinen itselle jossain määrin maistuva kohde on Gary Woodland. Kuten Hadwinkin Woodland hukkasi pelinsä viime vuonna ja kyyti oli syksyllä kylmää. Mutta samat sanat tästä kuin Hadwinistäkin eli todennäköisesti 1,5 kuukauden tauko on tehnyt miehelle vain ja ainoastaan hyvää. Nyt mies on markkinan toimesta kuitenkin hinnoiteltu tasolle, jolla on kausikeskiarvoissa ollut viimeksi vuonna 2015. Eiköhän siitä kuitenkin lähdetä, että tämä palaa ”nopeasti” tasolleen ja korjaus voimaluvuissa on hyvä tehdä heti tauolta. Pari kovaa starttia alle niin ei markkinakaan tätä enää näin huonoksi linjaa.

Vielä pikkaisen isommasta kertoimesta poimitaan Nick Taylor. Mies on kehittynyt hyvin johdonmukaisesti lähes vuosittain (2018 oli pieni välitaantuma) ja noussut selvästi keskimääräistä tour-pelaajaa paremmaksi voimaluvuissa. Samoin kuin kahdella edellä mainitulla tälläkin peli hajosi syksyllä. Mastersissa oli kuitenkin jo viitteitä paremmasta ja nyt uuden vuoden alku starttasi vähän hapuillen mestarien turnauksessa mutta Sony Openissa tuli jo oikein hyvä suoritus. Oman arvion mukaan tuo viittaisi siihen, että tämän saa ihan rohkeasti ”omalle normitasolleen” jo nostaa vaikka esimerkiksi toki kaikki viimeiset20 – viimeiset50 rundia voimaluvut punaisella huutavatkin. Markkina tuntuu vielä olevan asian suhteen epäileväinen.

Muita poimittuja miehiä itselle on mm. Brendan Steele, Ryan Moore, Alex Noren ja Byeong Hun An. Ihan long shot osastolta poimin vähän Bronson Burgoonia, Pat Pereziä sekä tämän kerran 1000 kertaa yritystä Nick Watneytä.

Hawajin lämpöön halajaa

14.1.2021

Jatketaan blogin päivitystä golf-petsailun teemoilta. Yleensä nämä on ollut tapana tehdä keskiviikkoiltaisin mutta nyt ollaan vasta torstaina liikkeellä. Syynä ei ollut totaalinen yössä olo viime viikolla. Schauffele toki oli T5 mutta muut hepat selvästi kauempana kärjestä. Tällä viikolla meni miehen aikataulut lumimyräkän takia sekaisin, kun parhaimmillaan sai käydä kolmesti tunnin lumityöt tekemässä ulkona. Meidän perän sankari vs Pietarin lumitykki päättyi kuitenkin ylivoimaiseen pistevoittoon kotijoukkueelle ja lumet on näteissä kasoissa ympäri pihaa. Kisan alkuun on vielä aikaa, kun pelit on Hawajilla ja aikaeroa tasan 12 tuntia. Mutta lyhyesti loppuviikon kisasta siis tarinoidaan…

Kenttä on nyt täysin toisenlainen kuin viikko sitten. Moukareita ei tällä kentällä palkita vaan kaikkein lyhytlyöntisimmilläkin on reilu mahdollisuus tällä kentällä. Muutoinkin kenttä on varsin, jos ei jopa poikkeuksellisen, mitäänsanomaton jos asiaa miettii vedonlyönnin ja siellä pärjäämiseen vaadittavien ominaisuuksien suhteen. Kaikenlaiset pelaajat voivat täällä pärjätä. Muutoin kenttä ei ole mitäänsanomaton vaan on upea kenttä Tyynen Valtameren rannalla ja tammikuisesta Espoosta on helppo ajatusten siivin siirtää itsensä lyömään lähestymistä kentän kuudennelletoista griinille, jossa parikin kahden palmun ”ryhmää” muodostaa mystiset V-kuviot vasten merta…

Haaveilu sikseen ja jotain ajatuksia kisaan vedonlyönnin näkökulmasta. Ensin todetaan, että tähän kisaan löytyy vuosittain mitä loistavin ylipelattu hevonen vastaan pelattavaksi. Sony sponsoroi Hideki Matsuyamaa ja mies pelaa tämän kisan vuosittain tuosta syystä. Kenttä on miehelle kovasti vastaan ja on tunnustanut sen itsekin suoraan haastattelussa. Viime vuonna mies tosin venyi peräti T12 asti ja jokunen allekirjoittaneet hedari otti kuokkaa. Mutta linja ei ole muuttunut yhtään. Taas about kaikki hedarit miestä vastaan on kelvanneet sekä päämarkkinassa buukkilaita. Pörssin turnaushedarissa Abraham Anceria sai petsata altavastaajana Matsuyamaa vastaan – itsellä asetelmat olivat toisinpäin.

Sitten jotain petsikohteita itseltä. Hävettää tunnustaa, mutta juurikin viime viikolla en ollut Harris Englishin veneessä johon minulla oli kausikorttipaikka koko viime vuoden. Kenttä suosi niin paljon pommittajia ja oma malli korjaa muutaman viikon tauolta tasoa ”kohti normaalia” niin jäi mies niukasti omien petsirajojen alle. Sitä, että miksi markkinassa nyt palaa 20 en taas ymmärrä yhtään…

Yksi pakollinen petsikohde tälle kentälle on Charles Howell III. Olen tuota muillekin kentille aina välillä toki ollut petsaamassa eli pidän varmaan miehen ”luokkaa” karvan verran markkinan yleistä linjaa korkeampana. Mutta kun katsoo tämän saldoja tästä kisasta, niin kun top10-sijoissa ollaan saatu kaikki sormet laskemiseen käytettyä, voi kenttää pitää miehelle jo sopivana. Toki voitta ei täältä ole mutta pari kakkosta, kolmosta ja nelosta nyt kuitenkin. Itsellä ei ole dataa yhtä pitkältä kun datagolf.com:lla ja sieltä luntanttuna miehellä on täältä 64 kierrosta pelattuna keskimäärin 1,23 lyöntiä per kierros ”omaa tasoaan” paremmin. Tuo on sellainen ero noinkin suurella otoksella, että hyvin suurella todennäköisyydellä miehellä on ihan tolkuton ”track bias” juuri tälle kentälle.

Muita otettavan oloisia vielä ovat Leishman (75), Cink (200), Stuard (250), Perez (280), Norlander (290) ja ihan pöllönä hakuna McGirt (1000). Itselle maistuva on ollut aiemmin (edellä mainituistakin parempaakin tarjousta alkuviikolla on osin saanut) Xinjun Zhang mutta nyt tuo putosi jo turhan alas. Tusta McGirtistä voi sen verta sanoa, että mies oli oikeinkin hyvä 2015-2018 ja voittikin The Memorialin 2016. Sitten petti lantio ja se on leikattu ainakin kahdesti. Viime kesän viisi kisaa eivät luvanneet liikoja mutta ei tämä nyt ihan tumpelo ollut (kuitenkin meni viikonlopulle Memorialissa sekä Safeway Openissa). Jos miehen fysiikka kestää niin eiköhän tämä tasolleen palaa – ei varmaan ole siellä vielä mutta tuon ”täyden tuhannen” kerroin houkutti allekirjoittanutta ihan liikaa. Sen lisäksi epäilisin, että tämän ei tarvi pelata kun kaksi hyvää kierrosta alkuun niin markkina on korjannut miehen arvion sinne missä minunkin arvio on ja ”lunastuksen” voi ottaa hyvällä omallatunnolla JOS siinä tilanteessa ollaan…

Koronasta huolimatta….

6.1.2021

Ikuisuudelta tuntunut kolmen viikon golf-petsaustauko on päättynyt ja vuoden 2021 kisat käynnistyvät huomenna Hawajilla. 49-vuotiaaksi kääntynyt seniori on innoissaan asiasta mutta on tehnyt periaatepäätöksen jättää liveseuranta Hawajin ja Kalifornian kisoijen osalta nuoremmilleen. Pitää sitten aamulla tapittaa jälkilähetyksenä tapahtumat. Siinä on sekin etu, että voi kelata mainoskatkot ja lähetys lyhenee merkittävästi… Kovasta kuntoilusta huolimatta univajeen sietokyky on kadonnut johonkin ja niin mukavaa kaveria kun itseään ei viitsi liikoja kiusailla. Kuntoilusta tuli mieleen kävelyprojekti, joka etenee omaa tahtiaan. Kuten toissavuonnakin niin nytkin hiihto lasketaan kävelyä vastaavaksi ja tulee toivottavasti jouduttamaan matkaa lähikuukausina merkittävästi. Edellisen talven yksi hiihtolenkki on jo ylitetty moninkertaisesti…. Matka on joutunut nyt 5493 kilometriä, joten suht alkutaivalta vielä kuljetaan.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan eli positiivisessa hengessä vuoden teeman mukaisesti golf-petsailun pariin. Yleensä en nouseviin kertoimiin tykkää peliä lykätä mutta nyt en malta enää pitää näppejäni erossa Xander Schauffelesta. Syy miehen kertoimen nousuun on Korona (https://www.pgatour.com/news/2021/01/06/xander-schauffele-contracted-covid-19-coronavirus-during-holidays.html), jonka mies sairasti joulukuun puolenvälin tienoilla. Näitä caseja on tässä matkan varrella ollut muitakin ja ainakaan itse en ole mitään dramaattista tasonheilahdusta huomannut taudista aiheutuvan. Eikä tietysti pitäisikään. Jos taudin lievänä sairastaa niin ei sen golfin tyyliseen lajiin luulisikaan mitään vaikuttavan enää siinä vaiheessa, kun tauti on ohi. Futiksessa tai jääkiekossa jotain voi helposti puuttuakin mutta niissäkin tosi nopeasti infektion jälkeen kaverit on kentille palanneet.

Schauffele on yksi modernin golfin nousevia tähtiä. Mies on parantanut tekemistään tasaisesti vuosi vuodelta ja viime kauden lopuksi mies löytyi jo tourin SG Total tilaston kolmannelta sijalta. Viisi voittoa uralla pitää jo sisällään WGC-voiton sekä kaksi Tour Championchipin voittoa (jälkimmäinen siis 72-reiän tuloksista laskettu ”kilpailun voitto” – tour Championchiphan meni Dustinille, joka pelasi kuitenkin itse kisan neljä lyöntiä huonommin kuin Schauffele). Tässä yhteydessä voi vielä nostaa framille tämän ”mestarien turnauksen” voiton toissa vuonna. Eli kentältä on jo voitto plakkarissa. Kenttä uusittiin melkoisella kädellä tuon jälkeen ja viime vuonna kenttä oli yleisen mielipiteen mukaan selvästi vaativampi. No Schauffele oli tuolloinkin T2 eli ei ”uusi” kenttä ainakaan paljoa haitannut. Itseasiassa kenttä ei mielestäni juuri muuttunut (jalkapallokentän levyisiä väylät edelleen ovat) muilta osin kuin että griinit olivat merkittävästi kovemmat ja nopeammat. Voi tuo vähän pelaamista vaikeuttakin mutta viime vuoden ”normaalia huonommat” tulokset johtuivat enemmän kovasta tuulesta. Kenttähän on sellainen, että tietyistä suunnista puhaltavat tuulet osuvat tuonne oikein mojovasti ja kun saarella pelataan, niin tuulisia kelejä vähän väliä tuntuu olevan. Tämän vuoden tuulet tulee olemaan maltillisia ja keli muutenkin kuin se kuuluisa morsian – voittotulos tulee painumaan jälleen sinne -20 tuntumaan.

Mutta siis Schauffele… Kun en osaa mitään kovin merkittävää downgreidia antaa koronasta ja kun tämä tuntuu olevan mies, joka pelaa hyvin tietyillä kentillä, joista tämä on yksi, niin vetelin omalla suoraviivaisella tyylilläni tämän oman rankingini kolmoseksi tähän kisaan. Dustin sekä Justin Thomas kuuluukin olla edellä mutta en yhdy markkinan näkemykseen siitä, että Rahmin tai DeChambeaun pitäisi olla todennäköisempi voittaja tällä viikolla. Ja näillä spekseillä tämä herra maistuu kyllä mm. top5-markkinassakin.

Muita petsattuja miehiä itsellä on:

  1. Hideki Matsuyama – tästä kyllä sen verta, että itse petsailin ainoastaan lähtötasolla 25 ja nythän samaa ei enää ole tarjolla. Oma arvio tälle hyvin tarkkaan 5%.
  2. Webb Simpson – hiukan sakkasi ihan viime vuoden loppuun mutta ei mitään merkittävää varsinkin kun kauden 2020-2021 alkukisojen vain 20 rundin statsit on keskimäärin ihan ”normitasolla”. Tämä on nyt tasaisesti puolitoistavuotta ollut noin puoli lyöntiä per kierros parempi kuin Tony Finau mutta siitä huomitta taas kerran Finau on saatu markkinassa zeitinohuesti pienempään kertoimeen. Kun vielä muistetaan, että silloin kun Finau on meinannut voittaa, on maila tärissyt käsissä pahasti. Ei Simpsonkaan mikään kliininen viimeistelijä ole mutta sentään ihan eri luokkaa kuin Finau. Tai onhan Finau voittanut, Puerto Ricossa pikkukisan uran alussa vahingossa. Sen jälkeen onkin seitsemän kakkosta, kolme kolmosta ja 28 muuta top10:ä plakkarissa ilman voittoa. Mutta siis Simpsonia olen 30:llä ja 32:lla kalastellut…
  3. Abraham Ancer mutta tästä vähän samaa kuin Matsusta eli kerroin oli alkuun maistuvampi ja aika vähän tätä tuli saatua.
  4. Cameron Champ – iso yllätys itselle. Tämä on pari kertaa ollut tänne markkinassa tosi kuuma, kun pitkälle lyöminen on täällä etu. Ei poika huonosti ole pelannut mutta ei ole vastannut toki sillä tavoin kuin markkina olisi odottanut. Ekana vuotena kaksi päivää oli vahvaa, sitten tuli romahdus ja viimeinen päiväkin oli vakuuttava. Viimeksi to-pe jäi vähän lähtökuoppiin mutta vahva viikonloppu kertoi siitä, että kyllä tällä kentällä mies tulostakin voi tehdä. Tämä herra on muutoinkin oikein isojen heilahdusten mies ja mallissa joutuu käyttämään poikkeuksellisen isoa keskihajontaa. Kuten joskus aikaisemminkin on tullut kirjoitettua, juuri tuo on kuitenkin voitonmahdollisuuksia merkittävästikin parantava ominaisuus. Minä olin tälle tarjoamassa jopa 2,5% voitonmahdollisuutta ja kovasti hämmästyneenä olen 75-80 kertoimia keräillyt.
  5. Adam Scott – tähän ei kuulu enää koskea. Alkuviikon 75:sta sai jopa ihan mukavasti sisään.
  6. Brendon Todd – ei varmasti ole kenttä miehen mieleen, kun about vähiten kaikista kentistä draivien tarkkuudesta saa täällä etua ja Todd oli esim. viime kaudella koko tourin väyläosumatilaston nelonen. Mutta ei tässä kertoimessakaan mitään järkeä ole. Samassa kertoimessa oleva Kevin Na jolle kenttä sopinee ihan yhtä huonosti, on noin puoli lyöntiä huonompi per kierros kuin Todd. Tai Marc Leishman sitten? Miten tuo voi olla Toddia selvästi todennäköisempi? Koronatauolla pelinsä kadottanut Leishman oli tuon jälkeen yli lyönnin per kierros Toddia huonompi. Markkinan mielestä ”hyvin todennäköisesti” Leishman on kuukauden tauon aikana ”palannut tasolleen”??? Onhan se mahdollista mutta edelleenkään ei suosikkitapaus. Leishman on toki luokaltaan kova mutta ennen kun minä alan miestä ”tasolleen” nostaa saa mies luvan pelata edes sinnepäin jossain kisassa. Mastersin T13 meinasi toki jo olla sinnepäin mutta Mayakoban konttaus pyyhki Mastersin mielestä oikein tehokkaasti.

Buukkipuolelta nämä kinkerit oli normaalia vaisummat ja luulen, että edelleen vedän linjaa siitä, että niistä en blokissani paljoa huutele. Luulen, että niihin ei ole samanlaista intressiä lukijoilla, kun niitä ei oikein voi ”kokeilla pikkurahalla”.

Viimeiset solvaukset

31.12.2020

Kauheuksien vuosi lähestyy hyvää vauhtia loppuaan ja kaikki toivoo että 2021 on edeltäjäänsä parempi – ja siihen ei totisesti kovin paljoa vaadita. Allekirjoittaneen blogi on taas uinunut ruusuisen unta ja sori siitä. Yksi päivitys piti golf-petseistä tehdä mutta laiskotti (https://twitter.com/ReijoAnttila/status/1336738622213644293?s=20). Siitä voi toki päätellä päättyvän vuoden viimeisten petsien osuneen. Itse asiassa nuo golf-vedot olivat 2020 melko kovassakin vireessä tuoden jotain valoa synkän vuoden keskelle. Jälkikäteen ajatellen maistuvin osuma oli Safeway Openin Stewart Cinkin laskeutuminen yli 500 kertoimisena. Vastaavasti synkintä antia oli Workday Charity Open jossa Justin Thomas onnistui viimeisellä kolmella reiällä hukkaamaan kolmen lyönnin johdon ja hävisi uusinnan reilusti buukatulle Collin Morikawalle.

2020 on ollut muilta osin poikkeuksellisen raskasta itselle, vaikka itse korona ei itseen tai läheisiin ole onneksi kiinni päässyt. Pienikin lasten räkätauti on tehnyt sen, että päiväkotiin ei ole voinut noita viedä ja keväällä tuli pitkä jakso kotihoitoa otettua muutenkin. Töiden tekeminen kotona, kun kaksi päiväkoti-ikäistä volttaa ympärillä, on ollut kovin raskasta. Se tuntuu muutenkin vaikuttaneen mieheen siihen suuntaan, että ainaisen optimistin sisältä on löytynyt myös pessimistisempiäkin puolia.

Tuohon on saatava muutos ja mieluusti nopeammin kuin pandemia on nitistetty. Omalta osaltani ajattelin mahdollistaa paremman fiiliksen tulevaan vuoteen asennoitumalla maailmaan ja erityisesti rakkaan kotimaan päivänpolitiikkaan aiempaa kevyemmin. Vihervasemmisto nyt vain on valheilla (vappusatanen etc.) saanut eduskunnan neljäksi vuodeksi haltuunsa ja siinä ei omat itkut paljoa auta. Tulee vain itsellekin pahempi mieli. Joten koitetaan ainakin valittaa 2021 vihervasemmiston idioottimaisuuksista merkittävästi vähemmän kuin 2020. Mieluusti ihan nolla voisi olla tasona mutta siihen en usko itsekään pystyväni. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että blogin päivitysrytmi ei ainakaan tiivisty ja että aiheet pyörivät golf-petsien sekä rahapeli- ja ravipolitiikan ympärillä.

Nyt kun perhe nukkuu mutta koirille pidän seuraa naapuriston käydessä koko arsenaalilla ilmeisesti naapurikadun kimppuun, ajattelin kuitenkin vielä kertaalleen olla oma ankea itseni. Viimeisen (?) elämään pettyneen kirjoituksen kohteena on se luonnollisin valinta eli vihreät.

Mikä Vihreissä sitten minua mättää? Jeesustelu, valehtelu ja itsensä muiden yläpuolelle asettelu. Ei sillä etteikö muutkin puolueet samaan syyllisty mutta Vihreissä omahyväisyys ja itserakkaus on nostettu aivan omalle levelilleen. Periaatteessa kaikkein fiksuimpia (ainakin koulua eniten käyneitä – eivät toki korreloi suoraan) kannattajia kerännyt puolue on onnistunut kehittämään itsestään täysin kusipäisen lauman toinen toistaan ilkeämpiä pikku pioneereja. Miten näin on voinut päästä käymään?

Lähestytään tätä teemaa nyt muutamasta eri kulmasta. Ulkoministeri Haaviston Via Dolorosasta voisi yksinään kirjoittaa monta entryä mutta tässä se ohitetaan nopeasti. Ainut kommentti siitä on nyt se, että miten itseään kunnioittavat ihmiset voivat puolustella Haaviston ajaneen ”lasten asiaa” tilanteessa, jossa hän jatkoi kostotoimenpiteitään virkamiestä kohtaan, vaikka oli jo saanut uuden miehen hoitelemaan al-hol asiaansa? Vastaus – ei mitenkään! Ulkoministerimme oli kostonhimoinen mulkku, kun pikku virkamies (tai useampikin) oli uskaltanut olla hänen kanssaan eriä mieltä.

Sitten vähän tarkemmin toisen asian kimppuun. Vuoden lopussa vihreiden rumpu on pärissyt sinällään ihan oikeasta asiasta eli Suomen ikimetsistä. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei satoja vuosia koskemattomana pysyneitä metsiä enää tarvitsi hakata yhtään. Olen koittanut kuitenkin selvittää netistä, paljonko tällaista hakkaamista on enää esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut. En ole saanut tarkkoja lukuja selville ja tätä kautta lienee selvää, että ongelma ei kovin iso voi olla. Jos tuhansia hehtaareja ikimetsää vuosittain hakattaisiin, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tuon arvon löytäisi yhdellä google-haulla. Joku luonnonsuojelujärjestöistämme sitä toitottaisi esiin yhtenään.

Miten ”Vihreä-valhe” sitten kerrotaan tarinana? Ensin rakennetaan faktoihin perustuva tarina ikimetsien ja luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä. Seuraavaksi jatketaan suoraan johonkin raflaavaan kuvaan avohakkuusta ja samalla unohdetaan kertoa, ettei kuva olekaan enää ikimetsästä, vaan ihan tavallisesta talousmetsästä (jossa toki on voinut olla tärkeitä luontoarvoja sielläkin – mielenkiintoisempi keskustelu kuin ikimetsien suojelu onkin se, missä määrin talousmetsiä pitäisi alkaa suojella). Kuuluisassa ”pöllögatessa” tarinankertoja jäi suorasta valheesta kiinni ja kerran kerrasta voin luvata, että ei ole ainutkertaista ollut tuo tarinan väritys. Vihreä moraali lähtee siitä, että omat tavoitteet ovat niin tärkeitä, että puhdas valehtelu tai ainakin virheellisen mielikuvan luominen on ihan ok. Minä sanon sille, että YÖK!

Ikimetsien tarinassa totuus on ainakin siinä, että ikimetsiä on aikanaan hakattu aivan liikaa. Tämä on kuitenkin tapahtunut lähinnä edellisinä vuosikymmeninä. Historiassa luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen sekä ilmastomuutoksen vaikutusten tietoisuus oli kuitenkin aivan eri tasolla. En nyt alkaisi aikaisempia sukupolvia soiden pelloiksi raivaamisesta tai Suomen takapajulasta hyvinvointivaltioksi metsäteollisuuden avulla nostamisesta silti syyttelemään. Enkä Vihreillekään tähän lupaa olisi antamassa. Varsinkin kun se isoin itsereflektointi on heillä itsellään käytännössä kokonaan tekemättä. Suomen energiapolitiikka olisi perustunut merkittävästi nykyistä enemmän ydinvoimaan, mikäli Vihreät eivät olisi jarruttaneet sitä joka mutkassa. Puolue on nyt luopunut tästä selvästi virheelliseen tietoon perustuneesta linjastaan mutta ilmastomuutoksen näkökulmasta tarpeellinen selvä pro-ydinvoima linja puolueelta puuttuu edelleen. Puhumattakaan siitä, että joku johtava puolueen edustaja voisi ihan julkisestikin nostaa käden virheen merkiksi ilmaan ja pyytää Suomen kansalta anteeksi puolueen aikaisempia sekoiluja.  

Samalla Vihreät voisivat lopettaa tuulivoimasta haihattelun. Meidän perällä ei millään voi ymmärtää, miten tuulivoiman lisärakentaminen merkittävästi helpottaisi Suomen hiilijalanjäljen pienentämistä ainakaan taloudellisesti kestävällä tavalla. Energiaa tarvitaan eniten talvella, kun korkeapaine jämähtää Fennoskandian ylle. Silloin ei yleensä tuule ja on pirun kylmä. Jos tuossa tilanteessa ”ollaan liikaa tuulivoiman varassa” tämä tarkoittaa ainakin vielä suoraan voimakasta fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Lisäksi kun alkanut selviämään minkälainen ongelmajätekasa on käyttöikänsä päässä oleva tuulivoimala, olisin itse ympäristön nimissä kovasti halukkaampi panostamaan pienydinreaktoreihin Suomen perusenergiantuotannon ongelmia ratkaistaessa.

Viimeinen vihreiden ongelma, josta ajattelin ehtiä ennen vuodenvaihdetta tarinoida, on suhtautuminen yksityisautoiluun. Pääsääntöisesti korkeakoulutetuista ihmisistä koostuva porukka ei pysty asettumaan tavallisen väen housuihin. Suurin osa ihmisistä Suomessa tarvitsee autoa elämiseensä. Samaan aikaan suurin osa kansasta on kohtuuttomalla verotuksella saatu tilanteeseen, jossa viimeiset rahat menevät 15v vanhalla romulla ajamiseen. Vihreiden lääke on autoilun sähköistäminen ymmärtämättä, että suurimmalla osalla kansasta ei ole mitään realistista mahdollisuutta tuohon seuraavaan kymmeneen vuoteen – erityisesti kun hallitus edelleen vain kiristää huippukireää verotusta entisestään. Jos autokanta halutaan Suomessa merkittävissä osin sähköistää seuraavan 10 vuoden aikana ainoa keino on poistaa autoverot kokonaan ja verottamalla polttoaineita riittävästi. Vihreiden ideologia tuntuu olevan ottaa näistä vain tuo jälkimmäinen…

Mutta nyt riittää kitiseminen…. Tässä vaiheessa hyvät uudenvuodentoivotukset ihan kaikille ensi vuodelle! Hallituksen suuntaan jätän tähän vielä lyhyen toivomuslistan ensi vuodelle:

  1. Nitistetään korona
  2. Ilmastonmuutoksenvastaisessa tärkeässä työssä fokus toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat ja jotka ovat kokonaisuudessaan toteuttamiskelpoisia
  3. Talous kuntoon kiitos. Ilman kunnossa olevaa taloutta hyvinvointivaltiota ei ole emmekä pysty olemaan enää edes sosiaalitoimisto Eteläisen EU:n kriisivaltioille. Ja miettikää nyt vielä yhden kerran miltä äänestäjistä tuntuu, kun Suomessa verotusta kiristetään, että päästään lähettämään miljardeja Italialle, joka sitten elvyttää niillä keventämällä sikäläistä verotusta…

Vapaus valita

3.12.2020

Tuplaentryn jälkeen onkin ollut taas hiljaiseloa blogin kanssa. Ennen varsinaiseen asiaan menemistä tilannepäivitys virtuaaliselta kävelymatkalta. Eli 5225 kilometriä on nyt mittarissa ja toinen vuosi on selvästi ollut ensimmäistä ”matkaa jouduttavampi”. 17. Joulukuuta 2018 hanke alkoi ja vuosi siitä mittarissa oli vain 2354 kilometriä. Nyt pitäisi pariin viikkoon puristaa 129 kilsaa niin tulisi 3000 kilsan vuosi. Ensi vuonna miehen ikään ehtivällä yli 20 vuotta jalkavaivoista kärsineellä kaverilla tuo ei välttämättä ole huono suoritus, vaikka itseäni tässä vastenmielisesti kehunkin. Viimeksi kirjoitellessani lähestyin Krasnojarskia ja sen verta ripeä olen ollut, että se on nyt jäänyt jo selvästi taakse.

Tämän kertaisen kirjoitteluni aihe löytyy taas kerran kotimaan politiikasta. Viime vuosien aikana on tuntunut siltä, että olen vihdoinkin löytänyt itselleni poliittisen kodin. Pääosin Kokoomusta vuosien varrella äänestäneenä puolueen toiminta alkoi tympiä jo vuosia sitten ja tunne on vahvistunut vuosi vuodelta. Nyt tuntuu siltä, että ”tulossa” voisi olla parempia aikoja esimerkiksi varapuheenjohtajien toimesta. Meikäläisen kohdalla saattaa silti olla myöhäistä – voi olla, että olen menetetty tapaus silti. Liberaalipuolueessa (vapaus valita) kolahtaa tällä hetkellä liian monta palikkaa paikalleen, että siitä linjasta olisin muualle lipsumassa. Toki pienpuolueen kanssa voi käydä kuten viime eduskuntavaaleissa. Olin jo silloin liberaaleja äänestämässä, mutta epäonnistuneet vaaliliitot torpedoivat tuon.

Kirjoitukseni aihe keksittiin juuri päivitetystä Liberaalipuolueen puolueohjelmasta. Koska melko tunnetusti pelkään ”jees jees mieheksi” leimautumista, en ota tässä nyt nostoja niistä asioista, joista olen samaa mieltä. Paitsi, että riski joutua jees-jengiin olisi konkreettinen, niin työmäärä olisi tolkuton – pääasiassa kaikesta olen puolueohjelman kanssa samaa mieltä. Mutta otetaan jotain nostoja asioista, joissa vielä liikun joko osin tai ihan kokonaan eri linjoilla.

Ensimmäinen nosto tulee päihdepolitiikasta. Minulla ei itsellä ole selvää mielipidettä siitä, miten esimerkiksi kannabiksen dekriminalisoinnin tai jopa laillistamisen osalta pitäisi menetellä. Esitetyt ”todisteet” huumepolitiikan liberalisoinneista muista maista eivät kuitenkaan allekirjoittanutta täysin vakuuta. En edes kuvittele ymmärtäväni itse huumeriippuvuuksista tai niihin liittyvistä muista ongelmista mitään. Mutta aavistelen niiden mahdollisesti ainakin osin olevan samankaltaisia, kuin mitä on itselle paljon tutummat rahapeliongelmat. Pääsyy ongelmiin voi hyvin olla huumaaviin aineisiin tai rahapelaamiseen muodostunut kulttuuri, joka on kehittynyt aikojen saatossa vallitsevan lainsäädännön ohjauksessa. Liberaalimman huumepolitiikan perään huutavilta olen monesti yrittänyt saada vastausta yhteen kysymykseen siinä onnistumatta. Yritetään tässä taas, jos joku vaikka osaisi kertoa. Jos liberaali huumepolitiikka ei johda lisääntyvään käyttöön ja viime kädessä kovempiin aineisiin, niin miksi perinteisesti liberaalia huumepolitiikkaa Euroopassa harjoittaneessa Hollannissa käytetään väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellisen paljon kovia aineita kuten kokaiinia, MDMA:ta sekä Amfetamiinia? Lähteenä tälle tiedolle olen käyttänyt Euroopan huumeraporttia (https://www.emcdda.europa.eu/system/files/publications/11364/20191724_TDAT19001FIN_PDF.pdf).

Toinen nosto tulee kohdasta 4.2. Veikkauksen toiminta uuteen tarkasteluun. Olen Twitter-keskustelujen pohjalta ollut jopa yllättynyt, miten voimallisesti osa liberaalipuolueen aktiiveista on lähdössä holhouslinjalle rahapeliasioissa oltuaan päihdepolitiikasta täsmälleen päinvastaista mieltä. Missä on johdonmukaisuus? Ilmeisesti peliongelmat, itse rahapelaaminen ja sen järjestämiseen liittyvät kysymykset ovat puolueelle niin vieraita, että ilmiselvä ”puolueen ideologisen hengen” mukainen ratkaisu on jäänyt huomaamatta. Ainoa oikea linjaus puolueohjelmassa olisi Veikkauksen pilkkominen osiin ja myyminen yksityisille. Samalla linjaus lisenssimarkkinaan siirtymisestä olisi johdonmukainen. Yhteiskunnan tehtävä ei ole pyörittää rahapelitoimintaa, vaan laatia siihen säännöt, joiden noudattamista viranomainen valvoo.

Kolmas ”nosto” on ihmettely kohdassa 4.4. Demokratian lisääminen. Keskushallinnon pienentäminen ja tehtävien karsinta on ok mutta suora alueellinen demokratia jää niin etäiseksi ajatukseksi, että siihen ei pääse kiinni. Kun samalla eduskuntavaalien vaalipiirijako poistettaisiin niin miten kokonaisuus siis menisi? Irrallisena kohtana luettuna tämä ei meidän perälle oikein auennut.

Neljäntenäkin ”nostona” ollaan vähän siinä, että välttämättä en ole eri mieltä, mutta puolueen linjaus jää höttöiseksi. Eli kyseessä on 8.5. Eläkkeet. Tuossa yritetään ilmeisesti sanoa sitä itsestään selvää asiaa, että koko suomalainen eläkejärjestelmä on lopulta toimimattomaksi osoittautuva pyramidihuijaus. Koko järjestelmän alasajo ja sen korvaaminen uudella olisi selkeämpi linjaus. Ikäni korkeita eläkemaksuja maksaneena olisi tietysti olemassa henkilökohtainen toive siitä, että ”tienatut rahat” itselle kuuluisi, mutta oikeudenmukaisuuden nimessä en kyllä ymmärrä, miksi minulle korkeampi eläke kuuluisi, kun jollekin toiselle. Se, että olen työurallani saanut parempaa palkkaa, ei ole kovin hyvä syy… Tasaeläkkeet sillä tasolla, jolla elämisen arvoinen vanhuus onnistuu, olisi minun linja. Toki niin, että niille jotka jo ihan eläkeiän kynnyksellä kolkuttavat, jonkinlainen siirtymäsäännös rakennetaan. Jatkossa jokaisen pitäisi kuitenkin itse tavallaan rakentaa lisäturvaa eläkevuosia varten, jos siihen kokee tarvetta. Yhteiskunta tarjoaisi ainoastaan perustason.

Viimeinen nosto tulee kohdasta 10.5. Maanpuolustus. Allekirjoittanut olisi valmis jatkamaan nykyisellä miesten asevelvollisuuteen perustuvalla järjestelmällä myös tulevaisuudessa. Nykyjärjestelmän ongelmat ovat pieniä ja muutokset siihen joko heikentäisivät puolustuskykyä tai nostaisivat maanpuolustuksen kustannuksia merkittävästi. Nato-kortti on katsomisen arvoinen, mutta mikään autuaaksi tekevä yksittäisratkaisu ei jäsenyys olisi. Jälleen kerran pitää toki todeta, että mikään varsinainen maanpuolustuksen ammattilainen en ole.

Tässäpä nämä. Isoista linjoista siis ollaan about täysin samaa mieltä. Kyllä tuolla puolueohjelmalla yhden äänen kevään kunnallisvaaleissa puolueelle Espoosta varmistaa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa pitää ensin väijyä mahdolliset epäpyhät vaaliliitot ennen kuin lupauksia aletaan jaella.

Herkkua on siinä monenlaista…

11.11.2020

En tiedä onko tämä nyt sitä syysmasennuksen torjuntaa vai mitä, mutta jos keväinen Masters on perinteisesti jotain elämää suurempaa, niin tuntuu että marraskuussa herkkua odottaa vielä moninkertaisesti enemmän. Ei tunnu meidän perällä pysyä Anttilan muorin pojan kierrokset alhaalla millään. Joten kirjoitellaan blogiin toista entryä samasta kisasta…

Heille, jotka suhtautuvat urheiluun puhtaana urheiluna ilman vedonlyönnin tuomaa lisäjännitystä tässä entryssä ei liene paljoa läpi selattavaa. Masters on totta kai urheilullisestikin golf-kauden upeimpia tapahtumia mutta vedonlyönnin puolella ero muihin majoreihin tuntuu jälleen kerran olevan paljon isompi. Jostain syystä Mastersissa raha liikkuu ja käy pyydykseen.

Viimeksi kirjoittelin miehistä, jotka tuntuvat maksavan päämarkkinassa jotenkin liian paljon. Jossain päin palloa on kuitenkin miehiä, jotka ovat asiasta eri mieltä ja pojilla tuntuu vielä olevan pörssi iskussa. Ancerin ja Bezuidenhoutin kertoimet on tuosta vain kasvaneet. Yksi hyvä tapa arvioida omien linjojen laatua on verrata niitä lopullisiin kertoimiin siltä hetkeltä, kun peli menee kiinni. Ennuste noiden meikäläisen mainitsemien kohteiden laadusta tuolla mittarilla eivät ole häävejä. Lopullisen tuomion annan onneksi vasta myöhemmin, kun näkee miten koko field pelaa suhteessa omiin arvioihin. Ja siinäkään vertailussa ei voi liikaa keulia tai vaihtoehtoisesti olla liian ankara – yksi kisa on vain hassu joukko sattumia avauslyönnin ja voittoputin välillä. Sitten kun keräilee dataa omista arvioistaan kisasta toiseen ja kaudesta seuraavaan niin jossain vaiheessa voi syntyä käsitys siitä, pystyykö vedonlyöntimarkkinan biittaamaan. Ja sekin käsitys voi olla väärä…

Mutta mennään tällä kertaa muutamaan ihmetyksen aiheeseen muualla markkinassa. Shane Lowrystä jo vähän tarinoinkin viimeksi ja annetaan miehen nyt olla rauhassa. Buukkailua Irlannin ihmeen kohdalla kyllä suosittelen erityisesti koska kertoimen nousu ylöspäin hyydähti.

Aloitetaan suosikkiosastosta ja ihmetellään Rory McIlroyn suosiota Masters-vedonlyönnissä jälleen kerran. Uutisia ja julkisia vihjeitä kun seuraa niin Roryä vihjataan Mastersiin aina. ”Vihdoinkin Grand Slam” on samanlainen jokavuotinen uutinen kuin ”talvi yllätti autoilijat”. No toki toi yleensä on alan mediassa keväällä ja nyt vasta syksyllä. Syksy tosin näyttää siltä, että ainakin pääkaupunkiseudulla talvikin yllättää ehkä mahdollisesti helmikuussa. Viime vuonna ei yllättänyt edes silloinkaan… Mutta takaisin Roryyn. Syitä siihen, miksi Rory juuri nyt olisi tulossa, tuntuu löytyvän jos jonkinmoista. Paras syy tuntuisi olevan tuore isyys. Näin ulkopuolisena observerina mieluummin sanoisin, että odotusaika ei ollut pelille hyvästä eikä lapsen syntymä elokuun viimeisenä päivänä ainakaan välittömästi peliä parantanut. Mies pelaa lukujen valossa yhtä uransa heikoimmista jaksoista. Noustuaan huipulle mies kuokkasi kertaalleen vielä vähän syvemmällä kesällä 2013 mutta sen jälkeen ei ole huonompaa jaksoa pelannut kuin nyt Koronan aiheuttaman tauon jälkeen. Tähän kun suhteuttaa vielä sen, että Augustan kenttä ei missään mielessä ole ollut Rorylle mikään suosikkikenttä, en ymmärrä miten miehestä kauppa käy jopa alle 15 kertoimessa.

Seuraavaksi pomitaan piinapenkkiin Tommy Fleetwood. Mies on saanut sotkettua pelinsä vielä pahemmin kuin McIlroy. Noustuaan syksyllä 2016 ihan uudelle tasolle suhteessa ammattilaisuransa kuuteen ensimmäiseen vuoteen Fleetwood säilytti tuon huipputason käsittämättömän pitkään. Yhtään pitempää huonoa jaksoa ei tullut ennen Koronan runtelemaa vuotta 2020. Mutta nyt ollaan menossa syvälle. Syksyn visiitti ET:n kisoihin näytti vähän paremmalta, kun mies oli Portugalissa kolmas ja Skotlannin avoimissa toinen. Mutta paluu Atlantin taakse on taas ollut tyly. Miehen vahvuusluvut ovat tippuneet yli lyönnillä per kierros esimerkiksi edellisen Mastersin tasosta (ja oikeastaan viime vuosien ”perustasosta” yleisemminkin). Tähän kun lisätään, ettei Fleet ole Augustan kanssa sinut, niin vaikka kerroin onkin hinautunut ”jo” 85 tasoon voi sitä mielestäni kairata sisään varsin vapaasti. Tuolla kentän sopivuudella tarkoitan sitä, että Augustan valloituksen kannalta merkittävimmät ominaisuudet eli pitkälle lyöminen sekä huippuluokan lähipeli eivät varsinaisesti ole Fleetwoodin parhaita aseita. Ja kun tekeminen on nyt ollut vielä merkittävästi normitasoa huonompaa, niin ei voi kuin ihmetellä faniclubin aktiivisuutte markkinan petsilaidalla. Tuostakin Betfairin ”traided”-mittari ylitti jo sadantuhannen euron rajan…

Otetaan vielä yksi tätä samaa sarjaa eli Marc Leishman. Miehelle koronan aiheuttama tauko osoittautui kuvainnollisesti kohtalokkaaksi. Juuri ennen sitä mies voitti Farmers Insurancen ja oli toinen Arnold Palmerin kutsukisassa. Sitten tuli kolmen kuukauden tauko ja peli katosi täysin. Memorialin T40 on parasta sen jälkeen (Tour Championchipin T28 voi näyttää paremmalta mutta oli siis jaettu toiseksi viimeinen sija siellä) ja miehen vahvuusluvuista on pudonnut reilusti yli lyönti per kierros pois. Vuoden 2018 huipputasosta mies on valunut jo 2,5 lyönnin päähän. Synkkää siis on ollut. Mastersista miehellä on kaksi top10 sijaa mutta muuten ei ole oikein kulkenut, kun mm. kolmesti (seitsemästä yrityksestä) kisa on päättynyt cuttiin. Nämä kaikki huomioiden minä onnistuin linjaamaan miehen mutiin Betfairin maksimiin eli 1000 kertoimeen asti. Yllätys on ollut, kun tästäkin kauppa on puoliaktiivisesti käynyt jo 350-400 kertoimissa.

Sitten joku sana eri pelimuodoista, kun Betfairin oheismarkkinat ovat kerrankin reilun kokoisia. Noissa ei yleensä oikein rahaa liiku, mutta Master on eri juttu. Aloitetaan mielenkiintoisella Top English Player markkinalla. En tiedä onko tuo juuri menossa kuralle, mutta ihan mukavasti olen saanut petsattua Matthew Fitzpatrickia parhaaksi vähän 6,8 ja enempi 6,6 kertoimella. Maanantain tarinat Fitzistä antavat miehelle sellaisen vahvuusluvun, että mun makuun pitää olla tähän merkittävästi todennäköisempi kuin markkinan linja on ollut. Eikä tietysti haittaa, että mm. edellä mainittu Fleetwood tuntuu tässäkin markkinassa nauttivan jonkinlaista suosiota.

Toinen spesiaalimarkkina, josta pitää mainita, on tournament match bets. Eli kumpi kahdesta pärjää kisassa paremmin. Täältä olen kairannut itselleni pelikohteeksi Bryson deChambeaun. Sanotaanko näin, että asiaan vihkiytymättömälle saattaa tuntua hyvinkin kornilta se, että voittajamarkkinan ykkössuosikki onkin altavastaajana heads upissa. Tämä ei toki ole mitenkään automaattisesti väärin. Näin todennäköisyydet voivat olla. Päämarkkinassa pelaajan kierrostulosten isompi keskihajonta kasvattaa voiton todennäköisyyttä merkittävästi. Eli tässä tapauksessa, kun Bryson on 2,2 kertoiminen Rahmia vastaan match upissa, niin omalla mallilla pääsen markkinan tuloksiin laittamalla Brysonin keskihajonnan 0,4 lyöntiä per kierros isommaksi kuin Rahmilla. Mutta anteeksi vaan, minä en tuota osta. Varmasti deChambeaun keskihajonta on isompi kuin Rahmilla ei vähiten sen takia, että jos miehen kaamea pommi karkaa sivuun niin se on kaukana sivussa. Mutta tuo 0,4:n ero ei voi silti olla oikein. Kenttä suosii nimenomaan pitkälle lyövää koska silloin pääsee lähestymään paljon lähempää. Augustan griinit ovat pieniä ja niissä on paljon kallistuksia. Pallo olisi tärkeää saada reiän alapuolelle griinillä. Mitä lähempää lähestymistä pääsee tekemään niin sen paremmin tuossa voi onnistua. Meidän perällä nämä hedarit on ”kaikki” (peräti kolme) Brysonille pedattuja. Sanomattakin lienee selvää, että erityisesti McIlroytä vastaan maistuvuutta löytyy. Tuossa mulle kelpasi alkumarkkinassa jopa 1,9 taso mutta parhaimmillaan käytiin jo yli kahdenkin kertoimessa – hurjaa peliä vastustajilta!

Hyvää on kannattanut odottaa

9.11.2020

Nyt on hyvä päivä kirjoittaa blogi. Alustavan arvion mukaan projektin kävelymatkan pitäisi olla noin 25000 kilometriä ja siitä nitkahti tänään kasaan ensimmäinen 20%. Eli matkaa on takana 5006 kilometriä ja reilun 100 kilometrin päässä edessä siintää Krasnojarskin kaupunki. Tästä eteenpäin matka vie Irkutskin kautta Baikal-järven eteläpuolelta kiertäen kohti Jakutskia. Sitten onkin vähän hankalampaa taivalta edessä, kun ainakaan Google mapsin (työkaluni tällä virtuaalimatkalla) mukaan tietä Lavrentijaan (kylä Beringinsalmen rannalla) ei ole. Sinällään metsätaival ei ihan väärältä tunnu, kun merkittävän osan tallailuistani itsekin Nuuksion korvissa samoilen. Tuo taival on kartalta mitattuna hyvin tarkkaan 5000 kilometriä eli siinä kulunee puolitoista vuotta ainakin, ettei osaa tarkemmin kertoa missä sitä tallustaa…

Jatketaan tätä leikkiä vielä sen verran, että todetaan tuon ongelman olevan vielä sangen kaukana. Jakutskiinkin on vielä yli vuosi tallusteltavaa, kun reilu 4000 kilometriä sinne on matkaa. Siperian puolella etäisyydet ovat….

Mutta sitten varsinaiseen asiaan, joka ei voi olla muuta, kuin keväältä tälle viikolle siirtynyt Golfin US Masters. Viime vuonnakin kisasta tuli etukäteen kirjoitettua blogiin kaikenlaista (https://walkingtovegas.home.blog/2019/04/08/ei-pysty-tallaisella-viikolla-kirjoittamaan-politiikasta/). Se mitä kentästä kirjoittelin, on edelleen validia ja ei ruveta vanhaa ihan liikaa toistamaan. Ehkä kuitenkin sen verran, että sekä Spiethiä että Molinaria saa edelleen buukkailla. Valueta toki miehien buukkaamisessa on selvästi viime vuotta vähemmän.

Viimeksi oltiin sitä mieltä, että ei nyt tehdä blogista mitään vihjepalstaa. Nyt tämä on kovasti kehittynyt siihen suuntaan, kun olen (kuten viimeksikin mainostettiin) kyllästynyt ihmettelemään vasemman laidan talouspolitiikkaa jne. Mutta ei anneta vihjepalstaksi muuttuvan blogin nyt häiritä, vaan käydään vähän läpi sitä, mitä tällä kertaa mielestäni kisaan voisi petsata. Buukkikohteita saatan käydä vielä läpi ennen kisan alkua, mutta saattaa myös olla, että niitä ei käydäkään läpi – riippuu vähän markkinatilanteista ja siitä, onko jotain buukkipuolen kimppabisneksiä vielä vaiheessa – siinä tilanteessa ei halua täällä ideoitaan julkiseksi huudella, vaikka en toki usko, että meikäläisen blogilla sinällään mitään vaikutusta Mastersin valtavaan pelimarkkinaan olisi. Nyt toki voi olla sellainen poikkeuksellinen tilanne, että monen petsarin rahat on kiinni USA:n presidentinvaalien markkinassa, ja erityisesti suosikkiosastolla tämä voisi näkyä rahan loppumisena markkinasta nimenomaan buukkipuolelta. Ja se voisi avata normaalia herkullisempaakin tilannetta markkinassa. En tiedä mutta katsellaan…

Itsellä on nyt niin outo ykköspelikohde kisaan, että pitää oikein ihmetellä. Matthew Fitzpatrick on pelurin nimi ja tätä olen yleensä tottunut buukkailemaan, kun brittimarkkinan jonkinlaisesta suosikkipojasta on kyse. Mutta nyt en ymmärrä miksi miehestä luvataan tällaisia (110) kertoimia. Maailmanlistan 20. on pelannut viime kisat oikein hyvin ja erityisesti pallon lyöminen on ollut kuosissa. Miehen kovemman menestyksen on lähinnä estänyt normaalia huonompi puttaaminen, mutta kuten usein ennenkin sanottua siinä on yleensä kyse lähinnä kohinasta ja seuraavassa kisassa putti voi taas pudota vanhaan malliin. Olen äärimmäisen tietoinen siitä, että Augustaa pidetään pommittajien kenttänä. Ja Fitz ei siihen kategoriaan kuulu, vaikka minkäväriset silmälasit laatikosta nenälle kaivaisi. Mutta silti mies on Augustassa viihtynyt. Toki ihan kärkisijat mieheltä puuttuvat, mutta kun itse arvioin vahvuuksia kierrostulosten odotusarvon ja toteuman suhteena, näkee sen, että Fitz on keskimäärin pelannut kierroksen Augustassa noin lyöntiä paremmin kuin kulloisen vireensä perusteella olisi pitänyt. Otoskoko on toki pieni (18), mutta kyllä tuolla jo kohtuullisen ”track biasin” omaan malliini tienaa. Ja mielenkiintoiseksi asian tekee se, että markkina käyttää jonkinlaista käänteistä biasia niin, ettei kenttä Fitzille sopisi edes keskimääräisesti.

Otetaan vielä Fitzille yksi vertailukohta. Shane Lowry oli samassa kertoimessa kuin Fitz, mutta juuri toki korjasi yhden tason ylemmäs. Lowry on pari kertaa urallaan ihan hetkellisesti pelannut samalla tai jopa karvan paremmalla tasolla kuin Fitz tällä hetkellä. Keskimäärin Lowry on ollut selvästi huonompi. Vaikka Lowryn kuntokäyrä vähän ylöspäin osoittaakin niin koronatauon jälkeisellä ajalla mies on ollut noin lyönnin per kierros huonompi kuin Fitz. Entä sitten Augustan kenttä? Lowry ollut Masterissa mukana neljästi ja kolme kertaa kisa on loppunut cuttiin. Kymmenen rundin perusteella mies on ollut tuolla yli lyönnin per kierros huonompi kuin mihin oma taso olisi edellyttänyt. Otoskoot toki ovat minimaalisia mutta ei tässä nyt mitään meediota tarvita väittämään, että kenttä sopii näistä kahdesta paremmin Fitzpatrickille. Perusluokka, viimeisen puolen vuoden suorituskyky ja kenttä – kaikissa kolmessa Fitz on edellä. Kohtuullista tajuntaa laajentavaa lääkitystä täällä tarvittaisiin, että näistä tasabuukkia olisi markkinan tavoin tekemässä.

Seuraavaksi tarkasteluun poimin Abraham Ancerin jonka kerroin pukkaa ylöspäin ja nyt 230 saa ostella suoraan. Anteeksi mitä? 230? Miehen suoritukset koronatauon jälkeen on melkein Fitzpatrickin tasoa selvästi Lowryä edellä. Ja tuohon osui jo huonompaakin jaksoa mukaan. Viimeksi tämä pelasi Zozossa kolme oikein hyvää rundia mutta yksi uran huonoimmista kierroksista esti menestyksen. Augustan sopivuudesta ei voi sanoa mitään, kun mies nyt vasta debytoi Mastersissa. Ei tämä välttämättä ihan lempikenttä tule olemaan, kun ei Ancer mikään pommittaja ole, mutta olennaisimmat osat eli draivit sekä lähipeli tilastojen valossa on Ancerin vahvuuksia. Ihan ei allekirjoittaneelle aukea miten Lowry on puolikkaassa kertoimessa tähän verrattuna.

Mennään taas pykälää isompiin kertoimiin. Sebastian Munozta on saanut 320 kertoimella. Legendaarinen toto-operattori pohjoisesta kyselisi ”hallooo, hallooo” – onko järkeä? Edelleen mies on pelannut parempia vahvuuslukuja kuin esim. Lowry. Sen lisäksi on uransa alussa ja parantanut ”terveesti” lähes koko ajan. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö kehitys jatkuisi. Munoz on Ancerin tavoin debytantti Mastersissa ja mieluummin keskimittainen lyöjä eikä mikään bighitteri. Jotenkin miehen osaamista arvioidessa voisin kuvitella, että kenttä ei tule tulevinakaan vuosina olemaan ihan Munozin lempikenttiä. Mutta ei ole mitään erityistä syytä, miksei voisi tuollakin pärjätä. On hyvä all-around pelaaja ja kehitys tosiaan päällä. Itsekin pidän tätä selvästi Anceria epätodennäköisempänä voittajana, mutta edelleen Lowryä todennäköisempänä…

Sitten jo syviin vesiin… Christiaan Bezuidenhout ei omastakaan mielestä ole enää kovin todennäköinen voittaja. Oman arvion mukaan voittaa vain noin kerran 300 yrityksestä. Mutta kun kerroin on 700 niin onhan tuossa zeitinohutta enemmän ylikerrointa tarjolla. Bezu oli US Openin tienoilla matkalla maailman huipulle. Viimeisellä rundilla siellä tuli nursakkaa oikein kunnolla ja sen jälkeen peli on ollut vähän hukassa. Mutta niitä huonoja rundeja sen jälkeen on edelleen aika vähän. Nythän miehellä on takana vähän taukoa mitä ei tietysti voi pitää erityisen hyvänä asiana, enkä satavarma voi olla, vaikka miehellä olisi ollut vaivojakin kun ei ole pelannut. Mutta jos mies olisi edes liki sitä tasoa, mikä oli viime kauden keskiarvo, niin kerroin on lahja. Ja jos olisi sillä tasolla, kuin missä liikkui koronatauon jälkeen aina US Openiin asti, niin kerroin olisi laillistettu ryöstö.

Kärkimiesten osalta jälkipolville ei jää paljoa kerrottavaa. Buukkipuolella siellä on vähän sentään tarjokkaita Rory McIlroyn johdolla, mutta petsipuolella on kovin hiljaista. Pienimmällä kertoimella itse olen petsaillut Hideki Matsuyamaa mutta nyt alkaa olemaan sekin sarka loppuun kynnetty kertoimen pudotessa ties monettako kertaa. Miehen peli menee nyt vauhdilla oikeaan suuntaan ja luokka on kova. Mastersista on jo sentään 30 rundin otos ja vaikka vain pari top10 sijaa on plakkarissa niin kenttä on ihan hyvin miehelle tuntunut sopivan. Omaa tasoaan paremmin tuo on tuolla pakannut pelata ja omissa papereissa Matsu oli vain 26 kertoiminen ja vielä tänään aamulla tuota sai vähän 38:lla ja enempi 36:lla sisään.

Tämä tästä tällä kertaa mutta katsotaan tosiaan vielä, jos esim. keskiviikkoillalla jaksaisi toisen entryn kirjailla. Ei kuitenkaan luvata mitään varmaa…

Golf-petsailun tynkää

28.10.2020

On ollut taas turhan paljon hiljaiseloa blogin puolella, joten puolipakolla väänsi itseni kirjoittamaan jotain. Päivitetään kuitenkin ensin kävelyn tilanne eli 4885 kilometriä on edetty ja Novosibirskista on painettu aikoja sitten ohi kohti Krasnojarskia. Tätä tahtia Vegas saavutetaan joskus vuoden 2028 aikana. Edelleen ei olla täysin luovuttu toivosta saada tahtia jopa tiivistetyksi. Kesällä pahaksi äityneet jalkavaivat vähän jarruttivat mutta kun sateisen lokakuun päiväkeskiarvo on venynyt päälle 10 kilometrin niin ihan toivoton tapaus äijä ei vielä taida olla.

Mutta se kävelystä ja nyt tämän kerran kirjoitukseen. Kuten mainittua niin vähän puolipakkoa tämä kirjoittaminen ehkä nyt on. Toisaalta on minulla ihan aihettakin – PGA Tourilla pelataan urheilullisesti vuoden vähiten kiinnostava kisa mutta pelillisesti mielenkiintoa tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon. Palaan tuohon lisää vähän myöhemmin, kuvaillaan vielä ensin vähän ”yleisemmän kirjoittelun” motivaation puutetta.

Varsinaisesti en ole tavoitellut kirjoituksillani mitään ihmeempää ”tulosta”. Lähinnä omia ajatuksia on ollut tarkoitus paperille laitella ja niitä mietittäväksi ihmisille antaa. Ja olen kyllä ihan kiitettävästi saanut kirjoituksista jopa positiivista palautetta. Lukijamäärätkin ovat olleet positiivinen yllätys. Mutta omaan makuun tämä blogi on alkanut osin muistuttaa poliisiopisto-sarjaa. Samat aiheet uudelleen herätettynä kerta toisensa jälkeen. Toki ne ovat niitä teemoja, mitkä itsellä päässä pyörii, mutta aika pitkälti olen omat ajatukseni kertonut ilmastomuutoksesta, vasemmistohallituksen toivottomasta talouspolitiikasta, koronasta, raviurheilun tulevaisuudesta ja erityisesti Suomen rahapelipolitiikasta. Mutta kun omat ajatuksen noista alkaa olemaan ”lievää voimakkaammin” betoniin valettuna niin samoja jaarituksia ei ole kiva kirjoittaa – tuskin niitä on kiva lukeakaan.

Tämä ei ollut kuitenkaan lupaus, ettenkö noihin aiheisiin jatkossa enää palaisi. Varsinkin rahapelipolitiikan puolella kuplii jo kunnolla ja viime aikojen edunsaajatahojen irtiotot Veikkauksesta kielivät siitä, että järjestelmämuutos on tulossa. Tämähän siis kelpaa paremmin kuin hyvin, kun aiemmin (https://walkingtovegas.home.blog/2020/08/04/taistoihin-tiemme-kun-toi/) tuli Suomen rahapelipolitiikalle jo julistettua sotakin.

Jossain määrin olen tuolla puolella nyt odottavalla kannalla. Isoin odotus kohdistuu käynnissä olevaan arpajaislain uudistushankkeeseen, jonka toimikautta on jäljellä vielä kuukausi. Minun suunnattomasta epäsuosiostani nauttiva hallitus on paaluttanut työryhmälle tavoitteet, jotka oman tulkintani mukaan ovat sekä Suomen perustuslain että EU-oikeuden vastaisia. Jos ei muuta, niin akateemista mielenkiintoa kohdistuu siihen, miten sisäministeriö päätyy lakiehdotuksen muotoilemaan ja perustelemaan.

Hiljaiseloa aiheen tiimoilta en toki ole viettänyt Twitterissä. Siellä olen toki jumiutunut keskusteluihin ihan vääristä aiheista. Kun haluaisi puhua lisenssijärjestelmän ylivoimaisuudesta ja on eksynyt puhumaan siitä, miksi raha-automaattien hajasijoituksesta ei voida luopua ilman koko järjestelmän muutosta, energia valuu hukkaan. Varsinkin kun noissa keskusteluissa en edes kuvittele saavani ”vastapuolta” muuttamaan mieltään. Mutta älyllinen epärehellisyys on asiana sellainen, joka jossain määrin estää minua pitämästä suutani kiinni, vaikka tietäisin sen olevan kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu. Tällä hetkellä twitter-keskusteluissa kaksi aihetta nousee pinnalle säännöllisesti aiheuttaen meikäläisen aktivoitumisen. Toinen on Norjan ”muka onnistuminen” pelihaittojen ehkäisyssä. Kun yritän kysyä, miten Norja muka on onnistunut, kun Bergenin yliopiston keväällä julkaisema tutkimus väittää ihan muuta, on vastauksena kasa linkkauksia tutkimuksiin ja kommentteihin ajalta paljon ennen Bergenin tutkimusta. Toinen kohta, johon en osaa olla tarttumatta, on väite, jonka mukaan puolet Veikkauksen pelikatteesta tulee ongelmaisesti pelaavilta. Ja lähde on Suomen arvostetuin ”aina oikeassa oleva auktoriteetti” THL. Koronatutkimusten sekä alkoholipoliittisten hutiensa jälkeen on toki hienoa havaita, että jossain piireissä THL:ää pidetään vielä arvossaan. Ongelmaa tuossa ”puolet ongelmaisilta” asiassa käsittelin laajemmin jo kesällä (https://walkingtovegas.home.blog/2020/07/28/thln-tarina-vuotaa-kuin-seula/). Yritin viime viikolla jo kärttää keskusteluissa opponointia kesäiseen kirjoitukseeni. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Siitä huolimatta olen aammenen varma, että seuraavan kahden viikon aikana tuohon samaan epäkuranttiin väitteeseen törmään sosiaalisessa mediassa useammin kuin kerran.

No joo, olipa pitkä tarina siitä, miten ei oikein motivoi tarinoida… Mutta siirrytään siihen pääaiheeseen eli golfin PGA-tourin Bermudan osakilpailuun. Kisan markkinan koko vedonlyöntipörssissä on kohtuullisen pieni mikä on luonnollista, koska kyseessä on varmasti yksi huonotasoisimmista kisoista moneen vuoteen. Koronan runteleman kauden viimeinen Major The Masters pelataan kaksi viikkoa myöhemmin ja kun suurin osa huipuista on pelannut poikkeuksellisen paljon koko syksyn aikana niin ihan kaikki kärkimiehet pitävät taukoa tällä viikolla. Kuvaavaa on se, että markkinana (ja oman mallini) suosikki kisassa on Will Zalatoris, joka pelaa nyt uransa 13. pääkiertueen kilpailunsa. Kesällä mies voitti yhden kilpailun haastajakiertueella, mutta varsinainen ”läpilyönti” oli US Openin T6 muutama viikko sitten. Jos noilla meriiteillä nousee kisan suosikiksi niin kisan tasosta voi päätellä paljonkin.

Itse kilpailu pelataan tosiaan pienellä Bermudan saarella ja viime vuoden valossa aika lyhellä ja helpolla kentällä. Mutta nyt on ehkä vähän toisenlainen kisa tulossa. Torstai päästään vielä pelaamaan viime vuotta vastaavissa olosuhteissa mutta sitten alkaa luodolla tuulla. Perjantain ennusteet puhuvat 10 m/s tuulista ja silloin merenrantakentällä ei kenelläkään tule olemaan helppoa. Varsinkin niillä väylillä, jotka pelataan vastatuuleen, lyöntimitalla alkaa olemaan ihan erilainen merkitys, kuin oli vuosi sitten. Lauantainkin tuuli on vähintään kahden mailanmitan tuuli ja haastavuus säilyy. Brendon Toddin voittotulos vuosi sitten oli komea -24 mutta uskaltaisin epäillä, että puolet tuosta voisi tänä vuonna riittää. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka hitaiksi griinit jätetään, että pelaaminen ylipäätään onnistuu. Tuollaisessa 10 m/s tuulessa puttaaminen muuttuu joka tapauksessa hyvin haastavaksi.

Mutta kisan luonteesta ei enempää vaan seuraavaksi muutama maistuva idea omasta näkökulmastani viikonlopun taistoihin. Kun kisa on huonotasoinen ja olosuhteet todennäköisesti kasvattavat pelaajien kierrostulosten keskihajontaa ollaan olosuhteissa, jotka mielestäni suosivat yllättäjiä. Joitakin vähän maistuvia miehiä oli alle sadankin kertoimissa mutta varsinaiset herkut löytyvät yllättäjäosastolta.

Ensimmäisenä poimin monelle vieraan nimenkin eli Joseph Bramlettin. Ihan joka viikkoinen menestyjä tämä 32-vuotias ei tourilla ole ollut. Kisoja on pelattuna jo 52 kappaletta ja peräti kerran mies on kymppikärkeen itsensä pelannut. Sekin oli kaikkein matalimman kategorian kisa Puerto Ricossa, joten historia ei kyllä ihan kerro miksi tästä olen innostunut. Toki pieni valonpilkahdus oli keskikesällä, kun tämä pelasi kaksi haastajakiertueen kisaa ollen niissä toinen ja kolmas. Tämä kisa ei merkittävästi kovatasoisempi ole kuin Korn Ferry tourin kisat pakkaavat olemaan, joten väittäisin Bramlettin olevan ihan kykenevä tämän kisan voittamaan.

Tässä kohtaa lukijat varmaan odottavat jotain uskottavampaakin perustetta miksi juuri nyt tätä pitäisi 110/120 tasossa olevalla kertoimella alkaa petsaamaan. Yritän kertoa mitä mallini näkee miehessä. Mies on kehittynyt viimeisten vuosien aikana tasaisesi ei mitenkään hurjasti mutta kuitenkin. Ja taso on liikkunut 2018-2020 itseasiassa hyvin lähellä PGA Tourin keskivertopelaajan tasoja. Selkeä plussa miehelle on ainakin mallini silmissä se, että kierrosten keskihajonnat ovat normaalia suurempia. Tämä kasvattaa voittamisen mahdollisuutta selvästi verrattuna samoja keskiarvoja pelaavaan kaveriin, jonka keskihajonta on pienempi.

Edelleen mallini innostuu miehestä sen takia, että tasainen kehittyminen on johtanut siihen, että miehen vahvuusluvut ovat tällä hetkellä uran parhaimmalla tasolla. Bramlett ei ole koskaan pelannut yhtä hyvää golfia kuin mitä on tehnyt viime aikoina. Oman mallini mukaan tässä kissassa miehen viimeisen kolmen vuoden keskitaso oikeuttaisi hyvin tarkkaan tuohon 110 kertoimeen millä nyt saisi suoraan petsata. Mutta kun tämä on tällä hetkellä ihan varmasti 0,25-0,30 omaa keskitasoaan edellä. Noinkin ”pieneltä” näyttävä parannus tarkoittaa golfissa sitä, että kerroin putoaa sieltä 110:stä 70-75 tasolle asti. Eli mallini on sitä mieltä, että sellainen ”zeitinohut” 150% olisi palautus kyseisellä herralla.

Sitten käsittelyyn toinen sankari eli Ollie Schniederjans. Miehestä on saanut 170 kerrointa välillä jopa suoraan petsata. Ei toki mitään isoja panoksia mutta jotain kuitenkin. Ollie on parhaimmillaan ollut todella hyvä (2017 keväällä pelasi pitkän jakson yli lyönnin per kierros paremmin kuin tourin average) ja keräsi 2017-2018 kolme top3-sijaa pääkiertueella. Uran ainut voitto on haastajakiertueelta. 2019 miehen peli hajosi pahasti ja pääkiertueen kortin uusiminen jäi tekemättä. Viime vuoden mies pelasi haastajakiertuetta ja peli oli ainakin ajoittain paljon parempaa. Mitään kovin tasaista suorittaminen ei ollut mutta ”PGA Toruin average”-taso kuitenkin löytyi. Tämänkin kohdalla isot hajonnat kierrostulosten kesken otetaan enemmän positiivisena huomioon ja en nyt ymmärrä miten tätä tuon ”PGA average”-tason alle pitäisi nyt linjata. Kuten edellä mainitsin se tarkoittaisi 110 kerrointa, jota vasten markkinan 170 kuulostaa liian hyvältä. Tässä vaiheessa toki kannattaa muistaa, että jos joku tuntuu liian hyvältä niin…

Otetaan käsittelyyn vielä kolmas pelikohde. Mies on Camilo Villegas ja tunnustan, että pientä sympatiabonusta on psyykkailussani mukana. Villegasia kohtasi kesällä suuri suru, kun vajaa kaksivuotias tytär kuoli aivokasvaimeen. Sitä, kauanko tieto sairaudesta on vaikuttanut miehen peliin, on vaikeaa sanoa.

Villegas oli uransa alkupuolella ihan maailmanluokkaa ja voitti tourilla neljästi. Peli kuitenkin taantui ja viimeiset kymmenen vuotta tämä on ollut lähinnä tourin keskiarvopelaajan tasolla. Nyt on äärimmäisen vaikeaa arvioida sitä, mitä kesän tapahtumat mahdollisesti mieheen kokonaisuutena ovat vaikuttaneet. Olen kuitenkin reagoinut nyt poikkeuksellisen vahvasti vain kolmen kisan otokseen. Miehen kolme viimeistä kisaa (Safeway Open, Sanderson Farms Championchip ja Shiners Hospitals…) eivät tuloksellisesti olleet mitään maailmaa mullistavaa. Cut – T23 – Cut ei sarjana kovin häävi ole. Mutta mies löi palloa hyvin ja tulos suli puttauksessa. Puttauksessa huonot tulokset lyhyessä sarjassa ovat usein kohinaa, mutta pallon lyömisessä hyvä sarja helpommin jatkuu seuraavassakin kilpailussa. Miehen otteissa oli henki, että ainakin se 2010-luvun taso on koneessa edelleen. Eli PGA Tourin keskiarvoveturin taso. Ja aiemmin on siis todettu, että 110 olisi sellaiselle sopiva kerroin. Ehkä Villegasiin liittyy nyt jotain isompia kysymysmerkkejä, mutta kun kerroin on pyörinyt 200 tuntumassa ja välillä jopa niukasti yli niin onhan tätä ihan pakko yrittää.

Ja kaikille muistutuksena että hyvää kannattaa odottaa – The Masters odottaa parin viikon päässä.

Osallistava ja osaava Suomi

4.10.2020

Otsikon mukaisella ”statementilla” lähtee liikkeelle Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelma. Monissakin yhteyksissä hallitusta on vaadittu kirjoittamaan ohjelmansa uusiksi, koska vanhan hallitusohjelman reunaehdot ovat yksi toisensa jälkeen murentuneet alta. Itse otan ohuen aasinsillan kohdasta 4.1 strategisen hallitusohjelman johtaminen. Tuolla kirjoitettaan mm.: ”Hallitusohjelman hankkeiden toimeenpanoa ja tavoitteiden toteutumista seurataan systemaattisesti. Hallituksen strategista päätöksentekoa tuetaan entistä vahvemmin ennakointi- ja tutkimustiedolla.”

Tästä pomppaamme lempiaiheeseeni, eli Suomen rahapelipolitiikkaan. Katselin Aki Pyysingin sekä Velipekka Nummikosken jutustelua Sijoitustiedon Teerenpeleissä (https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/sijoitustiedon-teerenpelit-17-velipekka-nummikoski), enkä voinut olla eksymättä Nummikosken tarinoista pohtimaan Suomen hallituksen rahapelipoliittisia toimia. Ja nimenomaan suhteessa tuohon aiemmin mainittuun tutkimustietoon perustuvaan päätöksentekoon.

Nummikoski aivan oikein totesi hallituksen linjanneen jo hallitusohjelmassa rahapelaamisen yksinoikeusmallin jatkumisen. Tähän tulokseen hallitusneuvotteluissa oli tultu täysin tutkimatta muita vaihtoehtoja. Hallitus ohjelmansa mukaisesti käynnisti rahapelilainsäädännön uudistamishankkeen, jossa erikseen mainittuna jätetään vaihtoehtoisten rahapelijärjestelmien toteuttaminen tutkimatta. Minkäänlaista virallista selvitystä eri rahapelijärjestelmistä ja niiden soveltuvuuteen 2020-luvun Suomessa ei ole tehty. Yhtiökumppanini kanssa tekemässämme rahapelijärjestelmäselvityksessä päädyimme siihen tulokseen, että niin pelihaittojen ehkäisemisen kuin rahapelaamisesta yhteiskunnalle syntyvien tuottojen näkökulmasta monilupajärjestelmät eivät olisi ainakaan huonompia kuin yksinoikeusjärjestelmä – luultavasti olisivat selvästi parempia. Tutkimatta asiaa yhtään Marinin hallitus jatkaa kuitenkin todennäköisesti enemmän rahapelihaittoja ja vähemmän yhteiskunnallisia tuottoja aikaansaavalla monopolijärjestelmällä.

Syksyn budjettineuvottelujen yhteydessä ulos lipsahti tieto, jonka mukaan rahapelaamiseen liittyviä rahansiirtoja tullaan jatkossa estämään. Päätös on jo ilmeisesti tehty. Pyysing Teerenpeleissä aivan oikein nosti pöydälle sen, että arpajaislain uudistamishankkeen työlistalla tämä kulki vielä vasta selvitettävänä asiana. Hankkeeseen kuuluvaa kuulemistilaisuutta ei ole vielä edes pidetty, mutta hallitus on jo linjannut kantansa päättäen ottaa rahaliikenteen estot käyttöön. Mihin tutkittuun tietoon tämä perustui? Mitä tällä tullaan saavuttamaan? Vastaus on, että ei mihinkään tutkittuun tietoon. Hallitusohjelman kirjauksilla tutkimustietoon perustuvasta päätöksenteosta pyyhitään tässä(kin) ahteria.

Mitä blokeerauksilla sitten tullaan saavuttamaan? Katsotaan hetki Sisäministeriön esiselvitystä toissa keväältä johon Pyysing viittasi keskustelussa (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161645 ). Ainoastaan puolet (8/16) Euroopan maista, joissa rahaliikenteen blokeeraus olisi lainsäädännöllisesti mahdollista, on sen ottanut käyttöön. En malta olla lainaamatta kappaletta, jossa on kuvattu rahaliikenteen blokeerauksen vaikutuksia sitä käyttävissä maissa: ”Selvityksessä tarkasteltiin myös jäsenvaltioiden viranomaisten näkemyksiä maksuliikenteen estojen tehokkuudesta. Esimerkiksi Tšekissä on katsottu, että estoilla voi olla pelotevaikutus, jota tosin voi heikentää rahapelioperaattoreiden mahdollisuus hyödyntää muitakin maksupalveluntarjoajia kuin pankkeja. Virossa kokemukset maksuliikenteen estoista ovat olleet selvityksen mukaan kahtalaisia, koska osa rahapelioperaattoreista on siirtynyt käyttämään toiminnassa muita kuin virolaisia pankkitilejä. Myös Unkarissa oli havaittu edellä mainittua pelotevaikutusta.”

Mutustellaan hetken ajatusta ”estoilla voi olla pelotevaikutus”… Entä sitten? Paljonko tuolla siis saadaan aikaan pelaamisen siirtymistä rahapelijärjestelmän ulkopuolelta sen piiriin? Kukaan ei voi kirjoitusasusta päätellä mitään muuta, kuin että ”käytännössä ei yhtään”.

Ilmeisesti Euroopan tasolla EU:n ulkopuolisen Norjan lainsäädäntö on rahansiirtojen eston näkökulmasta tiukin ja ”toimivin” (lainausmerkit kun kovin toimivana ei parastakaan voi pitää). Kun tarkastellaan offshore pelaamisen kehittymistä Norjasta maailmalle, ei voi olla välttymättä pääsemättä johtopäätökseen, että blokeeraus ei ole järjestelmän ulkopuolelle pelaamista estänyt. Norjan virallisten toimijoiden osuus maan koko rahapelimarkkinasta on enää hieman yli 70%. Suomessa, jossa blokeerausta ei ole ollut käytössä, kanavointiaste on pysynyt vielä lähes 85%:ssa. Niiden, jotka blokeerausta toimivana vaihtoehtona pitävät, pitäisi esittää joku uskottava perustelu Norjan blokeerauksesta huolimatta heikkoon kanavointiasteeseen. Tällaisia perusteluita ei kuitenkaan ole – blokeeraus ei vain yksinkertaisesti merkittävästi estä järjestelmän ulkopuolelle pelaamista.

Entä voisiko blokeerausta sitten perustella pelihaittojen ehkäisyllä? Norjan tulosten valossa ei. Blokeerauksesta huolimatta peliongelmat ovat maassa kasvussa eikä niiden taso ole ainakaan alhaisempi, kuin mikä tilanne on Suomessa ilman blokeerauksia. Sinällään sen suuntaisia väitteitä, että blokeeraus vähentäisi peliongelmia ei paljoa edes esitetä. Tuntuukin siltä, että edes pahimmat ammattilaisväärinpuhujat eivät kehtaa tuohon väitteeseen kovin voimallisesti mennä. Blokeilla mahdollisesti estyvä rahapelaaminen olisi täysin harmitonta pelaamista ja ongelmainen pelaaminen kiertäisi blokit nopeammin kuin vihreä kuntapolitiikko ehtii sanoa ”ilmastomuutos”.

Nyt on jaariteltu taas jo aika pitkään. Palataan loppuyhteenvedoksi tuohon johtamiseen tutkitun tiedon varassa. Veikkauksen syöksyvästä tuloksesta huolimatta blokeeraus ei Veikkauksen tulosta merkittävästi parantaisi (mahdollinen 20-30 miljoonan kasvu 300 miljoonan syöksyssä on aika vähän). Pelihaittoihin sillä ei olisi käytännössä mitään vaikutusta. Pankkien ja rahalaitosten, viranomaisten sekä mahdollisesti vielä jonkun muunkin (internetoperaattorit?) järjestelmiin pitäisi tehdä miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien kehitystyötä. Ja kehittyvä rahasiirto (esim. PSD2 tarjoamat mahdollisuudet) heikentävät blokkien tehoa jo ennen niiden käyttöönottoa. Miksi oi miksi hallitus on jumissa typerien ideologioidensa kanssa eikä halua aidosti edes tutkia eri vaihtoehtojen mahdollisuutta? Jos tutkisi niin blokkeja ei koskaan tulisi ja jos tutkimukset ulottaisi järjestelmätasolle niin muinaisjäänne eri rahapelimonopoli lähetettäisiin loppusijoitukseen maata kiertävälle radalle!

Kesäkuun kohokohta – Golfin US Open

16.9.2020

Se olisi US Openin aika. Joka vuosi kesäkuussa golfia seuraavan urheilumaailman katseet keskittyvät US Openiin. Koronan ”ansiosta” kesäkuu on nyt ja tällä viikolla US Open pelataan aivan New Yorkin kupeessa. Korona vaikuttaa myös siten, että fanit eivät pääse kentän reunalle sankareitaan kannustamaan. Mutta kotikatsomossa fiilis on taatusti jälleen tapissa, kun taistelu huippuvaikeaksi viritetyllä Winged Foot Golf Clubin kentällä alkaa torstaina iltapäivällä Suomen aikaa. Pitkästä aikaa mukana on bonuksena kotimaistakin edustusta, kun Sami Välimäen loistavat otteet Britteinsaarten minikiertueella toi paikan Openiin. Muotoillaanko asia nyt vaikka niin, että kyseessä on urheilullinen kohokohta – itselle myös tärkeällä vedonlyöntipuolella Välimäen varaan ei pelejä rakennella. Vedonlyöntipörssin maksimikerroin on 1000 ja valitettavasti omien laskelmien mukaan sekään ei olisi riittävä itselle lyömistä varten. Eikä edes tuota 1000 ole tarjolla, vaikka kerroin pienessä nousussa on viime ajat ollutkin.

Ennen kuin sukelletaan vähän pitemmälle ajatuksiin US Openista niin otetaan pieni päivitys blogin taustatarinasta eli kävelystä. Mittari nakuttaa 4471 kilometrin kohdalla ja se tarkoittaa, että Novosibirsk on jo ohitettu. ”Ihan kohta” ollaankin jo Baikalin rannoilla ja tuosta järvestä on juniorina tullut luettua kaikenlaista mielenkiintoista. Kiinnostaisi nähdä se ihan oikeastikin mutta katsellaan sitä muutaman kuukauden päästä nyt vain virtuaalisesti. Kävelyn etenemisen kanssa on taas pientä probleemaa. Reilu 20v vaivannut toisen jalan akillesjänteen kiinnityskohta pysyi pitkään kurissa tukipohjallisilla jotka estävät jalkaa vääntymästä linttaan ponnistettaessa. No aikaa myöden (n.y.t.) tuo aiheutti kipuja polveen. Syynä se, että paino tulee nyt askeleessa ”ulkoreunan” kautta. Katsotaan hevostermein taas ”kengitysmuutoksia” josko jalkojen kesto saataisiin paremmaksi ja päivätaipaleet taas pidemmiksi. Matkaa on ainakin jäljellä tarpeeksi…  

Mutta takaisin US Openiin. Aloitetaan muutamalla sanalla kentästä, joka on ennakkotietojen ja sosiaalisessa mediassa jaettujen videoiden perusteella aitoa US Open tasoa. Viritykset ovat brutaalit. Raffi on erittäin paksua ja griinit huippuliukkaat. Kisasivuilla on mahtava kenttäesittely (https://www.usopen.com/course.html) jokaisen reiän flyover-videoineen kaikkineen. Nuo kun oli katsonut, niin luuli ymmärtävänsä kentästä ”kaiken”. Ennakkovideoissa harjoituskierroksilta on tullut kuitenkin vielä yksi yllätys – noiden videoiden pohjalta ainakin allekirjoittaneelle on ollut yllätys miten voimakkaasti kallistettuja griinit ovat. Huippunopeina noilla kallistuksilla lipun oikealle puolelle pääseminen on tuloksenteon näkökulmasta välttämättömyys. Kentän pituus, kapeus ja paksut raffit tekevät se, että griinejä lähestytään kaukaa ja usein raffista, joista palloa ei saa kunnolla ainakaan spinnillä ilmaan. Voittotulos tulee taas liikkumaan US Openille ominaisesti vain parin tuntumassa. Tourin ”rutiinikisojen” birdie-juhlia tässä kisassa ei nähdä.

Vedonlyönnin näkökulmasta tämän vuoden US Open on (kuten open lähes aina) huippumielenkiintoinen mutta haastava. Kentältä ei ole olemassa sellaista dataa, jonka perusteella voisi päätellä varmempaan sitä, että minkä tyyppisiä pelaajia kenttä mahdollisesti suosisi. Tai no – hyvin pelaavia suosii joka tapauksessa. Jossain määrin kentällä on nyt enemmän paikkoja, joista pallon kiertäminen oikealta vasemmalla (oikealta pelaavilla draw) auttaa. Toki siis päinvastoinkin olevaa kierrettä tarvittaisiin mutta ei yhtä usein. Omat arviot miesten vahvuuksista poikkesivat tällä kertaa markkinan linjasta yllättävänkin paljon. Suunta oli toki odotettu eli että nimimiesten kertoimet ovat alempana markkinassa kuin omat arviot oikeuttaisivat. Tämä sitten kompensoituu kakkos- ja kolmosketjun kertoimissa. Vaikka normaaleja karsintoja ei päästykään tänä vuonna pelaamaan niin edelleen US Openille ominaisesti mukana on lisäksi kasa pelaajia, joiden voitonmahdollisuudet ovat olemattomat. Pörssin tuhannen maksimikerroin on näille jopa kertaluokkaa liian pieni ja ihmettelenkin, että kuka on lyönyt esimerkiksi Ryan Vermeeriä yhdeksällä eurolla voittajaa kertoimella 1000. Oman arvion mukaan kerroin on noin sata kertaa liian pieni.   

Mutta ei annetta tässä nyt buukkivihjeitä Ryan Vermeereistä tai vastaavista vaan koitetaan kaivaa mielenkiintoisia taistelupareja markkinasta – eli vertailla itse valittuja noin samassa kertoimessa olevia kaveruksia, joiden mahdollisuuksissa itse näen isoja eroja.

Collin Morikawa vs Xander Schauffele

Aloitetaan kärkimiehistä, vaikka sieltä toki on vaikeaa löytää esimerkkiä, jossa kerroin olisi omaan makuun liian korkea. Näin ei ole Schauffelenkaan kohdalla, mutta oikein pelattuna pääsee mukaan vertailuun Collin Morikawan kanssa. Morikawa toki voitti kauden ensimmäisen majorin mutta ei sen itsessään pitäisi kovin paljoa miehen todennäköisyyttä voittaa tämäkin kasvattaa.

Jos tarkastellaan miesten koko viime kautta, niin tilastojen valossa Schauffele on noin puoli lyöntiä per kierros parempi pelaaja kuin Morikawa. Pelin eri osa-alueista ainoastaan lähestymisissä Morikawa pystyy pistämään Schauffelen selälleen. Jossain määrin allekirjoitan se, että kisakenttä nyt on luonteeltaan ”toisen lyönnin kenttä”, mutta toisaalta viritykset ovat sellaiset, että ”kaikki lyönnit lasketaan”. Lisäksi todetaan vielä se, että tilastojen valossa lähestymisten ero Morikawan eduksi on ”vain” noin 0,4 lyöntiä per kierros. Tilastojen valossa pelin muissa osa-alueissa tulee siis 0,9 lyöntiä takamatkaa, joten aika vahvan lähestymispainotuksen pitää laskea, jotta miehet tasabuukiksi muka saisi. Lisäksi vielä huomioidaan, että pitkänä pelaavalla kentällä Schauffelen noin 10 metriä pitempi lyönti tasaa kentän sopivuutta jonkun verran osin jopa kumoten Morikawan mahdollisen ”track bias”-edun.

Viimeaikainen vire sitten? Morikawa toki voitti PGA Championchipin mutta sen jälkeisessä kolmessa kisassa kahdessa Schauffele on ollut parempi ja kolmannessakin eroa Morikawan eduksi oli vain yksi lyönti. Viimeksi Tour Championchipissä Schauffele oli koko fieldin paras 72 reiän tuloksissa, vaikka kisaa ei lähtötasoituksista johtuen voittanutkaan.

Molemmilla siis aika huippuvire, kenttä suosii korkeintaan ihan vähän Morikawaa mutta Schauffelella on puolen lyönnin ”luokkaetu” per kierros. Näillä viritelmillä en saa miehiä millään samaan kertoimeen. Morikawan pitää olla ihan minimissään 0,2 lyöntiä per kierros heikommalla odotusarvolla liikkeellä kuin Schauffelen. Jos lähdetään siitä, että Schauffele on oikeassa kertoimessa, pitäisi Morikawan kertoimen liikkua jossain 21-22 välissä.   

Paul Casey vs Viktor Hovland

Nyt ei aukea meidän perälle yhtään miten markkina saa Caseyn todennäköisemmäksi voittajaksi kuin Hovlandin. 2017 Casey oli parempi, kun ”nykyinen Hovland” mutta muutoin miehen ”perustaso” on ollut about siellä, missä Hovland on kulkenut koko lyhyen uransa. 2020 Casey on ollut selvästi aiempaa huonompi eikä missään nimessä ainakaan vielä ”palannut tasolleen”. 2020 luvut olivat Hovlandillakin huonommat kun 2019 mutta silti ne olivat 0,3 per kierros paremmat, kun Caseyllä.

Jos kentän sopivuutta katsotaan, niin molemmat ovat nimenomaan vahvoja pallonlyöjiä. Eroa ei ole siinä oikeastaan juuri yhtään ja jos on, niin Hovland on karvan parempi. En tiedä miksi, mutta jostain syystä Casey ei ole koskaan viihtynyt US Openissa. Pitkän uran (16 pelattua US Openia) kohokohta osuu vuoteen 2007 jolloin mies oli ”peräti” T10. Hovland aloitti jo viime vuonna T12 sijalla, joka biittaa 15/16 Caseyn Openeista. Toki viime vuoden viritys ei ollut ihan normaali eikä siitä yhdestä kisasta nyt mitään päätellä.

Yleensä koitan aina miettiä mitä markkina mahtaa ajatella, jos se on ihan eri linjoilla kuin itse. Caseystä en oikein keksi mitä se olisi. Mies on rankattu niin vahvaksi, että pelin pitäisi olla parhaimmillaan tuonne päästäkseen ja sitä se ei ole ollut PGA Championchippiä lukuun ottamatta. Komea kakkonenhan sieltä tuli mutta ei kait tuota nyt kukaan voi enää tuijottaa? Toki jos markkinan asiakkaat koostuvat pääosin briteistä, niin en yllättyisi, jos ”kotimarkkinan” muisti tuosta olisikin jotenkin ratkaisevassa roolissa tämänkertaisessa linjanasetuksessa.

Ennen loppuyhteenvetoa miehistä vielä yksi kulma. Keskihajonta kierrostuloksissa. Jos vaikka miesten odotusarvot kierrostulokselle olisi identtiset, niin Hovland olisi todennäköisempi kilpailun voittaja selvästi isommalla kierrostulosten keskihajonnallaan. Tuo on puhdasta matematiikkaa ja asia vain on näin. Sitten mennään vähän enempi mutuilun puolelle, kun asiaa ei ole ihan yhtä suoraviivainen. Eli teemana vielä kilpailupää. Aikanaan European Tourilla Casey osasi voittaakin, mutta PGA Tourin puolella on ollut vaikeaa. Toki kolme voittoa on uralla plakkarissa (kisoja peräti 277) mutta kakkosia on kymmenen ja kolmosiakin viisi. Kisoja säännöllisesti katsovana olen valmis väittämään, että tiukassa paikassa Caseyltä ei löydy sitä voittoon tarvittavaa puristusta. Hovlandista ei vielä tiedetä tältä osin oikein mitään, mutta uran ensimmäinen voitto tuli ainakin upealla ”norsun” upotuksella tiukassa paikassa. Toki tuo saattoi olla puhdasta sattumaa ja voitto jäädä ainoaksi PGA Tourilla. Mutta todennäköisemmin ei.

Yhteenvetona siis se, että en oikein keksi miksi millään osa-alueella Caseyn pitäisi olla edellä Hovlandia. Alkuperäisen linjaukseni (teen ekat laskelmat aina ennen kuin katson markkinan linjoja) mukaan olin saanut miehille eroa noin 0,4 lyöntiä per kierros Hovlandin eduksi. Erilaisia korjauksia tekemällä onnistuin kyllä kutistamaan tuon eron melkein puoleen, mutta siitä huolimatta selkeä iskun paikka suhteessa markkinaan tuossa jää.     

Jordan Spieth vs Billy Horschel vs Si Woo Kim

Mennään vähän lyhemmin nämä pari vikaa ja nyt otettiinkin käsittelyyn kolmikko. Viime kauden keskiarvoissa Horschel oli näistä ihan omassa luokassaan ja Spieth hiukan parempi kuin Si Woo Kim. Korealaisen kausitilastossa painoi vain suunnattomasti ”yön musta” alkukausi. Koronatauon jälkeen Spieth on ollut sen kuuluisan valovuoden korealaista huonompi.

Spieth osoitti pientä heräämistä The Memorialissa (to+pe vahva mutta viikonloppu sukelsi) ja heti perään St Judessa mutta sen jälkeen taas peli on hajonnut pahasti. Viime viikolla kisa loppui pahan räpistelyn jälkeen cuttiin. Si Woo Kim veti vastaavasti kaksi jäistä huippukierrosta ja yhden ihan yönmustan. Muutenkin korealaisen pelaamista kuvaa iso hajonta, mutta kuten aiemminkin todettua, sen pitäisi vain ja ainoastaan parantaa voittamisen mahdollisuutta, jos kaikki kohdilleen napsahtaa (ja ilman napsahdusta voittoa ei tietysti tällä tasolla voi saavuttaa).

Näillä spekseillä sai Spiethin noin puolilyöntiä per kierros kahta muuta heikommaksi mutta markkinassa palaa Spiethillä niukasti pienempi kerroin kun ”haastajilla”. Varmaan siellä Jordanin sisällä jossain on edelleen se maailman paras golfari, mutta hyvin se on nyt peitetty. Erityisesti miehen tavaramerkiksi on tullut romahtaa viikonloppuna, jos alkukierrokset ovat sattuneet lupaavammin menemään. Ei tuo Spieth nyt enää mikään petsareiden suosikki sinällään ole, mutta on noilla kahtasataa huitovilla kertoimilla kuitenkin ihan paperirahakauppaa käyty. Jos buukkailu ei tunnu epämiellyttävältä puuhastelulta, niin tuossa saa ”lähes varmaa” hyvällä odotusarvolla kairattua. Kaikki alle 200:n olevalla kertoimella Jordania petsailevat ovat mun makuun liikkeellä alle 70% odotusarvolla.

Matt Wallace – Kevin Streelman

Otetaan viimeisenä parina Wallace – Streelman. Nyt jälkimmäinen toki on seitinohuesti pienemmällä kertoimella liikkeellä mutta onhan näillä nyt eroa kuin yöllä ja päivällä. Wallacen 2020 oli surkea The Memorialin pilkahdusta lukuunottamatta. Streelmankin vaelsi ajoittain pitkäänkin varjojen mailla mutta keskimäärin yli 0,6 lyöntiä per kierros mies Wallacea paremmin pelasi.  2019 vireessä Wallace olisi Streelmanin tasolla mutta siitä ei ole kyllä jäljellä enää hajuakaan. Memorialin jälkeen kolme huonoa PGA Toruin kisaa ja ET:n T19 ei liikoja ole sekään.

Streelman aloitti koronatauon jälkeen todella vahvasti, oli sitten alamaissa pitempään mutta ”palasi huipulle” viime viikolla. Pelin heiluminen on normaalia ja yhdestä hyvästä ei voi liikoja päätellä, mutta on tuo yksikin nyt enemmän, kuin mitä Wallace on viimeiseen neljään esittänyt.

Kentän sopivuudesta ei pitäisi tulla eroa. Streelman on ehkä pykälää enemmän pallonlyöjä mutta hiukan lyhyempi lyöntimitta kompensoi tuon edun. Summa summarum en siis pääse yhtään sellaiseen moodiin, että korottaisin Wallacea Streelmanin tason lähellekään viimeiseen kauteen ja erityisesti viimeisiin kisoihin peilaten. Ja silloin siis Streelmanin pitää olla paljon Wallacea matalammassa kertoimessa kuin Wallace.

Todetaan vielä, että mun makuun siis näiden parien ”ylipelatut” ovat markkinassa tällä hetkellä (ja tuskin nyt heiluvat tällaisessa kisassa mihinkään) buukattavia ja Schauffeleta lukuunottamatta ”haastaja” petsattavia. Muilta osin oma petsilista on pitkälti yllättäjistä koostuvaa Zalatoris ja Hughes kärkenään. ”Normaalia vähemmän” isoja putoamisia on tapahtunut mutta kyllä henkilökohtaista tyydytystä saa siitäkin, että maanantaina Sebastian Munozta sai melkein 400 kertoimella lyödä ja nyt ollaan 230 kohdalla laskussa…