3.4.2021

Sitten käsittelyyn kentän kakkosreikä ja kisan toinen pelikohde.

Toinen reikä: Pink Dogwood 575 jaardia

Kentän toinen väylä on sitten jo ihan klassikkokamaa eli vasemmalle harjanteen yli isoon alamäkeen kaartuva par5 jossa jopa eaglet on mahdollisia vaikka tuota ei paljoa alle parin keskimäärin pelatakaan. Itselle tämä jäi lähtemättömästi mieleen vuonna 2012 kun Louis Oosthuizen upotti albatrossin pallon rullatessa koko griinin mitan kääntyen kallistusten myötä 90 astetta matkan varrella. Hyökätäkseen griinille tärkeää olisi osua väylään ja tietysti mahdollisimman pitkälle. Väyläbunkkeria pitää vältellä mutta sisäkaarteen metsikkö on ihan ”no go”-aluetta. Griiniä vartioivat isot bunkkerit molemmilla puolin ja griinillä on kallistuksia enemmän kuin tarpeeksi. Lipunpaikasta riippuen vähänkään pitemmällä olevat griinisoumat eivät ole mitään automaattisia kahden putin upotuksia.

Toinen pelikohde Mastersiin on Matt Fitzpatrick (70). Mies on ihan elämänsä kunnossa mutta toki hakee vielä uransa avausvoittoa jenkeissä. Minkään järjen mukaan sen saavuttamiseen ei enää kuulu mennä kauaa. Viimeksi reikäpelissä mies nukkui ruususen unta ekan matsin mutta vakuutti suuresti kahdessa seuraavassa. Tulosten valossa Mastersissa rima on ollut aina tälle liian korkealla mutta omaan tasoonsa suhteutettuna Augustassa peli on kuitenkin ollut mallikasta. Keskimäärin mies on tuolla ollut 0,7 lyöntiä kierroksella ”omaa tasoaan” parempi. Otoskoko on pieni ja sattumalla iso merkitys mutta ei tuosta ainakaan sellaista johtopäätöstä voi tehdä, etteikö mies Mastersissa voisi pärjätä. Tuossa kun joku Tommy Fleetwood on samoissa kertoimissa niin ei voi kun ihmetellä mitä markkina pohtii…

Koitamme jatkaa kolmosväylälle huomenissa…

3.4.2021

Vaikka Teksasin kisa on vasta puolivälissä ja oma hevonen keulilla niin focus alkaa jo siirtyä vuoden ehkä tarunhohtoisimpaan golf-kisaan The Mastersiin. Alustavat psyykit on olleet valmiina jo kauan ja ekat petsitkin on tullut vedettyä jo kuukausia sitten. Sen verta täpinöissäni tulevasta kisasta olen, että ajattelin tarjoilla 18 peli-ideaa torstaihin mennessä ja esitellä samalla kisakenttää.

Ensimmäinen reikä: Tea Olive 445 jaardia

Kisan avaa ylämäkeen pelattava ykkönen, joka on lievä dogleg oikealle. Griini on reilusti korotettu ja vaatii äärimmäisen hyvää lähestymistä tehdä tässä tulosta. Iso bunkkeri vartio griiniä sen etu-vasemmalla ja up-and-downit tuolta eivät ole kakunpalaa kenellekään. Reiällä ei nähdä paljoa birdieitä ja pelaajien tuleekin olla tyytyväisiä par-tulokseen tällä väylällä.

Ensimmäinen pelikohde: Cameron Smith (kerroin 55). Aussi on alkanut osoittautua sen tyyliseksi pelaajaksi, että talven ja kevään kentät ja olosuhteet sopivat mutta kesä on tuskaisempaa aikaa. Samaan tahtiin on tunnettu menevän nytkin, viime kesä oli suoraan sanottua surkeaa tekemistä Smithiltä mutta Northern Trustista kääntyi suunta. Tammikuussa oli parin kisan heikompi jakso mutta muuten tekeminen on ollut kovalla tasolla. Miehen vahvuusluvut ovat tällä hetkellä jo uran korkeimpia. Miehen neljässä aikaisemmassa Mastersissa on jo T5 ja T2 sijat plakkarissa ja Augusta tuntuu sopivan miehen pelille mainiosti.

Oma mallini kaivoi Smithille hyvin tarkkaan 3% voitonmahdollisuuden ja miestä on tullut jo tankattua tarpeeksi.   

31.3.2021

Ja heti alkuun selitys otsikkoon (nykyään yleisen pahastumisen aikakaudella pitää olla varovainen). Otsikko viittaa Froikkareiden Teksasiin kappaleeseen. Pieni sitaatti sallittaneen:

”Kerran melkein jo pääsin Teksasiin

Olen näet hyvä uimari

Mutt’ Pyhä Pietari tarttu niskaan kii

Ja sano okay buddy whats the hurry

Ei selittelyt auttaneet

Mut naaman värin vuoksi diskattiin

Ja takaisin taivaan portilta

Rio Granden yli viskattiin”

Mutta sitten asiaan eli golf-petauksien puolelle. Nyt on ollut hankala kisa, kun maanantaina heti innostui Dustin Johnsonista jopa esipuheblogin verran, niin heti kohta mies peruikin osanottonsa. Mitään muuta järjellistä syytä kuin että ”kotona on kivampaa” mies ei kait tempulleen ilmoittanut. Tuon jälkeen bisnestä on vaikeuttaneet Betfairin järjestelmäongelmat mutta kyllä jonkinlainen petsiviritelmä on kuitenkin nytkin aikaansaatu.

Aloitan Ryan Palmerista tällä kertaa. Mies on pelannut tasaisen vahvasti jo pidempään ja tällä kentällä peli on ennenkin sujunut.  Alkukauden tekemisessä hienolta tuntuu se, että hyvä tekeminen on jatkunut pelin joka osa-alueella. Lähipelissä lähinnä griininympäristön tekeminen on ollut ”vain keskitasoa” mutta tuokin on ”omaan aikaisempaan tekemiseen” verrattuna hyvää ollut. Noissa tilastoissa mies on perinteisesti ottanut vähän kuokkaan keskivertoon nähden. Tämän kentän osalta mies on ”klassinen” vähän piilossa hyvää tulosta tehnyt. Kun katsoo miehen tulossarjaa täältä ei siinä mitään yletöntä kärkisijojen tykitystä ole ollut. Mutta kun suhteuttaa tuloksia miehen ”normitasoon” niin ihan kohtuullisella otoksella (on pelannut joka vuosi ja yleensä neljä kierrosta) tekeminen on ollut 0,6 lyöntiä per kierros ”omaa tasoaan parempaa”. Tuo alkaa taas olemaan selvästi merkitsevä track bias.

Jatketaan ”ihan samanlaisesta tapauksesta” Cameron Tringalesta. Mies on takonut koko uransa parhaita vahvuuslukuja (Palmerilla oli sentään 2015 yksi vielä nykyistä runia kovempikin jakso) ja tuntuu että tahti vain kiihtyy koko ajan. Luonnollisesti tällaiset ”uran kovimmat putket” tulevat joskus tiensä päähän mutta viime kisan valossa putken pää ei ole vielä nyt käsillä. Kenttähistoriasta voi tällä sanoa täsmälleen samat sanat kuin Palmerista. Miehillä on itseasiassa täsmälleen sama määrä rundeja tällä kentällä ja tekemisen paremmuus ”normiin” on Tringalellakin 0,6 lyöntiä per kierros. Molemmat ovat oikein maistuvia tapauksia tällä kertaa.

Sitten mennään vähän kauemmas yllättäjäosastolle ja otetaan sieltä vielä pari miestä. Ensin Patton Kizzirre. Oikein vahva tekeminen päättyi Playersin perjantaihin ja viikonloppu siellä sekä Hondan pari ekaa rundia (jäi cuttiin) olivat sitten heikkoja. Mutta tämä on aika ”on/off” mies aina ollut ja minä en neljästä huonosta rundista vielä liikoja reagoisi. Miehen peli on ollut ihan ”omalla parhaalla tasollaan” ja vaikka kenttähistoriasta ei mitään voi päätellä niin ”kizziren tyyppiset” pelaajat on kyllä täällä pakanneet pärjäämään. Tällä kentällä avauksen pituus ei niin tärkeä ole eikä tarkkuuskaan ratkaise. Lähestyminen saisi sitten jo olla parempaa mutta lähipelillä tällä kentällä on korostunut vaikutus. Kentässähän on muuten yksi sangen mielenkiintoinen ominaisuus. Väylät ovat vielä lyhyt lyöntisten kavereiden mitoissa melko leveät mutta miten pitemmälle avaat sen kapeammaksi ne muuttuvat.

Sitten viimeisenä otetaan Scott Stallings. Mies on viime vuodet pelannut kunnon ”tourjyrän” tavoin aika keskiarvotasolla ja siellä ne vahvuusluvut tällä hetkelläkin makoilee. Mutta kun pallon lyöminen on ollut normaalia parempaa ja lähipeli vähän normaalia heikompaa niin ”potentiaali” tehdä tulosta on mielestäni tällä hetkellä tasoa ylempänä. Nyt kun tullaan kentälle missä pelaaminen on yleensä ollut keskimäärin hiukan omaa tasoa parempaa niin pieni yrityksen paikka on markkinan arvioidessa miestä tännekin nyt ihan viimeaikaiselle perustasolleen. Tuo kentän ”sopivuus” on taas ihanasti piilossa. Mies on täällä kuusi kisaa pelannut ja jäänyt kahdesti cuttiin eikä ole ollut kertaakaan top10:ssä. Ei se kovin erikoiselta näytä. 20 rundia on silti sujunut 0,75 lyöntiä per kierros paremmin kuin olisi pitänyt omalla sen hetkisellä suoritustasollaan. Tuo voi toki olla sattumaakin mutta alkaa siinä olla perusteltua jotain pientä biasiakin käyttää. Jos tuo ”tuloksenteko potentiaali” ja ”pikku bias” olisi yhteensä 0,2 lyöntiä per kierros niin tässä kisassa se tarkoittaisi tuollaisen 320 kertoimen putoamista melkein 210:een.

Muita kohteita tällä kertaa on Brendan Steele, Ryan Moore, Martin Laird, Jim Furyk, Par Perez ja Cameron Percy. Viimeisenä mainittu maistuu kanssa aika kovasti, kun on parantanut isosti viime aikoina ja alkaa olemaan vahvuusluvuissa pitkän uransa parhaissa lukemissa. Miehen pelille tämän kentän luulisi sopivan ihan kohtuullisesti ja ihan ok tilasto 20 rundilla löytyy.

29.3.2021

Olkoon tämä esipuhe tämän viikon Valero texas Openiin. Alun perin ajattelin vain hämmästellä asiaa twiitin verran mutta päädyinpä nyt kirjottamaan pikaentryn blogiinkin. Sen verta hämilläni täällä nyt ollaan…

Hämmästys lähti siitä, kun ajeli markkinan kertoimia odotusarvoiksi. Dustin Johnsonille ja Jordan Spiethille oli saatu kokonaista puoli lyöntiä eroa per kierros. Hieman joutui silmiään rapsuttelemaan tuosta toipuakseni. Puoli lyöntiä? Miesten vahvuusluvuissa on tällä hetkellä eroa reilu kaksi lyöntiä. Viime kauden tuloksissa eroa oli 1,6 lyöntiä. Sitä edellisen koko lyönti. Luin kyllä netin vihjeistä, että Jordan oli viime viikolla hyvä ja lähellä selvitä 8 joukkoon reikäpeliturnauksessa. Samaan aikaan Dustin oli edelleen kuulemma kaukana parhaastaan ja jäi alkulohkoon. Tuloksista olen samaa mieltä mutta suorituksista en. Reikäpelissä kun vain yhden vastustajan tekemiset kerrallaan vaikuttaa kovasti tulokseen. Jordan oli erityisesti Matt Wolffia vastaan umpisurkea mutta kaverin konttaus auttoi hengissäpysymisessä. Dustin painoi kolme ihan solidia rundia mutta se ei vaan riittänyt. Reikäpelin tuloksia ei voi suoraan laskea kuten lyöntipelissä ja verrata keskenään, kun paikasta riippuen joutuu enemmän tai vähemmän ottamaan riskiä. Mutta jos nyt ”arvioisi” miesten lyöntipelitulokset viime viikolta niin ne olivat Dustinilla 66-67-67 ja Jordanilla 67-73-69-67. Jos noista saa Dustinin olevan off ja Jordanin on niin terve!

Markkinan linjassa Spiethille on jotain todella mystistä. Sain aikanaan katkeria oppeja siitä, miten tämä on ihan pitelemätön, kun kaikki vain on kohdallaan. Mutta nyt ei ole enää vuosiin ollut. Tämän talven ”tuleminen” on toki lupauksia paremmasta antava mutta kerran jos toisenkin on saanut ihmetellä miten noin huonolla tekemisellä saa noin kovia tuloksia. Miehen peli ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. Ja kyllä siellä korvien välissäkin jotain on tapahtunut. Lauantain Kuchar matsin karsiutumisen isoin syy oli 16. reiän birdieputin missaaminen. Tuollaisen kuusi jalkaisen ”vanha kunnon Jordan” olisi painanut säkkiin tasan kerran kerrasta. Nyt se ei oikeastaan ollut lähelläkään.

Tässä vaiheessa ei vielä enempää. Ja pitää rehellisyyden nimissä sanoa, että en tiedä tuleeko keskiviikkona paljoa enempää. Oma arvio Dustinin voitolle on sen verran iso, että muista miehistä tuskin kovin paljoa pelikohteita löytyy. Tämän viikon buukkilistan teen ”adjustoimalla” Dustinin markkinan arvioon – ja alustavasti kovin montaa miestä ei sillekään löydy. Itseasiassa tällaiset tilanteet, joissa arvioi suosikin merkittävästi markkinan arviota kovemmaksi on kovin vaikeaa löytää pelikohteita muualta niin, että liikuttaisin edes liki mukavuusaluetta. Mutta koitetaan jotain keskiviikkona kuitenkin muistaa blogiin runoilla…

23.3.2021

Viime viikolla ei oikeastaan oltu Russell Henleyn T3:sta huolimatta lähelläkään osumaa Matt Jonesin purjehtiessa suhteellisen vakuuttavaan voittoon. Henleyn suhteen allekirjoittanut oli vielä varsin onnekas kun huiman avauspäivän jälkeen ymmärsin suurimman osan ”tulossa olevasta voitosta” kotiuttaa varsin maistuvalla kertoimella. Miehen ensimmäisen päivän puttaus ei ollut tästä maailmasta (voitti yli kuusi lyöntiä odotusarvoa) mutta markkina ilmeisesti odotti saman jatkuvan muinakin päivinä. Pelikohteista myös Stewart Cink hätyytteli kärkeä vielä sunnuntaille mentäessä mutta hyytyi pahasti.

Mutta mitä menneistä kun edessä on yksi vuoden mielenkiintoisimmista kisoista niin pelillisesti kuin urheilullisesti. Reikäpeli on erittäin mielenkiintoinen mutta vähän erityisesti tällä tasolla käytetty pelimuoto. Ja tämän turnauksen formaatti kertaistaa markkinan mahdollisesti tekemiä arviointivirheitä pelaajien voimasuhteissa melkoisesti. Eli osumat voivat olla erittäin palkitsevia mutta hudit vastaavasti kalliita. Molemmista on kokemuksia. 2015 Rory McIlroyn reilu 8 metrin putti on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Mieheen oli rakennettu melko kallis positio ja mies oli pakkotilanteessa pysyäkseen hengissä – isolla breikillä varustettu kahdeksan metrinen piti upottaa. Siinä kun pallo vastustamattomasti kaarsi reikään, tunne oli kuin iso käsi olisi kaivanut perstaskusta lompakon ja ottanut kaikki rahat sieltä.

Tuon Roryn buukkaamisen oli ”alkuvuosien” bisnes case wgc match play turnauksissa. Vaikka oma arvio olisi ollut kaikkiin matseihin miehelle identtinen markkinan kanssa niin jostain syystä kisan voittajamarkkinassa todennäköisyyksien ketjutus ei tuntunut markkinalta onnistuvan. Ja näitä esimerkkejä on menneiltä vuosilta useita. Kun kertoi yhteen suosikin kertoimen alkulohkosta selviämiseen ja sen jälkeen matsi kerrallaan aina turnauksen voittoon asti oli kerroin ihan jumalattoman paljon isompi kuin mikä oli ollut miehen voittajakerroin ennen turnauksen alkua. Yksittäisellä kerralla tuon olisi ymmärtänyt esimerkiksi siitä syystä, että vastaan olisi valikoitunut turnauksen edetessä koko ajan keskimääräistä heikompaa vastusta mutta tämä ei ollut case alkuunkaan. Suosikit olivat vain liian suuria noin kerran kerrasta. Valitettavasti enää tuollaista järjestelmällistä virhettä ei tunnu esiintyvän…

Mutta ei tuo markkina ainakaan hirveän looginen ole vieläkään. Otetaan esimerkiksi ensimmäisen päivän Jordan Spieth – Matthew Fitzpatrick ottelu, joka on tasabuukki pörssin markkinassa. Vastaavasti koko turnauksen voittajamarkkinassa Spieth on 32 kertaa ja Fitzpatrick 46 kertaa. Jos kerran ekaan matsiin nuo ovat tasavahvoja niin markkinan mielestä Spieth kerää jonkun bonus buustin voitosta ja on jatkossa vahvempi? Mun mallit eivät tuollaisen päätelmään taivu mutta toisaalta ei tuo Fitzinkään kerroin vielä petsattavissa ole. Pelattavaa on kuitenkin löytynyt.

Ensimmäinen kohde on kyllä ikävästi laskussa. Vielä toki 36 kelpaa Hattonille mutta tuota sai 42:lla eilen – ei toki kovinkaan paljoa. Minun tulkintani mukaan miehellä on käynyt hyvä arpaonni alkulohkossa. Westwood ”palasi tasolleen” viimeksi eikä ole oikein ikinä wgc:n match playssä pärjännyt. Multa löytyi 18 kerran statsit ja kerran mies on päässyt välierään asti. Ja kerran lisäksi 16 joukkoon. Ei ole kovin mairittelevaa ei. Wallace samassa ryhmässä on paininut isojen ongelmien kanssa. Peli on ollut kovin sekaisin. Mies alkaa olemaan voimaluvuissa sellaiset 1,5 lyöntiä per kierros takamatkalla Hattoniin. Garcia toki on vähän väläytellyt parempaa mutta on Sergiokin vajaan lyönnin Hattonia heikompi. Tuolla setupilla Hatton on yksi todennäköisimmistä jatkoon menijöistä mun papereissa. Päämarkkinan lisäksi tuosta on löytynyt maistuvia pelikohteita muistakin markkinoista.

Toinen kohde on Louis Oosthuizen. Mies on pelannut viime aikoina todella vahvasti toki ultimaattisen puttaamisen voimalla. Mutta kun katsoo miehen tekemisiä WGC Match Playssä viimeisen kuuden vuoden aikana (puolivälierä, puolivälierä, finaalin hävinnyt osapuoli, alkulohkoon jääminen, top16 ja puolivälierä) niin pelimuotokin tuntuu sopivan. Viimeiset neljä kertaa on siis pelattu samalla kentällä kuin pelataan nytkin. Oosthuizenin huippumaistuvuuden tappaa ainoastaan kivikova alkulohko. Justin Thomas ei tuossa niin pelota mutta Kevin Kisner sekä jossain määrin Matt Kucharkin on tähän pelimuotoon tällä kentällä kovia tekijöitä. Kisnerhän on nyt ollut samalla kentällä kaksi viimeistä kertaa finaalissa voittaen toisen niistä. Ja toki siis Thomas suosikki kaikkiin matseihin on vaikka noin sanoinkin. Thomasia vastaan vaan on viritelty ”kaikki mahdolliset petsit” Oostin, Kisnerin ja Kucharin kyvyt tuntien. Kisnerillekin oli pienet petsit pakko päämarkkinaan virittää, kun ilmeisesti juuri Thomaksen dominanssiin markkina alkulohkossa uskoo. Minä en…

Viimeinen mainittava kohde on Ryan Palmer. Mies on ollut poikkeuksellisen hyvä nyt pitempään ja vaikka pelimuodon sopivuudesta ei juuri ole näyttöjä niin sopivassa alkulohkossa tämä maistuu hyvältä. Itse en saa Lowryä ja Munozta millään likikään Palmerin tasoiseksi. Rahm on tietysti kanto kaskessa mutta ei mikään tekemätön vastustaja. Ekalla kertaa täällä kolme vuotta sitten Rahm lensi aina finaaliin saakka mutta pari viime vuotta ei ole saanut aikaan juuri mitään. Miehen peli ei ihan jiirissä ole viime aikoina ollut ja on mielestäni kovin haavoittuvainen juuri nyt. Pelimuotohan on sellainen, että kun alkulohkon selvittää on jo pitkällä. Tässä tapauksessa erityisesti, koska mahdollisella seuraavalla kierroksella Palmer olisi suosikki kaikkia muita paitsi Bergeriä vastaan – eikä siinäkään paljoa takamatkalla.

Loppuun vielä lista keitä tähän mennessä on tullut petsattua. Paino sanalla tähän mennessä, kun markkina tuntuu vielä elävän ja voi olla, että uusiakin pelikohteita vielä löytyy. Mutta lista siis: Hatton, Oosthuizen, Niemann, Conners, Kisner, Harman, Palmer, Gooch, Todd, Ortiz, Giffin, Streelman ja Long. About kaikkien kertoimet on vähän laskeneet mutta oikeastaan koko porukka vielä ihan ok pelattavia. Long alkaa olemaan jo hiukan ohuella, kun itse sitä sai eilen kymppejä 500 kertoimella.

17.3.2021

Jonnet ei välttämättä otsikonmukaista veijaria muista. En tiedä mitä se otsikossa seisoo mutta niin vain tekee. Tai syys on se, että tällä viikolla PGA Tourilla pelataan Honda Classic mutta aasinsilta hondamieheen on kyllä kovin hatara. Viime viikolla pääsi vihdoin taas lunastuksen makuun, kun Justin Thomas hoiteli The Playersin kotiin vakuuttavalla viikonloppupelaamisella. Muitakin omia heppoja kärjen tuntumassa koko viikonlopun keikkui, joten oheismarkkinatkin toivat mukavasti osumia.

Ennen tämän viikon pohdiskeluja vielä pieni tilannepäivitys blogin taustatarinasta eli kävelystä kohti Vegasia. Juuri tällä hetkellä kasassa on 5997 kilometriä eli illan kävelylenkillä ns. tonnit paukkuu. Tässä kohtaa kartalla on Avtodoroga Baykal niminen mesta ja heti kohta saavutaan tuon nimen jälkiosan mukaan nimetyn järven etelärannalle. Tai voi toki olla ja luultavasti onkin niin, että nimeämiskäytäntö on tapahtunut päinvastaisessa järjestyksessä.

Sitten Floridan viheriöille ja viikon kisan kimppuun. Kalenterin poikkeuksellinen rakenne tässä kohtaa on aiheuttanut se, että Honda Classicin field on jäänyt poikkeuksellisen huonotasoiseksi. Lähes kaikki maailman huiput pelasivat viime viikolla Playersiä ja pelaavat ensi viikolla jo keskiviikosta alkaen WGC:n reikäpelikisaa. Siinä ei monikaan ole halunnut välissä Hondassa voimistella. Tämä näkyy markkinan koossa ja iskunpaikkojen vähyydessä selvästi. Toki esim. hedarimarkkina tähän kisaan oli ihan mielenkiintoinen monessa kohtaa, ja roistoystävälleni Pinnaclellekin jotain pelattavan tyylistä onnistuin löytämään.

Mutta katsaus päämarkkinaan ja sieltä vähän nostoja. Ensin otetaan Russell Henley. Todetaan että aika nopeaan on markkina miehen unohtanut. Tämä veti syksyllä tosi vahvan jakson ja keväälläkin jotain mainioita kierroksia on pyssystä ulos tullut. Toki pääsääntöisesti tämän vuoden puolella tekeminen on mollivoittoista ollut. Meikäläinen sai kaivettua tästä ulos kuitenkin 4% arvion ja kun markkina heiluu nyt jo 42-44 tasossa niin pakko tähän on kiinni käydä vaikka toki nouseva kerroin voisi kieliä siitä, että jollakin on jopa ymmärrystä siitä miksi tämä muka ei nyt olisi ”millään” tulossa.

Toinen nosto Stewart Cinkistä. Viime ajat peli on näyttänyt huonommalta mutta kyllä Pebblessä ja Genesiksessä mies palloa ihan hyvin löi. Ja nuo siis herralle kaksi viimeistä kisaa. Tällä kentällä kaikenlaiset veturit voi menestyä ja sellainen kenttä ”suosii” Cinkiä. Tämä siis oma tulkintani siitä, että kaverit, jotka ei pärjää tietyntyylisillä kentillä, pärjää sitten suhteessa paremmin niillä, jossa ko. ominaisuuksista kuten esim. valtavista draiveista ei saa apua.

Tässä vaiheessa ei enää nosteta enempää miehiä mutta todetaan, että olen pelannut lisäksi Goochia, Sabbatiinia, Dufneria, Lebiodaa, Merrittiä sekä O’Hairia. Sabbatiini on jossain ihmeen nousussa, joten joku taas kuvittelee tietävänsä, ettei tämäkään olisi tulossa. Lebiodaan sain alkumarkkinaan 1000 kertoimella ja vaikka tän hetken 650 vielä ylikertoimelta tuntuu, niin onhan maistuvuusaste laskenut aika merkittävästi.

10.3.2021

Viime viikolla ei tarvinnut ennakkopetsejä edes puristella. Sellaista pelimiehen elämä välillä on. Joskus jopa koko ajan. Mutta me ei laita miekkaa tuppeen ennekuin koko anus on meidän vai miten se meni?

Tällä viikolla päästäänkin sitten lähes major-tason herkkuun kiinni. The Players Championchipiä kutsutaan jopa viidenneksi majoriksi ja jossain mielessä tämä tämä on ihan perusteltuakin. Kisan voittaminen on ainakin vaikeampaa kuin majoreissa. Mukana ei kisassa ole ”turisteja” ja field on ”täysi”. Kaiken täydentää maanmainio kisakenttä TPC Sawgrass joka jossain mielessä kyllä hämää tilastoillaan. Kentällä pärjää ne, jotka osuvat väylään ja lyöntimitalla ei näyttäisi olevan merkitystä. Kuitenkin kisan on lähes vuosittain voittanut joku pitkälle lyövä. Vastaavasti yhtenä vuonna täällä pärjääminen ei kovinkaan merkittävästi korreloi sen kanssa, että pärjäisi myös tulevina vuosina. Voittaakseen Playersin pitää minun mielestäni lyödä hyviä avauksia ja jos oikeissa paikoissa ne vielä kantavat pitkälle, niin etua saa merkittävästi. Mutta pelkkä lyöntimitta työkaluna TPC Sawgrassia on vaikea valloittaa.

Tämän viikon ensimmäinen vaikea kysymys on, että miten suhtautua Dustin Johnsoniin. Mies veti kaksi hyvää ja kaksi surkeaa kierrosta WGC:ssä pari viikkoa sitten. Se mikä petti kaikista pahiten, oli puttaaminen, jossa kohinan merkitys on isoimmillaan. Toki sunnuntaina sitten romahti lähestymisetkin. Viikon tauko on nyt alla ja mieli tekisi miestä normaalille tasolle arvioida. Mies ei varsinaisesti ole kuitenkaan TPC Sawgrassissa lepattanut ja tuo vaikeuttaa arviointia nyt. Mutta kuten edellä totesin niin täällä ”on ihan normaalia” että monta kisaa sujuu varjojen mailla ja sitten tärähtää. Dustinin statsit täältä nyt niin kovin huonoja edes ole olleet – puttaaminen ehkä vielä ”normaali Dustiniakin” heikompaa. Ihan siellä kuuluisan Nakkilan kirkon vaiheilla olin mutta päädyin jättää miehen tällä kertaa koskemattomaksi.

Toinen kysymys on sitten Bryson DeChambeau. Mies on huippukunnossa voitto alla mutta elää pitkillä avauksilla, jotka usein voi olla vähän enempikin vinossa. TPC Sawgrassissa tuo ei välttämättä ole se voittava resepti. Brysonin mallintamisessa on omasta mielestä (se on mukavaa, että tilastomieskin pääsee mutulla perustelemaan) haastavaa se, että hyvien ja huonojen jaksojen vaihtuminen on paljon muita huippuja yleisempää. Sinällään tuo on luonnollista, kun mies mättää palloa alkukantaisella raivolla ja isoilla mailanpäännopeuksilla pienetkin virheet kostautuvat heti. Mutta jotenkin olen ollut tunnistavanani miehen tekemisessä ”rykäyksiä” eteenpäin ja aina mies on ollut vähän aikaisempaa parempi rykäyksen jälkeen. Rykäyksen aikana sitten tekeminen on voinut hetken olla selvästi heikompaa. Syksyn Masters-pettymyksen jälkeen mies teki taas jotain saadakseen lyömisen paremmaksi ja näyttää että homma on toiminut. Jossain mielessä viime sunnuntain tekeminen oli johtopaikalla äärimmäisen kontrolloitua ja varmaa. Kuvittelisi, ettei mies enää värkkää lyönnin kanssa mitään ennen Mastersia kun Augustasta tuo varmasti revanssia lähtee hakemaan. Pelin jatkuva huomattava kehittäminen tuntuu mielenkiintoiselta linjalta. Moni huipuista tuntuu lähinnä varjelevan omaa positiotaan huipulla eikä tohdi muuttaa pelissään isoja palikoita ennen kuin peli on rikki ja jotain on pakko muuttaa. No Brysonin vanavedessä muutkin on kyllä pituutta lähteneet tavoittelemaan. Mutta tästä kaikesta tuloksena todetaan, että Bryson on tällä hetkellä (parhaimmillaan) mielestäni planeetan toiseksi paras golfari ja ainoa, joka voi haastaa huippuvireisen Dustin Johnsonin lähes tasapäin. Se, että TPC Sawgrass ei välttämättä ole kaikkein sopivin kenttä Brysonille (ihan ok ekat visiitit tuonne kuitenkin), aiheutti allekirjoittaneella panostuksen kohdistumisen kuitenkin noiden turnaushedarien puolelle voittajamarkkinan sijaan. Ihan ei meidän perälle auennut miten esimerkiksi Jon Rahm voi hedarissa olla selvä suosikki Brysonia vastaan. Rahminkaan peli ei mitään TPC Sawgrass positiivista ole ja ekat visiitit tällä onkin ollut vähän hakemista.

Seuraavaksi paneudun ensimmäiseen voittajamarkkinassa peliäkin keränneeseen äijään eli Justin Thomasiin. Toki tämän kanssa olin aikainen mato (taas oli aikaisen madon markkinat laajemminkin maanantaina) ja petsit meni sisään 26 ja 25 kertoimilla mutta vielä tuo 24 mitä nyt on tarjolla on ihan sovelias kerroin. Justinilla meni vähän pasmat sekaisin, kun tuli ”puolitörkeä” kommentti heitettyä Hawajin mestarien turnauksessa niin, että kamera nappasi kommentin lennosta. Siinä meni sitten samalla sponsorisopimus tekopyhän Ralph Laurenin kanssa pytystä alas. Ralph Laurenin yritysetiikka on ollut laajemminkin kritiikin alla ja ilmeisesti kehittyvien maiden lapsityövoiman hyötykäyttöä on hyvä valkopestä irtisanomalla golfari yhdestä huolimattomasta tiuskahduksesta, joka ei edes kohdistunut varsinaisesti keneenkään. Mutta pelin tuolla vähän sai selvästi sekaisin. Ja päälle tapahtunut isoisän poisnukkuminen ei varsinaisesti sekään peliä eteenpäin vienyt. Viimeksi WGC:ssä mies jäi torstaina vähän lähtökuoppiin mutta kolme viimeistä päivää oli jo oikein hyvää tekemistä. Hiukan hajanainen on miehen historia TPC Sawgrassissakin mutta viiteen visiittiin kuitenkin kerran jo kolmas. Odotan miehen ”palanneen tasolleen” ja onnistuneella skoorauksella mies nähtäneen voittotaistossa sunnuntaina. Näin olen siis päättänyt…

Seuraavaksi käsittelyyn Hideki Matsuyama. Mies käväisi tuossa jo buukkipuolellakin mutta nyt kelpuutan taas miehen petseihin. Jos ei muuten niin sympatiasyistä. Viime vuonna Playersiin tätä oli painettu moneen pelimuotoon ja normaalia isommalla ja juhlat oli puoliksi alkamassa jo torstain jäljeen Matsun painettua oikein unelmakierroksen. No se kisa oli sitten siinä ja perjantaista alkoi PGA tourin koronatauko. Sen verta allekirjoittanutta korpesi, että nyt annetaan Matsulle uusi mahdollisuus. Miehen avaukset ja lähestymiset on taas olleet hyvällä tasolla pari viimeistä kisaa (pl avaukset torstain ekoilla rei’illä viime viikolla) ja kentän luonne sopii Matsulle kun nenän päähän. Tämän voitossa on toki aina pienoinen panos olemassa kuin hyvän ystäväni kanssa on pitkäaikaisveto siitä, kumpi voittaa aikaisemmin, Matsu vai Fowler. Meikäläisellä panos on asetettuna Matsun voiton puolesta ja kun panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin viisi pulloa jumalaista anismarjan johdannaista eli Pernod’ia, mikä maistuisikaan paremmalta kuin Pernod-cola Playersin jälkimainigeissa Matsun voittoa juhliessa…

Sitten poimitaan tarinaan yksi veijari jolla track biasia on tuntunut olevan. Sergio Garcia on voittanut Playersin ja ollut kahdesti toinen. Muutenkin peli on sujunut ja esimerkiksi viimeinen cut on niinkin tuore tapaus kuin vuodelta 2003. Keskimäärin mies on pelannut täällä noin 0,6 lyöntiä per kierros paremmin kuin ”olisi pitänyt” ja kun tuossa otoskoko alkaa jo olemaan huomattava niin jotain korjausta miehen voimalukuihin on perusteltua tehdä. Aikaisen linnun 120 ja 130 kertoimet tuntui ihan juhlalta mutta edelleen tarjolla oleva 95 on ihan kelvollinen kerroin. WGC:ssä mies väläytteli jo tulemista ampuen kaksi ihan huiman hyvää rundia mutta torpedoi koko kisan pärjäämisen tehokkaasti kahdella huonommalla rundilla. Ja se mikä kannattaa eritoten huomioida, on miehen huimaan kuntoon ”piilossa” noussut pallon lyöminen. Erityisesti avaukset ovat olleet huiman hyviä tänä vuonna ja juuri niillä TPC Sawgrassissa pääsee jo pitkälle. Lähestymisissäkin tilasto oli jo kunnossa mutta viime kierrokset sitä vähän on dropanneet. Miehen akilleen kantapää on ollut puttaaminen ja sen pitää toki loksahtaa paremmaksi, jos voitosta Sergio toivoo pelaavansa.    

Viimeisenä poimitaan tarinaa Chris Kirkistä. Meikäläisen juttuja pitempään lukeneet varmaan muistavat miten tätä aloin hehkuttamaan viime vuonna miehen palattua sairastauolta (alkoholivierotuksesta) tourille. Ei ole vielä pääkiertueen voittoa miehelle napsunut mutta Hawajilla oli jo toinen. Haastajatourillahan tämä viime kesänä jo voiton otti. Phoenixin epäonnistumista lukuunottamatta tämä on tänä vuonna ollut erinomainen kaikissa pelaamissaan kisoissa ja jos golfissa tohtii sanoa niin ”voitto roikkuu ilmassa”. Aikainen mato sai jopa 265 keskikertoimen mutta vieläkin on 190 saatavissa kuhan jono vähän vetää. Eli tuon edellisen sitaateissa mainitun termin käyttö ei ehkä vastaa ihan sen yleisesti ymmärrettyä merkitystä. Mutta viiteen kisaan neljässä tänä vuonna mies on ollut top20 sijalla ja tuon Hawajin kakkosen kylkeen tuli Arnold Palmerissa komea T8-sijoitus. Miehen pelistä voi sanoa samaa kuin Garcian pelistä eli sopii TPC Sawgrassiin oikein mainiosti. Kolmesti mies on jo koputellut top10 sijaa täälläkin ja ”perustasoltaan” kakkosketjun miehelle tuo on hyvin. Toki tuo ”perustaso” oli ilmeisen monta vuotta alkoholinhuuruinen ja nyt parantuneena nousu ihan absoluuttiselle huipulle on ihan mahdollinen. Maukas yrityksen paikka mielestäni tällä kertaa…

Muilta osin petsattujen lista on niin pitkä (22 nimeä), että en ala sitä tässä levittelemään. Takaa löytyi erityisesti maanantaina monia pelattavia kertoimia. Yksi on pakko nostaa esiin vaikka enää siihen ei ole koskemista. Ryan Moorea sain ihan kohtuudella (useampia kymppejä) sisään melkein 900 keskikertoimella maanantaina. Tällä hetkellä markkina on 300 kertoimessa. Kutsuisin tuota jo zeitinohueksi markkinamuutokseksi.   

3.3.2021

Viime viikon Florida swingin käynnistys ei kulkenut kuin Strömsössä. Joku vastustaja oli selvästi taitavampi ja tiesi Dustinin konttaavaan tällä(kin) kertaa. Hieman katkeroituneen oloinen sulkulisäys siitä, että mr Johnsonin kanssa allekirjoittanut ei ole löytänyt oikein ikinä kunnon rytmejä. Petsattu on usein mutta niihin on osumia saanut harvoin. Joskus kun on erehtynyt buukkaamaan niin voitto on ollut paljon todennäköisempi. Webb Simpsonilla oli ihan paikat kirkastaa WGC allekirjoittaneen riemuvoitoksi Dustinin konttailuista huolimatta mutta sunnuntain loppukiri hyytyi ekan reiän linnun jälkeen nopeasti. Onneksi toki buukkilaidan pojatkaan eivät kärkeä hätyytelleet, joten minkäänlaisia ranteidenavaamisfiiliksiä ei päälle jäänyt.

Tämän viikon taistelut käydään Arnold Palmerin mailla Orlandossa. Kenttä on (taas kerran) ihan suosikkejani mutta normaalia tiukemmassa raossa WGC:n ja Playersin välissä osallistujakaarti on pienen pieni pettymys. ”Tavalliseksi” tourin kisaksi tämän voittoa arvostetaan pelaajien keskuudessa todella paljon. Eikä voitto kentältä koskaan helpolla irtoa – kenttä on pitkä, vesi on pelissä monessa paikkaa ja raffit on ihan riittävän paksut. Viimeisimmät viritykset toki poisti muutamia raffeja mutta sekin tapahtui lähinnä vesiesteiden edestä aiheuttaen sen, että pallot rullaa veteen aiempaa helpommin. Sangen tiukka testi siis tulossa.

Viikon pelikohteista poimitaan ensimmäiseksi tuttu kaveri Marc Leishman. Markkina ei vieläkään tunnu uskovan että ”vanha taso on löytynyt”. WGC oli toki erityisesti lauantain osalta jo heikompaa tekemistä, mutta tämän vuoden puolella pelatut kierrokset on nyt noin 1,15 lyöntiä per kierros ollut parempaa kuin oli viime kauden keskiarvo. Ja ihan linjassa kahden edellisen kauden keskiarvojen kanssa. Huippukauden 2017 lukuihin on toki vielä matkaa. AP Invitationalissa mies on lisäksi pärjännyt ”aina”. Eli 11 visiittiin neljä top10:ä joissa voitto, kakkonen ja kolmonen mukana. Keskimäärin mies on täällä pelannut rundin 0,9 lyöntiä omaa tasoaan paremmin. En tiedä mitä juuri äsken tapahtui kun 65-70 laidat kääntyi ensin 60-65 ja heti perään rekyylinä 70-75 tasolle. No tuo 70 mitä itse olen tankkaillut, tuntuu ihan maistuvalta tasolta joka tapauksessa.

Toinen maininta otetaan tarinan kautta. Jotain uutta ja ihmeellistä rahaa on jostain markkinaan ilmestynyt. Pari viikkoa sitten puhuin turnaushedarimarkkinan heräämisestä jo tiistaina, ja sama on jatkunut viime ja tällä viikolla. Ja ihan herkullista kannanottopaikkaa sielläkin on ollut. Vastaavasti päämarkkinaan ”liki 100% linjat” syntyvät nyt todella nopeasti ja kauppa käy jo maanantaina vilkkaasti. Matched-määrä kasvoi tälläkin viikolla hetkessä jonnekin 400.000 euron tienoille. Mutta kohtuullisia herkkuja ihan oikealla rahallakin on saanut petsata. Esimerkiksi Cameron Tringalea sai 120-150 kertoimilla maanantaina ihan kunnolla. Sitten jostain löytyi fiksumpaa rahaa ja 85-90 tasolla on käynyt kauppa. Tämä on siitä mielenkiintoinen, että mistä tuo alkuperäinen linja tuli? Kun ihan paperirahaa on saanut enemmänkin buukkaaja peliin laittaa. Oma linjani tähän kisaan on hyvin lähellä miehen viimeisen 50 rundin keskiarvoa ja markkina tuntuu tuota normaalisti melko voimakkaastikin seuraavan. Mutta nyt alkuun oli jotain paljon heikompaa. Vastaavasti esimerkiksi Christian Bezuidenhout oli 120-130 tasossa alkuun ja kävi alimmillaan 65:ssä. Alex Noren on pudonnut 200 -> 130 jne. Sen tästä on ainakin oppinut että ”uudessa tilanteessa” aikainen lintu nappaa sen pulleimman madon. Omat kertoimet pitää olla laskettuna jo viimeistään maanantai-illaksi.

Seuraavaksi todetaan Kevin Kisner edelleen pelattavaksi. Viime viikolla kärkitaistosta ihan katastrofi-kierros lauantaina mutta sunnuntai taas ok enkä ainakaan minä häälytä voimalukujani miehen osalta mihinkään.

Viimeisenä haetaan vielä isoa kalaa kaukaa pohjamudista. Henkka Stensonia ei ole tarvinnut viime aikoina pelata mutta nyt yritetään. Pelissä ei ole ollut yhtään mitään kehuttavaa ja voimalukujen osalta tämä on valunut keskiverto PGA-jyrän tasolle. Mies on kuitenkin Bay Hillissä pelannut kierroksen kohtuullisella 40 rundin otoksella yli lyönnin ”omaa tasoaan” paremmin per kierros. Ei tämä mikään ison panoksen paikka ole, kun luultavasti on nytkin riittävän sekaisin pelinsä kanssa – mutta 400 hiponeet kertoimet ovat liian houkuttelevia allekirjoittaneelle.

Muita poimittuja sankareita itsellä Gooch, Grillo ja Zach Johnson. Nyt oli taas enempi buukki-puolen kisa niin petsimiesten lista jäi vähän lyhkäiseksi…

25.2.2021

Jatketaan golf-teemalla. Tällä viikolla piti pelattavan ”jo perinteeksi muodostunut” Meksikon WGC kilpailu. Koronapandemian takia kisan sponsori ja pelipaikka vaihtui ja WGC aloittaa nyt kevään Florida svingin. Tässä vaiheessa yleensä vaihtuu myös kisoissa pärjäävät. Itselle tulee joka vuosi yllätyksenä, miten suuret erot ovat kentissä Kaliforniassa ja Floridassa. Tai ainakin eri miehet noilla pärjää…

Toivottavasti vaihtuu omakin menestyminen. Phoenixissa meinasi päästä petseillä osumaan mutta Kaliforniassa ei oikeastaan oltu likikään. Viimeksi taas oli toiveita kun finaaliin sai Dustinin johtopalloon sekä Talor Goochin seuraavaan ryhmään mutta kovin kylmiä olivat kaverit alusta asti.  

Tämä blogi piti kirjoittaa jo eilen illalla mutta ilmeisesti kynttilää on nyt poltettu liikaa molemmista päistä, kun nukahti ”vahingossa” ”valvoessa” viisivuotiaan nukahtamista. Nyt pitäisi taas varmaan olla tekemässä jotain tuottavampaa, joten otetaan ajatukset nopeasti. Tämä hyväksyttävää siinäkin mielessä, että osa petsikohteista on muuttunut maistumattomaksi markkinan korjattua alkuviikon virheensä. Esimerkiksi Lanto Griffiniä sai ihan kohtuullisesti yli kolmensadan kertoimella (omien petsien keskikerroin 322) mutta kun nyt palaa taulussa 220 niin eihän tuo enää kovin maistuva ole.

Tällä viikolla jatketaan Dustinin veneessä. Viime viikolla mies maistui, kun oli linjannut herran selvästi yli kolme lyöntiä ”keskiarvo tourpelaajaa paremmaksi”. Ihan sillä tasolla mies kolme ekaa päivää pelasikin. Ja mitä visuaalista havainnointia teki niin ei tuo peli mitenkään erityisen kuosissa ollut noinakaan päivinä eli ”bisnes as usual” tasolla tuolla mies liikkuu. Sunnuntain suoritus oli sitten huono. Muutama hiukan outokin epäonnistuminen alkuun ja Dustin selvästi tuskastui itsekin tekemiseensä. Omat havainnot olivat samaa tasoa, kun TV-lähetyksen asiantuntijoiden eli että vähän nopeaksi meni miehen svingi. Meikäläinen ei yhteen huonoon kierrokseen kuitenkaan reagoi mitenkään ja ainoa muutos miehen voimalukuun viime viikosta on pieni droppi kentän takia. Viimeksihän oltiin ”Dustinin mailla” ja nyt mennään taas vieraille maille, kun tämän tason kisoja ei ole kentällä pelattu. Mutta mitä tuota nyt tutkin niin ei minun speksien mukaan kentän pitäisi Dustinille ainakaan mitenkään epäsopiva olla. 8,8 kerrointa kun tarjotaan niin ilolla otetaan vastaan.

Daniel Berger kelpaa myös. Tästäkin sai maanantaina jopa 42 kerrointa (nelosella alkavia toki hyvin vähän) mutta ei tuo 36 vielä ainakaan liian matala ole. Tästä oli uran alkupuolelta itsellä sellainen muistiinpano, että tätä pitää pelata ainoastaan Floridassa. Myöhemmin on osoittanut kyllä pärjäävänsä muuallakin, mutta ei kotiosavaltioon palaaminen nyt miinustakaan ole.

Mainitaan vielä Carlos Ortiz. Viimeksi tuli toki cut mutta sitä edelliseen oli oikein hyvä. Tämä on omissa papereissa nouseva pelaaja ja vahvuusluvut vie kertoimen lähelle sataa. Noissa keskipitkissä voimaluvuissa tätä yhä rasittaa viime kesän ja alkusyksyn huono kausi mutta se on enää muisto vain ja viimeiset 30 rundia kyllä ovat kertoneet paremman tason taas löytyneen.

Ja pienesti vielä Marc Leishman jonka kerroin on jostain syystä noussut koko ajan. Alkuun kerroin oli siellä missä mun mielestä pitikin mutta kyllä nämä yli 200 kertoimet jo pieneen petsiin pakottaa, vaikka voihan jollakin olla parempaa tietoa siitä, ettei ole tälläkään kertaa tulossa. Ei siis missään nimessä isomman panostuksen pelikohde vaikka kerroin sinällään oikein messevältä vaikuttaa.

Muita petsattuja itsellä mm. Webb Simpson, Harris English, Kevin Kisner, Lanto Griffin, Brendon Todd sekä edelleen Matt Kuchar. Kaikkia olen kuitenkin saanut enemmän tai vähemmän paremmalla kertoimella kun mitä tällä hetkellä on tarjolla. Jos joku peesailee niin tän hetken kertoimella en enää välttämättä Kisneriin, Griffiniin enkä Kuchariin koskisi. Kuch toki ponnistaa taas ylöspäin ja voi kohta olla pelattavalla tasolla taas…

17.2.2021

Otsikolla viittaan siihen, että alkukauden Kalifornian kierros vetelee viimeistään. Genesis Invitational Riviera Country Clubilla on ohjelmassa. Jos ei muuta niin keski-ikäistynyt petsaripoika huokaisee helpotuksesta valvomisen suhteen. Seuraavat viikot pelataan tiiviisti Floridassa kolme tuntia lähempänä meitä.

Viime viikolla saatiin yksi petsikohde sunnuntaille johtopalloon mutta eipä tuo siellä säväyttänyt. Taas on laitettu uudet madot koukkuun ja nyt on isommat vonkaleet tähtäimessä. Poikkeuksellisesti on päässyt petsaamaan kisan suosikkia. Allekirjoittaneen malleilla maailman tämän hetken selvästi paras golffari Dustin Johnson on vielä vahvasti pelattavissa tuolla seiskan kertoimella. Omissa malleissani tämän vahvuusluku on jo puoli lyöntiä per kierros kovempi kuin toisena tulevan Xander Schauffelen sekä 0,7 lyöntiä parempi kuin kolmantena olevan Jon Rahmin. Lisäksi kun lähes vuosittain Dustin on nähty Rivieralla voittotaistossa (kuudesti top 4 joista yksi voitto), niin itse laskeskelin miehen vielä selvästi markkinan linjaa matalampaan kertoimeen.

Toinenkin suosikkipelikohde löytyi ja nimikin jo mainittiin eli Schauffelen veneessä jatkan edelleen. Ihan ei aukea, että miten mun vahvuuslukurankingin selvä kakkonen voi olla yksittäisessä kisassa markkinan vitosranki. Ainakaan minä en keksi kentässä mitään mikä Schauffelelle ei sopisi ja ihan mukiinmenevästi mies on ensimmäisestä kolmesta visiitistä Rivieralle selvinnyt. Tämä on tällä hetkellä selvästi esimerkiksi Rory McIlroytä edellä pelinsä kanssa eikä meidän perälle aukea mitenkään, miten Rory on markkinassa matalampaan kertoimeen saatu. Toki pienellä otoksella Rory on täällä ollut 0,22 lyöntiä per kierros Schauffelea parempi, mutta tosiaan, a) pieni otos ja b) aiemmin Rory on pelannut täällä suhteessa kovemmilla vahvuusluvuilla – itseasiassa suhteessa ”olisi pitänyt pelata” tasoon Schauffele on täällä ollut melkein puoli lyöntiä per kierros Roryä parempi. Toki en sitä hehkuttaisi tuon ”a”:n takia. Mutta mun papereissa kenttä on tasavahva miehille ja kun Schauffele on tällä hetkellä selvästi Roryä parempi niin kerroin pitäisi olla myös pienempi. Ah miten ihana konditionaali…

Joka kisaan pitää selvästi ottaa myös yksi track bias petsi. Tällä kertaa se on Adam Scott. Mies oli viime vuonna kuin varjo aiemmasta ja käsittääkseni tälle Korona-jutut oli haitanneet merkittävästi ”normieloa”. Ainakin valitteli sitä jossain loppukauden haastattelussa. Tän vuoden alku on kuitenkin antanut viitteitä paremmasta, vaikka ei mitään ihmettä toki vielä ole esittänyt. Rohkenin kuitenkin miestä viime vuoden ”pohjatasosta” lähemmäs omaa normaalitasoaan linjata ja siihen päälle voimakas track bias niin onhan nuo 50 lähentelevät kertoimet kiinnostavia. Itseasiassa aikainen mato sai tästä tasan 50 kerrointa. Jonnet ei varmaan Pulteria muista, mutta siinä esiintynyt aikainen mato oli suosikkini. Ja nyt samainen kaveri hyötyy golf-markkinassa aamuvirkkuudesta merkittävästi… Sivujuonnon kautta vielä Adamin kenttähistoriaan. Mies on täällä pelannut 12 kertaa ja voittanut jo kahdesti. Pari kertaa ei niin kovana kohtalona on lisäksi ollut päätyä kakkoseksi. Ihan kohtuullisella otoksella mies on täällä pelannut kierroksen 0,87 lyöntiä per kierros omaa tasoaan paremmin ja tuolla minä jo melko vahvaa biasia miehelle mallintelen.

Peräosastolta kommentoidaan vielä Jim Furykiä jota itse sai poimia täyden 1000 kertoimella mutta on nyt valumassa alemmas. Toki hyvästä syystä. Ihan ”omalla tasollaan” tämä on kauden aloittanut ja vaikka ikää alkaa jo olla niin peli on keskimääräistä tour-pelaajaa parempaa edelleen. Eihän tämä enää vuosiin ole voittanut, mutta toisaalta 1000 kerroin tarkoittaa sitä, että pitäisi voittaa kerran noin 40 vuodessa. Siltä ajalta miehellä on jo parikymmentä voittoa sentään plakkarissa…Rivieralla tämä on pelannut zeitinohuesti omaa tasoaan paremmin, joten aika neutraalina kenttänä tätä voi miehelle pitää. Näillä sotaratsuilla alkaa rundeja jo sen verran olemaan, että noista aika suoriakin päätelmiä voi tehdä.

Muita omia poimintoja ovat Carlos Ortiz, Cameron Tringale, Talor Gooch, Brendon Todd, Matt Kuchar, J.B. Holmes, Adam Hadwin sekä Vaughn Taylor.

Sitten pitää vielä erikseen kommentoida kohtuullisen mielenkiintoista ”tapahtumaa” eiliseltä. Nuo tournament match bet markkinat mitä pörssissä tarjolla on, ovat pakanneet olemaan melko kuolleita vielä tiistaisin. Eilen kuitenkin suurimpaan osaan matseista ilmestyi jostain joku ottamaan kantaa aina toisen puolesta ihan nelinumeroisilla summilla. Oli jännän näköinen markkina, kun toista sai petsata tonneilla ja toista kympeillä. Joissakin kohdin noin on edelleen (eli kauppa ei ole käynyt) ja nämä ovat osin tapauksia jossa ”kaveri” on linjansa valinnut myös minun mielestä oikein. Tuossa on kaverin kanssa tullut pohdiskeltua, että olisiko joku tervetullut uusi yrittäjä eksynyt markkinaan. Osallistuimme säädyllisellä osuudella tämän ”uuden” liiketoiminnan tukemiseen ja pitää katsella mihin suuntaan tulokset viikonloppuna kääntyy. Jos kaveri sattuu osumaan niin ei kait tuo mihinkään karkaa? Kaikki uusi raha markkinaan olisi erittäin tervetullutta. Todetaan vielä lisäksi, että myös päämarkkina vaikuttaa tällä hetkellä oikein pirteältä. Vielä on melkein vuorokausi kisan alkuun ja miljoona on jo treidattuna sisässä – oikein bueno! Golf-vedonlyönti tuntuu edelleen kasvattavan suosiotaan.