10.2.2021

Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan… Eli jatketaan blogittelua golfin iki-ihanasta maailmasta. Tällä viikolla tarjolla pettymyksiä ja vastapainoksi kauniita maisemia Tyynenmeren rannalta Pebble Beachilta. On omaan makuun aivan maailman kauneimpia golf-kenttiä ja kisakin voi olla aikaisempia vuosia seurattavampi, kun koronan takia pro-am ei ole tällä kertaa kuin kisan nimessä. Kentällä nähdään ainoastaan ammattilaisia.

Ylläviitattu pettymysten lupaaminen johtuu siitä, että vielä ei ole kokonaan sunnuntaisista tapahtumista toivuttu. Sinällään mitään katastrofia ei tapahtunut mutta huippunousut peruuntuivat. Kun kisa kääntyi vikalle ysille kahden lyönnin keulassa oli 490 kertoimella ennen kisaa petsattu James Hahn. Markkinan mielestä ”ainoa” haastaja oli myöskin oma petsikohde Xander Schauffele. Hahnin sulamista kuvaa hyvin se, että kisan voitti lopulta samassa Ryhmässä pelannut Koepka joka oli 8 reikää jäljellä 5 lyöntiä Hahnia perässä. Toki Koepka varsin ”kertaallisen” loppurynnistyksen esitti. Allekirjoittaneen kiusaamisessa huipennus tuli 17. reiällä kun mies chippasi käytännön mahdottomasta paikasta eaglen komeasti sisään. Takana johtopallossa tullut Schauffele kuittasi tuon huonosti lyömällä veteen ja tekemällä bogin päälle lyötävällä par4:lla. Maalissa kun oli eroa tasan yksi lyönti niin hiukan ”epäonninen” täytyy kokea olleensa.

No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Pebblen kisa vaikuttaa taas petsipainotteiselta. Bukkilista teki lyhyydessään uuden ennätyksen vain kahden miehen löytäessä itsensä sinne. Blogiin olisi tarinaa enempikin mutta ajattelin komeassa (eli pimeää ja kylmää) talvisäässä käydä vielä vähän ulkoilemassa joten heitellään tämä vähän lyhyehkösti. Pebble on viime vuosina tuottanut hyvin yllätysvoittajia ja sellaisia kalastellaan nytkin.

Brian Harman otetaan ekaksi käsittelyyn. Mies kulki 2019 ihan varjojen mailla mutta viime vuosi ja tän kauden alku on osoittaneet vanhan tason löytyneen taas. Tätä kisaa mies ei ole viime vuosina pelannut, mutta kentän (tai itseasiassa kenttien kun kahdella kentällä normaalin kolmen sijaan nyt pelataan – itse Pebblellä pelataan kolme kierrosta) pitäisi kyllä ihan sopia miehen pelille. Itse laskeskelin tälle 40 pintaan olevaa kerrointa mutta kun markkina tarjosi peräti 60 niin ei voinut kun käydä kiinni.

Seuraavaksi kairataan listalle Chesson Hadley vaikka toki alkumarkkinan 300+ kertoimia ei enää tarjolla olekaan. Hadley näytti pari vuotta sitten sellaiselta, että uran ensimmäinen kunnon tour voitto (2014 puerto rico on så där onko enempi haastajakiertueen tasoa) oli vain ajan kysymys. Mutta sitten peli hukkui. Ei tuo nyt vielä varsinaisesti ole näyttänyt mitään sellaista, mikä antaisi osviittaan ”vanhan tason” löytymisestä. Mutta ei tätä sinne tarvitsekaan linjata, että tässä kisassa näihin kertoimiin pääsisi. 2018 huippujen voimaluvuilla tämä olisi yksi kisan suosikeista (taso tällä kertaa ei kovin häävi kisassa ole). Mutta kun selvästi ”keskiverto PGA-pelaajaa” parempana tätä pidän niin ihan väkisin tuonne 200 pintaan meneviä kertoimia pitäisin tälle nyt oikeina.

Otetaan kommenttien kera vielä Jim Herman. Tämä olikin vähän pitempään eli kolme vuotta varjojen mailla. Mutta on perusluokaltaan hiukan ”keskiarvoa” parempi Tour pelaaja. Ei mikään tähti siis missään nimessä – sitä en ole alkamassakaan väittämään. Tämä on vaan siitä mielenkiintoinen kaveri, että vaikka pelasi viime vuodet ihan surkeasti, niin poimi voittoja siitä huolimatta. Tällä on nyt pääkiertueen voitot 2016, 2019 ja 2020. Harvemmalla pojalla kolmea voittoa viidestä vuodesta on esittää. Uuden vuoden alku on ollut hiukan hapuileva mutta ei mitään mikä estäisi nyt pärjäämästä. Putit ei oikein ole uponneet mutta lyöminen ”ihan omalla tasolla” on ollut. Tämä kelpasi itselle vielä tuolla 350 kertoimessa mutta nyt saa jopa vähän isommallakin lisää ottaa. Oma tankki alkaa olemaan täynnä mutta muille miestä voi tipsata. Tuo 350 vaatisi jo ”keskiarvosta” hiukan huonommaksi miestä linjaamaan eikä siihen ole mitään perustetta.

Muita poimittuja itsellä ovat Nick Taylor, Jim Furyk (kerroin nyt jo pelikelvoton), Ryan Moore (tässäkin tuo 160 pitäisi vähintään saada – en tiedä saako enää), Bo Hoag, Tom Hoge, J.B. Holmes (putosi juuri dramaattisesti), Ryan Armour (kävi välillä pelikelvottomana mutta alkaa taas kelvata), Joseph Bramlett, Xinjun Zhang, Hank Lebioda sekä ”kestoideani” William McGirt

3.2.2021

Jatketaan blogittelua golfin merkeissä. Näillä näyttää se vakiintunut vajaan sadan lukijan lukijakunta olevan niin ei ainakaan ihan hukkaan mene ajatusten kirjaamiseen käytetty aika. Toki vähän räväkämpi ravi- tai rahapelipoliittinen kannanotto poikii parhaimmillaan toista tuhatta lukijaa mutta niihin blogisti on tällä hetkellä ”hieman” väsynyt. Tällä viikolla toki viihdytetään itseä lukemalla eri tahojen lausuntoja arpajaislakiesityksestä. Sieltä saisi hyvääkin polttoainetta kirjoituksille vaan enpä taida jaksaa…

Viime viikonkaan petsit eivät menestystä tuoneet ja itseasiassa buukkikimppammekin olisi allekirjoittaneen analyysillä siirtynyt pitkästä aikaa kuopan kaivamiseen, mutta ”ylivisiirimme” oli kaukaa viisas ja raakkasi pitkältä buukkilistalta juurikin voittaneen Patrick Reedin pois. Oli kyllä sinällään ns. täsmäosuma kun poisottoja ei listalta viime aikoina ole juuri tapahtunut. Pointsit visiirille… Petsipuolella heppojen kokonaistodennäköisyys markkinan kertoimilla piti olla noin 8% vaiheilla ja eka päivä lähes tuplasi tuon. Sitten mentiinkin perinteisemmin syöksylaskua ja hepoista ainoastaan Ryan Palmerilla oli sunnuntaina jotain eväitä nousta taistoon. Olisi vaan vaatinut Reediltä jotain muuta kuin 68:n sunnuntailta…

Tällä viikolla siirrytään Arizonan aurinkoon yhteen suosikkikisoistani. TPC Scottsdalessa on perinteisesti vuoden isoin yleisömäärä, joka luo kisaan oman mielenkiintoisen tunnelmansa. Yleisön mukana elämisen aistii helposti televisiosta toisella puolen maapalloa. Tänä vuonna luonnollisesti yleisö on pitkälti no no, mutta tuolla sen verran innovatiivisia on oltu, että ilmeisesti 5000 katsojaa paikalle otetaan. Kuuluisan 16. reiän stadionilla on kyllä tilaa pitää etäisyyksiä ja onhan se hienoa, ettei tuota hienoa par3:sta pelaajien ihan hiljaisuudessa tarvitse pelata.

Viime kisan luonne pörssin näkökulmasti oli paljon enempi buukkipainotteinen mutta nyt vaihdettiin taas petsipuolelle. Ei kohteita määrällisesti mitenkään enempää ole, mutta nyt pääsee poimimaan todennäköisempiä voittajia listalle ja maistuvuusaste on ihan hyvä. Buukkipuoli sitä vastoin tuntui nyt olevan kuivemmassa.

Aloitetaan Xander Schauffelesta josta vähän sai 13 kerrointakin mutta pääosin on tullut sisään 12,5:lla. Viime viikolla heitin yhden suosikkimiehistäni buukkipuolelle kun Torrey Pines ei miehelle aiemmin ollut maistunut. Helpommalla North-kentällä ei peli nytkään torstaina sujunut ja mies oli perjantaille lähdettäessä aidossa vaarassa jäädä (taas kerran Torrey Pinesissä) cuttiin. Tuosta kuitenkin ponnistettiin aina T2 sijalle asti olemalla Henrik Norlanderin kanssa ainoa, joka pelasi viikonlopun molemmat rundit kutosella alkavaan tulokseen. Tämä antaa vahvaa viitettä siihen suuntaan, että käyttämäni track bias miestä vastaan saattoi olla liian suuri. Mutta peräpeilistä ei ajeta, vaan katsotaan eteenpäin. Toisaalta se kertoi myös sen, että miehen peli on aidosti tikissä. Jos pelaa ”aiemmin sopimattomalla” kentällä huipputuloksen niin mitä muuta voi päätellä? TPC Scottsdalessa mies on pelannut kolmena viime vuotena tasaisen hyvin (T17 – T10 – T16) joten asetelmat ennakkoon on sopivammat kuin viikko sitten. Itselle Schauffele on ykkössuosikki kisaan mutta markkinassa Rambo on edellä. Suorassa laskennassa tilanne itsellä oli hyvin tasainen mutta lopulliseen arvioon pistin Rahmille pientä miinusta mailamerkin vaihdosta. Aikaisemmin TaylorMadella pelannut mies vaihtoi tähän vuoteen Callawayhin ja omien havaintojen mukaan merkinvaihto keskimääräisesti aiheuttaa lyhytkestoisen (toisilla pitemmänkin) suorituskyvyn laskun. Torrey Pinesissä miehet olivat tasaisia mutta Rahmin aikaisempi menestys sieltä oli ollut toki ihan eri planeetalta kuin Schauffelen. Oma arvio Schauffelen voitolle on karvan useammin kuin kerran kymmenestä.

Sitten poimitaan käsittelyyn Webb Simpson. Nyt on markkinassa jotain rikki, kun taas pääsee petsaamaan edellisvuoden voittajaa. Tuo suoraan saatava 21 kerroin tuntuu ihan kelvolliselta. Webb palaa kehiin nyt Hawajin kiertueen jäljiltä. Hawajille tuota piti yrittää, kun oli sairastanut koronan joulukuussa ja markkina ylireagoi mielestäni siihen. Mestarien turnauksessa tämä oli ihan ok ja Sonyssä kolmena päivänä peräti erinomainen. Lauantain konttaus teki sen, että eroa voittaneeseen Kevin Nahan jäi kaksi lyöntiä. T4 kielii kuitenkin siitä, että kunto pitää eikä korona suoritustasoa mihinkään heittänyt. Kun Scottsdalesta on voiton lisäksi 10 yritykseen kakkonen sekä kolme muutakin top10-sijaa niin Arizonan ohuemmassa ilmanalassa (=pallo lentää pitemmälle) pelaaminen ei ole tälle ongelma. Otoskoko alkaa olemaan sellainen, että pieni positiivinen track bias on laskennassa perusteltu. Omissa papereissa mies voittaa kisan noin kerran viidestätoista yrittämästä.

Vielä yksi ”suosikkiosastosta” pitää mainita. Harris English 34-36 tasossa jatkaa meikäläisen pelikohteena. Mestarien turnauksen voitto katkaisi pitkän voitottoman kauden ja nyt kaksi seuraavaa kisaa on olleet huonompia. Markkina aika nopeasti reagoi siihen, että taso olisi nyt kokonaisuudessaan putoamassa. Onhan tämä liikkunut viimeisen reilun vuoden sellaisella tasolla, jossa ei loputtomiin kai voi mies pysyä. Mutta toisaalta ei tason hyppy uudelle tasolle tullut kuin 30-vuotiaana ja tuossa vaiheessa uudelle tasolle on vielä pysyvämminkin hyvä mahdollisuus nousta. Vaikka viime viikon torstai oli aivan kaamea kierros (huonoin sitten 2018 Travelersin toisen rundin) niin minä en siihen vielä kiinni ota vaan mallinnan miestä ”viime kauden omalle uudelle tasolleen”. Sillä saa petsailla tuota 34 kerrointakin ihan vapaasti.

Gary Woodlandinkin kelpuutan edelleen itselleni kohteeksi. Ei ihan mutta melkein voisi luonnehtia miehen peliä tällä hetkellä. Kun tuo vähän vielä loksahtaa kohdalleen niin on tulossa juuri ihan kohta.

Sitten on pakko oikein hehkuttaa erikseen Brendan Steeleä. Miestä on tullut otettua erilaisilla kertoimilla ja alkuun tuntui ettei ottanut riittävän agressiivissesti kun kerroin vain putosi. Välissä tuo palasi melkein lähtötasolle mutta kääntyi taas laskuun. Steelehän hukkasi pelinsä ihan totaalisesti viime vuoden lopulla mutta joulutauko teki mitä ilmeisimmin hyvää. Sony Open ja American Express oli taas hyvää Steelen tekemistä ja kyllä tuo mielestäni kielii siitä, että ”oma taso” on taas löytynyt. Toki tämä oli pitempäänkin hukassa 2018-2019 ja loppuvuoden tekeminen muistutti pitkälti sitä tasoa. Meikä linjaa tätä kuitenkin nyt mieluummin viime kesän kuin tämän hetken vahvuusluvuille ja noilla on eroa peräti noin 0,75 lyönnin verran kierrokselle. Tuohon kun yhdistää sen, että TPC Scottsdale on ollut miehelle mieluisa näyttämö, ei voi pitää tätä kuin oikein herkullisena pelikohteena.

Sitten vielä mainitaan Matt Kuchar. Syksyllä hukassa mutta voitti ”joulutauolla” Englishin kanssa QBE Shootoutin Floridassa. Hawajin startti ei taas välttämättä liikoja lupaillut mutta en hötkyile vaan mallintelen miestä ”jonnekin oman perustasonsa ja syksyn katastrofitason välille”. Markkina odottaa katastrofipelaamisen jatkuvan meikäläisen arvioita todennäköisemmin. Ja meikäläisen tyylille luonteenomaisena myös tältä löytyy ihan mukiinmenevä kenttähistoria ihan kohtuullisella otoskoolla TPC Scottsdalesta. Toki alkuviikon 200 yläpuolellakin olleista kertoimista kävin lämpimämpänä, kun nyt tarjolla olevasta 150:stä.

Noiden lisäksi olen poiminut Zach Johnsonia, James Hahnia, JT Postonia, JB Holmesia, Denny McCarthyä sekä William McGirtiä. Viimeksi mainittu ei ollut pettymys viimeksi 1000-kertoimisena ja kun saman saa niin yritetään edelleen. Tuosta Holmesista sen verta, että kenttä biasia ei voi pitää niin vahvana, kuin kaksi voittoa täältä uran alussa ”antaisi olettaa”. Kenttää uudistettiin noin 2015 (nyt ei jaksa tarkistaa) merkittävästi ja vanhempien suoritusten painoarvoa on joutunut merkittävästi pienentämään. On tuo toki ihan mukiinmenevästi täällä pelannut remontin jälkeenkin. Holmes on enempi taas esimerkki miehestä, joka pääsee listalle sillä, että perustaso on ihan eri kuin mitä viime aikoina on nähty. Tämähän oli olkapäävamman vuoksi pitkään viime vuonna poissa ”uuden alun” lähtötasoa vasta määritetään. Eihän cut viime viikolta mikään lentävä lähtö ollut mutta ei tuo nyt mikään ihan surkeakaan ollut.

27.1.2021

Jatketaan blogia puhtaasti vedonlyöntilinjalla. Muunlaiseen kirjoitteluun ei riitä motivaatiota, vaikka hallituksemme aiheita syliin syöttääkin. Kun luvattiin olla positiivisempia niin ei ole asiaa ottaa aiheita hallituksen puuhasteluista… Näissä blogin kohteissa on valitettavasti positiivisuus ollut kaukana – vielä ei olla oikein oltu lähelläkään lunastusta. No kausi on nuori ja pelikohteet isokertoimisia, joten ihan joka viikko ei kuulukaan lunastusjonossa tunkea. Ihan yössä ei kuitenkaan fiiliksen mukaan ole oltu. Gary Woodlandia yritettiin perustellakin viime viikolla ja ihan ok suorituksen mies teki vaikkei voittotaistoon asti noussutkaan. Maanantaina näytti siltä, että pääsee suosittelemaan samaa miestä kun ”aikainen lintu” poimi tätä jopa suoraan 80 kertoimella ja vähän sai sisään jonosta 85:stakin. Nyt suoraan joutuisi ottamaan 55:sta ja jonottaa saisi 60:ssä ja vaikka nuokin vielä ehkä hiukan korkeilta tuntuu, niin jätetään nyt erityisemmin vihjaamatta. Toista viime viikon kohdetta Adam Hadwinia olen myös edelleen ottanut kun 370 kertoimena on valtava.

Tällä viikolla PGA Tour pelataan ikonisessa Torrey Pinesissä. Kolme rundia on ohjelmassa kuuluisalla South Coursella, jossa tullaan kesäkuussa pelaamaan myös US Open. Tuota varten ennestäänkin tolkuttoman pitkää kenttää on vain pidennetty entisestään.

Pelimarkkinassa tuntui löytyvän buukattavaa poikkeuksellisen paljon ja kisa näyttää siltä laidalta oikein mielenkiintoiselta. Blogissa kun on keskitytty petsipuolen kavereihin niin siellä tilanne ei ihan vastaava ollut muutaman miehen kertoimen karattua liian alas turhankin nopeasti. Mutta jotain nostoja:

Marc Leishman kelpaa 50 kertoimella mainiosti tänne. On siinä mielessä poikkeuksellista, että harvemmin puolustavaa mestaria pääsee PGA Tourilla pelaamaan. Leishman voitti kisan viime vuonna ja yleensä markkina noihin on reagoinut turhankin voimakkaasti. Itselle Leishman on ollut viime ajat enempi buukkikohde, kun miestä oikeastaan melkein koko koronatauon jälkeisen ajan buukkailin pelin ollessa sekaisin. Masterissa tämä oli kuitenkin parempi toki vielä romahtaakseen Mayakobassa. Mestarien turnaus tauolta kuitenkin antoi viitettä siitä, että mies olisi löytämässä vähän peliään ja vaihdoin laitaa petsin puolelle Sony Openiin. Hyvä suoritus sieltä vahvistaa uskoani pelin löytymiselle ja vuosien 2016-2019 perustaso (2017 oli jo ”liian hyvä”) riittäisi hyvin tuohon 50 kertoimeen tässä fieldissä ”neutraalilla kentällä”. Mutta kun 12 turnaukseen täällä miehellä on viime vuoden voiton lisäksi pari kakkosta ja pari muutakin top10-sijaa plakkarissa niin se kertoo kentän sopineen Lesihmanille oikein hyvin. Itseasiassa mies on täällä pelannut kierroksen keskimäärin yli lyönnin paremmin kun ”olisi pitänyt”.

Toinen mielenkiintoinen ottokohde on ollut Bubba Watson 70 kertoimella. Mies aloittaa vasta kauttaan, joten vireestä ei ole mitään tietoa. Meikäläistä se ei isommin haittaa kun 1-2 kilpailun tulosten perusteella reagointi menee usein metsään (vaikka edellisessä kappaleessa juuri kerron reagoineeni Leishmaniin juuri tuolla otoksella – toki niin, että jos perushyvä kaveri pelaa pari hyvää kisaa synkän jakson jälkeen niin arviot korjautuvat ”perustasolle” nopeammin kuin jos joku uusi tulokas tykittää pari kovempaa kisaa elämänsä ensimmäistä kertaa). Bubba on kiitettävän tasainen ollut viimeiset kolme koko kautta ja tämän kauden alkuun oli jopa parempi. Tuonne kolme viimeisen vuoden tasolle miehen voi olettaa nytkin suuntaavan ja kun siihen suhteuttaa hyvät aikaisemmat suoritukset täältä (9 kisaan voitto ja kolme muuta top10:ä) niin kyllä tämä tauolta maistuu nyt itselle.

Kolmas maininta annetaan Talor Goochille 130 kertoimella. Mies lopetti syksyn pelaten elämänsä parasta golfia. Sony Openilla lähti kausi vähän takuten liikkeelle, kun eka kierros oli niin huono, ettei cuttia saanut pelastettua ok perjantain voimalla. Viime viikolla kohtalo näytti ihan samalta, kun torstain 74 jätti miehen ihan fieldin häntäpäähän. Perjantain 66 nosti miehen kuitenkin jatkoon ja lauantain 65 alkoi lupailla jo menestystä. Sunnuntai (72) oli kuitenkin vaisu tai ainakin tasapaksu ja menestys jäi odottamaan. Gooch on meikäläiselle ihan prototyyppi pelikohteena. Miehen kierrostulosten keskihajonta on oikein korkea ja sellaisia pelaan mielelläni. Jos voittajaa pelataan niin tasainen hyvä pelaaja maksaa takaisin huonosti suhteessa niihin, jotka ampuvat isommalla hajonnalla. Ei tämä toki vielä ole pääkiertueella ehtinyt voittamaan mutta kakkoskiertueella kyllä. Peli on kuitenkin parantunut vuosittain, joten se ensimmäinen voitto ei voi olla enää kaukana. Ja mikä ettei Torrey Pinesissä kun täällä 2019 oli jo T3?

Otetaan vielä yksi long shot eli yli 500 kertoiminen Pat Perez listalle. Mies on ollut petsattuna ilman kommentteja blogissa jo kahteen edelliseenkin kisaan ja vaikka viimeksi kisa jäi jopa kahteen kierrokseen, niin yritetään vielä. Ei miehen statsit mitenkään toivottomia kauden ekalla kuudellakaan rundilla ole ja jostain syystä markkina on downgreidannut miehen perusluokkaa aikaisemmasta tai jotain vastaavaa. Tällä on tästä kisasta niin pitkä historia, että sieltä löytyvät kakkonen sekä kaksi neljättä sijaa ei vielä erityisesti kerro kentän sopivuudesta. Mieluumminkin sanon, että kenttä on Perezille aika neutraali. Mutta kun perusluokalla miehen arvostan noin 300 kertoimeen tässä fieldissä ja mitään syytä korjata huonommaksi en keksi, niin petsaaminen on ainoa realistinen toimenpide tässä tilanteessa.

Muita otettuja (mainittujen Woodlandin sekä Hadleyn lisäksi) ovat Ryan Palmer (toki ikävästi juuri putoamassa), Charles Howell III sekä Scott Stallings joka myöskin vajoaa kohta jo turhan alas.

20.1.2021

PGA-tourin kiertue siirtyy tällä viikolla ”luodolta” mantereelle ja alkuvuoden Kalifornian-kierros alkaa. Tämä kisahan on normaalisti pelattu pro-am muodossa kolmella kentällä, mutta nyt koronan takia pro-am on peruttu ja ainoastaan kaksi kenttää on käytössä. Komea PGA Westin Stadium-kenttä pelataan nyt kolmasti.

Pienessä kiireessä en ajatellut nyt kovin laveasti tätä kisaa pohjustaa mutta jotain nostoja kuitenkin. Itselle kisan ehkä maistuvin mies on Adam Hadwin. Miehestä on tarjolla 95 kerrointa suoraan ottamalla ja 100 meni tuossa pikkuisen jo jonottamalla. Olen kovasti tietoinen, että mies hukkasi pelinsä viime kesänä ja erilaiset voimaluvut sukelsivat miehellä syvyyksiin. Ihan vastaavaan sukelluksen mies on tehnyt ennenkin. Noustuaan uransa kovimmalle tasolle keväällä 2017 syksy oli samanlaista pääosin rämpimistä kuin viime syksy. Tuolloin mies aloitti vuoden Hawajilta ollen surkea mutta heti perään tässä kisassa (silloin nimellä CareerBuilder Challenge) komeasti T3. Muutenkin Hadwin on menestynyt tässä kisassa komeasti (neljä viimeistä kisaa T6, 2, T3, T2). Miehen kierrosten vuosikeskiarvot ovat olleet hyvin tasaisia viimeisen 4-5 vuoden aikana. Nyt 1,5 kuukauden tauolta minun kokemukseni mukaan ”peli sekaisin” tauolle jääneen miehen peli on keskimäärin merkittävästikin lähempänä ”omaa tasoaan” kuin mitä se oli tauolle jäädessä (vastaavasti kuuma runi kauden lopussa on useammin hiipunut tauon aikana kuin että lento jatkuisi). Markkina mallintaa Hadwinin juuri tuohon viimeisen 4-5 vuoden ”perussuoritustasoon”, mutta tuon kentän sopivuuden takia minä menen kyllä vielä pitemmälle. Oikein maistuva kohde itselle…

Toinen itselle jossain määrin maistuva kohde on Gary Woodland. Kuten Hadwinkin Woodland hukkasi pelinsä viime vuonna ja kyyti oli syksyllä kylmää. Mutta samat sanat tästä kuin Hadwinistäkin eli todennäköisesti 1,5 kuukauden tauko on tehnyt miehelle vain ja ainoastaan hyvää. Nyt mies on markkinan toimesta kuitenkin hinnoiteltu tasolle, jolla on kausikeskiarvoissa ollut viimeksi vuonna 2015. Eiköhän siitä kuitenkin lähdetä, että tämä palaa ”nopeasti” tasolleen ja korjaus voimaluvuissa on hyvä tehdä heti tauolta. Pari kovaa starttia alle niin ei markkinakaan tätä enää näin huonoksi linjaa.

Vielä pikkaisen isommasta kertoimesta poimitaan Nick Taylor. Mies on kehittynyt hyvin johdonmukaisesti lähes vuosittain (2018 oli pieni välitaantuma) ja noussut selvästi keskimääräistä tour-pelaajaa paremmaksi voimaluvuissa. Samoin kuin kahdella edellä mainitulla tälläkin peli hajosi syksyllä. Mastersissa oli kuitenkin jo viitteitä paremmasta ja nyt uuden vuoden alku starttasi vähän hapuillen mestarien turnauksessa mutta Sony Openissa tuli jo oikein hyvä suoritus. Oman arvion mukaan tuo viittaisi siihen, että tämän saa ihan rohkeasti ”omalle normitasolleen” jo nostaa vaikka esimerkiksi toki kaikki viimeiset20 – viimeiset50 rundia voimaluvut punaisella huutavatkin. Markkina tuntuu vielä olevan asian suhteen epäileväinen.

Muita poimittuja miehiä itselle on mm. Brendan Steele, Ryan Moore, Alex Noren ja Byeong Hun An. Ihan long shot osastolta poimin vähän Bronson Burgoonia, Pat Pereziä sekä tämän kerran 1000 kertaa yritystä Nick Watneytä.

14.1.2021

Jatketaan blogin päivitystä golf-petsailun teemoilta. Yleensä nämä on ollut tapana tehdä keskiviikkoiltaisin mutta nyt ollaan vasta torstaina liikkeellä. Syynä ei ollut totaalinen yössä olo viime viikolla. Schauffele toki oli T5 mutta muut hepat selvästi kauempana kärjestä. Tällä viikolla meni miehen aikataulut lumimyräkän takia sekaisin, kun parhaimmillaan sai käydä kolmesti tunnin lumityöt tekemässä ulkona. Meidän perän sankari vs Pietarin lumitykki päättyi kuitenkin ylivoimaiseen pistevoittoon kotijoukkueelle ja lumet on näteissä kasoissa ympäri pihaa. Kisan alkuun on vielä aikaa, kun pelit on Hawajilla ja aikaeroa tasan 12 tuntia. Mutta lyhyesti loppuviikon kisasta siis tarinoidaan…

Kenttä on nyt täysin toisenlainen kuin viikko sitten. Moukareita ei tällä kentällä palkita vaan kaikkein lyhytlyöntisimmilläkin on reilu mahdollisuus tällä kentällä. Muutoinkin kenttä on varsin, jos ei jopa poikkeuksellisen, mitäänsanomaton jos asiaa miettii vedonlyönnin ja siellä pärjäämiseen vaadittavien ominaisuuksien suhteen. Kaikenlaiset pelaajat voivat täällä pärjätä. Muutoin kenttä ei ole mitäänsanomaton vaan on upea kenttä Tyynen Valtameren rannalla ja tammikuisesta Espoosta on helppo ajatusten siivin siirtää itsensä lyömään lähestymistä kentän kuudennelletoista griinille, jossa parikin kahden palmun ”ryhmää” muodostaa mystiset V-kuviot vasten merta…

Haaveilu sikseen ja jotain ajatuksia kisaan vedonlyönnin näkökulmasta. Ensin todetaan, että tähän kisaan löytyy vuosittain mitä loistavin ylipelattu hevonen vastaan pelattavaksi. Sony sponsoroi Hideki Matsuyamaa ja mies pelaa tämän kisan vuosittain tuosta syystä. Kenttä on miehelle kovasti vastaan ja on tunnustanut sen itsekin suoraan haastattelussa. Viime vuonna mies tosin venyi peräti T12 asti ja jokunen allekirjoittaneet hedari otti kuokkaa. Mutta linja ei ole muuttunut yhtään. Taas about kaikki hedarit miestä vastaan on kelvanneet sekä päämarkkinassa buukkilaita. Pörssin turnaushedarissa Abraham Anceria sai petsata altavastaajana Matsuyamaa vastaan – itsellä asetelmat olivat toisinpäin.

Sitten jotain petsikohteita itseltä. Hävettää tunnustaa, mutta juurikin viime viikolla en ollut Harris Englishin veneessä johon minulla oli kausikorttipaikka koko viime vuoden. Kenttä suosi niin paljon pommittajia ja oma malli korjaa muutaman viikon tauolta tasoa ”kohti normaalia” niin jäi mies niukasti omien petsirajojen alle. Sitä, että miksi markkinassa nyt palaa 20 en taas ymmärrä yhtään…

Yksi pakollinen petsikohde tälle kentälle on Charles Howell III. Olen tuota muillekin kentille aina välillä toki ollut petsaamassa eli pidän varmaan miehen ”luokkaa” karvan verran markkinan yleistä linjaa korkeampana. Mutta kun katsoo tämän saldoja tästä kisasta, niin kun top10-sijoissa ollaan saatu kaikki sormet laskemiseen käytettyä, voi kenttää pitää miehelle jo sopivana. Toki voitta ei täältä ole mutta pari kakkosta, kolmosta ja nelosta nyt kuitenkin. Itsellä ei ole dataa yhtä pitkältä kun datagolf.com:lla ja sieltä luntanttuna miehellä on täältä 64 kierrosta pelattuna keskimäärin 1,23 lyöntiä per kierros ”omaa tasoaan” paremmin. Tuo on sellainen ero noinkin suurella otoksella, että hyvin suurella todennäköisyydellä miehellä on ihan tolkuton ”track bias” juuri tälle kentälle.

Muita otettavan oloisia vielä ovat Leishman (75), Cink (200), Stuard (250), Perez (280), Norlander (290) ja ihan pöllönä hakuna McGirt (1000). Itselle maistuva on ollut aiemmin (edellä mainituistakin parempaakin tarjousta alkuviikolla on osin saanut) Xinjun Zhang mutta nyt tuo putosi jo turhan alas. Tusta McGirtistä voi sen verta sanoa, että mies oli oikeinkin hyvä 2015-2018 ja voittikin The Memorialin 2016. Sitten petti lantio ja se on leikattu ainakin kahdesti. Viime kesän viisi kisaa eivät luvanneet liikoja mutta ei tämä nyt ihan tumpelo ollut (kuitenkin meni viikonlopulle Memorialissa sekä Safeway Openissa). Jos miehen fysiikka kestää niin eiköhän tämä tasolleen palaa – ei varmaan ole siellä vielä mutta tuon ”täyden tuhannen” kerroin houkutti allekirjoittanutta ihan liikaa. Sen lisäksi epäilisin, että tämän ei tarvi pelata kun kaksi hyvää kierrosta alkuun niin markkina on korjannut miehen arvion sinne missä minunkin arvio on ja ”lunastuksen” voi ottaa hyvällä omallatunnolla JOS siinä tilanteessa ollaan…

6.1.2021

Ikuisuudelta tuntunut kolmen viikon golf-petsaustauko on päättynyt ja vuoden 2021 kisat käynnistyvät huomenna Hawajilla. 49-vuotiaaksi kääntynyt seniori on innoissaan asiasta mutta on tehnyt periaatepäätöksen jättää liveseuranta Hawajin ja Kalifornian kisoijen osalta nuoremmilleen. Pitää sitten aamulla tapittaa jälkilähetyksenä tapahtumat. Siinä on sekin etu, että voi kelata mainoskatkot ja lähetys lyhenee merkittävästi… Kovasta kuntoilusta huolimatta univajeen sietokyky on kadonnut johonkin ja niin mukavaa kaveria kun itseään ei viitsi liikoja kiusailla. Kuntoilusta tuli mieleen kävelyprojekti, joka etenee omaa tahtiaan. Kuten toissavuonnakin niin nytkin hiihto lasketaan kävelyä vastaavaksi ja tulee toivottavasti jouduttamaan matkaa lähikuukausina merkittävästi. Edellisen talven yksi hiihtolenkki on jo ylitetty moninkertaisesti…. Matka on joutunut nyt 5493 kilometriä, joten suht alkutaivalta vielä kuljetaan.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan eli positiivisessa hengessä vuoden teeman mukaisesti golf-petsailun pariin. Yleensä en nouseviin kertoimiin tykkää peliä lykätä mutta nyt en malta enää pitää näppejäni erossa Xander Schauffelesta. Syy miehen kertoimen nousuun on Korona (https://www.pgatour.com/news/2021/01/06/xander-schauffele-contracted-covid-19-coronavirus-during-holidays.html), jonka mies sairasti joulukuun puolenvälin tienoilla. Näitä caseja on tässä matkan varrella ollut muitakin ja ainakaan itse en ole mitään dramaattista tasonheilahdusta huomannut taudista aiheutuvan. Eikä tietysti pitäisikään. Jos taudin lievänä sairastaa niin ei sen golfin tyyliseen lajiin luulisikaan mitään vaikuttavan enää siinä vaiheessa, kun tauti on ohi. Futiksessa tai jääkiekossa jotain voi helposti puuttuakin mutta niissäkin tosi nopeasti infektion jälkeen kaverit on kentille palanneet.

Schauffele on yksi modernin golfin nousevia tähtiä. Mies on parantanut tekemistään tasaisesti vuosi vuodelta ja viime kauden lopuksi mies löytyi jo tourin SG Total tilaston kolmannelta sijalta. Viisi voittoa uralla pitää jo sisällään WGC-voiton sekä kaksi Tour Championchipin voittoa (jälkimmäinen siis 72-reiän tuloksista laskettu ”kilpailun voitto” – tour Championchiphan meni Dustinille, joka pelasi kuitenkin itse kisan neljä lyöntiä huonommin kuin Schauffele). Tässä yhteydessä voi vielä nostaa framille tämän ”mestarien turnauksen” voiton toissa vuonna. Eli kentältä on jo voitto plakkarissa. Kenttä uusittiin melkoisella kädellä tuon jälkeen ja viime vuonna kenttä oli yleisen mielipiteen mukaan selvästi vaativampi. No Schauffele oli tuolloinkin T2 eli ei ”uusi” kenttä ainakaan paljoa haitannut. Itseasiassa kenttä ei mielestäni juuri muuttunut (jalkapallokentän levyisiä väylät edelleen ovat) muilta osin kuin että griinit olivat merkittävästi kovemmat ja nopeammat. Voi tuo vähän pelaamista vaikeuttakin mutta viime vuoden ”normaalia huonommat” tulokset johtuivat enemmän kovasta tuulesta. Kenttähän on sellainen, että tietyistä suunnista puhaltavat tuulet osuvat tuonne oikein mojovasti ja kun saarella pelataan, niin tuulisia kelejä vähän väliä tuntuu olevan. Tämän vuoden tuulet tulee olemaan maltillisia ja keli muutenkin kuin se kuuluisa morsian – voittotulos tulee painumaan jälleen sinne -20 tuntumaan.

Mutta siis Schauffele… Kun en osaa mitään kovin merkittävää downgreidia antaa koronasta ja kun tämä tuntuu olevan mies, joka pelaa hyvin tietyillä kentillä, joista tämä on yksi, niin vetelin omalla suoraviivaisella tyylilläni tämän oman rankingini kolmoseksi tähän kisaan. Dustin sekä Justin Thomas kuuluukin olla edellä mutta en yhdy markkinan näkemykseen siitä, että Rahmin tai DeChambeaun pitäisi olla todennäköisempi voittaja tällä viikolla. Ja näillä spekseillä tämä herra maistuu kyllä mm. top5-markkinassakin.

Muita petsattuja miehiä itsellä on:

1. Hideki Matsuyama – tästä kyllä sen verta, että itse petsailin ainoastaan lähtötasolla 25 ja nythän samaa ei enää ole tarjolla. Oma arvio tälle hyvin tarkkaan 5%.
2. Webb Simpson – hiukan sakkasi ihan viime vuoden loppuun mutta ei mitään merkittävää varsinkin kun kauden 2020-2021 alkukisojen vain 20 rundin statsit on keskimäärin ihan ”normitasolla”. Tämä on nyt tasaisesti puolitoistavuotta ollut noin puoli lyöntiä per kierros parempi kuin Tony Finau mutta siitä huomitta taas kerran Finau on saatu markkinassa zeitinohuesti pienempään kertoimeen. Kun vielä muistetaan, että silloin kun Finau on meinannut voittaa, on maila tärissyt käsissä pahasti. Ei Simpsonkaan mikään kliininen viimeistelijä ole mutta sentään ihan eri luokkaa kuin Finau. Tai onhan Finau voittanut, Puerto Ricossa pikkukisan uran alussa vahingossa. Sen jälkeen onkin seitsemän kakkosta, kolme kolmosta ja 28 muuta top10:ä plakkarissa ilman voittoa. Mutta siis Simpsonia olen 30:llä ja 32:lla kalastellut…
3. Abraham Ancer mutta tästä vähän samaa kuin Matsusta eli kerroin oli alkuun maistuvampi ja aika vähän tätä tuli saatua.
4. Cameron Champ – iso yllätys itselle. Tämä on pari kertaa ollut tänne markkinassa tosi kuuma, kun pitkälle lyöminen on täällä etu. Ei poika huonosti ole pelannut mutta ei ole vastannut toki sillä tavoin kuin markkina olisi odottanut. Ekana vuotena kaksi päivää oli vahvaa, sitten tuli romahdus ja viimeinen päiväkin oli vakuuttava. Viimeksi to-pe jäi vähän lähtökuoppiin mutta vahva viikonloppu kertoi siitä, että kyllä tällä kentällä mies tulostakin voi tehdä. Tämä herra on muutoinkin oikein isojen heilahdusten mies ja mallissa joutuu käyttämään poikkeuksellisen isoa keskihajontaa. Kuten joskus aikaisemminkin on tullut kirjoitettua, juuri tuo on kuitenkin voitonmahdollisuuksia merkittävästikin parantava ominaisuus. Minä olin tälle tarjoamassa jopa 2,5% voitonmahdollisuutta ja kovasti hämmästyneenä olen 75-80 kertoimia keräillyt.
5. Adam Scott – tähän ei kuulu enää koskea. Alkuviikon 75:sta sai jopa ihan mukavasti sisään.
6. Brendon Todd – ei varmasti ole kenttä miehen mieleen, kun about vähiten kaikista kentistä draivien tarkkuudesta saa täällä etua ja Todd oli esim. viime kaudella koko tourin väyläosumatilaston nelonen. Mutta ei tässä kertoimessakaan mitään järkeä ole. Samassa kertoimessa oleva Kevin Na jolle kenttä sopinee ihan yhtä huonosti, on noin puoli lyöntiä huonompi per kierros kuin Todd. Tai Marc Leishman sitten? Miten tuo voi olla Toddia selvästi todennäköisempi? Koronatauolla pelinsä kadottanut Leishman oli tuon jälkeen yli lyönnin per kierros Toddia huonompi. Markkinan mielestä ”hyvin todennäköisesti” Leishman on kuukauden tauon aikana ”palannut tasolleen”??? Onhan se mahdollista mutta edelleenkään ei suosikkitapaus. Leishman on toki luokaltaan kova mutta ennen kun minä alan miestä ”tasolleen” nostaa saa mies luvan pelata edes sinnepäin jossain kisassa. Mastersin T13 meinasi toki jo olla sinnepäin mutta Mayakoban konttaus pyyhki Mastersin mielestä oikein tehokkaasti.

Buukkipuolelta nämä kinkerit oli normaalia vaisummat ja luulen, että edelleen vedän linjaa siitä, että niistä en blokissani paljoa huutele. Luulen, että niihin ei ole samanlaista intressiä lukijoilla, kun niitä ei oikein voi ”kokeilla pikkurahalla”.

31.12.2020

Kauheuksien vuosi lähestyy hyvää vauhtia loppuaan ja kaikki toivoo että 2021 on edeltäjäänsä parempi – ja siihen ei totisesti kovin paljoa vaadita. Allekirjoittaneen blogi on taas uinunut ruusuisen unta ja sori siitä. Yksi päivitys piti golf-petseistä tehdä mutta laiskotti (https://twitter.com/ReijoAnttila/status/1336738622213644293?s=20). Siitä voi toki päätellä päättyvän vuoden viimeisten petsien osuneen. Itse asiassa nuo golf-vedot olivat 2020 melko kovassakin vireessä tuoden jotain valoa synkän vuoden keskelle. Jälkikäteen ajatellen maistuvin osuma oli Safeway Openin Stewart Cinkin laskeutuminen yli 500 kertoimisena. Vastaavasti synkintä antia oli Workday Charity Open jossa Justin Thomas onnistui viimeisellä kolmella reiällä hukkaamaan kolmen lyönnin johdon ja hävisi uusinnan reilusti buukatulle Collin Morikawalle.

2020 on ollut muilta osin poikkeuksellisen raskasta itselle, vaikka itse korona ei itseen tai läheisiin ole onneksi kiinni päässyt. Pienikin lasten räkätauti on tehnyt sen, että päiväkotiin ei ole voinut noita viedä ja keväällä tuli pitkä jakso kotihoitoa otettua muutenkin. Töiden tekeminen kotona, kun kaksi päiväkoti-ikäistä volttaa ympärillä, on ollut kovin raskasta. Se tuntuu muutenkin vaikuttaneen mieheen siihen suuntaan, että ainaisen optimistin sisältä on löytynyt myös pessimistisempiäkin puolia.

Tuohon on saatava muutos ja mieluusti nopeammin kuin pandemia on nitistetty. Omalta osaltani ajattelin mahdollistaa paremman fiiliksen tulevaan vuoteen asennoitumalla maailmaan ja erityisesti rakkaan kotimaan päivänpolitiikkaan aiempaa kevyemmin. Vihervasemmisto nyt vain on valheilla (vappusatanen etc.) saanut eduskunnan neljäksi vuodeksi haltuunsa ja siinä ei omat itkut paljoa auta. Tulee vain itsellekin pahempi mieli. Joten koitetaan ainakin valittaa 2021 vihervasemmiston idioottimaisuuksista merkittävästi vähemmän kuin 2020. Mieluusti ihan nolla voisi olla tasona mutta siihen en usko itsekään pystyväni. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että blogin päivitysrytmi ei ainakaan tiivisty ja että aiheet pyörivät golf-petsien sekä rahapeli- ja ravipolitiikan ympärillä.

Nyt kun perhe nukkuu mutta koirille pidän seuraa naapuriston käydessä koko arsenaalilla ilmeisesti naapurikadun kimppuun, ajattelin kuitenkin vielä kertaalleen olla oma ankea itseni. Viimeisen (?) elämään pettyneen kirjoituksen kohteena on se luonnollisin valinta eli vihreät.

Mikä Vihreissä sitten minua mättää? Jeesustelu, valehtelu ja itsensä muiden yläpuolelle asettelu. Ei sillä etteikö muutkin puolueet samaan syyllisty mutta Vihreissä omahyväisyys ja itserakkaus on nostettu aivan omalle levelilleen. Periaatteessa kaikkein fiksuimpia (ainakin koulua eniten käyneitä – eivät toki korreloi suoraan) kannattajia kerännyt puolue on onnistunut kehittämään itsestään täysin kusipäisen lauman toinen toistaan ilkeämpiä pikku pioneereja. Miten näin on voinut päästä käymään?

Lähestytään tätä teemaa nyt muutamasta eri kulmasta. Ulkoministeri Haaviston Via Dolorosasta voisi yksinään kirjoittaa monta entryä mutta tässä se ohitetaan nopeasti. Ainut kommentti siitä on nyt se, että miten itseään kunnioittavat ihmiset voivat puolustella Haaviston ajaneen ”lasten asiaa” tilanteessa, jossa hän jatkoi kostotoimenpiteitään virkamiestä kohtaan, vaikka oli jo saanut uuden miehen hoitelemaan al-hol asiaansa? Vastaus – ei mitenkään! Ulkoministerimme oli kostonhimoinen mulkku, kun pikku virkamies (tai useampikin) oli uskaltanut olla hänen kanssaan eriä mieltä.

Sitten vähän tarkemmin toisen asian kimppuun. Vuoden lopussa vihreiden rumpu on pärissyt sinällään ihan oikeasta asiasta eli Suomen ikimetsistä. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei satoja vuosia koskemattomana pysyneitä metsiä enää tarvitsi hakata yhtään. Olen koittanut kuitenkin selvittää netistä, paljonko tällaista hakkaamista on enää esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut. En ole saanut tarkkoja lukuja selville ja tätä kautta lienee selvää, että ongelma ei kovin iso voi olla. Jos tuhansia hehtaareja ikimetsää vuosittain hakattaisiin, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tuon arvon löytäisi yhdellä google-haulla. Joku luonnonsuojelujärjestöistämme sitä toitottaisi esiin yhtenään.

Miten ”Vihreä-valhe” sitten kerrotaan tarinana? Ensin rakennetaan faktoihin perustuva tarina ikimetsien ja luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä. Seuraavaksi jatketaan suoraan johonkin raflaavaan kuvaan avohakkuusta ja samalla unohdetaan kertoa, ettei kuva olekaan enää ikimetsästä, vaan ihan tavallisesta talousmetsästä (jossa toki on voinut olla tärkeitä luontoarvoja sielläkin – mielenkiintoisempi keskustelu kuin ikimetsien suojelu onkin se, missä määrin talousmetsiä pitäisi alkaa suojella). Kuuluisassa ”pöllögatessa” tarinankertoja jäi suorasta valheesta kiinni ja kerran kerrasta voin luvata, että ei ole ainutkertaista ollut tuo tarinan väritys. Vihreä moraali lähtee siitä, että omat tavoitteet ovat niin tärkeitä, että puhdas valehtelu tai ainakin virheellisen mielikuvan luominen on ihan ok. Minä sanon sille, että YÖK!

Ikimetsien tarinassa totuus on ainakin siinä, että ikimetsiä on aikanaan hakattu aivan liikaa. Tämä on kuitenkin tapahtunut lähinnä edellisinä vuosikymmeninä. Historiassa luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen sekä ilmastomuutoksen vaikutusten tietoisuus oli kuitenkin aivan eri tasolla. En nyt alkaisi aikaisempia sukupolvia soiden pelloiksi raivaamisesta tai Suomen takapajulasta hyvinvointivaltioksi metsäteollisuuden avulla nostamisesta silti syyttelemään. Enkä Vihreillekään tähän lupaa olisi antamassa. Varsinkin kun se isoin itsereflektointi on heillä itsellään käytännössä kokonaan tekemättä. Suomen energiapolitiikka olisi perustunut merkittävästi nykyistä enemmän ydinvoimaan, mikäli Vihreät eivät olisi jarruttaneet sitä joka mutkassa. Puolue on nyt luopunut tästä selvästi virheelliseen tietoon perustuneesta linjastaan mutta ilmastomuutoksen näkökulmasta tarpeellinen selvä pro-ydinvoima linja puolueelta puuttuu edelleen. Puhumattakaan siitä, että joku johtava puolueen edustaja voisi ihan julkisestikin nostaa käden virheen merkiksi ilmaan ja pyytää Suomen kansalta anteeksi puolueen aikaisempia sekoiluja.  

Samalla Vihreät voisivat lopettaa tuulivoimasta haihattelun. Meidän perällä ei millään voi ymmärtää, miten tuulivoiman lisärakentaminen merkittävästi helpottaisi Suomen hiilijalanjäljen pienentämistä ainakaan taloudellisesti kestävällä tavalla. Energiaa tarvitaan eniten talvella, kun korkeapaine jämähtää Fennoskandian ylle. Silloin ei yleensä tuule ja on pirun kylmä. Jos tuossa tilanteessa ”ollaan liikaa tuulivoiman varassa” tämä tarkoittaa ainakin vielä suoraan voimakasta fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Lisäksi kun alkanut selviämään minkälainen ongelmajätekasa on käyttöikänsä päässä oleva tuulivoimala, olisin itse ympäristön nimissä kovasti halukkaampi panostamaan pienydinreaktoreihin Suomen perusenergiantuotannon ongelmia ratkaistaessa.

Viimeinen vihreiden ongelma, josta ajattelin ehtiä ennen vuodenvaihdetta tarinoida, on suhtautuminen yksityisautoiluun. Pääsääntöisesti korkeakoulutetuista ihmisistä koostuva porukka ei pysty asettumaan tavallisen väen housuihin. Suurin osa ihmisistä Suomessa tarvitsee autoa elämiseensä. Samaan aikaan suurin osa kansasta on kohtuuttomalla verotuksella saatu tilanteeseen, jossa viimeiset rahat menevät 15v vanhalla romulla ajamiseen. Vihreiden lääke on autoilun sähköistäminen ymmärtämättä, että suurimmalla osalla kansasta ei ole mitään realistista mahdollisuutta tuohon seuraavaan kymmeneen vuoteen – erityisesti kun hallitus edelleen vain kiristää huippukireää verotusta entisestään. Jos autokanta halutaan Suomessa merkittävissä osin sähköistää seuraavan 10 vuoden aikana ainoa keino on poistaa autoverot kokonaan ja verottamalla polttoaineita riittävästi. Vihreiden ideologia tuntuu olevan ottaa näistä vain tuo jälkimmäinen…

Mutta nyt riittää kitiseminen…. Tässä vaiheessa hyvät uudenvuodentoivotukset ihan kaikille ensi vuodelle! Hallituksen suuntaan jätän tähän vielä lyhyen toivomuslistan ensi vuodelle:

1. Nitistetään korona
2. Ilmastonmuutoksenvastaisessa tärkeässä työssä fokus toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat ja jotka ovat kokonaisuudessaan toteuttamiskelpoisia
3. Talous kuntoon kiitos. Ilman kunnossa olevaa taloutta hyvinvointivaltiota ei ole emmekä pysty olemaan enää edes sosiaalitoimisto Eteläisen EU:n kriisivaltioille. Ja miettikää nyt vielä yhden kerran miltä äänestäjistä tuntuu, kun Suomessa verotusta kiristetään, että päästään lähettämään miljardeja Italialle, joka sitten elvyttää niillä keventämällä sikäläistä verotusta…

3.12.2020

Tuplaentryn jälkeen onkin ollut taas hiljaiseloa blogin kanssa. Ennen varsinaiseen asiaan menemistä tilannepäivitys virtuaaliselta kävelymatkalta. Eli 5225 kilometriä on nyt mittarissa ja toinen vuosi on selvästi ollut ensimmäistä ”matkaa jouduttavampi”. 17. Joulukuuta 2018 hanke alkoi ja vuosi siitä mittarissa oli vain 2354 kilometriä. Nyt pitäisi pariin viikkoon puristaa 129 kilsaa niin tulisi 3000 kilsan vuosi. Ensi vuonna miehen ikään ehtivällä yli 20 vuotta jalkavaivoista kärsineellä kaverilla tuo ei välttämättä ole huono suoritus, vaikka itseäni tässä vastenmielisesti kehunkin. Viimeksi kirjoitellessani lähestyin Krasnojarskia ja sen verta ripeä olen ollut, että se on nyt jäänyt jo selvästi taakse.

Tämän kertaisen kirjoitteluni aihe löytyy taas kerran kotimaan politiikasta. Viime vuosien aikana on tuntunut siltä, että olen vihdoinkin löytänyt itselleni poliittisen kodin. Pääosin Kokoomusta vuosien varrella äänestäneenä puolueen toiminta alkoi tympiä jo vuosia sitten ja tunne on vahvistunut vuosi vuodelta. Nyt tuntuu siltä, että ”tulossa” voisi olla parempia aikoja esimerkiksi varapuheenjohtajien toimesta. Meikäläisen kohdalla saattaa silti olla myöhäistä – voi olla, että olen menetetty tapaus silti. Liberaalipuolueessa (vapaus valita) kolahtaa tällä hetkellä liian monta palikkaa paikalleen, että siitä linjasta olisin muualle lipsumassa. Toki pienpuolueen kanssa voi käydä kuten viime eduskuntavaaleissa. Olin jo silloin liberaaleja äänestämässä, mutta epäonnistuneet vaaliliitot torpedoivat tuon.

Kirjoitukseni aihe keksittiin juuri päivitetystä Liberaalipuolueen puolueohjelmasta. Koska melko tunnetusti pelkään ”jees jees mieheksi” leimautumista, en ota tässä nyt nostoja niistä asioista, joista olen samaa mieltä. Paitsi, että riski joutua jees-jengiin olisi konkreettinen, niin työmäärä olisi tolkuton – pääasiassa kaikesta olen puolueohjelman kanssa samaa mieltä. Mutta otetaan jotain nostoja asioista, joissa vielä liikun joko osin tai ihan kokonaan eri linjoilla.

Ensimmäinen nosto tulee päihdepolitiikasta. Minulla ei itsellä ole selvää mielipidettä siitä, miten esimerkiksi kannabiksen dekriminalisoinnin tai jopa laillistamisen osalta pitäisi menetellä. Esitetyt ”todisteet” huumepolitiikan liberalisoinneista muista maista eivät kuitenkaan allekirjoittanutta täysin vakuuta. En edes kuvittele ymmärtäväni itse huumeriippuvuuksista tai niihin liittyvistä muista ongelmista mitään. Mutta aavistelen niiden mahdollisesti ainakin osin olevan samankaltaisia, kuin mitä on itselle paljon tutummat rahapeliongelmat. Pääsyy ongelmiin voi hyvin olla huumaaviin aineisiin tai rahapelaamiseen muodostunut kulttuuri, joka on kehittynyt aikojen saatossa vallitsevan lainsäädännön ohjauksessa. Liberaalimman huumepolitiikan perään huutavilta olen monesti yrittänyt saada vastausta yhteen kysymykseen siinä onnistumatta. Yritetään tässä taas, jos joku vaikka osaisi kertoa. Jos liberaali huumepolitiikka ei johda lisääntyvään käyttöön ja viime kädessä kovempiin aineisiin, niin miksi perinteisesti liberaalia huumepolitiikkaa Euroopassa harjoittaneessa Hollannissa käytetään väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellisen paljon kovia aineita kuten kokaiinia, MDMA:ta sekä Amfetamiinia? Lähteenä tälle tiedolle olen käyttänyt Euroopan huumeraporttia (https://www.emcdda.europa.eu/system/files/publications/11364/20191724_TDAT19001FIN_PDF.pdf).

Toinen nosto tulee kohdasta 4.2. Veikkauksen toiminta uuteen tarkasteluun. Olen Twitter-keskustelujen pohjalta ollut jopa yllättynyt, miten voimallisesti osa liberaalipuolueen aktiiveista on lähdössä holhouslinjalle rahapeliasioissa oltuaan päihdepolitiikasta täsmälleen päinvastaista mieltä. Missä on johdonmukaisuus? Ilmeisesti peliongelmat, itse rahapelaaminen ja sen järjestämiseen liittyvät kysymykset ovat puolueelle niin vieraita, että ilmiselvä ”puolueen ideologisen hengen” mukainen ratkaisu on jäänyt huomaamatta. Ainoa oikea linjaus puolueohjelmassa olisi Veikkauksen pilkkominen osiin ja myyminen yksityisille. Samalla linjaus lisenssimarkkinaan siirtymisestä olisi johdonmukainen. Yhteiskunnan tehtävä ei ole pyörittää rahapelitoimintaa, vaan laatia siihen säännöt, joiden noudattamista viranomainen valvoo.

Kolmas ”nosto” on ihmettely kohdassa 4.4. Demokratian lisääminen. Keskushallinnon pienentäminen ja tehtävien karsinta on ok mutta suora alueellinen demokratia jää niin etäiseksi ajatukseksi, että siihen ei pääse kiinni. Kun samalla eduskuntavaalien vaalipiirijako poistettaisiin niin miten kokonaisuus siis menisi? Irrallisena kohtana luettuna tämä ei meidän perälle oikein auennut.

Neljäntenäkin ”nostona” ollaan vähän siinä, että välttämättä en ole eri mieltä, mutta puolueen linjaus jää höttöiseksi. Eli kyseessä on 8.5. Eläkkeet. Tuossa yritetään ilmeisesti sanoa sitä itsestään selvää asiaa, että koko suomalainen eläkejärjestelmä on lopulta toimimattomaksi osoittautuva pyramidihuijaus. Koko järjestelmän alasajo ja sen korvaaminen uudella olisi selkeämpi linjaus. Ikäni korkeita eläkemaksuja maksaneena olisi tietysti olemassa henkilökohtainen toive siitä, että ”tienatut rahat” itselle kuuluisi, mutta oikeudenmukaisuuden nimessä en kyllä ymmärrä, miksi minulle korkeampi eläke kuuluisi, kun jollekin toiselle. Se, että olen työurallani saanut parempaa palkkaa, ei ole kovin hyvä syy… Tasaeläkkeet sillä tasolla, jolla elämisen arvoinen vanhuus onnistuu, olisi minun linja. Toki niin, että niille jotka jo ihan eläkeiän kynnyksellä kolkuttavat, jonkinlainen siirtymäsäännös rakennetaan. Jatkossa jokaisen pitäisi kuitenkin itse tavallaan rakentaa lisäturvaa eläkevuosia varten, jos siihen kokee tarvetta. Yhteiskunta tarjoaisi ainoastaan perustason.

Viimeinen nosto tulee kohdasta 10.5. Maanpuolustus. Allekirjoittanut olisi valmis jatkamaan nykyisellä miesten asevelvollisuuteen perustuvalla järjestelmällä myös tulevaisuudessa. Nykyjärjestelmän ongelmat ovat pieniä ja muutokset siihen joko heikentäisivät puolustuskykyä tai nostaisivat maanpuolustuksen kustannuksia merkittävästi. Nato-kortti on katsomisen arvoinen, mutta mikään autuaaksi tekevä yksittäisratkaisu ei jäsenyys olisi. Jälleen kerran pitää toki todeta, että mikään varsinainen maanpuolustuksen ammattilainen en ole.

Tässäpä nämä. Isoista linjoista siis ollaan about täysin samaa mieltä. Kyllä tuolla puolueohjelmalla yhden äänen kevään kunnallisvaaleissa puolueelle Espoosta varmistaa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa pitää ensin väijyä mahdolliset epäpyhät vaaliliitot ennen kuin lupauksia aletaan jaella.

11.11.2020

En tiedä onko tämä nyt sitä syysmasennuksen torjuntaa vai mitä, mutta jos keväinen Masters on perinteisesti jotain elämää suurempaa, niin tuntuu että marraskuussa herkkua odottaa vielä moninkertaisesti enemmän. Ei tunnu meidän perällä pysyä Anttilan muorin pojan kierrokset alhaalla millään. Joten kirjoitellaan blogiin toista entryä samasta kisasta…

Heille, jotka suhtautuvat urheiluun puhtaana urheiluna ilman vedonlyönnin tuomaa lisäjännitystä tässä entryssä ei liene paljoa läpi selattavaa. Masters on totta kai urheilullisestikin golf-kauden upeimpia tapahtumia mutta vedonlyönnin puolella ero muihin majoreihin tuntuu jälleen kerran olevan paljon isompi. Jostain syystä Mastersissa raha liikkuu ja käy pyydykseen.

Viimeksi kirjoittelin miehistä, jotka tuntuvat maksavan päämarkkinassa jotenkin liian paljon. Jossain päin palloa on kuitenkin miehiä, jotka ovat asiasta eri mieltä ja pojilla tuntuu vielä olevan pörssi iskussa. Ancerin ja Bezuidenhoutin kertoimet on tuosta vain kasvaneet. Yksi hyvä tapa arvioida omien linjojen laatua on verrata niitä lopullisiin kertoimiin siltä hetkeltä, kun peli menee kiinni. Ennuste noiden meikäläisen mainitsemien kohteiden laadusta tuolla mittarilla eivät ole häävejä. Lopullisen tuomion annan onneksi vasta myöhemmin, kun näkee miten koko field pelaa suhteessa omiin arvioihin. Ja siinäkään vertailussa ei voi liikaa keulia tai vaihtoehtoisesti olla liian ankara – yksi kisa on vain hassu joukko sattumia avauslyönnin ja voittoputin välillä. Sitten kun keräilee dataa omista arvioistaan kisasta toiseen ja kaudesta seuraavaan niin jossain vaiheessa voi syntyä käsitys siitä, pystyykö vedonlyöntimarkkinan biittaamaan. Ja sekin käsitys voi olla väärä…

Mutta mennään tällä kertaa muutamaan ihmetyksen aiheeseen muualla markkinassa. Shane Lowrystä jo vähän tarinoinkin viimeksi ja annetaan miehen nyt olla rauhassa. Buukkailua Irlannin ihmeen kohdalla kyllä suosittelen erityisesti koska kertoimen nousu ylöspäin hyydähti.

Aloitetaan suosikkiosastosta ja ihmetellään Rory McIlroyn suosiota Masters-vedonlyönnissä jälleen kerran. Uutisia ja julkisia vihjeitä kun seuraa niin Roryä vihjataan Mastersiin aina. ”Vihdoinkin Grand Slam” on samanlainen jokavuotinen uutinen kuin ”talvi yllätti autoilijat”. No toki toi yleensä on alan mediassa keväällä ja nyt vasta syksyllä. Syksy tosin näyttää siltä, että ainakin pääkaupunkiseudulla talvikin yllättää ehkä mahdollisesti helmikuussa. Viime vuonna ei yllättänyt edes silloinkaan… Mutta takaisin Roryyn. Syitä siihen, miksi Rory juuri nyt olisi tulossa, tuntuu löytyvän jos jonkinmoista. Paras syy tuntuisi olevan tuore isyys. Näin ulkopuolisena observerina mieluummin sanoisin, että odotusaika ei ollut pelille hyvästä eikä lapsen syntymä elokuun viimeisenä päivänä ainakaan välittömästi peliä parantanut. Mies pelaa lukujen valossa yhtä uransa heikoimmista jaksoista. Noustuaan huipulle mies kuokkasi kertaalleen vielä vähän syvemmällä kesällä 2013 mutta sen jälkeen ei ole huonompaa jaksoa pelannut kuin nyt Koronan aiheuttaman tauon jälkeen. Tähän kun suhteuttaa vielä sen, että Augustan kenttä ei missään mielessä ole ollut Rorylle mikään suosikkikenttä, en ymmärrä miten miehestä kauppa käy jopa alle 15 kertoimessa.

Seuraavaksi pomitaan piinapenkkiin Tommy Fleetwood. Mies on saanut sotkettua pelinsä vielä pahemmin kuin McIlroy. Noustuaan syksyllä 2016 ihan uudelle tasolle suhteessa ammattilaisuransa kuuteen ensimmäiseen vuoteen Fleetwood säilytti tuon huipputason käsittämättömän pitkään. Yhtään pitempää huonoa jaksoa ei tullut ennen Koronan runtelemaa vuotta 2020. Mutta nyt ollaan menossa syvälle. Syksyn visiitti ET:n kisoihin näytti vähän paremmalta, kun mies oli Portugalissa kolmas ja Skotlannin avoimissa toinen. Mutta paluu Atlantin taakse on taas ollut tyly. Miehen vahvuusluvut ovat tippuneet yli lyönnillä per kierros esimerkiksi edellisen Mastersin tasosta (ja oikeastaan viime vuosien ”perustasosta” yleisemminkin). Tähän kun lisätään, ettei Fleet ole Augustan kanssa sinut, niin vaikka kerroin onkin hinautunut ”jo” 85 tasoon voi sitä mielestäni kairata sisään varsin vapaasti. Tuolla kentän sopivuudella tarkoitan sitä, että Augustan valloituksen kannalta merkittävimmät ominaisuudet eli pitkälle lyöminen sekä huippuluokan lähipeli eivät varsinaisesti ole Fleetwoodin parhaita aseita. Ja kun tekeminen on nyt ollut vielä merkittävästi normitasoa huonompaa, niin ei voi kuin ihmetellä faniclubin aktiivisuutte markkinan petsilaidalla. Tuostakin Betfairin ”traided”-mittari ylitti jo sadantuhannen euron rajan…

Otetaan vielä yksi tätä samaa sarjaa eli Marc Leishman. Miehelle koronan aiheuttama tauko osoittautui kuvainnollisesti kohtalokkaaksi. Juuri ennen sitä mies voitti Farmers Insurancen ja oli toinen Arnold Palmerin kutsukisassa. Sitten tuli kolmen kuukauden tauko ja peli katosi täysin. Memorialin T40 on parasta sen jälkeen (Tour Championchipin T28 voi näyttää paremmalta mutta oli siis jaettu toiseksi viimeinen sija siellä) ja miehen vahvuusluvuista on pudonnut reilusti yli lyönti per kierros pois. Vuoden 2018 huipputasosta mies on valunut jo 2,5 lyönnin päähän. Synkkää siis on ollut. Mastersista miehellä on kaksi top10 sijaa mutta muuten ei ole oikein kulkenut, kun mm. kolmesti (seitsemästä yrityksestä) kisa on päättynyt cuttiin. Nämä kaikki huomioiden minä onnistuin linjaamaan miehen mutiin Betfairin maksimiin eli 1000 kertoimeen asti. Yllätys on ollut, kun tästäkin kauppa on puoliaktiivisesti käynyt jo 350-400 kertoimissa.

Sitten joku sana eri pelimuodoista, kun Betfairin oheismarkkinat ovat kerrankin reilun kokoisia. Noissa ei yleensä oikein rahaa liiku, mutta Master on eri juttu. Aloitetaan mielenkiintoisella Top English Player markkinalla. En tiedä onko tuo juuri menossa kuralle, mutta ihan mukavasti olen saanut petsattua Matthew Fitzpatrickia parhaaksi vähän 6,8 ja enempi 6,6 kertoimella. Maanantain tarinat Fitzistä antavat miehelle sellaisen vahvuusluvun, että mun makuun pitää olla tähän merkittävästi todennäköisempi kuin markkinan linja on ollut. Eikä tietysti haittaa, että mm. edellä mainittu Fleetwood tuntuu tässäkin markkinassa nauttivan jonkinlaista suosiota.

Toinen spesiaalimarkkina, josta pitää mainita, on tournament match bets. Eli kumpi kahdesta pärjää kisassa paremmin. Täältä olen kairannut itselleni pelikohteeksi Bryson deChambeaun. Sanotaanko näin, että asiaan vihkiytymättömälle saattaa tuntua hyvinkin kornilta se, että voittajamarkkinan ykkössuosikki onkin altavastaajana heads upissa. Tämä ei toki ole mitenkään automaattisesti väärin. Näin todennäköisyydet voivat olla. Päämarkkinassa pelaajan kierrostulosten isompi keskihajonta kasvattaa voiton todennäköisyyttä merkittävästi. Eli tässä tapauksessa, kun Bryson on 2,2 kertoiminen Rahmia vastaan match upissa, niin omalla mallilla pääsen markkinan tuloksiin laittamalla Brysonin keskihajonnan 0,4 lyöntiä per kierros isommaksi kuin Rahmilla. Mutta anteeksi vaan, minä en tuota osta. Varmasti deChambeaun keskihajonta on isompi kuin Rahmilla ei vähiten sen takia, että jos miehen kaamea pommi karkaa sivuun niin se on kaukana sivussa. Mutta tuo 0,4:n ero ei voi silti olla oikein. Kenttä suosii nimenomaan pitkälle lyövää koska silloin pääsee lähestymään paljon lähempää. Augustan griinit ovat pieniä ja niissä on paljon kallistuksia. Pallo olisi tärkeää saada reiän alapuolelle griinillä. Mitä lähempää lähestymistä pääsee tekemään niin sen paremmin tuossa voi onnistua. Meidän perällä nämä hedarit on ”kaikki” (peräti kolme) Brysonille pedattuja. Sanomattakin lienee selvää, että erityisesti McIlroytä vastaan maistuvuutta löytyy. Tuossa mulle kelpasi alkumarkkinassa jopa 1,9 taso mutta parhaimmillaan käytiin jo yli kahdenkin kertoimessa – hurjaa peliä vastustajilta!

9.11.2020

Nyt on hyvä päivä kirjoittaa blogi. Alustavan arvion mukaan projektin kävelymatkan pitäisi olla noin 25000 kilometriä ja siitä nitkahti tänään kasaan ensimmäinen 20%. Eli matkaa on takana 5006 kilometriä ja reilun 100 kilometrin päässä edessä siintää Krasnojarskin kaupunki. Tästä eteenpäin matka vie Irkutskin kautta Baikal-järven eteläpuolelta kiertäen kohti Jakutskia. Sitten onkin vähän hankalampaa taivalta edessä, kun ainakaan Google mapsin (työkaluni tällä virtuaalimatkalla) mukaan tietä Lavrentijaan (kylä Beringinsalmen rannalla) ei ole. Sinällään metsätaival ei ihan väärältä tunnu, kun merkittävän osan tallailuistani itsekin Nuuksion korvissa samoilen. Tuo taival on kartalta mitattuna hyvin tarkkaan 5000 kilometriä eli siinä kulunee puolitoista vuotta ainakin, ettei osaa tarkemmin kertoa missä sitä tallustaa…

Jatketaan tätä leikkiä vielä sen verran, että todetaan tuon ongelman olevan vielä sangen kaukana. Jakutskiinkin on vielä yli vuosi tallusteltavaa, kun reilu 4000 kilometriä sinne on matkaa. Siperian puolella etäisyydet ovat….

Mutta sitten varsinaiseen asiaan, joka ei voi olla muuta, kuin keväältä tälle viikolle siirtynyt Golfin US Masters. Viime vuonnakin kisasta tuli etukäteen kirjoitettua blogiin kaikenlaista (https://walkingtovegas.home.blog/2019/04/08/ei-pysty-tallaisella-viikolla-kirjoittamaan-politiikasta/). Se mitä kentästä kirjoittelin, on edelleen validia ja ei ruveta vanhaa ihan liikaa toistamaan. Ehkä kuitenkin sen verran, että sekä Spiethiä että Molinaria saa edelleen buukkailla. Valueta toki miehien buukkaamisessa on selvästi viime vuotta vähemmän.

Viimeksi oltiin sitä mieltä, että ei nyt tehdä blogista mitään vihjepalstaa. Nyt tämä on kovasti kehittynyt siihen suuntaan, kun olen (kuten viimeksikin mainostettiin) kyllästynyt ihmettelemään vasemman laidan talouspolitiikkaa jne. Mutta ei anneta vihjepalstaksi muuttuvan blogin nyt häiritä, vaan käydään vähän läpi sitä, mitä tällä kertaa mielestäni kisaan voisi petsata. Buukkikohteita saatan käydä vielä läpi ennen kisan alkua, mutta saattaa myös olla, että niitä ei käydäkään läpi – riippuu vähän markkinatilanteista ja siitä, onko jotain buukkipuolen kimppabisneksiä vielä vaiheessa – siinä tilanteessa ei halua täällä ideoitaan julkiseksi huudella, vaikka en toki usko, että meikäläisen blogilla sinällään mitään vaikutusta Mastersin valtavaan pelimarkkinaan olisi. Nyt toki voi olla sellainen poikkeuksellinen tilanne, että monen petsarin rahat on kiinni USA:n presidentinvaalien markkinassa, ja erityisesti suosikkiosastolla tämä voisi näkyä rahan loppumisena markkinasta nimenomaan buukkipuolelta. Ja se voisi avata normaalia herkullisempaakin tilannetta markkinassa. En tiedä mutta katsellaan…

Itsellä on nyt niin outo ykköspelikohde kisaan, että pitää oikein ihmetellä. Matthew Fitzpatrick on pelurin nimi ja tätä olen yleensä tottunut buukkailemaan, kun brittimarkkinan jonkinlaisesta suosikkipojasta on kyse. Mutta nyt en ymmärrä miksi miehestä luvataan tällaisia (110) kertoimia. Maailmanlistan 20. on pelannut viime kisat oikein hyvin ja erityisesti pallon lyöminen on ollut kuosissa. Miehen kovemman menestyksen on lähinnä estänyt normaalia huonompi puttaaminen, mutta kuten usein ennenkin sanottua siinä on yleensä kyse lähinnä kohinasta ja seuraavassa kisassa putti voi taas pudota vanhaan malliin. Olen äärimmäisen tietoinen siitä, että Augustaa pidetään pommittajien kenttänä. Ja Fitz ei siihen kategoriaan kuulu, vaikka minkäväriset silmälasit laatikosta nenälle kaivaisi. Mutta silti mies on Augustassa viihtynyt. Toki ihan kärkisijat mieheltä puuttuvat, mutta kun itse arvioin vahvuuksia kierrostulosten odotusarvon ja toteuman suhteena, näkee sen, että Fitz on keskimäärin pelannut kierroksen Augustassa noin lyöntiä paremmin kuin kulloisen vireensä perusteella olisi pitänyt. Otoskoko on toki pieni (18), mutta kyllä tuolla jo kohtuullisen ”track biasin” omaan malliini tienaa. Ja mielenkiintoiseksi asian tekee se, että markkina käyttää jonkinlaista käänteistä biasia niin, ettei kenttä Fitzille sopisi edes keskimääräisesti.

Otetaan vielä Fitzille yksi vertailukohta. Shane Lowry oli samassa kertoimessa kuin Fitz, mutta juuri toki korjasi yhden tason ylemmäs. Lowry on pari kertaa urallaan ihan hetkellisesti pelannut samalla tai jopa karvan paremmalla tasolla kuin Fitz tällä hetkellä. Keskimäärin Lowry on ollut selvästi huonompi. Vaikka Lowryn kuntokäyrä vähän ylöspäin osoittaakin niin koronatauon jälkeisellä ajalla mies on ollut noin lyönnin per kierros huonompi kuin Fitz. Entä sitten Augustan kenttä? Lowry ollut Masterissa mukana neljästi ja kolme kertaa kisa on loppunut cuttiin. Kymmenen rundin perusteella mies on ollut tuolla yli lyönnin per kierros huonompi kuin mihin oma taso olisi edellyttänyt. Otoskoot toki ovat minimaalisia mutta ei tässä nyt mitään meediota tarvita väittämään, että kenttä sopii näistä kahdesta paremmin Fitzpatrickille. Perusluokka, viimeisen puolen vuoden suorituskyky ja kenttä – kaikissa kolmessa Fitz on edellä. Kohtuullista tajuntaa laajentavaa lääkitystä täällä tarvittaisiin, että näistä tasabuukkia olisi markkinan tavoin tekemässä.

Seuraavaksi tarkasteluun poimin Abraham Ancerin jonka kerroin pukkaa ylöspäin ja nyt 230 saa ostella suoraan. Anteeksi mitä? 230? Miehen suoritukset koronatauon jälkeen on melkein Fitzpatrickin tasoa selvästi Lowryä edellä. Ja tuohon osui jo huonompaakin jaksoa mukaan. Viimeksi tämä pelasi Zozossa kolme oikein hyvää rundia mutta yksi uran huonoimmista kierroksista esti menestyksen. Augustan sopivuudesta ei voi sanoa mitään, kun mies nyt vasta debytoi Mastersissa. Ei tämä välttämättä ihan lempikenttä tule olemaan, kun ei Ancer mikään pommittaja ole, mutta olennaisimmat osat eli draivit sekä lähipeli tilastojen valossa on Ancerin vahvuuksia. Ihan ei allekirjoittaneelle aukea miten Lowry on puolikkaassa kertoimessa tähän verrattuna.

Mennään taas pykälää isompiin kertoimiin. Sebastian Munozta on saanut 320 kertoimella. Legendaarinen toto-operattori pohjoisesta kyselisi ”hallooo, hallooo” – onko järkeä? Edelleen mies on pelannut parempia vahvuuslukuja kuin esim. Lowry. Sen lisäksi on uransa alussa ja parantanut ”terveesti” lähes koko ajan. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö kehitys jatkuisi. Munoz on Ancerin tavoin debytantti Mastersissa ja mieluummin keskimittainen lyöjä eikä mikään bighitteri. Jotenkin miehen osaamista arvioidessa voisin kuvitella, että kenttä ei tule tulevinakaan vuosina olemaan ihan Munozin lempikenttiä. Mutta ei ole mitään erityistä syytä, miksei voisi tuollakin pärjätä. On hyvä all-around pelaaja ja kehitys tosiaan päällä. Itsekin pidän tätä selvästi Anceria epätodennäköisempänä voittajana, mutta edelleen Lowryä todennäköisempänä…

Sitten jo syviin vesiin… Christiaan Bezuidenhout ei omastakaan mielestä ole enää kovin todennäköinen voittaja. Oman arvion mukaan voittaa vain noin kerran 300 yrityksestä. Mutta kun kerroin on 700 niin onhan tuossa zeitinohutta enemmän ylikerrointa tarjolla. Bezu oli US Openin tienoilla matkalla maailman huipulle. Viimeisellä rundilla siellä tuli nursakkaa oikein kunnolla ja sen jälkeen peli on ollut vähän hukassa. Mutta niitä huonoja rundeja sen jälkeen on edelleen aika vähän. Nythän miehellä on takana vähän taukoa mitä ei tietysti voi pitää erityisen hyvänä asiana, enkä satavarma voi olla, vaikka miehellä olisi ollut vaivojakin kun ei ole pelannut. Mutta jos mies olisi edes liki sitä tasoa, mikä oli viime kauden keskiarvo, niin kerroin on lahja. Ja jos olisi sillä tasolla, kuin missä liikkui koronatauon jälkeen aina US Openiin asti, niin kerroin olisi laillistettu ryöstö.

Kärkimiesten osalta jälkipolville ei jää paljoa kerrottavaa. Buukkipuolella siellä on vähän sentään tarjokkaita Rory McIlroyn johdolla, mutta petsipuolella on kovin hiljaista. Pienimmällä kertoimella itse olen petsaillut Hideki Matsuyamaa mutta nyt alkaa olemaan sekin sarka loppuun kynnetty kertoimen pudotessa ties monettako kertaa. Miehen peli menee nyt vauhdilla oikeaan suuntaan ja luokka on kova. Mastersista on jo sentään 30 rundin otos ja vaikka vain pari top10 sijaa on plakkarissa niin kenttä on ihan hyvin miehelle tuntunut sopivan. Omaa tasoaan paremmin tuo on tuolla pakannut pelata ja omissa papereissa Matsu oli vain 26 kertoiminen ja vielä tänään aamulla tuota sai vähän 38:lla ja enempi 36:lla sisään.

Tämä tästä tällä kertaa mutta katsotaan tosiaan vielä, jos esim. keskiviikkoillalla jaksaisi toisen entryn kirjailla. Ei kuitenkaan luvata mitään varmaa…