Valero

31.3.2022

Viime viikon petsikohteet piiputtivat viimeistään perjantain viimeisissä alkusarjan peleissä ja päämarkkinassa viikko jäikin itselle pettymykseksi. Luonnollisesti alkulohkojen jälkeen löin vielä Kisneriä voittamaan koko roskan mutta finaalissa peli ei enää kulkenut. Ei tuo match play kuitenkaan tänäkään vuonna pettänyt. Ottelukohtaisista petseistä sai sen verran osumaa aikaan, että viikko ei kuopalle mennyt. Ennakkoon mainostettu suosikkien päämarkkina toimi taas kuten piti. Scheffleristä olisi saanut melkein 1,5 paremman kertoimen vetämällä miestä ensin voittamaan alkulohkon ja sitten jokaisen matsin sen jälkeen. Toki lauantaina ekan ja tokan matsin välinen aika oli niin lyhyt, että tuossa pelin sisäänsaaminen olisi ollut haaste. Toki tuon olisi voinut toteuttaa niin, että lyö alkulohkon jälkeen 4 joukkoon selviämisen kerrointa niin tulos olisi ollut sama. Tämä kaikki olkoon ainakin lohdutusta eräälle ystävälleni joka ”avautui” katkettuaan buukattuaan Scheffleriä ennen kisaa. Jälkikäteen on helppo sanoa ettei tuo ollut lähelläkään hävitä (viikonloppu) mutta pitää muistaa että joutui jatkorei’ille selviytyäkseen jatkoon alkulohkosta.

Sitten tähän viikkoon. Pahoittelut että tulee vähän myöhään tämä blogi-entry mutta ei voi mitään. Kun aloin yrittäjäksi kaksi vuotta sitten ei ollut mitään tietoa miten miesten tulee käymään sillä saralla. Ajatus oli että jos ei töitä saa tarpeeksi niin ansiotaso laskee mutta vastapainoksi on sitten vapaa-aikaa enemmän eikä sekään huonolta tuntunut. Näin kävi vielä viime vuonna mutta tänä vuonna vapaa-aika on vähentynyt merkittävästi. Ehkä sen sitten huomaa palkkanauhalla… No se haittaa harrastuksia ja tämä blogin kirjoittaminen on valitettavasti niitä ensimmäisiä väliin jääviä hommia kun jostain pitää karsia. Jo nyt pitää sanoa, että keväällä väliin jättöjä tulee olemaan varmasti. Pojalle tuli joukkueen toinen futistreeni keskiviikolle joka tarkoittaa että allekirjoittanut menettää pari tuntia joka keskiviikkoilta tästä eteenpäin. Jos oikein tiukaksi menee niin pitää näiden kirjoittelu lopetella. Sinällään menetys ei ole iso kun blogin suosio ei ole enää entisensä. Pitkään lukijamäärä kulki 100+ tasolla per entry mutta nyt on jo reilu puolet kadonnut ja 30-50 lukijaa on per kirjoitus. Ehkä se kertoo että ”kysynytä” on laskenut muutenkin ja lopettaminen sinällään perusteltavissa muutenkin…

Tämän viikon kohteet on kaikki longshot osatoa ja koitan lyhyesti kommentoida miksi kenetkin kuvittelen listalle valikoituneen:

Matt Jones (150): Mulla tämän perusluokka on noussut pykälällä viime kauden vahvempien vetojen ansiosta mutta markkina ilmeisesti tulkitsee tuon hetkelliseksi tasonnostoksi ja käyttää enempi pitempää aikasarjaa perustason määrittelyyn

Pat Perez (180): Klassinen track bias plus tällä miehellä mulla vielä perusluokka yleensäkin ohuesti markkinaa vahvempi. Täältä 22 rundia lyönnin per kierros tasoaan paremmin.

Branden Grace (220): Markkinalta on jo usko mieheen mennyt. Ohan siitä major-voittoa tavoittelevasta kaverista joka tämä muutama vuosi sitten oli aikaa jo valunut ilman loistetta mutta kyllä tällä peruspeli vielä laadukasta on. Itse roikotan tätä yleensäkin markkinan yläpuolella mutta nyt eroa oli jo petsaamisen verran.

Wyndham Clark (230): Mun perusluokka tällä perinteisesti markkinaa edellä. En tiedä miksi. Tältä kentältä ihan lupaava debyytti takana.

Vince Whaley (260): Markkina väsyy odottamaan että tämä tulisi – minä en. Keskihajonta tällä on iso mutta jos kerrankin jäisi ne katastrofikierrokset väliin niin voisi heti pärjätä.

Andrew Putnam (280): Alkaa olemaan taas kestomies mun listoilla. Kentän pitäisi sopia ja pienellä otoksella vähän on sopinutkin mutta ei ehkä ihan niin kuin ”toivoisi”. Mutta otos on niin pieni että ei siihen liikaa tuijoteta. Tämä oli Floridassa aika huono mutta ”ei ollut eka kerta”.

Andrew Novak (380): Tästä sai toki 480 itse mutta en tiedä buukkaako joku millä nyt. Petsilaita on alhaalla ja buukkilaita ylhäällä. Ei ole ihan pystynyt pääkierroksella samaan kun viime vuonna haastajakiertueella mutta ihan hyviä merkkejä on ollut ilmassa että taso löytyisi.  

Peter Malnati (370): Tästäkin sai kyllä selvästi parempaa aikaisemmin mutta on yhä pelattava. Tämä on nyt tovin pyörinyt keskiarvoa huonompana tourilla mutta kyllä ”oikea taso” vielä keskiarvoa parempi on.

Kevin Tway (410): Pienellä otoksella lupaava kenttä ja kun on mulla yleensäkin markkinaa kovempi niin tähän tästä sai helposti pelattavan. Tuo ”pieni otos” on toki vaarallinen peruste kun neljään kisaan on kerran ollut T3 niin sattuman merkitystä tuossa on vaikea yliarvioida.

Stephan Jaeger (460): Aika rajatapaus itselle. Ei mitään erikoista syytä miksi päädyn markkinaa ylemmäs. On tämä mulla ylempänä usein muutoinkin ollut.

Brandon Hagy (440): Vahvuusluvut alkaa olemaan aika huonot ja kait tästä kohta pitää luovuttaa. Olen siis pelannut ennenkin mutta on ollut huono. Tämän perustaso on kuitenkin paljon kovempi ja kenttä on ihan ok sopiva sekä spekseiltä että aikaisemmilta visiiteiltä katsottuna. Jos kyntö jatkuu niin tämä pitää siirtää ”menetetyt lupaukset” luokkaan.

Ryan Brehm (450): alkaa olemaan rajoilla kannattaako pelata. Sain itse karvan yli 600 kertaa. Tämäkin ui välillä syvällä mutta parempaa on näkynyt ja suht lyhyellä uralla kuitenkin pääosin pelannut liki keskiarvoa tai jopa karvan sitä paremmin pariinkin suhteellisen pitkään jaksoon.

Ben Kohles (480: Tällä on taas lupauskia ilmassa ja tämä ”kunnossa ollessaan” on average jyrän tasoinen. Tässä helpommassa fieldissä tuon pitäsi oikeuttaa vähän parempaan ranking-sijaan…

Jimmy Walker (520): Vanha sotaratsu jolla borrelioosi pilasi uran. Pelaa edelleen ajoittan tosi hyvin ja nyt yhdellä lempikentällään kokeilun arvoinen. Ihan kohtuu 38 kierroksen historia ja ne sellaiset kolme neljäsosa lyöntiä omaa tasoaan vahvemmin.

Seung-Yul Noh (550): Vuoden kyntänyt ja en edes tiedä miksi pitäsi roikottaa ”perusluokkaa” niin painoissa että pääsee pelikohteeksi. Näin kuitenkin tein ja nyt kun aiemmilta kerroilta ihan lupaava kenttä niin nousee pelikohteeksi asti. Tämä on parhaimmillaan kuitenkin selvästi keskiarvojyrää parempi – noista esityksistä alkaa vain olemaan aikaa.

Dylan Wu (570): mennyt kanssa ohueksi. Sain itse yli 800 kertaa. Tämä on parhaimmillaan pelannut tosi hyvin mutta pääosin toki jotain aivan muuta. Mitään erityistä syytä miksi pelaisi hyvin juuri nyt en keksi. Olen tätä aina joskus muutoinkin kokeillut kun kerroin on kelvannut.

Curtis Thompson (1000): Pitää listoilla yksi täystonnikin olla. Ei vaan. Jotain pientä on debyyttikaudella pääkiertueella puuttunut mutta kyllä tämän taso itselle riittää siihen, että ei nämä 1000 kertoimeen kuulu painua. Nyt on tosiaan aika heikkotasoinen kisa ja se vetää nimenomaan 1000-rajaa selvästi ylöspäin.

Viikon hedari on Chris Kirk 1,819 kertaa Vegasia vastaan. Kirk on pelannut muutenkin viime ajat vahvasti ja Vegasia vahvemmin mutta nyt tullaan vielä yhdelle lempikentistä. 24 rundin otos on lyönnin per kierros liian hyvin. Vegasilla on täsmälleen samankokoinen otos ja melkein yhtä paljon liian huonosti. Noilla spekseillä Kirk maistuu nyt ihan reilusti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s