25.8.2021

PGA Tour lähestyy finaaliaan ja vielä on 69 miestä viivalla. Viime viikolla nilkkavamman takia pois jäänyt Patrick Reed makaa nyt keuhkokuumeessa sairaalassa, joten yhtä vajaa on fieldi.

Vedonlyönnillisesti kisa ei mitenkään erityisen mielenkiintoinen ole. Tai on mutta ei ole. Markkina on päättänyt, että epävireiset ”maailmantähdet” (tässä kisassa kaikki on tähtiä) ovat juuri nyt parantamassa rutosti. Toki päätti markkina jo viime viikolla, että erityisesti Rory McIlroy pelaa voitosta. Mies sai ottaa perjantaina kuitenkin oikein kunnon loppukirin selvitäkseen edes cutista. Tällä kertaa arvelisin syyn olevan saman, joka tekee kisasta itselle vähän epämiellyttävän panostuskohteen – tällä kentällä ei ole aiemmin pelattu PGA Tourin kisoja. Jossain on ilmeisesti päätetty, että kenttä suosii moukareita, mutta en minä ole tuosta lainkaan niin vakuuttunut. Kentän väylät ovat oikein kapeita ja kyllä lyhyeksi leikatulta etua saa tarkkuusmiehet vaikkei raffi kaikkein rankaisevinta olekaan. Roryn fanit tuntuu taas olevan liikkeelle mutta erityismaininnan ottaa nyt Bryson DeChambeau. Mies oli alkumarkkinaan jopa yli 30:n kertoiminen mutta nyt kauppa käy jo 21 tasossa. Omat petsikohteet ovat luonnollisesti jossain muualla.

Yritän vielä kerran Jordan Spiethiä vaikka tuo oli toki viime viikolla erityisesti viikonloppuna ihan hukassa. Markkinan korjaus on kuitenkin ilmiselvä ylireagointi, joten annetaan Jordanille uusi mahdollisuus. Kunhan huonot lyönnit tulee sinne missä vasemmalle saa missata niin ei ole miehellä huolen häivää…

Toinen kohde itselle on Cameron Smith. Nälkää jäi viime viikosta, kun pääsi uusimaan voitosta mutta onnistui häviämään Tony Finaulle – tuo on meriitti, joka muilta puuttuu. Vakavammin sanottuna Smith on ollut yksi vakuuttavimmista pelaajista viimeisten viikkojen aikana. Tämä on mm. kiertänyt kehää Dustin Johnsonin ympärillä mutta niin vain Smith on tänne 36 kertaa kun Dustin on painettu 25:een.

Paul Caseytä vetelin myös mutta alkuviikosta kerroin oli 50 joten tuon nykyisen 40 voi jättää jo rauhaan. Siinä ei ole valueta.

Vähän kauempaa olen ottanut Charley Hoffmania, Keegan Bradleytä ja Cameron Tringalea. Jos kisasta tulee pommittajien otatus niin nämä herrat ei voittotaistossa ole. Kaikki on kuitenkin osoittaneet oikein mukavaa virettä ja ei hyvä rautapeli millään kentällä nyt varsinaisesti voittoa estä. Hoffman on tällä kaudella noussut lähestymistilastossa ihan uudelle tasolle mikä on kova juttu 15 vuotta touria kiertäneelle ”veteraanille”. Bradleyn rautapeli ei ihan ole ollut vuoden 2018 tasoa mutta uran toisiksi parasta nyt kuitenkin. Tringale ei niin ole ollut pelkän rautapelin varassa (toki uran toiseksi paras kausi siinäkin) vaan kokonaisuus on ollut parempaa kuin koskaan – ja selvällä erolla.

23.8.2021

Viime viikko toi taas uutisia Veikkauksen toiminnan muutoksista. Fyysisten raha-automaattien pelaamiseen liitetään tappiorajat. Varsinaisesti siis automaattien pelaaminen lasketaan jatkossa mukaan digikanavan nopearytmiseen pelaamiseen, johon asiakkaiden itse ennalta määrittämät pakolliset kulutusrajat tulevat koskemaan täten myös fyysistä raha-automaattipelaamista. Muutos astuu voimaan ”alkusyksystä 2021”.

Muutos kuulostaa korvaan hyvältä ja tulee vähentämään jo nyt kovin pieneksi ajettua raha-automaattipelaamista merkittävästi lisää. Lisäksi se leikkaa Veikkauksen digitaalisen kanavan pelaamista vähän. Tämän uutisen jälkeen on helppo uskoa, että Veikkauksen tuloksentekokyky putoaa rajusti, suhteessa vuosiin 2017-2019 jopa sellaiset 40%. Käytännössä muutos tulee tarkoittamaan sitä, että Veikkauksen markkinaosuus Suomen rahapelaamisesta laskee alle 70% viimeistään vuonna 2023. Ja tämä taas johtaa siihen, että vaalien 2023 jälkeen muodostettavalle uudelle hallitukselle ei käytännössä jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa rahapelijärjestelmä ainakin osin lisenssipohjaiseksi. Tuosta kirjoittelin jo pari viikkoa sitten sen verran, että nyt ei jatketa siitä kulmasta pitemmälle.

Mutta jäin nyt pohtimaan miten tämän tuoreimman muutoksen viesti on kerrottu ulos ja miten siihen on julkisesti reagoitu. Veikkauksen oma viestintä meni ainakin itseltä lähes täysin ohi ja löysin tuosta vain pienen maininnan digikananavan etuasiakkuus-sivuston ”tunnistautuminen on avain pelaamisen hallintaan” sivuilla. Samalla viestintä muutoksesta jäi median ja siitä johdettuna sosiaalisen median harteille. Ja muutoksen ulostulon kulmaksi muuttui samalla viesti, että automaatteihin saa jatkossakin hävitä halutessaan 2000 euroa kuukaudessa. Tämä ei voinut olla tarkoitus tuollaista muutosta tehdessä?

Veikkauksen sivuilta löytyy kaikkea mielenkiintoista luettavaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita rahapelaamisesta sekä siitä aiheutuvista haitoista. Esimerkiksi ”vuosi- ja vastuullisuusraportti 2020” (https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/content/assets/dokumentit/vuosikertomus/2020/vuosi_-ja-vastuullisuusraportti_2020.pdf) on oikein mielenkiintoista luettavaa. Sivulla 22 on mielenkiintoinen taulukko aiemmin mainittujen digikanavan rajojen toimivuudesta. Esimerkiksi tuohon ”2000 euron kuukausitappiorajaan” törmäsi vuoden 2020 aikana 107212 ihmistä. Kuulostaapa kovalta. Mutta kun katsoo pari riviä ylempää, niin näkee, että tuo ”2000 euroa” olikin keskimäärin 187 euroa. Jos keskiarvo on 187 niin kovin montaa 2000 euron rajaan törmäämistä ei koko otokseen voi kuulua. Nyt kuitenkin keskustelu tuntuu pyörivän siinä, miten tuo 2000 euroa on liian paljon ihmisille. Niin varmasti onkin lähes kaikille, mutta kuten vuosiraportista näkee, niin ihmiset oikeasti laittavat rajoiksi itselleen sopivia arvoja.

Tuo täsmälleen sama tiukkojen tappiorajojen asettaminen tulee nyt tapahtumaan niiden pelaajien osalta, jotka tällä hetkellä pelaavat ainoastaan fyysisiä automaatteja. Osa tuosta ryhmästä ei rajoja tule ollenkaan laittamaan koska se vaatii digipalvelun käyttöä. Heiltä loppuu raha-automaattien pelaaminen kokonaan. Isompi osa rajat laittavat ja ne tulevat olemaan tiukkoja kuten ovat olleet rajat aiemmin myös digipalvelun pelaajilla. Käytännössä tällä päätöksellä fyysisten automaattien aika kauppojen auloissa tulee päätökseen. Niiden tuotot tulevat laskemaan niin pieniksi, etteivät kaupat enää automaatteja auloissaan pidä. Veikkauksen viestinnän epäonnistumisesta kertoo se, että keskustelun kärki pyörii silti tuon ”2000 euron” ympärillä.

Nyt kun Veikkaus on saatu onnistuneesti rampautettua yksijalkaiseksi sorsaksi ja metsästyskausikin juuri alkoi, on hyvä pysähtyä katsomaan mitä tapahtuu peliongelmarintamalla. Mennään taas Veikkauksen vuosiraporttiin nyt sivulle 26 ja katsotaan Veikkauksen oman Taloustutkimuksen tekemän peliongelmatutkimuksen tuloksia. Veikkauksen oman tutkimuksen tuloksia tunnutaan ”joissakin piireissä” pidettävän kovasti epäluotettavina. Minä pidän niitä taasen ”noin parhaina saatavilla olevina”, kun THL tutkii neljän vuoden välein eikä yhtään luotettavammalla menetelmällä. Neljä vuotta on aika pitkä aika huomioiden sen, että isoja muutoksia pukkaa nyt jatkuvalla syötöllä. Joka tapauksessa katsellessa tuota Veikkauksen tutkimuksen tuloksia näyttäisi siltä, että 2020 kevään parantunut tulos lupasi liikoja. Kaikkien aikojen matalin tulos korjaantui taas selvästi ylöspäin marraskuussa. Marraskuuhun olisi voinut olettaa tulosten olevan edelleen selvästi parempia koronan pidettyä peliautomaatteja ja pelisaleja suljettuina ympäri Suomen. Joku pieni trendinomainen peliongelmien lasku Veikkauksen tuloksista viimeisten vuosien ajalta paistaa läpi, mutta 2021 ei erotu mitenkään merkittävästi edukseen huomioiden sen, että veikkauksen pelikate laski 25% edellisvuodesta. Ja lasku oli erityisen voimakasta ”kaikkein haitallisimmasta pelaamisesta” eli fyysisistä raha-automaateista. Lainausmerkeissä koska itse olen sitä mieltä, että digitaaliset kasinopelit ovat selvästi riskialttiimpaa pelaamista peliongelmien syntymisen ja vaikutusten osalta. Ja sinällään tuo peliongelmien ”olematon väheneminen” sopii siihen tarinaan, jota olen blogeissani 2,5 vuoden ajan kertonut.

Eli sama viesti mitä olen rummuttanut ennenkin, jatkuu edelleen. Vaikka Veikkauksen ”haitallisimpien pelien” pelaaminen laskee voimakkaasti ei rahapelaamisesta aiheutuvien ongelmien määrässä tapahdu merkittävää laskua. Veikkauksen markkinaosuutta ollaan ajamassa vauhdilla alas ilman, että olisi edes realistisia mahdollisuuksia saavuttaa tuloksia peliongelmarintamalla. Miksi näin annetaan tapahtua? Syy on tietysti poliitikoissa, mutta kun siellä varmasti on aika lavealti ymmärrys siitä, että oma osaaminen asiassa on nolla, niin voisi kuvitella sylttytehtaan sijaitsevan jossain muualla. Joku kuiskii poliitikoille mitä heidän odotetaan päättävän. Olen joitakin kertoja tässä 2,5 vuoden blogistin urani aikana pohtinut kysymystä siitä, että kuka tai mikä rahapelipolitiikkaa oikeasti ohjaa. En ole sitä siis tietänyt enkä väitä vieläkään tietäväni. Mutta jossain määrin totaalisen yölliset päätökset yksi toisensa jälkeen kertoo itselle ikävää kieltä siitä, että rahapelipolitiikan ohjaus perustuu nyt johonkin muuhun kuin ensisijaisesti pyrkimykseen minimoida rahapeliongelmat ja toissijaisesti pyrkimykseen kerätä yhteiskunnalle tuottoja rahapelaamisen kassavirroista. Tällä hetkellä päätökset tulevat epärationaalisesti kuin ”käsiohjauksella” niin, että vastuullisuuspäätöksiä ollaan valmiita tekemään ilman, että niiden voi olettaa vähentävän peliongelmia samalla kun niiden tuottoja leikkaavat vaikutukset Veikkaukselle ovat merkittäviä. Ja päätösten kautta koko rahapelijärjestelmän kanavointikyky romahtaa. Miksi tällaisia päätöksiä ollaan valmiita tekemään?

En keksi itse kuin kaksi mahdollista syytä. Toinen on se, että Marinin hallitus on niin jääräpäinen ideologiassaan, että se on valmis mihin vaan monopolin säilyttämiseksi (vaikka toki en ymmärrä miksi monopoli ei säilyisi tätä hallituskautta, vaikka näitä päätöksiä ei käsiohjauksella tehtäisikään). Hallituksen näkökulmasta tuossa ei ole kuitenkaan mitään järkeä ja siellä täytyy olla ymmärrys siitä, että lisenssimarkkinaan siirtyminen on seuraavan hallituksen agendalla. Viivytystaistelu ilman mahdollisuutta voittaa sotaa lisää ainoastaan uhrien määrää taistelujen pitkittyessä.

Toinen ”kelvollinen” syy on kuitenkin mahdollista keksiä. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö Veikkauksessa ja erityisesti sen johdossa tiedetä, mihin tämä kehitys johtaa. Tämän tyylisestä kehityksestä, joka johtaisi monopolin murenemiseen, puhuttiin jo ennen peliyhtiöiden yhdistämistä, integraatioprosessin aikana sekä edelleen uuden Veikkauksen aikana. Miksi idiotismin (kutsun hölmöjen päätösten ketjua tuolla ei niin lämpimällä sanalla) annetaan jatkua? Jos ensimmäinen esittämäni teoria vasemmistohallituksen ideologiasta ei pidä paikkaansa, niin toinen mahdollisuus on Veikkauksen johdon vähät välittäminen yhtiön ja yhteiskunnan edusta. Kyseisten henkilöiden kanssa työskennelleenä en vieläkään usko näin olevan, mutta enää en voi asiasta olla varma. Julkisuudessa puhutaan aina hillotolpista ja muista, mihin itse en ole Veikkauksen johdon osalta ollut taipuvainen uskomaan. Ainakin integraation aikana ja ensimmäisinä uuden Veikkauksen toimintavuosina yhtiötä johdettiin ”liikeyritysmaisesti” parhaan mahdollisen tuloksen aikaansaamiseksi. Mutta onko joku pysyvästi muuttunut? Onko johto kertonut omistajalle mihin tämä polku oikeasti johtaa? Tyytyykö johto kohtaloonsa ja tekee pyydetyt päätökset, jotta voivat säilyttää omat paikkansa?

Ainahan Suomessa peliyhtiöt (aikaisempina vuosina lähinnä Veikkaus ja RAY – Fintoto oli niin pieni, että sen roolia ei voi aliarvioida) ovat rahapelipolitiikkaa osaltaan ohjanneet. Noin vuoteen 2019 asti tuo kuitenkin toimi mielestäni hyvin ainakin siinä mielessä, että rahapelipolitiikka oli kohtuullisessa määrin johdonmukaista ja toteutti sille epävirallisesti asetettua päätavoitetta eli yhteiskunnan rahapelaamisesta saamien tuottojen maksimoimista. Viimeisen kolmen vuoden tapahtumat ovat kuitenkin jostain muusta maailmasta. Haluaisin paremmin ymmärtää sen, että miksi ihmeessä? EU:sta ei ole tullut painetta, joten kotikutoista tämän on oltava. Sinällään en valita, koska tämä johtaa omaan henkilökohtaiseen tavoitteeseen eli lisenssimarkkinaan nopeammin kuin muiden ratkaisujen olisi voinut sinne olettaa vievän. Mutta veronmaksajana en voi ymmärtää, että pitikö Veikkauksen arvosta sulattaa miljardeja ennen lisenssimarkkinaan siirtymistä.

————————

Päivitys 24.8.2021 klo 22.45: Ensimmäisestä kappaleesta poistettu lause ”Ihmiset, jotka eivät digissä ole pelanneet, joutuvat asettamaan itselleen rajan ennen kuin automaattien pelaaminen voi jatkua.” – vaillinaisia tietojani päivitettiin (kiitoksia vielä kerran) ja kerrottiin, että 1.9. alkaen noita rajoja voi asettaa suoraan raha-automaatillakin.

18.8.2021

Blogin golf-petsaukseen liittyvät entryt on olleet tauolla, kun piti irrottaa aikaa perhepoliittisiin velvollisuuksiin. Hommat alkavat kotona olemaan siinä mallissa, että ajattelin pikkuhiljaa ajella blogia taas käyntiin. Sopivasti vielä jenkeissä alkavat tällä kertaa kolmen kierroksen pleijarit Fedex Cupissa.

Ekassa kisassa oikeus osallistua on 125 miehellä mutta Louis Oosthuizen ilmoitti jättävänsä ekan kisan väliin. On kuulemma taas mukana sitten toisessa kisassa. Jäinen valinta vaikka syytä en tuohon tiedäkään. Kovat kaverit pelaavat silloin kun haluaa, heikommat silloin kun pääsevät mukaan…

Tän viikon ideoissa on tauosta huolimatta vanhan toistoa. Jordan Spiethiä kauppaan edelleen. Viimeksi mies oli hiukan epävireisen oloinen kahdella ekalla kierroksella mutta viikonloppuna peli taas kulki. Minun papereissani mies on selvästi Tourin kakkonen tällä hetkellä ja kun sitä markkinasta ei näe niin pelin paikkahan tämä taas on. Ainakin parilla aikaisemmalla visiitillä upealle Liberty Nationa-kentälle Jordan on pelannut vielä mainiosti.

Toinen edelleen kelpaava kestosuosikki on Webb Simpson, vaikka nyt tarjolla oleva 40-42 on aika paljon vähemmän kun maanantaina saatu 48. Tauollahan oli ainoastaan blogi – mies on kyllä petsannut joka viikko tässä välissäkin. Simpsoniin oli viime viikolle panostettu ihan poikkeuksellisen voimakkaasti, jonka onnekkaasti osin kotiuttelin kahden päivän jälkeen. Viimeisellä 26 reiällä Webb otti vaatimattomat kuusi lyöntiä pataan omaan tasoonsa nähden lähipelissä ja onnistui jäämään lyönnin päähän uusinnasta. Sunnuntaina 15. ja 16. griinillä mies onnistui sössimään 5 ja 4 jalan putit ohi. Joka tapauksessa peli näytti (lähipeliä lukuunottamatta) hyvältä ja raudoissa mies oli kisan paras. Noilla spekseillä näkisin huippukunnon olevan taas käsillä.

Jason Kokrak pelaa elämänsä kautta ja vaikka ehkä jonkinlaista hiipumista on ilmassa niin 90 pitää vielä yrittää. Seuraavana omalla listalla on Ian Poulter. Mies parantaa koko ajan ja voimaluvut alkavat olemaan uran huipputasolla. Kyllä 170 voi maistuvana kertoimena pitää, kun omasta mielestä eka numero kertoimessa ei pitäisi olla ykkönen. Zeitinohuesti yli prosentin mahdollisuutta itse miehelle antaisin.

Muita poimintoja itsellä ovat mm. Tringale, Varner III sekä oikein longshoteista Troy Merritt.

Lämmöt on nyt otettu – katsotaan jos ensi viikolla kirjoittelisi enemmänkin. Toki silloin on uutta kenttää tarjolla ja analyysiriskiä enempi, joten voipi olla että pitää odottaa Atlantan finaaliin ennen pitempiä tarinoita. Mutta ans kattoo….

12.8.2021

Päätinpä sitten alkaa kirjoittelemaan omia ajatuksia taas blogiinkin. Pari vuotta blogissa aloittamaani keskustelua Suomen rahapelipolitiikasta on tullut käytyä viime ajat lähinnä Twitterissä ja jossain määrin väsynyt alan siihen kanavaan olemaan. Twitterin keskusteluilmasto rahapelaamisesta sekä rahapelipolitiikasta on muuttunut parin vuoden aikana melkoisesti. Eikä välttämättä ainakaan rakentavampaan suuntaan.

Ajattelin siis, että kirjoittelen ajatuksiani taas mieluummin blogiin. Tämä kirjoitus voi olla melkoista tajunnan virtaa mutta en ajatellut mitään tieteellistä dokumenttia tästä tehdä kuten en ole blogissani aiemminkaan toiminut. Twitterin lyhyt merkkimäärä tappaa laajoista kokonaisuuksista järkevästi keskustelemisen ja juuri sitä rahapelipolitiikka mielestäni nyt vaatii.

Taustoitetaan tässä vielä sen verran, että olen jonkinlainen ”keskitien kulkija” ollut Twitterin keskusteluissa. ”Veikkauskratian” puolelle tunnun ainakin osin olevan vihollinen mutta kovasti tuntuu toinenkin laita minua sellaisena pitävän. Tämä on minulle ihan ok tilanne vaikka toki hieman ärsyttää keskustelussa se, että kun argumentit loppuvat vedotaan usein johonkin ”piiloagendaan” esimerkiksi nykyiseen rooliini riippumattomana rahapelialan konsulttina. Blogia reilu pari vuotta taaksepäin kelaamalla löytää kyllä ihan samoja ajatuksia ja ne kirjoitettiin Veikkauksen tuotekehityksestä vastanneen roolissa. Eli vaikka ”puolta” olen vaihtanut niin ajatuksen hyvin samansuuntaisia edelleen ovat.

Itseasiassa lueskelin tuossa lomalla ”laiturinnokassa” vanhoja kirjoituksiani ja hyvin pitkälti allekirjoitan useammankin blogin kirjoitukset vielä parin vuoden jälkeenkin. Ainoa missä olin selkeästi omasta mielestäni metsässä oli vastuullisuuden painoarvon kasvaminen. Kehitys tuossa niin Suomessa kuin myös laajemmin maailmalla on viimeisen parin vuoden aikana ollut käsittämättömän nopeaa ja ala itse on ainakin osin myöntänyt sen, että rahapelaamisen hyväksyttävyyden säilyttäminen vaatii aiempaa vastuullisempaa toimintaa. Toinen havainto on se, että pari vuotta sitten esiin nostamani havainnot Norjan peliongelmien kehityksestä vahvistuivat entisestään vuoden 2019 Bergenin yliopiston ongelmatutkimuksen myötä. Norjassa on mielestäni hyvin selkeästi osoitettu se, että modernissa digitaalisessa yhteiskunnassa rahapelien aiheuttamien ongelmien hillitseminen säätelemällä ainoastaan yhtä rajallisen markkinaosuuden omaavaa tahoa ei toimi. Ja sitä kautta on tullut osoitettua pitkälti se, että rahapelien järjestäminen monopolissa ei voi olla tehokkain tapa EU-jäsenmaassa peliongelmien ehkäisyyn. Mutta palaan tähän tarkemmin myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Tässä kirjoituksessa tavoitteenani on lähteä liikkeelle hyvin isosta kuvasta. Tämän hetken keskustelussa kaikki fokus kohdistuu peliongelmiin eikä siinä edes välttämättä ole mitään vikaa. Aihe on yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä ja siitä on vaiettu hyvin pitkään. Mutta rahapelipolitiikkaan liittyy muitakin tärkeitä ominaisuuksia. Fiskaalinen puoli on ohjannut Suomen rahapelipolitiikkaa tähän asti. Rahapelaamisessa rikollisuus ja väärinkäytökset ovat maailmalla yleisiä. Suomessa näistä ei keskustella eikä toisaalta niitä tunnuta nähtävän edes mahdollisina uhkina Suomen rahapeliympäristössä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että jos toisessa lauseessa kertoo monopolin toimivan yliaktiivisesti ja toisessa väittää, ettei rikollisuus ole Suomessa todellinen uhka, unohtaa aika ison syy-seuraus-yhteyden. Riittävä niin laadullinen kuin määrällinen laillinen rahapelitarjonta on tae sille, että rikolliselle toiminnalle ei jää tilaa. Mikäli laillisen tarjonnan määrä ja laatu eivät täytä kysyntää rikollinen tarjonta löytää paikalle nopeasti. Suomessa laittomana toimintana on ”totuttu pitämään” muiden kuin Veikkauksen tarjoamista mannersuomalaisille kuluttajille. EU-oikeudellisesti näin ei luonnollisestikaan ole vaan PAF, Kindred, Betsson ja kumppanit ovat ihan laillisia toimijoita ja luultavimmin esim. mainitut kolme hakisivat Suomesta virallista lisenssiä heti kun sellainen vain olisi saatavilla.

Pohjustus oli noin 15 twiitin edestä merkkejä. Blogi on tosiaan oikeampi paikka avata ajatuksia…

Nyt koitetaan siirtyä enemmän konkretiaan. Kulmia tulla sisään rahapelipolitiikkaan on useita ja ongelma tuntuu yhteiskunnallisessa keskustelussa olevan siinä, että sitä käydään ”aina” hyvin yksipuolisesti yhdestä näkökulmasta. Yksittäisestä kulmasta käytyjen keskustelujen kautta rahapelipolitiikka muuttuu hitaasti ja tulokset tuskin ollenkaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Veikkauksen vastuullisuus kohenee vauhdilla ja isoja dramaattisiakin muutoksia rahapelien järjestämisessä Suomessa tapahtuu lähivuosina. Raha-automaattien pakkotunnistautuminen tuli jo, Veikkauksen tuottojen siirto budjettiin ja edunsaajien napanuoran katkaisu Veikkaukseen on ”saletissa” ja eiköhän keskustelun myötä raha-automaatit poisteta kauppojen aulastakin lähivuosina. Lopputulos on se, että Veikkauksen markkinaosuus valuu alemmas ja alemmas. Sinällään tuo voisi olla hyväksyttävääkin, mutta ainoastaan jos samalla rahapeliongelmat Suomessa merkittävästi vähenisivät. Siihen en itse usko alkuunkaan. Joku yksittäisen, eli seuraavan, tutkimuksen tulosten osalta niiaus voi olla edessä, mutta väitän, että ongelmapelaajia on taas sitä seuraavassa tutkimuksessa se 3,X % väestöstä. Jos jonkun mielestä todennäköisemmin ongelmapelaajia on merkittävästi vähemmän niin voi olla yhteydessä meikäläiseen – vedonlyönti saadaan asiasta pystyyn helposti.

Miksi olen näin ”varma” asiasta? Keinot, joita Suomessa nyt ajetaan, on jo koeponnistettu Norjassa niin, että tavoitteissa on katkerasti epäonnistuttu. Ihan yksi yhteen verrattavia Norjan ja Suomen peliongelmatutkimukset eivät ole, mutta johdonmukaisesta tiukasta vastuullisuuspolitiikasta huolimatta peliongelmat Norjassa ovat tällä hetkellä vähintään samalla tasolla kuin mitä oli vuonna 2007 kun fyysiset raha-automaatit maasta poistettiin ja vastuullisuuspolitiikan voidaan faktisesti katsoa alkaneeksi. Ja tuo taso on about samaa kuin missä Suomessa kuljetaan. Olen monesti yrittänyt kysyä niiltä tahoilta, jotka Norjan keinoja Suomeen tarjoavat, perusteluita siihen, miksi ne Suomessa toimisivat, kun Norjassakaan ne eivät ole toimineet. Vastauksena on tullut ympäripyöreää mutinaa tai viittauksia tutkimuksiin Norjasta sekä Australiasta. Toki yleisin ”vastaus” on ollut keskustelun hiljeneminen ikävään kysymykseen…

Nuo Australian tutkimukset aukottomasti osoittavat, että siellä erittäin voimakkaasti fyysisiin raha-automaatteihin painottunut ongelmapelaamista on saatu vähennettyä automaattien fyysistä saatavuutta vähentämällä. Mutta ei tämä nyt tarkoita sitä, että 1:1 sama tulos saataisiin Suomessa? Kyseisten tutkimusten kohdemarkkinassa fyysisen rahapelaamisen osuus on ollut selvästi yli 90%. Suomessa rahapelaamisesta noin puolet tapahtuu netissä. Ongelmapelaamisesta suurin osa tapahtuu jo netissä. Sen suitsiminen pelien fyysistä saatavuutta rajoittamalla ei voi onnistua.

Norjassa raha-automaatit poistettiin tilanteessa, jossa digin osuus oli sielläkin alle 10%. Siitä huolimatta ongelmien väheneminen huomattiin lähinnä tutkimuksissa, joissa tutkittiin joko peliongelmaisten auttavaan puhelimeen tulleiden soittojen määrää tai vaihtoehtoisesti haastattelututkimuksissa, joissa haastateltiin entisiä peliongelmaisia, jotka olivat toki kokeneet automaattien poiston auttavan heitä. Mutta väestötason tutkimuksessa peliongelmaisten määrä putosi vain marginaalisesti ja käytännössä tutkimusten virhemarginaalien sisällä. Tuohon auttavaan puhelimeen tulleiden soittojen määrästä kertovaan tutkimukseen liittyen en malta olla kertomatta norjalaiselta kollegaltani kuulemasta syystä tutkimustuloksille. Tuo numero oli 2007 näkyvillä lähinnä ainoastaan automaattien kyljessä ja kun ne roudattiin pois pelipaikoista, oli selvää, että numeroakaan ei mistään ilman isompaa hakemista löytänyt. Toki pitää sanoa, että nykyään numeroa on laajemmin saatavilla eikä soittojen määrä edelleenkään ole tuolle 2007 tasolle noussut. Mutta en silti käyttäisi tuota edes löysänä indikaattina sille, että peliongelmat olisivat oikeasti väestötasolla vähentyneet.

Vastaavasti nuo tutkimukset, joissa tutkitaan suppeaa vastaajajoukkoa kertovat miten peliongelmat ovat kehittyneet ko. ryhmässä. Tuon joukon ongelmien kehityksestä myöskään ei valitettavasti voi päätellä väestötason ongelmien kehitystä yhtään. Peliongelmien syntyminen on vaikea ja monimutkainen prosessi, josta en ainakaan itse ymmärrä juurikaan muuta, kuin mitä vähän on tullut kirjallisuudesta luettua. Mutta ei minun ole vaikeaa ymmärtää sitä, että vaikka ongelmapelaajien määrä tuntuu pysyvän neljän vuoden välein tehdyissä tutkimuksissa samana, ei se tarkoita, että kyseessä olisivat aina samat ihmiset, jotka tuohon ryhmään vuodesta toiseen kuuluvat. Selvää on, että koko ajan uusia ongelmapelaajia tulee ja se tarkoittaa, että vanhoista osa pääsee ongelmastaan eroon kuten esim. onnistuu lopettamaan pelaamisen kokonaan. Kovin monimutkaista logiikkaa ei tarvitse siihen johtopäätökseen, että tutkittaessa vuonna x+2v ryhmää jotka vuonna x ovat olleet peliongelmaisia, heistä osa on päässyt ongelmasta eroon. Jos vuonna x on tehty täysin tehoton vastuullisuustoimenpide joku voi kuitenkin päätyä tulokseen, että toimenpide olisi muka ollut onnistunut.

Se, mitä automaatien poisto ja itseasiassa jo setelipelaamisen mahdollisuuden poistaminen 2005 aiheutti, oli lyhytaikainen pelikatteen lasku. 2005 Norjan rahapelimarkkinan koko oli noin 1,2 miljardia mutta 2009 enää noin miljardin. Mielenkiintoinen sivujuonne on se, että pienentymisen suhde on about sama kuin Suomessa Veikkauksen tiukentuneen säätelyn ja koronan aiheuttama markkinan lasku 2,0 miljardia -> 1,6 miljardia. Lisääntynyt digipelaaminen kuitenkin aiheutti sen, että Norjan kokonaispelaaminen ohitti 2005 tason jo 2014-2015 ja jatkoi siitä kasvuaan entistä isommaksi. Edelleen kun huomioidaan, että Norsk Tippingin sekä 2021 alusta Norsk Rikstoton pelaamisessa on olleet käytössä erittäin tiukat tappiorajat, voidaan tuota kasvua pitää jopa odottamattomana. Mutta syy löytyy aiemminkin mainitusta digistä ja offshore pelaamisesta. Vaikka Norjassa on ollut rahansiirtojeneston kielto offshore-toimijoille lainsäädännössä jo kohta vuosikymmenen ja sitä on tiukennettu matkan varrella, se ei ole estänyt pelaamisen siirtymistä offshore toimijoille, joilla on Norjassa noin 30% markkinaosuus.

Riittäisikö tämä jo Norjasta? Tässä ainakin olen yrittänyt avata ajatuksiani siitä, että riippumatta siitä, toteutetaanko vaikka kaikki nyt pöydällä olleet Veikkauksen säätelytoimet, en usko, että 2027 peliongelmat Suomessa ovat merkittävästi nykyistä pienempiä. Noilla toimilla toki Veikkauksen markkinaosuus saadaan ehkä tuohon Norjan tämän hetken 70%:n tason. ”Riskiä” valua paljon alemmas ei enää merkittävästi ole, koska ”kilpailluissa tuotteissa” digitaalisissa kasinopeleissä Veikkauksen markkinaosuus on enää 50% ja kiinteäkertoimisessa vedonlyönnissä 20-25%. Noiden markkinaosuuksien putoaminen vielä selvästikin alemmas ei näy enää kokonaismarkkinaosuudessa merkittävästi kun muiden tuoteryhmien käytännössä 100% markkinaosuus pitää kokonaisuutta pinnalla.

Tästä päästäänkin blogin seuraavaan vaiheeseen. Olen nyt reilu 2,5 vuotta julkisesti rummuttanut lisenssimarkkinan puolesta ja tuo tietysti tuomitaan ”Maltan agenttina” toimimisena riippumattomana rahapelikonsulttina toimivalle ”hyypiölle”. Muistutan tässä uudestaan kuitenkin, että tuo konsulttiura on vasta 1,5 vuotta jatkunut tila ja sitä ennen palkan maksoi Veikkaus. Ainahan toki agentteja on vastustajan leiriin solutettu mutta enempi on tällä kertaa kyse siitä, että aidosti minun mielestäni sekä yhteiskunnan että Veikkauksen näkökulmasta lisenssimarkkina olisi paljon parempi vaihtoehto kuin nykyinen monopoliin tukeutuva tappioon tuomittu nyrkkeily kädet selän taakse sidottuna. 

Kuten edellä mainittua, Veikkauksella on isoja tuoteryhmiä, joiden markkina on edelleen täysin sen itsensä hallussa. Lottopeleissä, raaputusarvoissa, fyysissä kasinopeleissä sekä muuttuvakertoimisessa vedonlyönnissä (sisältäen totopelit) Veikkauksen markkinaosuus on lähes 100%. Nyt kun seuraa yleistä rahapelikeskustelua niin lisenssijärjestelmän pelotellaan siirtävän Veikkauksen tuotot ulkomaisille yhtiöille. Yleisimmissä esitetyissä lisenssijärjestelmä-malleissa edellä mainituista tuoteryhmistä muut kuin muuttuvakertoiminen vedonlyönti jäisivät edelleen Veikkauksen monopolin alle. Muuttuvakertoimisessa vedonlyönnissä Ruotsin ja Tanskan opit ovat selkeät – lisenssimarkkinan aukeamisesta huolimatta entiset monopolitoimijat säilyttävät käytännössä lähes 100% markkinaosuuden niissä. Tuotteiden luonne on sellainen, että tyhjällä poolilla olemassa olevaa isoa poolia vastaan ei ole mahdollista kilpailla. Ruotsissa hevospeliyhtiö ATG on ollut koko järjestelmämuutoksen isoin voittaja, vaikka hevospelaaminen avattiin kilpailulle.

Jos Suomessa siirryttäisiin lisenssimarkkinaan, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Veikkaus pystyisi säilyttämään korkeaa markkinaosuutta edellä mainituissa tuoteryhmissä. Kaikissa muissa tuoteryhmissä paitsi muuttuvakertoimisessa vedonlyönnissä Veikkaus pysyisi liki 100% markkinaosuutta. Isoin markkinaosuuden riski olisi hevospelaamisessa. Lisenssimarkkinatilanteessa olisi mahdollista, että ATG hakisi lisenssiä Suomesta ja irtisanoisi yhteispoolisopimuksensa Veikkauksen kanssa. Suomalaisten hevospelaamisesta niin suuri osa kohdistuu Ruotsin isoihin totopeleihin, että tuon pelaamisen menettäminen merkitsisi jonkinasteista markkinaosuuden laskua Veikkaukselle. Mutta totopelien muutaman prosentin osuus koko rahapelimarkkinasta tekee sen, että kovin dramaattista muutosta se ei voisi aiheuttaa.

Varsinaisesti lisenssimarkkinaan siirtyminen vaikuttaisi ainoastaan noissa kilpailluissa tuoteryhmissä. Mutta Veikkauksen näkökulmasta muutos olisi mieluummin positiivinen kuin negatiivinen. Molemmat tuoteryhmät ovat jo kovasti kilpailtuja ja vaikka kilpailijat eivät tällä hetkellä saisi markkinoida Suomessa (tuota toki runsaastikin koko ajan tapahtuu) isompi muutos olisi muun säätelyn osalta samalle viivalle pääseminen. Tällä hetkellä Veikkaukselta on kielletty lähes kaikki tehokkaimmat ”pelaajien houkuttelemiseen käytettävät työkalut” mitä vastaavasti kilpailijat käyttävät sumeilematta. Lisenssimallissa Veikkaus pääsisi kilpailijoiden kanssa samalle viivalle. Tuon viivan vastuullisuustaso on sitten ihan toinen kysymys – käytännössä nykyiset offshore-toimijoiden keinot joutuisivat ainakin osin romukoppaan. Edelleen Ruotsin ja Tanskan kokemuksiin vedoten väitän, että Veikkauksen markkinaosuus mieluummin alkaisi kasvaa kuin laskea lisenssimallissa näissä tuoteryhmissä.

Isossa kuvassa fiskaalinen vaikutus lisenssimarkkinaan siirtymisessä olisi oletettavasti sellainen, että Veikkauksen tuottotaso pysyisi noin entisellään ja arviolta vähintään noin 300 miljoonaa lisäeuroa tulisi Suomen arpajaisveron piiriin. 20% ehdotetulla verokannalla on helppo laskea, että noin 60 lisämiljoonaa tuossa olisi saatavilla. Eihän sillä vihervasemmistohallituksen kulutusjuhlan laskusta makseta muruakaan mutta olisi kotiinpäin kuitenkin. Ja jossain määrin mahdollistaisi tehokkaammat peliongelmien ehkäisykeinot. Ongelmapelaamisen estämisen onnistumisen näkökulmasta järjestelmän kanavointikyky on avainroolissa. Mieluusti yli 90% kanavointiaste lisenssimarkkinassa on merkittävästi parempi kuin n. 70% kanavointiaste monopolissa.

Sanottavaa vielä olisi mutta kun tässä alkaa 70 twiitin verran olevan viserrystä niin lopetetaan tällä kertaa. Edelleen olen valmis vastaamaan kysymyksiin ja haastoihin niin faktoista kun omista päätelmistäni. Mieluiten kuuluisin edelleen perusteluja sille, miksi Suomessa peliongelmat merkittävästi vähenisivät niillä toimilla, mitkä Norjassa eivät ole toimineet. Toinen suosikki olisi kuulla, miten perusteluni vuotavat tuossa väitteessä, jonka mukaan lisenssimarkkina tuottaisi Suomelle enemmän kuin monopoli. Populistiset heitot siitä, että lisenssi olisi tulonsiirto ulkomaille on puuta heinää…

Oman terveyden nimissä en kuitenkaan pidätä hengitystä perusteltuja haastoja odotellessa… 

15.6.2021

Taas on major-golfin aika. Torrey Pines Kaliforniassa kutsuu maailman parhaita golffareita ottamaan mittaa kentästä ja toisistaan. Muilta osin tämä on noin parasta mitä tiedän mutta majorit olisi kiva pelata aina jenkkien itärannikolla. 10 tunnin aikaero imee kisasta sen kaikkein suurimman ilon pois. Nuorempana leijonana valvominen aamun pikkutunneille oli lähinnä mukavaa mutta varttuneemmalla iällä ”mikä taakseen jättää sen edestään löytää”.

No, kenttä on ainakin parasta A-luokkaa ja joka talvi pelattavan Farmers Insurancen ansiosta läpikotaisin tuttu. Kenttää toki ”viriteltiin” entistä vaativammaksi remontissa 2019 mutta ”vanha kunnon” Torreyn kentässä edelleen tunnistaa. Kenttä kiertää upeissa maisemissa aivan Tyynen Valtameren yläpuolella. Kentän raffit on normaalistikin vaativat ja US Openiin ne luonnollisesti on viritetty huippuunsa. Kentällä on pelattu Open kerran aiemminkin ja se jäi historiaan Tiikerin voittaessa uusinnassa (tuohon aikaan vielä 18 reiän uusinta) Rocco Mediaten jalka murtuneena. Tämän vuoden Openissa Tiikeriä ei valitettavasti nähdä, kun jalat menivät pahemmin rikki alkuvuoden auto-onnettomuudessa.

Tästä voi tulla vähän pitempikin tarina, mutta samalla varoittelen noin satapäiseksi kasvanutta vakiolukijajoukkoani. Pientä taukoa alkaa nimittäin pukata blogin golf-petseille. Olen onnistunut virittelemään aika monta mielenkiintoista hanketta samalle aikaa, ja jostain pitää alkaa karsia tekemistä kesän aikana. Kuorman ylivuotoon syynä tulee olemaan perheenlisäys. Jos kaikki sujuu kuten toivottua niin heinäkuun lopulla pitäisi kolmas jälkeläinen nähdä päivänvalon. Ennen tuota meinasin palkita kaksi jo vauhdikkaaksi kasvanutta veijaria (5- ja 3-vuotiaat) kunnon kesälomalla ilman, että isä istuu ihan koko ajan esimerkiksi psyykkaamassa golfia. Jossain vaiheessa julistelin tätä vuotta jo viimeiseksi petsivuodekseni, mutta kun tulokset osoittavat miehen edelleen kuuluvan ns. pelaavaan kokoonpanoon, niin ”one more year” uho on jo alkanut. Kunhan uusin tulokas on tullut tutuksi, äiti vähän palautunut raskaudesta ja synnytyksestä sekä kaikkein tärkeintä perheen unirytmit löytyneet, niin meinaan kyllä tehdä comebackin myös blogin golf-petsien puolelle. Mutta tämän jälkeen siis arviolta 2-3 kuukauden yhdistetty kesä- sekä isyysloma.  

Perhepoliittisten kuvioiden avaamisen jälkeen US Openin pelikohteisiin. Tai oikeastaan ensin ehkä mieluummin vähän perusteita sille, että vetelen tällä kertaa aika laajalla skaalalla yllättäjäosastoa. Torrey Pines ei perinteisesti ole ollut mikään nimimiesten kenttä, vaan tällä kentällä aika erityyppisetkin pelaajat ovat onnistuneet ”parempiaan” kiusaamaan vuosittain. Toki alussa mainittu Tiikeri täällä on kunnostautunut eli nimimiehet kaikki eivät ole kenttää vieroksuneet. Ja toki siis niin, että perinteisesti Torreytä on syystäkin pidetty pitkälle lyövien kenttänä, mutta jostain syystä tuon pitkälle lyömisen ja pärjäämisen korrelaatio ei ole ollut niin suora, että varsinaiset isot pojat (pl tiikeri) täältä voittoja olisi kairanneet.

Omia ”ohipeli-ideoita” nimimiehistä ovat mm:

Dustin Johnson: Oli viime viikolla torstaina ja perjantaina paremman oloinen mutta pakitti viikonloppuna rumasti. Kisa oli oikein huonotasoinen ja ei miehelle sieltä lopulta mitään plussaa käteen jäänyt. Peli on ollut kovin sekaisin ja kun Torrey ei ole miehelle ennenkään sopinut niin ei kyllä yhtään tunnu tulevalta nyt. Mies on täällä pelannut aikanaan vuosittain mutta lopetti käymisen muutama vuosi sitten. Jos kotipsykologi siitä tekee päätelmiä niin ne eivät ole ainakaan sen suuntaisia, että mies kentällä erityisemmin viihtyisi.

Bryson DeChambeau: PGA Championchipissä oli vähän sinne päin mutta kentän tuoma etu oli siellä melkoinen. Nyt en samanlaista etua odota miehellä olevan ja tämän hetken pelin taso tuskin riittää kärkitaistoon Torreyssä. Mies kävi Torreyssä 2017 ja 2018 kokeilemassa ja jäi cuttiin molemmilla kerroilla. Sen jälkeen ei ole viitsinyt kisaan osallistua. Toki talven kisoja kaikki jättää sopivasti väliin, ettei kokonaispelimäärä liian suureksi kasva, mutta Torrey kun on kenttä, joka joko sopii tai ei sovi, niin yleensä väliinjättäjät kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Brooks Koepka: Mies oli taas viime viikolla rehellisen huono mutta major on major ja Koepka eri mies niissä. Mutta ei mulla oikein löydy perusteita venyttää miestä markkinan linjojen tasolle. Koepka on täällä pelannut kolmasti ja T41-cut-cut ei kovin mairittelevaa ole sekään.

Jordan Spieth: Peli on vähän kääntynyt heikommalle tolalle ja kun omaan silmään miehen ”kuuma jakso” oli nimenomaan kuumaa tuloksen tekoa eikä niinkään jäätävää lyömistä niin ei tunnu tuskaa alentaa miehen vahvuuslukuja huipustaan nopeastikin. Samalla kun katselee miehen Torreyn kuutta visiittiä, joissa T19 selvästi paras ja kolme cuttia huonointa, niin ei kovin isoa mahdollisuutta miehen menestykselle nyt pidä laskea.

Xander Schauffele: Seuraava mies, jonka peli on kääntynyt laskuun. Ja edelleen Torrey on vastustanut aiemmin, kunnes toki viime tammikuussa oli jaetulla toisella sijalla. Sitä edeltävään viiteen visiittiin olikin neljä cuttia tuloksena. Joku voi päätellä, että mies olisi oppinut kentän metkut, mutta oma tulkinta on vain, että peli kulki silloin kun unelma. Kaikki nämä kovat voivat pärjätä vähän epäsopivillakin kentillä, jos peli vain kuosiin napsahtaa. Olen aiemminkin kirjoitellut siitä, miten 0,2-0,3 heitot kierrostuloksissa muuttavat miesten kertoimia kymmeniä prosentteja. Eli jos arvioi kentän olevan Xanderille 0,2 ”normitasoa heikompi” niin miestä saa buukata isolla osalla kassastaan. Ja se ei silti tarkoita sitä, etteikö mies onnistuessaan voisi vaikka voittaa. Xanderista ehkä sellainen sana, että oheismarkkinoissakin miehen suosio tuntuu kovalta ja itselle tämä on kallis mm. eräällä P:llä alkavalla buukkerilla heidän turnaushedareissaan. Joku respekti pitää antaa sille, että muut pitävät miestä selvästi omia ajatuksia todennäköisempänä tähän paikkaan. Mutta toki markkinan on helppo tarttua kiinni tammikuun T2:seen kun muut nimimiehet eivät ole sellaisiakaan Torreystä aikaan saaneet.

Rory McIlroy: On tällä listalla vähän eri syystä kuin suurin osa muista. Kenttä ei ole Rorylle ollut mitenkään huono, mieluumminkin vähän päinvastoin. Toki otoskoko on kolme mutta sijat 5-3-16 on ihan hyvää settiä herralta. Mutta toisaalta Wells Fargon sätkyä lukuun ottamatta miehen peli ei ole viime aikoina yhtään vakuuttanut. Näistä ohipelikohteista tämä kuitenkin on itselle se, jonka ensimmäisenä poistaisin listoilta jos poistoja alkaisin tekemään.

Justin Thomas: On hukannut pelinsä Playersin voiton jälkeen ja ollut jopa ihan virallisen huono. Aloitti täällä 2014 T10:llä jota seurasi seuraavan vuoden cut ja sitten ei olekaan pelannut täällä. En päättele tuosta kovin paljoa mutta miehen peliä kevään ja alkukesän seuranneena sanoisin, että ei vain ole tulossa – ei ainakaan sellaisella todennäköisyydellä, että markkinan kertoimelle vastinetta saisi.

Hideki Matsuyama: Masters-sankari oli viimeksi viikonloppuna oikein huono. Vahvuusluvut eivät muutenkaan häävejä ole mutta markkina tuntuu edelleen hekumoivan Mastersissa? Matsu on täällä pelannut kahdeksan kertaa ja kertaalleen jopa kolmas on ollut. Muita top10-sijoja ei sitten löydykään. Sanoisin, että miehen peliä tuntevana (peruspelikohteitani ollut) arvio kentän sopivuudesta on hyvin neutraali. Ei mitään isoa vastaan mutta ei nyt toisaalta mitenkään erityisen sopiva.

Phil Mickelson: Ilmeisesti major-voitto kaudelta näkyy Phililläkin. Peli oli viimeksi taas oikein huonoa ja kun major-voitosta huolimatta viimeisen 50 rundin saldo on hiukan keskiarvo PGA-tour jyrää heikompaa niin ei ihan aukea miten tämä nyt olisi tulossa. Toistakymmentä vuotta sitten Phil Torreyssä ihan pärjäsikin mutta viimeinen 10 vuotta muut on ajaneet molemmilta puolilta ohi. Orpo T14 tuolta löytyy mutta toiseksi paras sija viimeiseen kymmeneen vuoteen on T45. Ei ota sitä US Open voittoa mies tänäkään vuonna.

Mitä kisaan sitten pitäisi olla lyömässä. Suosikki Jon Rahm on itsellekin selvä ykkönen kisaan lähdettäessä mutta ei tuossakaan enää oikein valueta ole tarjolla. Mies on pelannut täällä hyvin ja olisi kaksi viikkoa sitten voittanut Memorialissa jos miestä ei olisi liputettu syrjään ennen viimeistä kierrosta positiivisen korona-testin takia. Mies ei kuitenkaan oikeasti sairastunut ja oli antanut jo viime viikon lopulla proseduurin mukaiset kaksi negatiivistä testiä peräkkäisinä päivinä, joten tauti ei iskenyt ja mies saa osallistua Openiin.

Mutta Rahm on tosiaan vähän rajatapaus mutta itse jätin koskematta. Jos joku haluaa peleihinsä myös jotain useammin osuvaa niin tämä suosikeista se valinnan pitäisi olla. Itsellä on aikaa odotella osumia pidempäänkin, joten aloitan vasta vähän isommista kertoimista. Lyhyesti tähän omat pelikohteeni:

Paul Casey on noussut huomaamattaan melkein uransa parhaaseen kuntoon ja peli riittää kyllä. Itse sain tälle 80 kerrointa ja enää on 70 tarjolla, joka toki laskee maistuvuutta aika merkittävästi.

Webb Simpson on jotenkin painunut unholaan markkinassa, kun ihan kärkisijat on puuttuneet viime aikoina. Ei tämä kuitenkaan lukujen valossa huonosti ole pelannut ja on ihan varteenotettava menestyjä. Onhan tuo miehen US Open voitto jo kaukaa historiasta (2012) mutta kyllä se aina meriitti on joka ei ainakaan heikennä mahdollisuuksia uusissa Openeissa.

Abraham Ancer on vahvuuslukujen valossa ihan uransa parhaassa tikissä mutta markkina pitää ilmeisesti jotenkin riittämättömänä. Oma arvio miehestä on ollut se, että nousee vielä ihan maailman huipulle. Lyöntimittaa saisi toki Torreyhyn olla enemmän mutta 95 kerroin kompensoi tuota mukavasti.

Max Homa ohitetaan kun 150 sunnuntaina maistui mutta 120 enää ei niin

Marc Leishman ja tätä olen tankkaillut nousevaan kertoimeen reilusti. Mies on oikea Torrey Pinesin spesialisti (voitto ja pari kakkossijaa) eikä se pelikään nyt niin huonoa ole ollut, vaikka ei toki aikoihin parhaalla tasollakaan. Mies pelaa kuitenkin Torreyssä noin lyönnin per kierros paremmin kuin muualla ja se riittää allekirjoittaneelle.

Adam Scott on toinen aussi jolle kenttä näyttäisi sopivan. Visiittejä ei ole toki kuin kaksi mutta toinen ja kymmenes tuloksina kelpaa. Vielä kun olin katsovinani viimeksi Memorialissa (ja sitä edeltävissäkin), että miehen lyöminen näyttää vihdoinkin paremmalta kuin aikoihin, niin otettiin mies petsilistalle.

Brian Harman on ollut listoillani usein. Nyt todetaan, että sunnuntain 220 maistui paljon enempi kuin tämän hetken 170 ja tälle kentälle lyhytlyöntisenä voi nyt jättää jo rauhaan.

Stewart Cink on seuraava ”kanta-asiakas” petsilistallani. Tästäkin sai maistuvampaa kerrointa aikaisemmin mutta vielä tuo 220 tänne kelpaisi. Miehen pelin ”uudesta keväästä” on tullut kirjoitettua aiemminkin eli ei siitä nyt lisää. 46 kierroksen otoksella Torrey (tilastossa south ja north kentät sekaisin koska farmers insurancessa to+pe pelataan aina vuoroin noilla) on miehelle noin 0,4 lyöntiä per kierros keskimääräistä parempi kenttä.

Carlos Ortiz on itsellekin vain pienen pelin kohde, kun kerroin karkasi. Alkuun saatu 300 maistui mutta tän hetken 200 ei enää niinkään.

Christiaan Bezuidenhout on kunnossa ja oman psyykin mukaan kentän pitäisi sopia mainiosti. Toki kenttäkokemuksesta yleensä olisi hyötyä ja tämä ei täällä ennen ole pelannut mikä on toki luonnollista, kun melko tuore tulokas tourille on. Pojalla on kyllä peli, jolla majoreita voi voittaa.

Kevin Streelman on vähän kuin Cink syttynyt vanhoilla päivillään uran ihan parhaimpien päivien vireeseen. Viimeksi Memorialissa kiri vielä sunnuntaina vahvasti. Näille Streelmaneille kentän sopivuuden havaitseminen vaatii tilastojen tutkimista. Yksi kolmonen ei kovin hääviltä tunnut mutta joka tapauksessa mies on täällä 34 rundin otoksella 0,4 lyöntiä per kierros ”normaalia parempi”. Hyökkäämme kertoimen kimppuun….

Ryan Palmer kestohevosia listallani. Peli kävi vähän huonompana (ei mitään katastrofia) mutta viime kerran perusteella mies on taas tulossa. Tällä oli pitkä jakso, kun ei pelannut Torreyssä, mutta nyt neljään viimeiseen 2-13-21-2. Noista (ja aikaisemmista satunnaisista visiiteistä) on onnistuttu virittämään yli lyönnin per kierros paremmat tulokset kuin ”olisi pitänyt”. Vahvaa biasia ja meikäläiselle pakkorasti pelata miestä. Tämän osalta toki pitää sanoa, että olen vedellyt ns. nouseviin kertoimiin. Tällaisen blogin kannalta on muuten sangen v-mäistä kun ei se hyvältä tunnut kertoa ”sainpa parempaa kerrointa itse aiemmin” mutta toisaalta kun nouseviinkaan kertoimiin ei tekisi mieli tipsata niin ole siinä sitten…

Bubba Watson on viihtynyt Torreyssä (mm. voitto 2011 ja kolme muuta top10:ä) ja kun keroimet alkaa olemaan päälle 200:n niin pitää yrittää olisiko pöljän päivän vuoro Bubballa.

Billy Horschelin peli on karannut huonommaksi, ja tämä ei erityisen maistuva ole. Mutta miehellä on kyllä peli voittaa näitä, eikä huippukunto nyt niin kaukana ole, etteikö voisi yllättää. Ei mikään kuumin tipsi nyt kuitenkaan.

Jhonattan Vegasia sain alkuun kympin 500 kertoimella mutta ei kiinnosta enää. Kenttä sopii miehelle hyvin mutta kunto on ollut vähän så där.

Ian Poulter on hiipinyt parempaan kuntoon huomaamatta, vaikka toki viime viikolla sitten oli huonompi. Mies oli feature-groupissa kuitenkin ja oma tulkinta oli, että kenttä ei sopinut yhtään. Tuskin Torreykään miehen lempparia on mutta kolmen (+wd) kisan otoksessa yksi T9 kielii, että ei nyt ihan mahdotonta täällä pärjääminenkään olisi.  

Matt Jonesia olen pelannut useamminkin. Nyt kerroin on ikävästi tippunut ja voipi olla, että enää ei valueta ole tarjolla. Mies pelaa pitkän uransa parasta golfia ja PGA Championchip kertoi, että major-golfkaan ei ole tälle väärä paikka.

Lanto Griffin on hakenut vähän parasta peliään viime aikoina mutta on tulevaisuuden nimi ja peli on sillä tasolla, että näissä 500 kertoimissa ei enää ole järkeä. Oli kuitenkin tammikuussa täällä seitsemäs.

Russell Henley hukkasi pelinsä mutta minä hakkaan päätä seinään. Toki tästä sai alkuun yli 700 kerrointa.

Matt Kuchar on ollut turhaan petsilistallani ”koko kauden”. Oli PGA Championchipissä huono mutta muuten mieluumminkin parantamaan päin toki täysin ilman loistoa. Ei toki ole viitsinyt Torreyssä pelata ja ymmärrän miksi – kenttä ei voi olla suosikkeja. Mutta ei kai nyt kerran kuudestasadasta sentään ole miehen mahdollisuus voittaa? Jos katselee voimalukuja niin kauden peleissä mies on kuitenkin melkein lyönnin per kierros ollut parempi kuin aiemmin ohipeli-ideoissa mainitulla Phil Mickelsonilla joka on alle sadan kertoimessa…

Brendon Todd jatkaa ok vireessä mutta nyt toki kenttä ikävä, kun mittaa saisi olla lyönneissä enempi. Mutta kerroin palkitsee epätodennäköisyydet.

Brendan Steele on hakenut peliään jo pitempään aina välillä kuitenkin väläytellen. Tällä on luokkaa paljon parempaan ja nyt markkina on miehen melkein kokonaan unohtanut, niin pieni yritys on paikallaan.

Adam Hadwin ei ole saanut huonompaa jaksoa kokonaan poikki mutta yritystä on riittänyt. Tarkoitan sillä, että parempiakin kierroksia on alkanut esiintyä. Charles Schwabissa oli oikeasti jo parempaa otetta miehellä. Tilastojen valossa kenttä on sopinut, joten yritetään nyt. Tästä sai alkuun täyttä 1000 kerrointa mutta tän hetken 900 kerroin on ihan riittävä myös.

Victor Perez ei ole ihan sinne noussut mihin olen odottanut mutta annetaan pojalle aikaa. Tällä on maailmanluokan lyönti, kun kaikki on kohdillaan.

Zach Johnson ei kait voi olla tulossa mutta kun miehelle 1000 kertaa tarjotaan, niin käydään kiinni. On tämä ennenkin majoreissa riittänyt… Toki peli on ollut heikompaa ja kenttä on vastaan mutta ei nyt 1000 asti.

Bo Hoag oli oikein hyvä Memorialissa ja kehittänyt peliään pikkuhiljaa koko ajan. Minun mallini mukaan average tour jyrän pitäisi olla nyt about 1000 kertoiminen mutta kun Hoag on selvästi parempi niin 1000 kelpaa lyöntiin mainiosti.

John Huh hukkasi kyllä jo pelinsä mutta kun pelasi tovin taas lyönnin per kierros average jyrää paremmin niin annetaan vielä yksi mahdollisuus tässä.

Troy Merritt ja nyt en ymmärrä yhtään, miten mies voi 1000 kertaa olla. On pelannut Valero Texas Openista asti oikein hyvin ja kun perustasokin selvästi ”average jyrää” parempi on höystettynä isohkolla keskihajonnalla niin 1000 kelpaa mainiosti.

Nyt tuli niin pitkä tarina, että ei jaksa enää oikolukea sitä montako kirjoitusvirhettä matkalle jäi. Pahoittelut jokaisesta. Jos huomenna virtaa riittää Suomen matsin jälkeen niin saatan vielä toista entryä hahmotella turnaushedareista. Mutta ei luvata mitään….

9.6.2021

Viime viikolta nätti osuma, kun Cantlay yhdellä lempikentistään nappasi jo toisen voittonsa The Memorialista. Tällä viikolla vuorossa on Canadian Openin tilalla kokonaan uusi kisa uudella kentällä ja vielä lähes kaikki huippumiehet pitää taukoa ennen ensi viikon US Openia. Tuolla serviisillä on aika selvää, että välikisasta puhutaan ja pelimarkkinakin on aivan poikkeuksellisen vaisu. Eräs P:llä alkava buukkeri onneksi avasi normaalimäärän kohteita ja pelattavaakin eilen löytyi – ei mennyt viikonlopun psyykkailut ihan hukkaan.

Blogissa on ollut tapana vihjailla pörssin voittajapelimarkkinaan itse pelaamiani kohteita. Nyt peliä on sisässä todella vähän ja pääosin enää niistäkään ei samoja kertoimia ole tarjolla. Aikaiselle linnulle joku tarjosi Fitzpatrickista peräti 23 kerrointa mutta sitä sai sisälle kokonaista 31 euroa. Gloveria sai vähän enempi 65:llä ja tämän osalta tän hetken 55 on edelleen pelattava. Mies on pelannut Playersistä asti oikein hyvällä tasolla ja viimeksikin Memorialissa vain sunnuntain pieni epäonnistuminen esti paremman menestyksen. Omissa papereissa tämä voittaa noin kerran 42:sta.

Roger Sloan oli alkuun myös pelattava mutta siihen en suosittele enää koskemaan. James Hahn sen sijaan kelpaa edelleen 180 kertoimella. Toki taustalla on Hondan keskeytys kylkivammaan, 1,5 kuukauden tauko ja sen jälkeen nyt viisi kisaa, jossa kaikissa mies on jäänyt cuttiin. Ei tekeminen noissa kuitenkaan mitään luokatonta ole ollut (niukkoja karsiutumisia) ja kun nyt on vamman jälkeen saanut kisaa alle, niin luulisi onnistumisiakin alkavan tulla. Sellaisen 0,15 ”oman tasonsa alle” miehen vamman ja heikomman jakson takia vielä laitoin mutta silläkin sain tavoitekertoimeksi 113. Markkinan ”penalty” miehelle on 0,40 lyönnin luokkaa.

Omista pelikohteista Brice Garnettiin en suosittele enää koskemaan (itse ehti saada 380 kerrointa kokonaista 12 euroa) mutta Andrew Putnam on itselle kaikella kakkosella alkavilla kertoimilla kelvannut. Oma keskikerroin on reilu 220 ja tarjouksia tuo taas huutaa, kun laitojen ero on 50% petsikertoimesta. Putnamillakin on kaksi cuttia nyt takana mutta oikeastaan vain viime kerran perjantai oli erityisen huono kierros. Ei tämä nyt ihan parhaimmillaan ole mutta nyt on löysempi rinki ja viime kauden synkkä jakso on enää muisto historiassa. Tämän vuoden puolella mies on ollut selvästi tourin keskiarvopelaajaa parempi ja voimalukua vielä heikentää rajusti Heritagen perjantain 80 tulos. Ihan tuonne Hahnin lukemiin tätä alun perin mallintelin mutta markkinan mielestä miehen odotusarvo tällä kertaa on jo huonompi kuin tourin keskiarvomiehen taso.

Kaksi viimeistä miestä Brian Stuard ja Anirban Lahiri on sellaisia, että laidat ovat nyt kaukana toisistaan. Huonosti kauppa on käynyt tuolla yläpäässä mutta 400 keskikertoimella Stuardia ja pieniä summia 800 kertoimella Lahiria on mennyt. Periaatteessa Stuard kelpaisi tänne vähän alle 400 kertoimella mutta tuo suoraan tarjolla oleva 290 on jo liian matala. Lahirin osalta tuo tarjolla oleva 480 on jo siinä ja tässä että kelpaisiko sekin. Kevään vitonen Valero Texas Openissa kertoi että peli on riittävä kun onnistuminen tulee. Muutoin mies on työstänyt viime ajat pelkkää cuttia mutta nämä ”average jyrät” usein jäävät cuttiin vaikka SG Totalissa nollaa paukuttaisivat. Nyt kisa on niin huono tasoinen, että tuo keskiarvo (SGT=0) mies olisi 180 kertoiminen. Lahiri toki pienen keskihajonnan miehenä vaatisi isomman kertoimen (plus että vähän tuota huonommaksi odotusarvonkin miehelle sain).    

2.6.2021

Viimeksi pelikohteet hyvin sielläpäin (kakkonen, kolmonen ja kasi) mutta Jason Kokrak vesitti päämarkkinan täyspotin tällä kertaa. Kokrakilla kesti ensimmäisen PGA Tour voiton metsästäminen melkein yhdeksän vuotta mutta toiseen kuluikin sitten enää puoli vuotta.

Tällä viikolla kilpaillaan The Memorial Tournament joka on ilman muuta klassikkokamaa tourilla. Muirfield Village toimii perinteisesti kisan näyttämönä mutta tällä kertaa ilmassa on normaalista poiketen enemmän jännitystä kisakentän suhteen kuin aikaisemmin. Viime vuoden kisan (tai oikeastaan kisojen kun tuolla pelattiin ”koronapoikkeuksena” kaksi kisaa peräkkäisillä viikoilla) jälkeen kentällä on tehty oikein kunnon remontti ja lyöntipaikkoja, väyliä, bunkkereita ja griinejä on uusittu urakalla. Koitin tutustua tehtyihin muutoksiin huolella mutta niiden lopullinen vaikutus pelaamiseen selviää vasta itse kisassa. Jossain määriin poikkeuksellisen paljon olen eri mieltä markkinan kanssa monenkin miehen vahvuudesta tähän kisaan ja syyksi pitää epäillä tuota kenttäremonttia. Nyt pitää kyllä erikseen varotella siitä, että poikkeuksellisesti omien pelikohteiden kertoimet on olleet nousussa. Normicase on se, että maanantain petsit saisi ihan kohtuullisillakin voitoilla kotiutettua keskiviikkona. Tällä kertaa riskien kuolletus vaatisi nöyrää mieltä ja ihan kunnon tappion hyväksymistä. Kun normaalisti en voittoja kotiuttele niin en kyllä nytkään edes harkitse tappioiden realisointia.

Sitten pelikohteisiin, josta ensimmäisen poimin viime viikolta eli Jordan Spieth jatkaa kohteena. 20 kerroin tuntuu lahjalta, kun sunnuntaita lukuun ottamatta vahvaa oli pojan tekeminen viime viikollakin. Toki viime viikolla erityisesti torstaina putti upposi saaden tuloksen jopa ”tekemistä” paremmaksi, mutta minulla ei tuottanut vaikeutta saada miestä omissa arvioissa kisan suurimmaksi suosikiksi. Ymmärrän toki olevani tuossa kohtuullisen eri mieltä muun maailman kanssa mutta en anna sen haitata. P:llä alkava tunnettu vedonlyöntitoimisto antoi alkumarkkinaan Spithille Rahmia vastaan hedarissa kertoimen 2,55 – tuota joutui oikein kahmalokaupalla kauhomaan itselle. Toki niin että jäsen P nopeasti tarjouksiaan alkoi laskemaan.

Toinenkaan pelikohde ei mitenkään ”uusi löytö” itselle ole. Eli Bryson DeChambeaun kyydissä jatketaan. 23 alkaa olemaan markkinan linja ja en pääse likikään tuota enää sitten millään. PGA Championchipissä mies roikkui taistossa aina sunnuntaille asti, vaikka peli oli koko ajan sekaisinolevan oloista. Luokkaa on tällä hetkellä vaan niin paljon, että huonommallakin pelillä pysyy kärjen tuntumassa. Kun herralla taas jossain kohtaa peli loksahtaa kohdilleen niin muilla on perässä pysymistä. Brysonin fanittamista Muirfield Villagessa ei ainakaan vähennä miehen voitto täältä vuodelta 2018. Se, että kenttää on tuosta vähän pidennetty ei ainakaan tätä miestä haittaa.

Tämän jälkeenkin jatketaan tutulla kohteella eli Patrick Cantlaylla. US PGA oli ihan ok tekemistä, vaikka toki edelleen jotain puuttui. En kuitenkaan osaa pelin perustasosta ja vireen suunnasta olla huolissani nyt kun tullaan yhdelle miehen suosikkikentistä. Toki tuo siis on voinut muuttua remontin myötä, mutta miehen sarja 35-4-1-7-32 täältä on aika vakuuttavaa katsottavaa. 20 rundin otoksella mies on täällä pelannut kierroksen keskimäärin 1,32 lyöntiä paremmin kuin olisi pitänyt. Nyt kun allekirjoittanut on vannoutunut track biasin mies niin ei se tietysti ihme ole, että Cantlay pelikohteeksi 25 kertoimella valikoituu.

Otetaan vielä pari muutakin track bias hevosta. Stewart Cink on voittanut kauden aikana jo kahdesti mutta jatkan miehen lyömistä edelleen. Pelin taso on pysynyt edelleen hyvänä Heritagen voiton jälkeenkin. Cink on siitä kiva hevonen, että pitkällä uralla on pääosin ollut selvästikin kärjen takana. Track bias ei siten paista taulusta voittoina tai edes totosijoina. Mieheltä löytyy statsit täältä 62 kierrokselta, joka on oikein merkittävä otos tähän lajiin, ja niissä mies on ollut keskimäärin 0,93 lyöntiä per kierros omaa sen hetkistä tasoa parempi. Vaikka Cink on jo vanha mies (melkein yhtä vanha kuin allekirjoittanut) niin pallo lentää yhä pitkälle eikä kentän piteneminen entisestään ole tälle varsinainen haitta. 160 kertoimella oikein maistuva iskun paikka.

Toinen vähän vanhempi setä, jota yritän, on Matt Kuchar. Kuchille kenttä voi alkaa olemaan jo pitemmän puoleinen mutta 200 kerroin on varmasti liioittelua. Miehen peli on kuitenkin ollut paranemaan päin oikein synkän kauden jäljiltä ja nyt tullaan ihan lempikentille. Mieheltä on täältä voitto, kakkonen ja viisi muuta top10-sijaa. 54 rundin otoksella kenttä on ollut miehelle 1,26 lyöntiä per kierros ”normaalia otollisempi”. Vaikka ”sopivuus” vähän olisi kenttäremontin myötä karissut niin kait siitä jotkut jämät on jäljellä.

Muita pelikohteita itselle ovat Tringale, Pan, Thompson sekä Hahn.

26.5.2021

Näin majorin jälkiviikolla on taas vähän vaisumman oloinen markkina tarjolla. Sen sijaan kisakenttä ei ole vaisu vaan kuuluisa, klassinen Colonial Country Club Fort Worthissa Texasissa. Siitä voisi tarinoida pitempäänkin mutta kun tässä on univajetta viime viikolta ja muiden ”harrastusten” kanssa kiireitä niin jätämme väliin. Pahoittelut. Kenttä ansaitsee kaikki kehunsa…

Kun aloitin sillä, että markkina olisi vaisu niin viittaan tähän hetkeen. Golf-markkina on palannut ”sykkiväksi” niin, että maanantaina tarjoukset poikkeavat merkittävästikin keskiviikkoillan linjoista. Buukkilista oli maanantaina mittava mutta enää ei niinkään. Samoin petsattavaa oli maanantaina mutta nyt on vähän nirkoisempaa. Jossain määrin turhauttavaa saattaa olla, jos blogisti kertoo keskiviikkona jonkun kaverin olleen maanantaina erikoistarjouksessa. Koitan välttää tuota ja käsittelen tässä vain nopeasti vielä parhaiten maistuvat pelikohteet.  

Ensimmäiseksi poimin listoilta Jordan Spiethin jonka 12,5 kelpaa mainiosti tänne. Jostain syystä tähän uskottiin paljon enempi US PGA mestaruudessa ja kun siellä suoritus oli vain tasapaksu niin nyt markkina alkaa hyljeksiä miestä. Omaan makuun Kiawah Island ei voinut olla Jordanin lempikenttiä mutta Colonial CC on. Mieheltä on jo voitto ja kaksi kakkosta tältä kentältä. Kahden edellisen kisan aikaan miehen peli on ollut sekaisin, mutta silti niistäkin tuloksena top10-sijat kummastakin. Nyt miehen vahvuusluvut on yli lyönnin per kierros paremmalla tasolla kun kahteen viimeiseen tänne tultaessa. Itseasiassa Jordanin keskipitkät vahvuusluvut (ja toki erityisesti lyhyemmätkin) ovat jo kovempia kuin Justin Thomasilla jonka peli on kovasti sekaisin. Tuohon kun lisätään kentän sopivuus Jordanille (32 pelattua kierrosta keskimäärin 1,08 lyöntiä/kierros ”omaa tasoaan paremmin”) niin minä sain Spiethin jopa karvan alle 10 kertoimiseksi suosikiksi tänne.

Charley Hoffmanin 50 kerroin kelpaa myös. Parikin vuotta aika hukassa ollut vanha sotaratsu on saanut pelinsä taas kuosiin mutta onnistunut pitämään sen aika hyvin piilossa. Valero Texas Openin kakkosen kyllä näki kaikki mutta viimeiseen seitsemään kisaan tällä on kuusi top20 sijaa ja yksi lipsahdus ”aina” T34 asti. Eli tekemisen taso on ollut tosi hyvää ja se näkyy luonnollisesti vahvuusluvuissakin. Erityismaininnan ansaitsee miehen rautapeli, joka on noussut ihan koko uran parhaalle tasolle. Toinen asia, joka puoltaa miehen pelaamista juuri tässä kisassa, on kenttä. Siinäkin Charley on onnistunut jemmaamaan kentän sopivuuden tuloksissa aika tehokkaasti. T10 on uran paras saavutus täällä mutta 12 visiittiin vain viimeisin (kun peli oli ihan sekaisin) on päättynyt cuttiin ja pääosin mies on ollut tuolla top20-top30 sijoilla. 45 rundin otoksella mies on pelannut täällä kierroksen 0,43 lyöntiä omaa tasoaan paremmin. Tuolla otoksella meikäläinen on ”noinkin pienestä” edusta pientä biasia kentästä laskentaan lisäämässä.

Kolmas poiminta on ennenkin listoillani esiintynyt Kris Kirk 65 kertoimella. Alkoholismista toipuminen on näkynyt pelissä selvästi ja tämä pelaa tällä hetkellä ihan uransa parhaiden kausien (2013-2014) tasolla. Toki sillä sivuhuomautuksella, että kaksi viimeisintä kisaa eivät oikein ole sujuneet. Minun mallini eivät kovin paljoa neljän rundin alamäestä rokota ja siksi tämä maistuu tässäkin. Kentän sopivuuden pitäisi ymmärtää markkinakin, koska mies juhli täällä voittoa 2015 ja on ollut 6/10 top20-sijalla täällä. 39 kierroksen otoksella mies on täällä pelannut 0,82 lyöntiä per kierros tasoaan paremmin.

19.5.2021

Se olisi taas major-herkun vuoro. Ennen kun paneudutaan kisaan tarkemmin, päivitetään pitkän tauon jälkeen taas kävelyn tilannetta. Nyt on talsittuna 6416 kilsaa. Nyt mennään jo Baikal-järven takana Siperiassa. Il’inka niminen paikka löytyy kartalta ja Google mapsin mukaan kumpuilevaa seutua tämä on. Kävelyn tahti ei ihan suorittajaa tyydytä. Alkuvuoden keskiarvo on hyvin tarkkaan seitsemän kilsaa päivässä ja tuossa on taantumaa kilometrin verran viime vuoden keskiarvosta.

Mutta lopetetaan leikkiminen kävelyn kanssa ja siirrytään urheiluun, jossa suuri osa suoritusajasta (yllätys yllätys) kävellään. Tämän vuoden toinen major US PGA Championchip pelataan loppuviikon aikana Kiawah Islandilla Etelä-Carolinassa. Kisassa tehdään historiaa siinä mielessä, että koskaan aikaisemmin majoreissa ei ole pelattu näin pitkää kenttää. Eli kenttää on pidennetty siitä, mitä se oli 2012 kun Rory McIlroy murskasi vastustajat täällä. Kentällä on ”perusmuodossaan” mittaa lähes 7,2 kilometriä. Lyöntipaikkoja tuolla on toki useita ja onkin mahdollista, että jonain päivänä kenttä peluutetaan merkittävästikin lyhempänä. Joka tapauksessa selvää on se, että pitkälle palloa on syytä lyödä, jos kisassa meinaa pärjätä.

Tällä kertaa itsellä ei taas ollut ongelmia pelikohteista. Nyt on ollut petsattavaa ja on ollut buukattavaa ja euro on liikkunut myös erikoisvedoissa. Tässä blokissa olen keskittynyt noihin pörssin voittajamarkkinassa petsattaviin ja pidetään tämä linja nytkin.

Aloitetaan tarina omasta selvästä ykkössuosikista kisaan. Markkina ei ”aivan” samaa mieltä tilanteesta ole kuin kyseinen herra löytyy vasta kuudennelta sijalta markkinan mielestä. Tällainen tilanne on aivan poikkeuksellinen ja poikkeuksellisen isoja panoksia on sitten tullut itsekin mieheen käytettyä. Kyseessä on jonkun kerran aikaisemminkin blogeissani kehuma Bryson DeChambeau. Mies piiskaa palloa pitemmälle kuin kukaan muu ja tällä kentällä se on iso etu. Väylillä on täällä leveyttä ihan poikkeuksellisen paljon ja väyläosumien määrä tulee olemaan korkea. Sillä, että Bryson lähestyy jollakin väylällä korotettua griiniä rauta-9:llä, on merkittävä etu, kun esimerkiksi Jordan Spieth voi joutua kaivamaan rauta-6:sta tai peräti rauta-5:sta bägistä. Brysonin rautapeli ei ole ihan timangia ollut pitkään aikaan mutta ei ihan toki luokatontakaan. Itse asiassa se on ollut aika samanlaista kuin mitä oli ennen syksyn US Openia, josta mies poistui lopulta sunnuntaina pojan kanssa saunomaan. En missään nimessä siis ole väittämässä miestä ”varmaksi” mestariksi kisassa, mutta kuvaavaa on, että tankkasin miestä jo maanantaina 17 kertoimella ”normiannoksen”. Nyt tuosta saa jo 20 kertaa ja lisäkanistereita on täytetty.

Jotenkin vaikeaa on meikäläisen ollut ymmärtää markkinan linjaa, jossa Rory McIlroy on ollut merkittävästi pienemmässä kertoimessa kuin Bryson. Koko viimeisen vuoden Roryn peli on ollut hukassa. Viimeksi pelissä oli jotain eloa ja sattui sitten heti voittamaan kisan osin vielä vastustajien avittamana (sunnuntaina ei onnistunut oikein kukaan). Mutta tuo voitto tuli onnistuneella puttipelillä ja ei kai ole mitään syytä olettaa, että sama toistuu kerran kerrasta heti seuraavassa kisassa. Oikeastaa trendi Roryllä on ollut putata joka toinen kisa hyvin ja joka toinen huonosti. Tuon mukaan nyt olisi vuorossa…. Roryllä on toki taskussa tuo mestaruus täältä edellisestä kisasta 2012 mutta track biasin nimeen henkeen ja vereen vannovana minäkään en tuosta mitään isoa upgreidia miehelle heitä DeChambeauhun verrattuna. Kenttä sopii varmasti hyvin Roryllekin kuten kaikille pitkälle lyöville, mutta Bryson sijoittaa pallonsa vielä selvästi Roryäkin pitemmälle.  Tennistermein sanoisin ”advantage DeChambeau”. Rorystä pitää vielä sanoa, että tämän kauden alku on miehelle ollut pelillisesti huonointa sitten sukelluksen vuonna 2013. Yhdellä huippuputtauskisallako miehestä suosikki pitäisi rakentaa? Toki tämän kerroin on nyt ollut tasaisessa nousussa mutta kun itselle mies on kisan nelossuosikki yli 20 ”tavoitekertoimella” niin on tuo vieläkin kovin alhaalla.

Muita petsikohteita on pitkä liuta: Daniel Berger, Joaquin Niemann, Corey Conners, Brian Harman, Cameron Tringale, Charley Hoffman, Emiliano Grillo, Max Homa, Matt Jones, Russell Henley, Ryan Palmer, Christiaan Bezuidenhout, Chris Kirk, Carlos Ortiz, Kevin Streelman, Harold Varner, Lanto Griffin, Talor Gooch sekä Adam Hadwin. Osalla on kyllä kerroin tullut merkittävästikin alemmas, kun suosikkien kertoimet on nousseet. Markkina siis kulkee lähemmäs järkeviä linjoja. Bergeriä tuli itse lyötyä ennen viime viikon kisaa ja tämän hetken kertoimessa ei ole enää ilmaa. Myös Niemann, Hoffman, Jones, Henley, Kirk ja Varner on tulleet sen verta alemmas, että itse en enää nykykertoimella noista niin innostuisi.

Kuvaavaa kertoimien poikkeuksellisen rajusta elämisestä ennakkomarkkinassa on se, että kun 60% panoksistani on DeChambeaussa osin jopa 15% markkinan tämän hetken kerrointa alemmalla kertoimella, niin silti koko markkinan pystyisi kotiuttamaan 4% voitolla samaan aikaan. Ja tosiaan ainoastaan tuo Bergerin kerroinmuutos perustuu petsiin ennen viimeisintä kisaa.

Otetaan vielä yhteen petsattuun mieheen perusteltu kannanotto. Emiliano Grillo on meikäläisellä pelikohteena aina silloin tällöin. Nyt on taas sen vuoro. Ihan ok mittoja lyövä kaveri, joka on kotonaan tämän tyylisillä kentillä jossa toinen lyönti ratkaisee paljon. Tämä nousi kohinalla huipulle 2018 ja vaikutti erityisesti olevan kovan luokan puttaajan. Mutta heti 2019 tämä löi palloa ”paremmin kuin kukaan” ja samalla mikään putti ei vaan enää uponnut. 2020 lyöminenkin heikkeni mutta putit menivät entistä kaameammiksi. Vuoden SG Putting tilastossa ainoastaan Bill Haas jäi Grillon taakse. Tälle vuodelle puttaaminen on taas löytynyt ja koko kauden tilastoissa mies on jo keskiverto puttaaja. Ja tuossa kehitys on positiivisen oloista eli viime ajat puttaaminen on ollut jopa keskimääräistä parempaa. Nyt kun kaikki pelin elementit ovat taas kuosissa, miehen voisi olettaa jatkavan siitä, mihin 2018 jäi. Omissa arvioissa olin saanut tälle noin 120 tavoitekertoimen, josta sai alkuviikosta käytännön tuplat markkinasta. Vieläkin 200 tasolla kauppa käy, joten ihan maistuvan oloinen iskunpaikka tämä herra.

Viestin loppuun tiedotus tutuille ja kylän miehille. Torstaina ja perjantaina minua ei saa häiritä kello 14:00 jälkeen. Ajattelin katsella golfia….

13.5.2021

Otsikko on toki raflaava mutta en halunnut kolmatta kertaa lyhyeen aikaan mainita otsikossa välikisaa. Pelattavaa oli taas ”pelottavan” vähän. Toki nyt on uusi kenttä ja ensi viikolla US PGA Championchip eli ennakkoonkin olisi vaisumpaa kisaa voinut arvella. Ja todetaan vielä, että näin seitsemän tuntia ennen kisan alkua melkein 700k on matched sarakkeessa kuitenkin. On toki varmaan pienin luku pitkään aikaan ”täyden kategotian” PGA tourin kisalle mutta ei tuo vielä ihan henkihievereissä olevalta vielä vaikuta.

Mutta pelikohteita ei siis oikein löytynyt. Carlos Ortiz itselle maistuvin kaveri oli. 85 tuntuu maukkaalta kaverille, joka ampuu isolla keskihajonnalla keskimäärin lyönnin average tourjyrää parempia rundeja. Viimeksikin kaksi ekaa rundia oli oikein hyviä mutta viikonloppu sitten heikompaa ja sunnuntai jopa koko lailla surkea. Ei se tietysti luottamusta lisäävä asia ole, että oli kolmas kisa putkeen, jossa on umpisurkea rundi mukana. Mutta sellainen laji golf vaan on. Markkina tuntuu nyt menettävän uskoaan Ortiziin. Minä en oikein keksi millä tämän yli 60 kertoimiseksi edes voi saada. Oman mallin kerroin oli vielä jonkun pykälän alempanakin.

Toinen poiminta on Tom Hoge. Nyt on kaksi cuttia alla mutta ei mitään isompaa ihmeellistä niissä ole. Tällaiset ”puolilyöntiä averagea paremmat” kaverit pakkaavat jäämään vähän väliin cuttiin. Kumpikin kun vielä johtui lähinnä epäonnistumisissa lähipelissä niin noista ei kuulu välittää. Mun laskenta tarjoaa miehelle 145 kerrointa kun pörssi tarjoaa 200 kertaa.

Patton Kizzirren junassa jatkan edelleen. Viimeksi kolme hyvää rundia ja sukellus sunnuntaina. Tämän miehen sukelluksista ei yllätytä. Niitä tulee usein. Mutta ei viime kisa nyt omia arvioita miehen tasosta ainakaan laskeneet. Tästä sai alkumarkkinassa vähän parempiakin tarjouksia mutta markkinan tän hetken 220 on oikein kelvollinen edelleen.

Näiden lisäksi olen liikkeellä lähinnä long shoteiksi lasketttavilla Putnammilla, Garnettilla, Merrittillä, Taylorilla, Hubbardilla sekä Percyllä.