3.11.2021

Eipä kantanut siivet petsikohteilla viime viikollakaan enää viikonloppuna. Kahden päivän jälkeen useampikin mies oli lupaavasti asemissa mutta siinä se sitten olikin. Viimeiseen puoleen vuoteen jos olisi perjantain jälkeen cashannyt kaikki petsit olisi varmasti voitolla, mutta sunnuntain jälkeiset palautukset ovat ns. kojo.

Tällä viikolla karavaani vaihtaa Meksikon puolelle itseasiassa oikein mielenkiintoiselle kentälle. Kenttä on lyhyt mutta sitä reunustaa rehellinen viidakko. Huonoista avauksista penaltit paukkuvat todella helposti. Kentällä menestyminen korreloikin erittäin voimakkaasti avausten tarkkuuden kanssa ja poikkeuksellisen vähän avausten mitan kanssa. Allekirjoittaneen tyyliselle ”track biasin” nimeen vannovalle friikille tällainen kenttä tarjoaa maukasta pelattavaa…

Nyt on välillä taas saatu pelikohteeksi poimittua yksi suosikeista. Abraham Ancer on itseasiassa itselle kisan ykkössuosikki. Mies on puolen tusinaa vuotta kehittynyt vuosi vuodelta hiukan paremmaksi pelaajaksi ja viime kausi meni jo 1,5 lyöntiä per kierros tourin keskiarvojyrää paremmin. Ihan ehdottomaksi listojen kärkipelaajaksi kehittymisessä miehen ongelmana tulee olemaan lyöntimitta. Mutta juuri tällä kentällä se ei haittaa ja kun vastapainoksi avaukset on merkittävästi keskimääräistä tarkempia niin kentänhän pitäisi sopia miehelle kuin nenän päähän. Tilastoissa on miehellä 22 rundia täältä ja ne on sujuneet 0,9 lyöntiä per kierros paremmin kun ”olisi pitänyt”. Eli kenttä tosiaan parantaa miehen mahdollisuutta normaalista.

Toinen vähän matalamman kertoimen mies omilla listoilla on 40 kertoimella Billy Horschel. Miehen peli on taas uinut uomiinsa, joka tarkoittaa tällä sellaista vähän yli lyöntiä per kierros parempi kuin keskiarvoveturi. Billylläkään mitta ei ole pelin vahvuus ja avaukset ovat keskimääräistä tarkempia, joten kentän pitäisi puoltaa. 22 rundin otoksella näin onkin, kun tulos on ollut reilun lyönnin per kierros normitasoa kovempaa.

Seuraava maininnan arvoinen kaveri on Joel Dahmen. Sama kaava tälläkin eli peli kuosissa ja ainakin paperilla sopiva kenttä. Keskimääräistä lyhyemmälle mutta tarkemmin lyövä kaveri siis. 16 rundin otoskin puoltaa, kun toteuma on 1,2 lyöntiä per kierros ”liian hyvä”.

Sitten otetaan tapetille Charles Howell III. Miestä kutsutaan ”kolmoseksi” vaikka statsit uralta ovat sellaiset, että kakkoseksi kutsuminen olisi oikeammin. Uralla on vain kolme voittoa mutta 17 kakkossijaa. En sitten tiedä johtuuko tuolta vai ei mutta miehestä saa 160 kerrointa kun esim. Adam Longia on tarjolla vain 140 kertoimella. Tällainen ”stetson vertailu” voi tuntua oudolta mutta sitä selventää se, että Pinnacle on päättänyt tarjota tournament matchup kerrointa kyseiselle parille. Kun tuosta parista itse uskon kolmoseen paljon enemmän niin olisihan se kiva lunastaa hedarissa sopivalla kertoimella. Sitä vaan ei ole tarjolla. Taulussa seisoo 1,574 kertaa tätä kirjoitettaessa. No, muutenkin Pinnaclen linjojen vetäjä tuntuu seuraavan enemmän omaa logiikkaani poikkeuksellisen track biasin kentästä ja nämä ”päämarkkinan” petsikohteet aika huonolla prosentilla pelikohteiksi hedareissa pääsivät. Kolmosesta siis vielä jotain muutakin faktaa kuin tuo onneton voittoprosentti uralla… Miehen peli on ehkä zeitinohuesti valumassa ehtoopuolelle mutta edelleen se on selvästi tourin keskiarvoa parempaa. Se on muuten poikkeuksellisesti aina ollut tuota. Hiukankaan pitemmillä otoksilla (yli 50 rundin keskiarvo) tämä ei ole koko SG historian ajanjaksolla pelannut keskiarvoa huonommin. Ei tämän hetken taso ole kuin sellaiset puolilyöntiä hyvää averageen mutta hyvää kuitenkin. Tällä kentällä mies on takonut jo kunnioitettavan otoksen eli 44 rundia. Ne on sujuneet noin lyönnin paremmin kuin ”olisi pitänyt”. Noilla spekseillä minun malli kaivaa miehestä tänne noin lyönnin per kierros average jamppaa kovempaa ja kertoimissa sen pitäisi tarkoittaa 54 kerrointa. Kyllä tuossa on varaa antaa vähän siimaakin huonosta ”kilpailupäästä” – jos nuo vain kolme voittoa siitä johtuu.

Otetaan vielä yksi mies samasta kaavasta ”lyhyelle mutta tarkasti”. Brice Garnett kuuluu tähän karegoriaan myös. 26 kierroksen otannalla mies on täällä pelannut peräti 1,6 lyöntiä per kierros ”liian hyvin”. Kun markkina ei tuollaista mielestäni riittävällä määrällä huomioi niin minä kiitän valitsemalla miehen pelikohteeksi. Todetaan toki, että pääosin itse sain ”aikaisena lintuna” miehestä nyt tarjolla olevaa osin selvästikin parempaa kerrointa.

Muita petsikohteita itsellä ovat Streelman, Vegas, Perez, ja Norlander.

27.10.2021

Eipä tarvinnut olla lunastamassa viime viikollakaan. Toki Matsuyaman voitosta pientä lohtua ja anista oli tarjolla. Kaverin kanssa lyöty ”pitkäaikaisveto” laskeutui allekirjoittaneelle tuon ansiosta. Vedon aiheena oli kumpi voittaa aikaisemmin PGA-tourilla seuraavan kerran, Matsu vaiko Rickie Fowler. Matsu välissä toki hoiti himaan Mastersin mutta kun vedossa oli lisävaateena, että molempien pitää pelata ko. kisassa, niin tuota ei laskettu. Sinällään hauska sivujuonne on, että viikko sitten Fowler lähti kahden lyönnin johdossa päätöskierrokselle. Olisihan se ollut vääryys, että olisin vedon hävinnyt. Major-voiton olisi pitänyt riittää jo sinällään – kummallekaan vetoveikalle ei varmasti tullut mieleen, että jompikumpi ei mahtuisi noihin edes mukaan… Aniksen maku tuli suuhun panoksesta. Ikuisen suunsoitto-oikeuden lisäksi voittajalle oli luvassa viisi pulloa jumalten juomaa eli ranskalaista anismarjan johdannaista, jota kutsutaan nimellä Pernod. Vanhan rakkauden kanssa tässä onkin suhde rakoillut. Olen toista vuotta nyt taukoillut tiukkojen viinojen kanssa yöunieni laatua parannellen. On muuten toiminut merkittävän hyvin. Voittopullojen vaikutusta yöuniin voi vain arvella…

Tähän väliin pieni kulttuuripläjäys, jossa tuo jumalten juoma mainitaan:

Aika nuojuuden se oli juusuinen

Silloin jokki vei mielen mujheellisen

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Se oli elämää

Se vaikka joskus yököttää

Se ei unhoon koskaan jää

Vielä muistan kun pejnoota jyypättiin

Ja kun kyjpiinnyttiin koko systeemiin

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Kun mentiin jokkaamaan

Kun joskus tultiin kjaapulaan

Se ei painu unholaan

Se oli jautaa kun sinua jakastin

Kun me suukosta melkein saimme ojkasmin

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Ja sitä muistelen

No sitä pjyisin vejta en

Voi piju takaisin kun saisin sen

Se oli jautaa kun jollajeiden jokkanjoll soi

Nyt on hujjiganes hector ja jyjki boy

Se oli jautaa

Se oli jautaa

Nuo päivät aujingon

Ja kijkaan kuutamon

Ne pilveen menneet oooon

Nyt kun nostalgiapläjäys nuoruudesta on ohi, voitaneen jo siirtyä viikon golf-tapahtuman äärelle. Pelipaikka kelluu nyt keskellä Atlanttia eli pieni Bermudan saari on kiertueen kohteena. Pari kertaa tällä kentällä on jo vierailtu ja ihan mahtavan oloinen kenttä saarelle on viritetty. Tuuli osuu luonnollisesti kentälle hyvin ja paikoin oikein vaativiakin reikiä on kentälle viritetty. Tämä ei ole mikään moukarien paratiisi vaan lyhyemmällekin lyövät kaverit saavat täällä reilun mahdollisuuden.

Otetaan pieni filosofiapläjäys tähän väliin. Rahapelaamisessa olisi oikein suotavaa ymmärtää mahdollisimman paljon ”vastustajien” ajatuksista. Pokerissa tuo on ilmeistä mutta kyllä vedonlyönnissäkin isoa apua on jos ”markkinan” linjojen muodostumisen periaatteista pääsee jyvälle. Viime aikojen tulosten valossa on vaikeaa uskoa sitä, mutta allekirjoittanut on tämän syksyn aikana kokenut valaistuksen tuon asian suhteen. Ja tämä piskuisella saarella pelattava piskuinen kisa loksautti palaset lopullisesti kohdalleen. Sinällään on ollut selvää, että paljon samaa markkinan metodeissa on ollut kuin omissani mutta tietynlaisten tilanteiden aiheuttamat poikkeamat omissa linjoissa suhteessa markkinaan on ollut tunnistettavissa. Olen omien arvioiden jälkeen ”leikilläni” pyrkinyt parametroimaan malliani hieman eri tavoin päästäkseni lähemmäs markkinaa. Tällä viikolla ”leikkimalli” pamahti käytännössä identtiseksi markkinan kertoimien kanssa. Toki aiemminkin olen päässyt lähimmäs, kun on a) vähän pelattu kenttä ja b) heikkotasoinen field. Nyt molemmat ehdot täyttyvät mutta otan kyllä ilolla vastaan sen ymmärryksen, miten ”markkina bulkin mallintaa”. Tuon pitäisi olla ihan rahanarvoista tietoa, jos sitä vain osaa hyödyntää.

Sitten muutaman miehen kimppuun…

Stephen Jaeger on ensimmäinen ”löytöni”. Mies on tämän vuoden pelannut selvästi uransa parasta golfia ja tähän fieldiin ”perustaso” on vähintäänkin riittävä. Mies ei ole Bermudalla aiemmin esiintynyt, mutta peli on juuri sitä mikä tänne sopii mainiosti. Monella kentällä tällä on ongelmia mitan kanssa, mutta nyt siitä ei ole haittaa. Lisäksi miehen voitonmahdollisuuksia parantaa ihan kohtuullisen iso keskihajonta kierrostulosten joukossa. Kisassa mukana olevista ”keskiarvo PGA-jyrää” paremmista pelaajista tällä on selvästi isoin kierrostulosten keskihajonta. Kuten monesti aiemminkin mainittua se parantaa nimenomaan voitonmahdollisuutta kisassa merkittävästi.

Brian Stuardin vain mainitsen tässä välissä. Väkisin miestä nyt yritän, vaikka nyt on jo neljä cuttia putkeen alla. Lyhytlyöntisenä myös Stuardille kentän pitäisi sopia oikein hyvin. Mies on toki molemmat aikaisemmat kisat täällä pelannut ilman menestystä.

Seuraava kohde on Adam Svensson. Tälläkin on jo kaksi cuttia alla mutta toisaalta viidenneksi viimeisestä kisasta voitto haastajakiertueella. Tässä kisassa ”kärkipäähän” kuuluvilla kavereilla pitää kovemmissa koitoksissa pelin osua vähän keskimääräistä paremmin lankulle, että edes cutin tekevät – nyt menestyminen on paljon helpompaa. Svenssonkaan ei mikään moukari ole eli antaa yleensä vähän tasoitusta lyöntimitassa. Nyt tuolla on minimaalinen merkitys suhteessa ”normaali kisaan”. Svenssonin kohdalla paljon on toki kiinni puttaamisessa. Tämä yhden kauden aikaisemmin on ehtinyt PGA:lla pelata eli otoskoko ei SG-tilastoissa vielä kovin iso ole, mutta sen valossa herra on oikein heikko kulmaraudan kanssa. Otetaan tuo kuitenkin positiivisesti – jos sattuisi kulkemaan (kulkee se ”huonoilla” tour ammattilaisillakin aina välillä) niin lyömisen puolesta tämä on kisan kovinta ryhmää.

Noiden lisäksi olen petsannut Dylan Wuta, Erik Barnesia (tätä yli 400 kertoimella – enää en suosittelisi pelaamaan), Justin Loweria, Callum Tarrenia (samat sanat täsmälleen kuin Barmesista) sekä David Skinnsiä. Kaikki ovat kunnon long shotteja ”toivotaan, toivotaan, toivotaan” – osastolta mutta tällaisessa kisassa yllättäjilläkin on saumansa. Jos Matt Fitzpatrick on PGA Tourin kisan selvä suosikki niin se kertoo paljon. Miehellä on jo 91 kisaa PGA Tourilla takana ja voittotili yhä avaamatta. Itseasiassa ”totosijoja” ei ole kuin kaksi eli kerran on ollut toinen ja kerran kolmas. Todetaan kuitenkin vielä, että mies on markkinassa juuri siinä kertoimessa mihin itsekin herran sain – eli kisa on todella heikko tasoltaan…

20.10.2021

Varsin pitkälle “vanhaan malliin” jatkettiin Vegasissa viimekin viikolla. Perjantain jälkeen näytti vielä asialliselta mutta moving day piti huolen, että yöunia ei tarvinnut sunnuntaina menettää.

Tällä viikolla kisataan Japanissa. Kaksi vuotta sitten kun kisa pelattiin ekaa kertaa kyseessä oli upea spektaakkeli joka päättyi arvolleen sopivasti Tiikerin voittoon. Tänä vuonna vastaavaa ei odoteta. Nimimiehet loistavat pääosin poissaolollaan ja kenttä on avoin yllätyksille. Markkinakin on ihan poikkeuksellisen vaatimaton ja kun ET:lläkin läpytellään pikkukisaa Mallorcalla niin itseään kunnioittavat petsimiehet pitävät jopa vapaata viikkoa tässä kohtaa. Itse en tuohon ryhmään toki kuulu…

Neljä ukkelia kaivoin listoille tällä kertaa;

Jhonattan Vegas on saanut pelinsä taas ”omalle parhaalle tasolleen” ja palasi oikein hyvässä vireessä pikku tauolta viime viikolla. Tykkään miehen keskimääräistä isommasta kierrostulosten keskihajonnasta ja nyt pelattavalle kisakentälle miehen pelin pitäisi sopia. Oma malli kauppaili tälle vain 24 kerrointa joten ihan maistuvan oloisilla kertoimilla tähän kiinni nyt on päässyt.

Carlos Ortiz on toinen kohteeni. Tämä pelasi pitkään jo tosi hyvällä tasolla mutta hukkasi pelinsä kesällä. Uuden kauden avaus Sanderson Farmsissa oli oikein vaisu, Shiners toisena jo vähän parempi ja viimeksi pelissä oli jo paljon vanhaa hyvää Ortizia. Miehen pelin ongelmat huonolla jaksolla oli hyvin pitkälti lähipelissä ja niiden korjaantuminen voi tapahtua silmänräpäyksessä. Minä olen mallintanut miestä nyt paljon lähemmäs ”normaalia” tasoaan mitä markkina.

Luke List on tällä kertaa arvottu petsipuolelle. Tämä tuntuu aina olevan joko liian korkeassa tai liian matalassa kertoimessa – ”koskaan” en saa samalle tasolle kuin markkina. Pelissä on taas kuitenkin samoja elementtejä kuin oli erityisesti kesällä 2018. Tämä liikkui silloin pelinsä kanssa noin 1,5 lyöntiä per kierros ”keskiarvopelaajaa” parempana. Itselle tämä on kahta edellistä selvästi pienemmän panoksen kohde – vaikka malli antaa ihan hyvän odotusarvon petsille niin jotenkin ”fiilis” on sitä vastaan, että tämä pääkiertueella onnistuisi voittamaan. Paikkoja aikoinaan on ollut mutta viimeistely on vähän ontunut. Pitää kuitenkin muistaa, että noissa paikoissa sattuma näyttelee aina melkoista roolia…

Viimeisenä roikotan Matt Jonesia pelikohteena. Eihän tuo viimeksi ollut ”siellä päinkään” mutta kun pelasi selvästi yli omien arvioiden, jotka taas oikeuttivat petsaamiseen silloin, niin ei kait nyt ainakaan heikompia vahvuuksia aleta käyttämään? Uuden kauden alku on nyt kaksi ”ihan hyvää kisaa” ja mieli tekee hinata miehen vahvuutta lähemmäs viime kauden alkupuoliskoa aikaan ennen pelin osittaista sekoamista. Maistuva kohde tämä nyt kun oma arvio tälle on hyvin liki 2%.

14.10.2021

Hallitus sekoilee – taas. Kulttuurin tukien leikkaaminen, jotka nyt ilmeisesti perutaan, on uusi naula hallituksen arkkuun. Näin ei Suomea vain voi johtaa. Eilen innostuin twiittaamaan yhden vastauksen verran sekoilusta arpajaislain uudistamisen osalta (https://twitter.com/ReijoAnttila/status/1448347714647957506?s=20). Yön yli nukuttuani päätin kirjoitella tuosta laajemmin blogiini.

Arpajaislakiuudistus on fiasko. Se on toki hallitusohjelman mukainen, mutta Veikkauksen asema on muuttunut niin radikaalisti muutamassa vuodessa, että hallituksen tulisi kyetä tarkastelemaan tilannetta muuttuneessa tilanteessa. Uusi laki on kirjoitettu tilaustyönä Veikkaukselle siihen maailmaan, jossa Veikkauksessa yhtiön kuviteltiin olevan vuonna 2018. Näillä toimilla kuviteltiin pystyttävän varmistamaan ”kilpailukykyinen yksinoikeus” ja varmistamaan edunsaajien tuottojen tasainen kasvu myös 2020-luvulla. Mutta se juna meni jo – kuten luulisi hallituksenkin tajuavan soutaessaan ja huovatessaan kulttuurin Veikkausrahojen kanssa.

Palataan hetkeksi vuoteen 2018. Erilaisia pohjustuksia hallitusohjelmia varten tehdään jo edellisenä vuonna ennen eduskuntavaaleja. 2018 ei tehnyt poikkeusta ja valmistelut 2019 vaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan oli käynnissä. Tuossa vaiheessa Veikkauksella ja sen yksinoikeudella oli eduskuntapuolueiden keskuudessa tasan 100%:n kannatus. Riippumatta vaalien tuloksesta seuraavan hallitusohjelman kirjaus tulisi olemaan Veikkauksen yksinoikeuden jatkuminen sekä sen vahvistaminen. Oikeastaan ainoa vaihtoehto tuolle tuossa vaiheessa olisi ollut se, että rahapelipolitiikasta ei olisi hallitusohjelmaan kirjattu mitään. Toisenlaista kirjausta ei ohjelmaan olisi voinut tulla.

Missä maailmassa 2018 Veikkaus eli? Käynnissä oli toinen vuosi uuden Veikkauksen historiassa. Ensimmäinen vuosi ei ollut mennyt kuin Strömsössä. Peliyhtiöitä yhdistettäessä tavoitteena oli pelikatteen tasainen kasvu myös uuden Veikkauksen aikana. Jossain kommenteissa on annettu ymmärtää, että todellisuudessa tapahtuneen pelikatteen kääntymisen laskuun oli odotettukin tapahtuvan. Sanon nyt (taas) suoraan – ei ollut. Istuin itse Fintoton edustajana peliyhtiöiden integrointityöryhmässä, joka suunnitteli uuden Veikkauksen liiketoimintasuunnitelman. Siinä tähtäin asetettiin vuosi vuodelta ylemmäs ja Veikkauksesta oli tarkoitus saada kahden miljardin pelikatteen yhtiö uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä.

2020 toteuma oli kuitenkin vain reilu 1,2 miljardia. Eli noin 60% siitä, mitä oli kuviteltu vuonna 2016. Toki 2020 toteumassa Koronan vaikutus oli reilu 300 miljoonaa, mutta ”koronavapaa skenaario” 1,5-1,6 miljardia on kaukana siitä tasosta, mihin uuden Veikkauksen uskottiin 2016 tulevaisuudessa pystyvän. Joku meni siis kovasti eri tavoin, kuin mitä oli suunniteltu. Niiden syiden analysointi on kokonaan toisen kirjoituksen paikka, mutta tämän blogin aiheeseen liittyy se, että vielä syksyllä 2018 vasta muutama asiantuntija Veikkauksessa alkoi ymmärtää, mihin suuntaan yhtiön kehitys on kääntymässä. Yhtiön johto ainakin pääosin uskoi siihen, että 2017 vähän niiannut pelikatteen kehitys saadaan käännettyä kasvuun ja että yhtiöiden integraation aiheuttama markkinahäiriö olisi ohimenevä ilmiö.

Ei siis liene ihme, että hallitusohjelmasuunnitelmissa oli puolueiden helppo sitoutua Veikkauksen aseman pönkittämiseen. Poliitikot uskoivat, että väliaikaisesta markkinahäiriöstä kasvun tielle pääsemisen tukeminen on poliittisesti järkevä toimenpide.

Vaalitulos oli mielenkiintoinen eduskuntaan syntyneen ”porvarienemmistön” myötä mutta maakuntien saamisen kiimassa keskustapuolue lähti vasemmiston hallituksen takuumieheksi. Hallitusohjelmaan otettiin kirjaus Veikkauksen monopolin säilyttämisestä ja vahvistamisesta. Lakihankkeen käynnistäminen otti aikansa ja sen käynnistyttyä hanketta jumpattiin kiireisellä aikataulla eteenpäin. Tuloksena syntynyt lakiesitys annettiin lokakuun alussa eduskunnalle ja siihen liittyy monia ongelmia. Mutta se on hallitusohjelman mukainen. Se ilmeisesti hallituspuolueille riittää?

Esityksessä on niin monia ongelmia, että yksi blogi niiden kattavaan käsittelyyn ei riitä. Oikaisen mahdollisimman paljon. Isoin ongelma esityksessä on se, että sillä ei onnistuta vahvistamaan Veikkauksen yksinoikeutta eikä vähentämään pelihaittoja. Vaikka fiskaaliset syyt eivät ole kuin monopolijärjestelmän ”suotuisia sivuvaikutuksia” niin kyllä minulle riittäisi niidenkin syntyminen perusteeksi esityksen kannattamiseen. Mutta kun edes niitä ei ole tulossa.

Rahaliikenteen estämisen offshore-toimijoille on säälittävä yritys ja täysin käsittämätön toimenpide. Lieneekö koskaan ennen yritetty lainsäädännöllä jotain näin epätoivoista. Paljon tiukemmat blokeeraussäädökset laatinut Norja on yrityksissään epäonnistunut ja offshore-pelaaminen on maassa Suomeakin yleisempää. Lakiesityksen yhteydessä Veikkauskaan ei ole arvioinut toimenpiteellä saatavan kuin mahdollisesti kymmenkunta miljoonaa lisätuottoja (liikaa on arvioinut silti). Samaan aikaan finassipuoli on arvioinut blokeerauksen rakentamisen järjestelmiin ja sen pyörittämisen kustannukset merkittävästi isommiksi. Mikään taho, ei edes kaikkein Veikkausmyönteisimmät tahot, ole sentään kehdanneet väittää sitä, että blokeerauksella onnistuttaisiin vähentämään peliongelmia.

Olen miettinyt pääni puhki, miksi tällaista idiotismia ajetaan lainsäädäntöön. Mitään selvää syytä en ole keksinyt. Tämän pitää olla osa jotain vanhaa tarinaa, jolla Veikkauksen toimiva johto tai hallitus on antanut hallituspuolueille lupauksen, jonka mukaan juuri tämä toimenpide on välttämätöntä kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Luultavasti vielä niin, että lupauksen antanut taho itsekin on jo tajunnut, että tästä ei ole mitään hyötyä, mutta pelkää menettävänsä kasvonsa, jos aikaisemmin aamenen-tärkeänä pitämästään ”viimeisestä oljenkorresta” pitäisi tunnustaa ilmojen olevan pihalla.

Toinen selkeä ongelmakohta on Veikkauksen B2B liiketoiminta. Gustafsson tuon tulevia tuottoja lain lähetekeskustelussa painottamalla painotti, mutta itse olen kovasti skeptinen jopa tuottojen etumerkin suhteen. B2B liiketoiminnan edistämiseen perustettiin organisaatiota vielä ollessani itse Veikkauksen palveluksessa ja muistan kysyneeni omalta esimieheltäni ”ketkä onnettomat piruparat joutuvat tyhjien salkkujen kanssa myyntimatkalle kylmään maailmaan lähtemään?”. Onhan Veikkauksella toki jotain myytävääkin mutta myymisen onnistumisen esteitä on helppo nähdä röykkiö sen kuuluisan sokean Reetankin. Olemme konsulttiyhtiömme kanssa olleet auttamassa juuri samassa markkinassa toimivia kansainvälisiä yrityksiä ja näen Veikkauksen perustettavan tytäryhtiön tilanteen lähes toivottomaksi. Uuden organisaation erityisiä ongelmia ovat tolkuton alkuinvestointi ja sen jälkeinen kustannusrakenne. Todetaan tässä vaiheessa selkeästi, että tuon Veikkauksen tytäryhtiön lainottajille suosittelen alaskirjauksiin valmistautumista nopeastikin. Positiivisen kassavirran saaminen aikaan tulisi ainakin allekirjoittaneen yllättämään täysin.

Kolmas selkeä ongelmakohta on siinä, että esityksessä ei ole miltään osin otettu huomioon muita viimeaikaisia keskusteluja Veikkauksen ongelmista. Miten Veikkauksen toimintaa voitaisiin saada vastuullisemmaksi ja pelihaittoja ehkäistyä tai miten läpikorruptoitunut edunsaajajärjestelmä puretaan? Melko laajaa poliittistakin kannatusta nauttii jo ajatus siitä, että rahapeliautomaattien paikka ei ole kauppojen auloissa. Samoin on jo selvää, että edunsaajien kytkös Veikkaukseen tullaan lähitulevaisuudessa katkaisemaan ja Veikkauksen tuotot siirretään suoraan Valtion budjettiin. Koska arpajaislaki avataan seuraavaa uudistusta varten hyvinkin nopeasti, minusta on täysin käsittämätöntä, miten hallitus nyt ajaa vääriin taustaoletuksiin perustuvaa täysin epäonnistunutta lakiesitystä maaliin kuin käärmettä pyssyyn.

Miksi hallitus ei pysty parempaan esitykseen? Miksi hallitus ei päivitä pelikirjaansa muuttuneen tilanteen mukaiseksi? Koska se ei ole toimintakykyinen. Keskusta venyy vasemmalle juuri sen verran kuin sen pitää, että pysyy hallituksessa. Mitään 2018-2019 sovittua ei voi muuttaa ilman yksimielisyyttä. Demarit eivät Veikkaus-asiassa anna periksi ennen kuin on aivan pakko – läänitykset edunsaajakentässä ovat niin vahvat. Liian moni demari nauttii ”veikkausvoittovaroista” järjestöissä ja muissa suojatyöpaikoissa, että puolue pystyisi edes ajattelemaan mikä olisi Suomelle parhaaksi.

Mitä Suomen kansa on tehnyt väärin, että sitä näin toimimattomalla hallituksella rangaistaan? Koska arpajaislakiesitys ei paranna rahapelijärjestelmän tavoitteen (peliongelmien vähentäminen) täyttymistä eikä lisää sen suotuisia sivuvaikutuksia (tuotot) niin minä sanon nyt suoraan – arpajaislakiesitys pitää kaataa! Olivat demarit asiasta mitä mieltä tahansa…

Muut hallituspuolueet – saa suorittaa

13.10.2021

Eipä ollut paraatimarssia Grand Canyonille viime viikon Las Vegasin kisa. Viime ajoille tyypillisesti viimeistään kuuluisa ”moving day” siirsi petsit ongelmajäteluokkaan. Otetaan tähän väliin pitkästä aikaa talsimispäivitys. Edellisestä on jo kulunut aikaa ja kun ei raportoida syykin on helppo arvata. Ei ole napannut kävellä. Ehkä tuo on itselle vähän tylysti sanottu. Ennemminkin on ollut kaikkea muuta ei vähiten heinäkuun lopun perheenlisäyksen muodossa. Mutta viime päivityksen jälkeen keskimääräinen päivätaival on ollut vain reilua kuutta kilometriä, ja sillä Vegas ei lähene kovin ripeästi. Nyt on total mittarissa 7358 kilometriä eli sellaiset 30% matkasta on taitettu.

Sitten tämän viikon kisaan, joka on Koreasta koronan takia Vegasiin siirretty CJ Cup. Viime vuonna kisassa esiteltiin ehkä Vegasin hienoin kenttä Shadow Creek mutta nyt ei jäädä paljoa jälkeen, kun kenttänä on The Summit Club. Kentällä ei tämän tason kilpailuja ole pelattu aiemmin. Mallintamisen kannalta tuo vaikeuttaa tilannetta jonkun verran ja kun viikko toisen jälkeen olen hakannut päätä seinään miesten ”positiivisella track biasilla” niin nyt samaa vaaraa ei ole. Toki ei tuo merkittävästi näemmä vaikuta pelivalintoihin…

Yleislinja markkinalla tuntuu olevan se, että uudelle kentälle suosikit ovat normaalia vahvempia. Ero ei ole kovin merkittävä omiin arvioihini mutta sen verta kuitenkin, että viime viikon kaikkien petsattujen miesten 7,5% yhteenlaskettu voittotodennäköisyys vielä puolitetaan tällä viikolla. Mutta tutun oloisia nimiä omalla listalla löytyy…

Aloitetaan viime viikolla miehelle ennen oikein hyvin sopineella kentällä cuttiin jääneellä Webb Simpsonilla. Miehelle osui torstaille oikein sysimusta päivä mutta perjantai oli taas ihan hyvää tasoa eli tuollaisen lyönnin ”omaa keskiarvoaan parempi”. Yksi lyönti parempi tulos olisi riittänyt viikonlopulle ja siihen olisi käytännössä riittänyt jommallakummalla viimeisitä rei’istä kolme metrisen putin upottaminen. Molemmat menivät ohi, joten mies pääsi Venetianin Tao-yökerhoon nauttimaan perjantai-illan huumasta. Noiden huonojen rundien määrä on viime aikoina Simpsonilla ollut huolestuttava mutta kun hyviä ja erittäin hyviä rundeja tulee edelleen väliin merkittävästi enempi niin kyllä minun luottoni mieheen vielä säilyy. Ennakkospeksien mukaan ei tämänkään kentän huonosti pitäisi miehen pelille sopia, joten minä tarjoan miehelle uutta yritystä pelikohteenani.

Toisena listalla on Shane Lowry. Tämä jatkaa kunnossa mutta markkina odottaa tason laskua taas kerran. Itseasiassa Lowryn kohdalla on ollut mielenkiintoista seurata, miten mies on aina välillä pitkät ajat buukkilistalla ja sitten joskus jopa yhdessä kisassa vaihtaa petsipuolelle ja pysyy siinä pidempään ennen kuin kääntyy taas toisinpäin. Jossain määrin tunnistan tuossa oman ja markkinan mallien eroa. Kun olen tutkinut minkälaisilla parametroinneilla pääsen lähemmäs markkinan kertoimia, olen havainnut, että painottamalla enemmän ”ylipitkien” sarjojen keskiarvoja ollaan lähempänä markkinan arvioita. Samalla toki markkina painottaa ihan yhden tai kahden viimeisen kisan suorituksia minua enempi. Mutta Lowryn kohdalla ainakin tärkein toteutuu usein – eli miestä pääsee pelaamaan – joko puolesta tai vastaan. Sellaisen pienen noston miehen pelin tasosta haluan tässä vielä tehdä, että edellisen kerran cuttiin Lowry on onnistunut jäämään maaliskuun alussa Arnold Palmer invitationalissa. Viimeiseen kahdeksaan kisaan huonoin sijoitus on T26. Tekemisen taso on vähintäänkin riittävä voiton suhteen – jostain pitäisi kaivaa se pieni onnikin mukaan ratkaisuhetkille.

Lowrystä jatkan Keegan Bradleyn pariin. Miestä yritettiin viimeksi edellisessä kisassa pari viikkoa sitten mutta cut oli tuloksena. Minä en vielä hötkyile ja kun kenttä vaikuttaisi pallonlyöjän kentältä niin pidän Keeganin pelikohteena. Mieshän antaa muille keskimäärin sellaisen puoli lyöntiä per kierros tasoitusta puttaamisessa eikä griinin ympäristöstäkään tilastoissa etua keskiarvoon synny. Pallon lyöminen on sitten ihan tourin kärkitasoa. Voitot uralla on toki aika kaukaa mutta uskotaan, että BMW Championchipin voitto 2018 ei jää koko uran näkökulmasta iltatähdeksi. Nuorempana tämä kuitenkin voitti ihan majorissakin asti.

Otetaan tänne vielä erikseen Harry Higgs joka toki kuuluu ihan kovien yllättäjien osastoon. Minun makuuni markkina tekee miehen kohdalta virhearviota siitä, että se ei siivoa muutaman viikon jaksoa hyvin pienelle painolle voimalukuarvioinnissa. Mies pelasi kesällä Charles Schwabista 3M Openiin kuuden kisan jakson täysin luokattomasti. Tuo painaa kaikki vähänkään pitemmät voimalukujaksot miehen tasoa selvästi heikommiksi. Nyt esimerkiksi miehen viimeiset 50 kierrosta ovat vain karvan tourin keskiarvoa parempia, mutta viimeiset 25 kierrosta jo puoli lyöntiä parempia. Ja tuo vastaa melko tarkasti miehen hyvää tasoa aikaisemmin uralla, kun peli on ollut kuosissa. Oma alkuperäinen linja tähän kisaan tälle oli peräti 0,44 ”tourin keskiarvojyrää parempi”. Tuo tarkoitti enää 186 kerrointa ja kun reilulla 500:n kertoimella sai maantaina tätä ostella niin yritin olla agressiivinen. Vieläkin markkinan tarjous 360 tuntuu selvältä ylikertoimelta.  

Muita pelikohteita tällä kertaa ovat olleet taas kerran Grillo, ei myöskään ekaa kertaa Poulter, kestosuosikkini Kirk, hiukan yllättäen Jones sekä viime kerran perjantain konttauksesta (74) huolimatta Kizzirre.

6.10.2021

Vaikeaa aikaa eletään petseissä – viime viikko ei taaskaan ollut likikään lunastusta. Toki kun näissä pakkaa usein pelikohteet olemaan yhteensä välillä selvästikin alle 10% ”pelattuja” niin pitempiäkin jaksoja ilman sivuosumiakin välttämättä tulee. Mutta juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että golf-petseillä pärjääminen on mahdotonta. Toistakymmentä vuotta näitä harrastaneena jossain sisällä on kuitenkin vielä usko paremmasta huomisesta.

Tällä ja ensi viikolla kisoja seurataan kaiholla. Kisa-areenat sijaitsevat nyt Nevadassa ja tarkemmin sanottuna omassa suosikkikaupungissani Las Vegasissa. Vegas on tullut itsellekin tututuksi lukuisien matkojen ansiosta ja tuolla on jo pitkälti yli 100 hotelliyötä tullut vietettyä. Rahapeleistä sekä itsekin golf-pallon lyömisestä nauttivalle tuo paikka on maanpäällinen taivas. Voi kun olisi kiva päästä seuraamaan näitä kisoja livenä paikan päälle…

Tämän viikon kisan ainoa vähänkään suosikkeihin viittaava pelikohde on Webb Simpson. Miehen peli ei ihan parhaimmalla tasolla ole ollut mutta toisaalta kesän synkinkin vaihe tuntuu jo taakse jääneeltä. Tasoltaan Simpson on ihan kisan kovimpia karjuja ja kun otetaan kenttähistoria huomioon, mies nousi minulla jopa kisan selväksi suosikiksi. Mies on täällä pelannut jo 38 rundia mikä alkaa olemaan merkittävä otos tässä lajissa. Noissa Webb on sellaiset 3/4 lyöntiä per kierros ollut parempi kuin ”olisi pitänyt”. Minun malleihini tuo tarkoittaa jo huomattavaa track biasia.

Hiukan isommista kertoimista poimitaan toinen kenttänosto eli Patton Kizzire. Viime perjantain 78 ei tietysti paljoa lupaa mutta tämä ailahtelee jatkuvasti muutenkin. Ihan hyvällä perustasolla miehen peli on viimeiset kuukaudet ollut. Viiteen visiittiin tänne miehellä on kuitenkin jo kakkonen ja nelonen plakkarissa ja tuo viestii, että Vegasin aurinko sopii miehelle mainiosti.

Samaa kategoriaa (mulla vahva bias saa miehet pelikohteeksi) edustavat Scott Piercy ja Martin Laird. Molempia on ilo painaa kisakentän aikaisempien vahvojen esitysten pohjalta. Hiukan erilainen pelikohde taas on Brian Stuard. Tätä on nyt tullut hakattua muutenkin mutta markkina roikottaa tätä kovin heikkona. Viime viikko oli toki taas cut mutta ei 70-70 kierrostulokset ollut kuin vajaan lyönnin minun käyttämääni vahvuuslukua heikommin. Eli lyönti paremmin olisi ollut jo ”odotettua paremmin”. Jos tätä vertaa nyt esimerkiksi johonkin Chez Reavieen, joka on yli puolta pienemmässä kertoimessa, niin pelin taso on ihan identtinen ollut. Kenttähistoriassa aikaisemmat esitykset (molemmilla reilu 20 rundia) on Stuardilla noin lyönnin paremmat per kierros. Tai samoin jos vertaa Scott Stallingsiin niin viime ajat Stuard on jopa ollut vahvempi ja tässäkin parissa kenttähistoria on Stuardin puolella selvästi. Samalla kuitenkin kertoimen valossa markkina pitää Stallingsia selvästi todennäköisempänä voittajana.

Muita pelikohteita itsellä ovat Wise, Poulter, Perez, Molinari, Kuchar, Snedeker, Johnson ja Streb.

29.9.2021

Viime viikko oli blogissa hiljaista, kun ei oikein tiennyt mitä Ryder Cupista olisi petsimielessä kirjoitellut. Olin kallellani Eurooppaan päin (suhteessa markkinaan) mutta ei sitä oikein petsatakaan voinut. Omat pelit olivat ihan poikkeuksellisen vähäisiä ja meinasi ihan kuivin jaloin niistä selvitä. Omat pois viikkoa oli kovasti pukkaamassa, kunnes sunnuntaina ihan viimeisissä pareissa Harris English päätti sulaa ollessaan 2 up neljä reikää jäljellä. No, ei ollut eka kerta, kun mun ja ko. herran syklit eivät kohdanneet…’

Tällä viikolla pelataan Sanderson Farms kisa Mississipissä ja kenttä on aika tavallinen. Pitkässä juoksussa tuolla tuntuu pärjäävän ne, jotka puttaavat parhaiten. Väylät ovat aika avarat, joten draiveissa mitta on tarkkuutta tärkeämpää. Markkina oli pitkään aika kuollut mutta heräsi tänään henkiin ja ihan normipetsit ehdi sisään saada.

Omia löydöksiä:

Sergio Garcia on parantanut peliään ja oli oikein mainio Rahmin kanssa Ryder Cupissakin. Tälle kentälle mies teki debyytin viime vuonna ja otti heti voiton. Näillä spekseillä (kunnossa ja kenttä sopii) pääsee yleensä mun petsilistoille. Minun papereissa Sergio on kisan todennäköisin voittaja mutta markkina luottaa enemmän kahteen nuoreen hirmuun.

Keegan Bradley alkaa nousta kerta toisensa jälkeen itselle jossain pelimuodossa pelikohteeksi. Ylhäällä totesin että täällä pärjää ne jotka saavat putit uppoamaan. Joku voisi kysyä että mitä Keegan sitten tekee petsilistalla? Mies antaa kulmaraudalla pahasi yleensä tasoitusta mutta on noussut niin kovaan vireeseen että pitää miehelle reilu mahdollisuus arvioissa antaa. Viime kauden T2G-tilastossa tämä kellotteli 1,4 lyöntiä keskiarvoa parempaa tulosta – se on jo kovaa valuttaa tämän tason kisaan. Sergion tavoin Keegan debytoi tässä kisassa viime vuonna ja vaikka sergiolle hävisikin niin neljäs sija ei ole häpeä.

Brandt Snedeker on ehkä vähän ohkaisemmalla valuella listalla mutta ihan kelvollinen omilla arvioilla.

Lucas Glover on viime aikoina ailahdellut vähän enempi mutta hyviä kisoja tuppaa väliin edelleen. Mies on tällä kentällä ollut ”keskimääräistä parempi” ja

Zach Johnson on ihan väärässä kertoimessa mutta kaipa markkinalla on perusolettamus että Ryder Cupin varakapteenina toimiminen ei olisi optimaalista valmistautumista kisaan. Zach on ihan ”peruskunnossa” ollut ja itse en usko että Ryder Cup vanhaa sotaratsua haittaisi. Ihan hyvin mies on täällä parina viime vuotena pelannut ja kun tiedetään, että Zachille osa kentistä on tekemätöntä aluetta niin näillä paremmin sopivilla miehelle pitää ”keskimääräistä parempaa arviota” heittää. Minun mallini tarjosi miehelle jopa reilun prosentin mahdollisuutta mutta se ei toki ota Ryder Cupia yhtään huomioon.

Nick Taylor on itselle perinteisempi pelikohde. Kenttä on maistunut 20 rundin osalta noin 0,8 keskiarvoa enempi.

Andrew Putnamia olen “nousukuntoisena” hakannut jo tovin. Tämähän nousi ensin 2019 elämänsä kuntoon sukeltaen sen jälkeen syvälle. Syksyn mittaan peli on parantunut ja eiköhän tämä vielä tasolleen palaa.  

Long Shot osastolta kehutaan erikseen Brian Stuardia. Kentän ei erityisesti pitäisi sopia, kun tämän vahvuus on nimenomaan tarkat avaukset. Mutta jostain syystä tämä on täällä pelannut 16 kierrosta keskimäärin lyönnin per kierros tasoaan paremmin. Nämä on mielenkiintoisia tilanteita kun toisaalta tuo kentän sopivuus määritetään samantyyppisten kaverien aiempien esitysten mukaan ja siinä otoskoko on iso. Henkilökohtainen historia on käytännössä aina suhteellisen pieni otos. Stuard on viime vuodet ollut isossa kuvassa hyvin keskitason PGA Tour pelaaja ja sellaisella vahvuudella tässä kisassa pitäisi olla noin 320 kertoiminen. Ja siihenhän Stuard on laitettu. Minun mallissani tuolla kenttähistorialla ”pitäisi kuitenkin olla vastaan”-sivuhuomautuksella saa kuitenkin 0,2 lyöntiä ”upgreidia”. Lajin luonne on niin karu, että tuolla pääseekin tavoitekertoimessa jo 215 kertoimeen. Eli jos olen oikeassa niin petsin oa on 150% palautus, jos kenttä onkin miehelle ihan neutraani niin 100% palautus ja jos kenttä meneekin lopulta keskimääräistä huonommin sopivaksi niin jäädään pahasti alle 100%. Näin siis olettaen, että markkina on kanssani samaa mieltä miehen perusluokasta – eihän sitäkään toki tiedetä.  

Muita petsattuja isomman kertoimen miehiä ovat mm. Kevin Tway, Nate Lashley, Robert Streb  ja Brice Garnett

15.9.2021

Ei tullut menestystä viime viikon kolmen miehen joukkueella. Lowry näytti jo hyvältä kertoimen painuessa alle neljän lauantain kahden aikaisen linnun myötä mutta kovasti konttasi mies tuon jälkeen. Noren sai vauhdin päälle menestyksen näkökulmasta aivan liian myöhään.

Tällä viikolla käynnistetään uusi PGA Tourin kausi. Eka kisa on melko matalatasoinen mitä nyt maailman ykköspelaaja Jon Rahm tähdittää turnausta. Markkina on ollut melko pieni ja heiluva mutta ei anneta tuon häiritä. Ensi viikolla tarjolla on kolmen vuoden tauolta Ryder Cup herkkua ja ei kait makeaakaan voi joka viikko syödä mahan täydeltä…

Tällä viikolle jotain ”perinteisiä” yrityksiä. Ensimmäinen on Kevin Na jonka kerroin on kovasti heilunut markkinassa. Mies pelaa ”elämänsä golfia” tällä hetkellä ja oli viimeksi Tour Championchipissä ihan käsittämättömän hyvä huomioiden se, että mies ei ole Atlantassa ennen häävisti pelannut. Nyt tullaan kentälle, joka on paljon paremmin sopinut. Ei noita rundeja ole kuin 14 kasassa mutta ne on melkein lyönnin per kierros mennyt paremmin kuin olisi pitänyt. Minä kuljen tämän viikonlopun miehen fan clubin matkassa.

Toinen nosto on Emiliano Grillo. Nyt ei mitään erityistä biasia edes yritetä selittää, vaan kenttä on miehelle ”vain” sellaista hyvää keskitasoa sopivuudeltaan. Miehen peli on heilunut viime aikoina paljon mutta ongelma on ”perinteisesti” ollut lähipelissä. Nyt muuttuu kenttien luonne merkittävästi ja uskotaan sen tuovan tarvittavan petrauksen tuohon huomattavasti lyöntipeliä enemmän vaihtelevaan pelin osaan.

Kolmas nosto on Brendan Steele. Miehen peli on ollut toki vähän enempikin sekaisin mutta ihan viimeisiin on otteet taas näyttäneet paremmilta. Tälle kentälle vaan mun malli kauppaa miestä ”väkisin” kun mies on kentällä onnistunut voittamaan jo pari kertaa. 28 kierroksen otoksella mies on melkein kierroksen tällä kentällä ollut parempi kuin olisi pitänyt. Toki kaksi voittoa kertoo että ”liian hyvin” on pallo miehellä täällä pomppinut. Mutta kun tuonne 80 kertoimeen miestä kuvittelin niin selvästi liikaa tämä nyt vain maksaa.

Tuon lisäksi Adam Schenkiä, Vincent Whaleytä ja Andrew Putnamia olen petsannut. Tunnustetaan vielä Phil Mickelsonkin vaikka epätoivoiselta tuntuu… Tämä on kuitenkin sen tyylinen kenttä jossa Phil voisi vielä pärjätäkin – toisin kun esimerkiksi kesän PGA Championchipissä…

8.9.2021

Twitter tuntuu pursuavan oheista tagiä nyt riittämiin. Kova on kina tutkimuksesta ja siitä, saako sitä kritisoida vai ei. Minä luonnollisesti olen sitä mieltä, että kukin tutkikoon mitä haluaa ja se on siinä. Jos rahoitusta omalle tutkimukselle ei tule, niin vikaa voi olla jossain muussakin kuin vain yhteiskunnan liian kitsaassa tutkimusrahoituksessa. Viime aikoina twitteriä seuranneelle ei liene jääneen epäselväksi, että ainakin osilla tieteenaloista yhteinen kukkaro on ollut auki ties mistä aiheesta tehtävälle tutkimukselle.

Mutta minäkin siis tutkin. Tutkin golf-pelaajien suoritusten ennustettavuutta heidän aikaisempien suoritustensa perusteella. Ihan kohtuullisen hyvin sitä voi ennustaa. Viimeisten kuukausien aikana ennustettavuus on tuntunut hankalammalta. Mutta tutkimalla lisää jotain voi vaikka selvitä. Rahoittajat tässä tutkimuksessa ovat siitä ikäviä, että jos tutkimusten jalostaminen käytäntöön eli vedonlyöntiin ei toimi niin rahoittajille maksetaan. Onko se sitten hinta huonosta tutkimuksesta? Ehkä ei niinkään…

Mutta tällaisen pienen pohjustuksen jälkeen lyhyesti kuluvan viikon golf-epistolaan. PGA tour vetää viikon happea ennen uuden kauden käynnistämistä. European Tourilla vastapainoksi onkin kunnon kisa ettei tutkijan tarvi ihan peukaloitaan pyöritellä koko viikkoa.

Pelattavaa löytyi kuitenkin valitettavan vähän. Shane Lowry on kyllä erikoistarjouksessa. Mies on viihtynyt Wentworthissa aiemmin mainiosti ja peli on ollut vahvassa kuosissa. Itse sain venyteltyä tämän todennäköisyyden todella liki kisan suosikin Viktor Hovlandin tasoa ja kun turskamaan tähteäkään ei tee mieli buukkailla niin voinee päätellä Lowrystä löytyvän mun mallin mukaan valueta. Joskus ennenkin on tullut miestä täällä mainostettua ja kun uran parasta golfia pelaava herra saapuu suosikkikentälleen niin pakkohan sitä on rahalla äänestää…

Toinen ostos itselle on Alex Noren. Miehen peli on ollut pitempään nousujohteista ja viimeksi kiri viimeiset kolme päivää todella vahvasti aivan Tour Championchip-paikan kynnykselle. Tähän kun huomioidaan se, että kenttä on ollut Alexillekin suosiollinen, on pelivalinta selvä. Miehellä kentältä 35 kierrosta takana (2014 keskeytti – siitä pariton määrä) ja keskimäärin kierros on sujunut 0,7 lyöntiä ”omaa tasoaan” paremmin huipennuksena tietysti voitto vuodelta 2017.

Kolmas maistuva on Richie Ramsay vaikka juuri nyt näyttääkin pahalta että kerroin alkoi pudota. Track historyä painottava mallini löysi taas kohteen jolla 38 kierrosta kentällä ja jokainen keskimäärin 0,90 ”omaa tasoaan” paremmin. Nyt kun takana on kaksi cuttia niin markkina laittaa miestä ilmeisesti laskukuntoon. Omegan kisa pelattiin korkealla ohuessa ilmanalassa ja Italian kisan kenttä oli, sanotaanko nyt, mielenkiintoinen. Pienet haparoinnit noista ei minun arvioissani paina ja saankin Ramsaystä oikein maistuvan hepan peleihini.

1.9.2021

Viime viikolla tuli oltua varmaan pahiten yössä mitä koko kaudella on tullut oltua. Se, missä meni metsään, oli kentän ennakkoarvio. Näissä kisoissa, joissa jotain kenttää pelataan ekaa kertaa tällä tasolla, on aina liikkuvana elementtinä se, miten kenttä huippumiehillä pelaa. Speksit olivat ennakkoon sen oloiset, että lyöntimitasta saa jonkunlaisen edun mutta lähestymiset pelaavat myös merkittävää roolia. Jälkianalyysissä on sitten helppo todeta, että kisa ratkottiin putterilla ja käytännössä approach-tilaston tuloksilla ei ollut ”mitään väliä”. Omat pelikohteet olivat vahvoja rautapelaajia ja lopulta ihan turisteja koko kisassa. Toki Cantlayn puttinäytös ja DeChambeaun draivit ja putit olivat sitä luokkaa, että vaikea noissa oli kenenkään pysyä mukana. Cantlay kellotti koko SG ajan kovimman puttilukeman ja varsinkin sunnuntain ratkaisuhetkillä putit upposivat ihan käsittämättömästi.

Tällä viikolla mennään tutummalle kentälle, kun East Lakessa on kausi päätetty jo vuosikausia. Välissä kenttää vähän retusoitiin mutta dataa on uudistetustakin versiosta jo melkoisesti. Jos nyt ei olisi itse ihan yhtä yöllinen kuin viime viikolla? Vaikka samoja miehiä edelleen kauppaan kuin ennenkin… Lienen turhan jämähtänyt omine fiksaatioineni.

Kisahan on siitä erilainen, että miehet lähtevät Fedex Cupin tilanteen mukaisesta tilanteesta liikkeelle. Cupia johtava Cantlay on kisan alkaessa tilanteessa -10, toisena oleva Finau -8 jne. niin, että vain viisi viimeisintä finaaliin selvinnyttä starttaa even par tilanteesta. Pienellä otoksella on näyttänyt siltä, että tuo kärkipaikka ei ihan varsinaisesti 10 lyönnin etu viimeisiin ole. Keulilla on tietysti henkisesti raskaampaa paahtaa kaikkia neljää päivää.

Ensimmäinen mies itselle on Cameron Smith. Hyvä puttaaja otti Cantlaytä vastaan viimeksi 15 lyöntiä pataan griineillä. Eli pelasi muuten ihan samalla tasolla. Meikä ei muuta mitenkään miehen vahvuuslukua ja hyvästä lähtöasemasta pääsin noin viiden prosentin arvioon kisan voitosta. Mies ei ole East Lakessa pelannut kuin kahdesti ja kovin vaihtelevia kierrostuloksia. Viimeksi mies kuitenkin painoi sen verran vahvasti pari ekaa päivää, että vaikea on uskoa kentän ainakaan pahasti miehen peliä vastaan olevan.

Toinen mies on entinen vakibuukkini ja nykyinen vakibetsini Jordan Spieth. Miehen peli vähän hajosi jo St Judessa kahdella ekalla kierroksella mutta vahva lopetus toi ihan ok kisan tuosta. Sen jälkeen on kaksi kisaa mennyt kolmella huonolla ja yhdellä hyvällä rundilla per kisa. Northern Trustin viikonlopun avaukset oli ihan luokatonta kamaa mutta enempi minä näen tuossa satunnaisvaihtelua kuin varsinaista laskukuntoa. East Lakessa miehellä on voitto ja kakkonen viiteen kertaan, joten ei kenttä ainakaan vastaan ole. Markkina on jostain syystä koko ajan hirmu passiivinen Jordanin suhteen, mutta minä jatkan ihan mielelläni kalastusta tällä vieheellä.

Kolmanneksi pelikohteeksi kaivoin Xander Schauffelen. Onhan tämänkin peli vähän sakannut Olympiakullan jälkeen mutta ei edes kovin pahasti. Ikävintä toki, että huonoimmat rundit tuli viime viikolla viikonloppuna. Mutta noissa on usein vähän henkistäkin puolta mukana. Kun peli ei lähde kulkemaan ihan niin kuin odotti ja joka viikko on painettu kieli pitkällä huippukisoja niin jossain kohtaa pelissä vain pieniä säröjä helposti tulee. Olen toki tunnettu siitä, että yksittäisiin huonoihin kierroksiin tai edes kisoihin en reagoi, joten ei tule yllätyksenä, että en reagoi nytkään. Ja onhan Xander nyt ihan ”klassinen” Anttilan pojan pelikohde. Neljästi mies on East Lakessa pelannut ja millä tavalla. Huonoin kierros (pelannut kahdesti) kentällä on 70 lyöntiä. Mies on nuo 16 kierrosta pelannut 2,11 lyöntiä per kierros paremmin kuin mitä ”olisi pitänyt”. 16 kierrosta ei ole kovin paljoa mutta kyllä tuo ihan poikkeuksellisen vahvasta kenttä biasista kielii.

Sitten kelpasi Scottie Scheffler mutta toki alkuviikosta miehen kerroin oli jopa yli 200 kun nyt pitää tyytyä 140/150 tasoihin. En ole enää jonossa kasvattamassa riskiä, vaikka tuokin vielä omalla arviolla selvä ylikerroin on. Scheffler oli viime viikolla oikein vahva kolme viimeistä päivää. Torstain lähtö oli vähän jähmeä niin ihan kärkisijat jäivät saavuttamatta. Mutta kunto pitää edelleen. Viime vuoden debyytti East Lakeen oli samanlainen. Torstain 71 sai seurakseen kolme kovaa rundia (66+66+65) ja sen valossa menestys ei nytkään saa tulla yllätyksenä.

Viimeinen heppa minulle on Daniel Berger, vaikka jotenkin ehkä fiilis alkaa olemaan sellainen, että onkohan tällä kuntohuippu tältä erää ohi. The Open ja St Jude oli oikein vahvaa peliä mutta sen jälkeen on vähän tökkinyt. Miehen lyönti on toki sellainen, että pientä tason heilumista jonkun verran normaalia enemmän on ollut, mutta vähän ehkä nyt tosiaan fiilis kääntyy laskukunnon puolelle. Meikäläisen pelikohteeksi poikkeuksellisesti kenttäkään ei oikein kovasti ole suosinut – ennemminkin on hyvin neutraali Danielille ollut. Mutta tuo 260 kerroin on sen verran muhkea pienessä fieldissä takamatkakin huomioiden, että kokonaan en malttanut pitää sormiani miehestä erossa.